Tätä minä inhoan "omat rajansa" löytäneissä ihmisissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi alunperin olit kynnysmatto ja palvelija? Miksi sinulle on ollut rajojen kommunikointi muille niiin vaikeaa? Sehän on yksinkertaista jos on terve itsetunto ja terveet arvot.

Oletko ajatellut, että ihmiset tulevat eri taustoista? Kun on elänyt päihdeperheen pahoinpideltynä ja hyväksikäytettynä lapsena, vaatii pitkän ajan ennenkuin löytää oman ihmisarvon ja rajat. 

No tämä. Ja mitä te syyllistäjät ajattelitte, että näiden mielestänne viallisten ihmisten pitäisi tehdä? Eihän mennyttä voi muuttaa.

 

Elämä on varmasti todella yksinkertaista, jos on omasta mielestä terve itsetunto ja terveet arvot, ja vain muilla ihmisillä on ongelmia epätäydellisyytensä kanssa. Mutta onko tuossa nyt pelkästään elämäsi yksinkertaista vai oletko ehkä itse myös hieman  yksinkertainen🤔

Miksi koet että ketjussa syyllistetään yhtään ketään?

Jostainhan sinä triggeroiduit kun noin kirjoitat.

 

Kannattaa miettiä mistä se kumpuaa ja ja hakeutua vaikka terapiaan että pystyt päästämään irti vihamielisyydestäsi.

Jos olet ihminen, joka ajattelee ystävyyssuhteet tms olevan vain väliaikainen ja voimassa niin kauan, kun on joku yhdistävä elämänvaihe:

Ilmoitathan tämän jo alussa toiselle osapuolelle. Minua ei kiinnosta "ystävyys", jossa ollaan vain väliaikaisesti sen aikaa, kun on tismalleen sama elämäntilanne tai kiva vaihe. Minulle ystävyys on lähtökohtaisesti pysyvää ja yhdessä jaetaan ilot ja surut. En halua mitään määräaikaisystäviä elämääni, menee kaikki vaivannäkö ihan hukkaan, kun toinen lähtee kävelemään.

Ketjua lukeneena antaisin neuvon: päästäkää irti ihmisistä, jotka haluavat lähteä elämästänne. Ihmisistä, jotka eivät enää halua elämäänne kuulua, tulee päästä yli. Älkää jääkö vellomaan katkeruuteen. Ehkä sitten elämä tuo tilalle ihmisiä, jotka elämäänne oikeasti kuuluvat. 

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukeneena antaisin neuvon: päästäkää irti ihmisistä, jotka haluavat lähteä elämästänne. Ihmisistä, jotka eivät enää halua elämäänne kuulua, tulee päästä yli. Älkää jääkö vellomaan katkeruuteen. Ehkä sitten elämä tuo tilalle ihmisiä, jotka elämäänne oikeasti kuuluvat. 

Taitaa se katkeruus olla niissä jotka eivät ole olleet normaalin itsetunnon omaavia eivätkä kynnysmattoja. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ihminen, joka ajattelee ystävyyssuhteet tms olevan vain väliaikainen ja voimassa niin kauan, kun on joku yhdistävä elämänvaihe:

Ilmoitathan tämän jo alussa toiselle osapuolelle. Minua ei kiinnosta "ystävyys", jossa ollaan vain väliaikaisesti sen aikaa, kun on tismalleen sama elämäntilanne tai kiva vaihe. Minulle ystävyys on lähtökohtaisesti pysyvää ja yhdessä jaetaan ilot ja surut. En halua mitään määräaikaisystäviä elämääni, menee kaikki vaivannäkö ihan hukkaan, kun toinen lähtee kävelemään.

Väitätkö että olet edelleen kaveri tarhakaverisi kanssa, sen hissukkatytön jonka kanssa jaoit saman luokan ala-asteella, yläasteen naapurisi, opiskelukaverisi, entisen työkaverisi, naisen johon tutustuit perhevalmennuksessa, naisen jonka kanssa kävit lasten päiväkerhossa ollessasi kotiäitinä? Todellako olet kaikkien noiden ihmisten kaveri edelleen, vuosia ja vuosikymmeniä myöhemmin?

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ihminen, joka ajattelee ystävyyssuhteet tms olevan vain väliaikainen ja voimassa niin kauan, kun on joku yhdistävä elämänvaihe:

Ilmoitathan tämän jo alussa toiselle osapuolelle. Minua ei kiinnosta "ystävyys", jossa ollaan vain väliaikaisesti sen aikaa, kun on tismalleen sama elämäntilanne tai kiva vaihe. Minulle ystävyys on lähtökohtaisesti pysyvää ja yhdessä jaetaan ilot ja surut. En halua mitään määräaikaisystäviä elämääni, menee kaikki vaivannäkö ihan hukkaan, kun toinen lähtee kävelemään.

