Tätä minä inhoan "omat rajansa" löytäneissä ihmisissä

Vierailija kirjoitti:

Rajoista loukkaantujat ja suuttujat ovat niitä, jotka hyötyivät sinusta kun rajoja ei ollut. Joskus on niin, että energiasyöppö jonka saatavilla jonkun kiltin oli aina oltava suuttuu, kun tuo toinen löytää selkärangan ja lakkaa myötäilyn ja palvelemisen. 

Jokaisella pitää olla rajat ja fiksu ihminen kunnioittaa niitä. Eikä puhu perään, että mikä tuohon Lissuunkin on mennyt kun ennen oli niin kiltti ja nyt ei edes vastaa puhelimeen 24/7 kun minä vaadin ja haluan huomiota. 

Rajat voi ilmaista jämäkästi ja ystävällisesti. Itse en enää päivystä kuuntelemassa toisten huolia ja säntää joka kissanristiäisiin, jos oma olo on sellainen etten jaksa. Jotkut yrittävät edelleen väkisin rikkoa noita rajoja ja syyllistää. Eivät siis ole todellisia ystäviä, vaan etsivät itselleen hyötysuhteita. Jos joku sanoo minulle, että ei jaksa vaikka lähteä jonnekin, se on ihan ok. 

Tämäpä juuri! Täyttä asiaa.

Eipäs nyt yleistetä. Tervettä rajanvetoa on hyvä harjoittaa. Se aiheuttaa hyväksikäyttäjissä usein sen, että he vetävät omat vääristyneet rajansa ja lopettavat yhteydenpidon, koska eivät saa imettyä hyötyä itselleen.

Kukaan ei aseta rajoja tai katkaise välejä ilman mitään syytä. Aina siihen on syy.

Nämä minä olen niin kiltti ja ilman mitään syytä laitettiin rajat ja katkaistiin välit ovat juuri niitä toksisia energiasyöppöjä jotka eivät näe mitään vikaa itsessään. 

Tunnen tällaisia ihmisiä. Vaaditaan loputtomasti aikaa ja huomiota. Aina pitäisi olla saatavilla ystävyys/sukulaisuus on velvollisuus heitä kohtaan. Tungetaan kylään kysymättä, puututaan toisten yksityisiin asioihin ja juorutaan niistä kaikille. Sitten ihmetellään, mikä ihme sille toiselle tuli kun minä vain hyvää hyvyyttäni kaiken tarkoitin. Sitten loukkaanutaan, kun toinen ei ole enää kynnysmatto ja palvelija ja vika on aina muissa 🤯

Ystävyydet, tuttavuudet, rakkaudet päättyvät ja niiden tuleekin päättyä kun tietty ajanjakso elämässä saapuu päätökseensä. Aika harva ihmissuhde on ikuinen, suurin osa ihmissuhteista on vain hetken aikaa, joko opettamassa jotakin tai sen ajan, kun sitä tarvitaan. Ihminen kasvaa koko ajan matkallaan ja kun kaksi ihmistä kasvavat tarpeeksi kauas toisistaan ihmissuhteen aika on ohi. Se on ok. Joskus sitä kasvaa ulos epäterveistä ihmissuhteista. Joskus vain muuttuu itse niin paljon ettei halua enää olla vanhoihin kaavoihin jämähtäneiden kanssa. Joskus elämässä kasvetaan erilaisiksi, jopa ääripäihin, jolloin yhdessäolossa ei ole enää mitään mieltä. Tämä kaikki on elämässä tyypillistä.n

Useimmiten ne suhteet, jotka ovat tyypillisesti elinikäisiä, ovat suhteet omiin lähisukulaisiin. Näitäkin suhteita usein kestetään ja siedetään vain koska koetaan velvollisuutta lähisukua kohtaan. Terveitä ne eivät läheskään aina ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset muuttuvat iän myötä ja aikansa palvelleet kaveristeet hiipuvat ja lakkaavat tomimasta. Perhetilanteet ja harrastuksetkin voivat muuttua ihan erilaiseksi.

Toiset jäisivät väkisin roikkumaan eikä tajua että jonkun suhteen aika alkaa olla ohitse. Sitten he kuvittelevat välien katkeavan johonkin ihan mitättömään. Samoin kun parisuhteetkin loppuvat ettei ole enää mitään yhteistä, samoin kaverisuhteetkin.