Aika naiivia. Et voi tietää mikä ystävyys kestää eliniän ennen kuin elät eliniän. Kaikki eivät tule elämääsi jäädäkseen vaikka kuinka haluaisivat, ja vaikka sinä haluaisit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä koen väsyttäväksi sen, että tutuissani nämä omien rajojensa löytäjät ovat olleet tällaisia:

Heillä on ollut elämässä vastoinkäymisiä ja ovat muissa asioissa hirveän kontrollinhaluisia, koska eivät ole voineet hallita noita vastoinkäymisiä (kukaan ei voi). Ahdistuvat herkästi todella paljon. Haluavat tehdä asiat tismalleen oman mielensä mukaan, mitään joustoa muiden suuntaan ei ole. Ovat muutenkin hyvin suorittajaluonteisia. Yrittävät kontrolloida elämäänsä esimerkiksi tiukan ruokavalion, ankaran liikunnan tai todella siistin kodin kautta, koska tuollaisiin asioihin voivat vaikuttaa. Herkästi vaan käy niin, että sama suorituskeskeisyys lipsuu myös ihmissuhteisiin. Välit sukulaisiin ja kavereihin ovat niin kauan ok, kun toiset eivät osoita heikkoutta, tarvitsevuutta tai ole vailla apua jossakin. Silloin lyödään äkkiä liinat kiinni ja todetaan, että minä en ryhdy kynnysmatoks

Minä olen jo lapsuudessa vakavasti traumatisoitunut. Koko elämäni huolehtinut muista, jo lapsuudesta lähtien koska vanhemmistani ei ollut vanhemmiksi. Menin sisältä rikki ja opin, että olen näkyvä vain jos olen hyvä, kiltti ja pärjäävä. Olen tullut näkyväksi vasta puolisoni kautta. Mä edelleen kannattelen rakkaitani ja se vie mun voimat. Tästä syystä minulla ei olekaan kiinteitä ystävyyssuhteita perheen ulkopuolella. Minusta ei riitä enää kenellekään muulle. Kuormitun ja ahdistun jos minulta vaaditaan yhtään mitään ylimääräistä työn ja perhepiirin ulkopuolelta.

Siksi olen mieluummin yksin. En tapaa vapaa-ajallani ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä koen väsyttäväksi sen, että tutuissani nämä omien rajojensa löytäjät ovat olleet tällaisia:

Heillä on ollut elämässä vastoinkäymisiä ja ovat muissa asioissa hirveän kontrollinhaluisia, koska eivät ole voineet hallita noita vastoinkäymisiä (kukaan ei voi). Ahdistuvat herkästi todella paljon. Haluavat tehdä asiat tismalleen oman mielensä mukaan, mitään joustoa muiden suuntaan ei ole. Ovat muutenkin hyvin suorittajaluonteisia. Yrittävät kontrolloida elämäänsä esimerkiksi tiukan ruokavalion, ankaran liikunnan tai todella siistin kodin kautta, koska tuollaisiin asioihin voivat vaikuttaa. Herkästi vaan käy niin, että sama suorituskeskeisyys lipsuu myös ihmissuhteisiin. Välit sukulaisiin ja kavereihin ovat niin kauan ok, kun toiset eivät osoita heikkoutta, tarvitsevuutta tai ole vailla apua jossakin. Silloin lyödään äkkiä liinat k

Rajat määritellään siitä tulokulmasta, miten saat olla suhteessa minuun. Ei siinä ole mistään suorittamisesta kyse. Joku toinen taas laittaa sinulle toisenlaiset rajat. Siihen pitää aikuisvauvan vaan tottua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ihminen, joka ajattelee ystävyyssuhteet tms olevan vain väliaikainen ja voimassa niin kauan, kun on joku yhdistävä elämänvaihe:

Ilmoitathan tämän jo alussa toiselle osapuolelle. Minua ei kiinnosta "ystävyys", jossa ollaan vain väliaikaisesti sen aikaa, kun on tismalleen sama elämäntilanne tai kiva vaihe. Minulle ystävyys on lähtökohtaisesti pysyvää ja yhdessä jaetaan ilot ja surut. En halua mitään määräaikaisystäviä elämääni, menee kaikki vaivannäkö ihan hukkaan, kun toinen lähtee kävelemään.

Aika naiivia. Et voi tietää mikä ystävyys kestää eliniän ennen kuin elät eliniän. Kaikki eivät tule elämääsi jäädäkseen vaikka kuinka haluaisivat, ja vaikka sinä haluaisit. 

Sinä olet aika lapsen tasolle jäänyt.