Asenteesi kuvaa ihmisiä esineinä ja hyödykkeinä pitävän ihmisen ajattelulta. Mutta ei siinä mitään. Ei kannata ihmetellä tai triggeroitua jos normaaleilla ihmisillä toisenlainen ajatusmalli.

Sitä samaa sinulle. Miksi ärsyynnyit minun mielipiteestäni ja toisenlaisesta ajatusmallista. 😅

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei aseta rajoja tai katkaise välejä ilman mitään syytä. Aina siihen on syy.

Nämä minä olen niin kiltti ja ilman mitään syytä laitettiin rajat ja katkaistiin välit ovat juuri niitä toksisia energiasyöppöjä jotka eivät näe mitään vikaa itsessään. 

Tunnen tällaisia ihmisiä. Vaaditaan loputtomasti aikaa ja huomiota. Aina pitäisi olla saatavilla ystävyys/sukulaisuus on velvollisuus heitä kohtaan. Tungetaan kylään kysymättä, puututaan toisten yksityisiin asioihin ja juorutaan niistä kaikille. Sitten ihmetellään, mikä ihme sille toiselle tuli kun minä vain hyvää hyvyyttäni kaiken tarkoitin. Sitten loukkaanutaan, kun toinen ei ole enää kynnysmatto ja palvelija ja vika on aina muissa 🤯

Miksi alunperin olit kynnysmatto ja palvelija? Miksi sinulle on ollut rajojen kommunikointi muille niiin vaikeaa? Sehän on yksinkertaista jos on terve itsetunto ja terveet arvot.

Voi hakea ihan vapaasti uusia ystäviä jos jonkun elämään ei sovi enää.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydet, tuttavuudet, rakkaudet päättyvät ja niiden tuleekin päättyä kun tietty ajanjakso elämässä saapuu päätökseensä. Aika harva ihmissuhde on ikuinen, suurin osa ihmissuhteista on vain hetken aikaa, joko opettamassa jotakin tai sen ajan, kun sitä tarvitaan. Ihminen kasvaa koko ajan matkallaan ja kun kaksi ihmistä kasvavat tarpeeksi kauas toisistaan ihmissuhteen aika on ohi. Se on ok. Joskus sitä kasvaa ulos epäterveistä ihmissuhteista. Joskus vain muuttuu itse niin paljon ettei halua enää olla vanhoihin kaavoihin jämähtäneiden kanssa. Joskus elämässä kasvetaan erilaisiksi, jopa ääripäihin, jolloin yhdessäolossa ei ole enää mitään mieltä. Tämä kaikki on elämässä tyypillistä.n

Useimmiten ne suhteet, jotka ovat tyypillisesti elinikäisiä, ovat suhteet omiin lähisukulaisiin. Näitäkin suhteita usein kestetään ja siedetään vain koska koetaan velvollisuutta lähisukua kohtaan. Terveitä ne eivät läheskään aina ole.

Aika kylmän ja loppu viimein hyvin onnettoman ja rikkinäisen ihmisen kuvaus elämästä. Katkeruus huokuu läpi koko tekstistä.

Miksi alunperin olit kynnysmatto ja palvelija? Miksi sinulle on ollut rajojen kommunikointi muille niiin vaikeaa? Sehän on yksinkertaista jos on terve itsetunto ja terveet arvot.

Oletko ajatellut, että ihmiset tulevat eri taustoista? Kun on elänyt päihdeperheen pahoinpideltynä ja hyväksikäytettynä lapsena, vaatii pitkän ajan ennenkuin löytää oman ihmisarvon ja rajat. 

En huomannut mitään katkeraa. Itse taidat olla katkera kun olet heitetty ulos jonkun elämästä. Koita hankkia oma elämä ja mene eteenpäin.

Minä koen väsyttäväksi sen, että tutuissani nämä omien rajojensa löytäjät ovat olleet tällaisia:

Heillä on ollut elämässä vastoinkäymisiä ja ovat muissa asioissa hirveän kontrollinhaluisia, koska eivät ole voineet hallita noita vastoinkäymisiä (kukaan ei voi). Ahdistuvat herkästi todella paljon. Haluavat tehdä asiat tismalleen oman mielensä mukaan, mitään joustoa muiden suuntaan ei ole. Ovat muutenkin hyvin suorittajaluonteisia. Yrittävät kontrolloida elämäänsä esimerkiksi tiukan ruokavalion, ankaran liikunnan tai todella siistin kodin kautta, koska tuollaisiin asioihin voivat vaikuttaa. Herkästi vaan käy niin, että sama suorituskeskeisyys lipsuu myös ihmissuhteisiin. Välit sukulaisiin ja kavereihin ovat niin kauan ok, kun toiset eivät osoita heikkoutta, tarvitsevuutta tai ole vailla apua jossakin. Silloin lyödään äkkiä liinat kiinni ja todetaan, että minä en ryhdy kynnysmatoksi. Todellisuudessa ei ole kynnysmattona olemista, jos tukee toisia vaikeissa tilanteissa. Nämä rajansa löytäneet kuormittuvat yliherkästi sellaisesta, mikä ei kuormita tervettä ihmistä. En minä mene siitä rikki, jos vaikka sairastunut ystävä kaipaa tukea. Tai nyt kun ystäväni äidiltä on löydetty syöpä, niin en minä mene rikki siitä, että kyselen säännöllisesti ystävän ja hänen äitinsä vointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydet, tuttavuudet, rakkaudet päättyvät ja niiden tuleekin päättyä kun tietty ajanjakso elämässä saapuu päätökseensä. Aika harva ihmissuhde on ikuinen, suurin osa ihmissuhteista on vain hetken aikaa, joko opettamassa jotakin tai sen ajan, kun sitä tarvitaan. Ihminen kasvaa koko ajan matkallaan ja kun kaksi ihmistä kasvavat tarpeeksi kauas toisistaan ihmissuhteen aika on ohi. Se on ok. Joskus sitä kasvaa ulos epäterveistä ihmissuhteista. Joskus vain muuttuu itse niin paljon ettei halua enää olla vanhoihin kaavoihin jämähtäneiden kanssa. Joskus elämässä kasvetaan erilaisiksi, jopa ääripäihin, jolloin yhdessäolossa ei ole enää mitään mieltä. Tämä kaikki on elämässä tyypillistä.n

Useimmiten ne suhteet, jotka ovat tyypillisesti elinikäisiä, ovat suhteet omiin lähisukulaisiin. Näitäkin suhteita usein kestetään ja siedetään vain koska koetaan velvollisuutta lähisukua kohta

Päinvastoin. Olen onnellinen ja elän seesteistä elämää johon edelleen kuuluu merkityksellisiä ihmissuhteita.

Olen tarpeeksi realisti ymmärtääkseni, ettei kenenkään ole pakko olla toisen kanssa, eikä ketään voi pakottaa toista rakastamaan. Mikään maan päällä ei ole ikuista. Olemme täällä vain hetken eikä huomistakaan ole meille luvattu. Mitään katkeraa näiden tosiasioiden toteamisessa ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydet, tuttavuudet, rakkaudet päättyvät ja niiden tuleekin päättyä kun tietty ajanjakso elämässä saapuu päätökseensä. Aika harva ihmissuhde on ikuinen, suurin osa ihmissuhteista on vain hetken aikaa, joko opettamassa jotakin tai sen ajan, kun sitä tarvitaan. Ihminen kasvaa koko ajan matkallaan ja kun kaksi ihmistä kasvavat tarpeeksi kauas toisistaan ihmissuhteen aika on ohi. Se on ok. Joskus sitä kasvaa ulos epäterveistä ihmissuhteista. Joskus vain muuttuu itse niin paljon ettei halua enää olla vanhoihin kaavoihin jämähtäneiden kanssa. Joskus elämässä kasvetaan erilaisiksi, jopa ääripäihin, jolloin yhdessäolossa ei ole enää mitään mieltä. Tämä kaikki on elämässä tyypillistä.n

Useimmiten ne suhteet, jotka ovat tyypillisesti elinikäisiä, ovat suhteet omiin lähisukulaisiin. Näitäkin suhteita usein kestetään ja siedetään vain koska koetaan velvollisuutta lähisukua kohtaan. Terveitä ne eivät läheskään aina ole.

Minusta tässä oli todella kauniisti ilmaistu juurikin se että emme ole täällä toisiamme vaan itseämme varten ja joskus aika on lähteä eri teille. Ei mitään katkeraa vaan tätä lukiessani silmieni editse vilahti useita ihmisiä joita olen jossain elämänvaiheessa joskus tuntenut. Lämpimimmin muistan heitä jotka eivät rikkoneet rajojani vaan tuttavuus muuten päättyi syystä jos toisesta. Niitä, jotka vierailivat siellä vähän liian pitkään, niitä en osaa hyvällä muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Rajojen pitäminen tarkoittaa hyvin usein sitä, että nyt riittää negaamista, mitta on täynnä. Maailmassa on liikaa omaneduntavoittelijoita, niitä jotka pyrkivät vain hyötymään toisesta, ilkeitä, pahantahtoisia, energiasyöppöjä jne. On vain hyvä vetää rajoja ja karsia lähipiiristään moiset tyypit, jotka eivät edes halua ymmärtää mitä tekivät väärin. Vaikka usein ymmärtävät sen oikein hyvin. 

Näytätkö minulle ihmisen, joka ei itse koskaan ole negatiivinen tai energiasyöppö? Kaikki ovat joskus sellaisia, myös ne ihmiset, jotka kuvittelevat vain toisten olevan.

Vierailija kirjoitti:

Minä koen väsyttäväksi sen, että tutuissani nämä omien rajojensa löytäjät ovat olleet tällaisia:

Heillä on ollut elämässä vastoinkäymisiä ja ovat muissa asioissa hirveän kontrollinhaluisia, koska eivät ole voineet hallita noita vastoinkäymisiä (kukaan ei voi). Ahdistuvat herkästi todella paljon. Haluavat tehdä asiat tismalleen oman mielensä mukaan, mitään joustoa muiden suuntaan ei ole. Ovat muutenkin hyvin suorittajaluonteisia. Yrittävät kontrolloida elämäänsä esimerkiksi tiukan ruokavalion, ankaran liikunnan tai todella siistin kodin kautta, koska tuollaisiin asioihin voivat vaikuttaa. Herkästi vaan käy niin, että sama suorituskeskeisyys lipsuu myös ihmissuhteisiin. Välit sukulaisiin ja kavereihin ovat niin kauan ok, kun toiset eivät osoita heikkoutta, tarvitsevuutta tai ole vailla apua jossakin. Silloin lyödään äkkiä liinat kiinni ja todetaan, että minä en ryhdy kynnysmatoksi. Todellisuudessa ei ole kynnysmattona olemista, jo

mutku niin moni ei halua elämäänsä mitään kuormittavaa. silloin on helpompi sanoa et sori oot raskas ihminen mut jätän sut.

Vierailija kirjoitti:

Minä koen väsyttäväksi sen, että tutuissani nämä omien rajojensa löytäjät ovat olleet tällaisia:

Heillä on ollut elämässä vastoinkäymisiä ja ovat muissa asioissa hirveän kontrollinhaluisia, koska eivät ole voineet hallita noita vastoinkäymisiä (kukaan ei voi). Ahdistuvat herkästi todella paljon. Haluavat tehdä asiat tismalleen oman mielensä mukaan, mitään joustoa muiden suuntaan ei ole. Ovat muutenkin hyvin suorittajaluonteisia. Yrittävät kontrolloida elämäänsä esimerkiksi tiukan ruokavalion, ankaran liikunnan tai todella siistin kodin kautta, koska tuollaisiin asioihin voivat vaikuttaa. Herkästi vaan käy niin, että sama suorituskeskeisyys lipsuu myös ihmissuhteisiin. Välit sukulaisiin ja kavereihin ovat niin kauan ok, kun toiset eivät osoita heikkoutta, tarvitsevuutta tai ole vailla apua jossakin. Silloin lyödään äkkiä liinat kiinni ja todetaan, että minä en ryhdy kynnysmatoksi. Todellisuudessa ei ole kynnysmattona olemista, jo

Juurikin noin. Normaalit ihmiset kykenevät empatiaan ja vastavuoroisuuteen. Toiset eivät koska ovat niiin rikkinäisiä pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Minä koen väsyttäväksi sen, että tutuissani nämä omien rajojensa löytäjät ovat olleet tällaisia:

Heillä on ollut elämässä vastoinkäymisiä ja ovat muissa asioissa hirveän kontrollinhaluisia, koska eivät ole voineet hallita noita vastoinkäymisiä (kukaan ei voi). Ahdistuvat herkästi todella paljon. Haluavat tehdä asiat tismalleen oman mielensä mukaan, mitään joustoa muiden suuntaan ei ole. Ovat muutenkin hyvin suorittajaluonteisia. Yrittävät kontrolloida elämäänsä esimerkiksi tiukan ruokavalion, ankaran liikunnan tai todella siistin kodin kautta, koska tuollaisiin asioihin voivat vaikuttaa. Herkästi vaan käy niin, että sama suorituskeskeisyys lipsuu myös ihmissuhteisiin. Välit sukulaisiin ja kavereihin ovat niin kauan ok, kun toiset eivät osoita heikkoutta, tarvitsevuutta tai ole vailla apua jossakin. Silloin lyödään äkkiä liinat kiinni ja todetaan, että minä en ryhdy kynnysmatoksi. Todellisuudessa ei ole kynnysmattona olemista, jo

Mun kokemus on taas se että nämä suorittajat ovat määränneet koko lähipiiirinsä ihmisille roolit joita heidän tulee toteuttaa. Eli kumpiko se nyt ylittääkään kumman rajat?