Rakkain ystäväni on täysin rajaton. Jos häneltä pyytää mitään, hän järjestää asian vaikka ei oikeasti ehtisi ja pystyisi. Aina pitää yrittää aistia, mitä hän oikesti haluaa, kun kaikki on ihan sama ja ei mitään väliä. Hyväksikäytöksihän se usein menee hänen ihmissuhteissaan. Ja sitten hän avautuu, kun se ja se ei ymmärrä, ettei hän ehdi tai halua jotakin.

Hänen kieltäytymisensä ei koskaan ole selkeä kieltäytyminen, vaikka hän itse niin luulee. Kerrankin joku tuttu pyysi häntä tapahtumaan, johon ei halunnut mennä. Ystäväni oli laittanut viestin, ettei meidän sinne tarvitse mennä jos et halua. Tästä toisen olisi pitänyt ymmärtää, että hän itse ei halua.

Sitten kun kuppi lopulta menee nurin, hän ärähtää ja katkaisee koko ihmissuhteen toisen jäädessä ihmettelemään, mitä tapahtui. Ei se tarkoita, että hän olisi löytänyt rajojaan. Niiden löytäminen tarkoittaa, ettei tarvitsisi mennä tuohon, kun oppisi kommunikoimaan haluistaan ja tarpeistaan jo huomattavasti aiemmin.

Ihan arkena ruokakaupassakin näkee näitä varttuneita, omien puolien pitämisen oppineita. Kohdellaan muita kuin ilmaa ja sellaisella asenteella, että millään muulla ei ole mitään väliä jos itseä väsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Rakkain ystäväni on täysin rajaton. Jos häneltä pyytää mitään, hän järjestää asian vaikka ei oikeasti ehtisi ja pystyisi. Aina pitää yrittää aistia, mitä hän oikesti haluaa, kun kaikki on ihan sama ja ei mitään väliä. Hyväksikäytöksihän se usein menee hänen ihmissuhteissaan. Ja sitten hän avautuu, kun se ja se ei ymmärrä, ettei hän ehdi tai halua jotakin.

Hänen kieltäytymisensä ei koskaan ole selkeä kieltäytyminen, vaikka hän itse niin luulee. Kerrankin joku tuttu pyysi häntä tapahtumaan, johon ei halunnut mennä. Ystäväni oli laittanut viestin, ettei meidän sinne tarvitse mennä jos et halua. Tästä toisen olisi pitänyt ymmärtää, että hän itse ei halua.

Sitten kun kuppi lopulta menee nurin, hän ärähtää ja katkaisee koko ihmissuhteen toisen jäädessä ihmettelemään, mitä tapahtui. Ei se tarkoita, että hän olisi löytänyt rajojaan. Niiden löytäminen tarkoittaa, ettei tarvitsisi mennä tuohon, kun oppi

Nyt ollaan asian ytimessä. Kyvystä kommunikoida suoraan eikä manipuloiden.

Kun on tarpeeksi kauan ylittänyt toisen ihmisen rajat, niin lopputulos voi olla välien katkeaminen. Eikä se ole sen välit katkaisseen syy.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ihminen, joka ajattelee ystävyyssuhteet tms olevan vain väliaikainen ja voimassa niin kauan, kun on joku yhdistävä elämänvaihe:

Ilmoitathan tämän jo alussa toiselle osapuolelle. Minua ei kiinnosta "ystävyys", jossa ollaan vain väliaikaisesti sen aikaa, kun on tismalleen sama elämäntilanne tai kiva vaihe. Minulle ystävyys on lähtökohtaisesti pysyvää ja yhdessä jaetaan ilot ja surut. En halua mitään määräaikaisystäviä elämääni, menee kaikki vaivannäkö ihan hukkaan, kun toinen lähtee kävelemään.

Jos joku vannoo heti ikuista ystävyyttä tai rakkautta, olisin itse hyvin varuillani. Pahimmillaan läheisriippuvainen, narsisti tai sosiopaatti kyseessä. 

Mistä ihmeestä itsekään tiedät tutustuessasi uuteen ihmiseen haluavasi olla tuon henkilön kanssa ikuisesti ystävä? 