Vierailija kirjoitti:

Miksi alunperin olit kynnysmatto ja palvelija? Miksi sinulle on ollut rajojen kommunikointi muille niiin vaikeaa? Sehän on yksinkertaista jos on terve itsetunto ja terveet arvot.

Oletko ajatellut, että ihmiset tulevat eri taustoista? Kun on elänyt päihdeperheen pahoinpideltynä ja hyväksikäytettynä lapsena, vaatii pitkän ajan ennenkuin löytää oman ihmisarvon ja rajat. 

No tämä. Ja mitä te syyllistäjät ajattelitte, että näiden mielestänne viallisten ihmisten pitäisi tehdä? Eihän mennyttä voi muuttaa.

 

Elämä on varmasti todella yksinkertaista, jos on omasta mielestä terve itsetunto ja terveet arvot, ja vain muilla ihmisillä on ongelmia epätäydellisyytensä kanssa. Mutta onko tuossa nyt pelkästään elämäsi yksinkertaista vai oletko ehkä itse myös hieman  yksinkertainen🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä koen väsyttäväksi sen, että tutuissani nämä omien rajojensa löytäjät ovat olleet tällaisia:

Heillä on ollut elämässä vastoinkäymisiä ja ovat muissa asioissa hirveän kontrollinhaluisia, koska eivät ole voineet hallita noita vastoinkäymisiä (kukaan ei voi). Ahdistuvat herkästi todella paljon. Haluavat tehdä asiat tismalleen oman mielensä mukaan, mitään joustoa muiden suuntaan ei ole. Ovat muutenkin hyvin suorittajaluonteisia. Yrittävät kontrolloida elämäänsä esimerkiksi tiukan ruokavalion, ankaran liikunnan tai todella siistin kodin kautta, koska tuollaisiin asioihin voivat vaikuttaa. Herkästi vaan käy niin, että sama suorituskeskeisyys lipsuu myös ihmissuhteisiin. Välit sukulaisiin ja kavereihin ovat niin kauan ok, kun toiset eivät osoita heikkoutta, tarvitsevuutta tai ole vailla apua jossakin. Silloin lyödään äkkiä liinat kiinni ja todetaan, että minä en ryhdy kynnysmatoks

Nämä suorittajat eivät tajua olevansa itse se vaativa ja rajaton osapuoli, kun pyrkivät määrittelemään toisten rajat ja sen, miten voivat olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei aseta rajoja tai katkaise välejä ilman mitään syytä. Aina siihen on syy.

Nämä minä olen niin kiltti ja ilman mitään syytä laitettiin rajat ja katkaistiin välit ovat juuri niitä toksisia energiasyöppöjä jotka eivät näe mitään vikaa itsessään. 

Tunnen tällaisia ihmisiä. Vaaditaan loputtomasti aikaa ja huomiota. Aina pitäisi olla saatavilla ystävyys/sukulaisuus on velvollisuus heitä kohtaan. Tungetaan kylään kysymättä, puututaan toisten yksityisiin asioihin ja juorutaan niistä kaikille. Sitten ihmetellään, mikä ihme sille toiselle tuli kun minä vain hyvää hyvyyttäni kaiken tarkoitin. Sitten loukkaanutaan, kun toinen ei ole enää kynnysmatto ja palvelija ja vika on aina muissa 🤯

Miksi alunperin olit kynnysmatto ja palvelija? Miksi sinulle on ollut rajojen kommunikointi muille niiin vaikeaa? Sehän on yksinkertaista jos on terve itsetu

Miksi alunperin pidit toista kynnysmattona ja omien tarpeittesi palvelijana? Miksi sinulle toisen rajojen kunnioittaminen ja toisen hyväksikäyttämättä jättäminen on niin vaikeaa? Sehän on yksinkertaista jos on terve itsetunto ja terveet aivot.