Jokaisella on oikeus vetää rajat kiinni ja puolustaa omaa reviiriään ja jaksamistaan, jos esimerkiksi energiasyöppö ihminen vie kaikki voimat. Itse olen ghoustannut ihmiset, jotka ovat osottautuneet epäluotettaviksi ja joiden olen kuullut puhuvan minusta p a s k a a selän takana tai jotka käytävät minua pelkkänä korvana ja olkapäänä. En myöskään jaksa tuhlata energiaa valittamiseen, jos taas joku josta olen pitänyt, ei jaksa tai ei halua enää pitää yhteyttä minuun. Näitä ghoustaamisjuttuja ja ystävyyden katkaisemisia ei pidä ottaa liian vakavasti. Elämässä tulee jokaiselle vaiheita, jolloin ihmissuhdekuviot muuttuvat. On ihmisiä, joiden kanssa on turha ruveta puimaan, miksi luottamus on menetetty ja ystävyyssuhde on katkaistu. Keskustelu ei mitään auta tyypin kanssa, joka ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa tai ymmärrä olevansa häirikkö. Antakaa ihmisten olla rauhassa, jos haluavat laittaa omat rajat kiinni tai ovat löytäneet omat rajansa. Miten sen kunnioittaminen voi olla niin vaikeata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkain ystäväni on täysin rajaton. Jos häneltä pyytää mitään, hän järjestää asian vaikka ei oikeasti ehtisi ja pystyisi. Aina pitää yrittää aistia, mitä hän oikesti haluaa, kun kaikki on ihan sama ja ei mitään väliä. Hyväksikäytöksihän se usein menee hänen ihmissuhteissaan. Ja sitten hän avautuu, kun se ja se ei ymmärrä, ettei hän ehdi tai halua jotakin.

Hänen kieltäytymisensä ei koskaan ole selkeä kieltäytyminen, vaikka hän itse niin luulee. Kerrankin joku tuttu pyysi häntä tapahtumaan, johon ei halunnut mennä. Ystäväni oli laittanut viestin, ettei meidän sinne tarvitse mennä jos et halua. Tästä toisen olisi pitänyt ymmärtää, että hän itse ei halua.

Sitten kun kuppi lopulta menee nurin, hän ärähtää ja katkaisee koko ihmissuhteen toisen jäädessä ihmettelemään, mitä tapahtui. Ei se tarkoita, että hän olisi löytänyt rajojaan. Niiden löytäminen

Kun yleensä sitä ihmiset katsovat jonkin verran huonoakin käytöstä läpi sormien. Johan saisit oudon maineen jos älähtäist ekasta huonosta käytöksestä ja sitten huomaat yhtäkkiä että näitähän kertyy ja kertyy niin sitten ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit jos haluat muutosta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ihminen, joka ajattelee ystävyyssuhteet tms olevan vain väliaikainen ja voimassa niin kauan, kun on joku yhdistävä elämänvaihe:

Ilmoitathan tämän jo alussa toiselle osapuolelle. Minua ei kiinnosta "ystävyys", jossa ollaan vain väliaikaisesti sen aikaa, kun on tismalleen sama elämäntilanne tai kiva vaihe. Minulle ystävyys on lähtökohtaisesti pysyvää ja yhdessä jaetaan ilot ja surut. En halua mitään määräaikaisystäviä elämääni, menee kaikki vaivannäkö ihan hukkaan, kun toinen lähtee kävelemään.

Jos joku vannoo heti ikuista ystävyyttä tai rakkautta, olisin itse hyvin varuillani. Pahimmillaan läheisriippuvainen, narsisti tai sosiopaatti kyseessä. 

Mistä ihmeestä itsekään tiedät tutustuessasi uuteen ihmiseen haluavasi olla tuon henkilön kanssa ikuisesti ystävä? 

Ei tuosta ole kyse vaikka sellaiseksi yritätkin asiaa vääristellä.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ihminen, joka ajattelee ystävyyssuhteet tms olevan vain väliaikainen ja voimassa niin kauan, kun on joku yhdistävä elämänvaihe:

Ilmoitathan tämän jo alussa toiselle osapuolelle. Minua ei kiinnosta "ystävyys", jossa ollaan vain väliaikaisesti sen aikaa, kun on tismalleen sama elämäntilanne tai kiva vaihe. Minulle ystävyys on lähtökohtaisesti pysyvää ja yhdessä jaetaan ilot ja surut. En halua mitään määräaikaisystäviä elämääni, menee kaikki vaivannäkö ihan hukkaan, kun toinen lähtee kävelemään.

Jos joku vannoo heti ikuista ystävyyttä tai rakkautta, olisin itse hyvin varuillani. Pahimmillaan läheisriippuvainen, narsisti tai sosiopaatti kyseessä. 

Mistä ihmeestä itsekään tiedät tutustuessasi uuteen ihmiseen haluavasi olla tuon henkilön kanssa ikuisesti ystävä? 

Tämä on juuri näitä jotka ylittävät iloisesti rajat ja jäävät vielä perään itkemään että miksi minut hylkäsit. Ei tunnista itseään ja toista ihmistä ja mikä ero niillä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ihminen, joka ajattelee ystävyyssuhteet tms olevan vain väliaikainen ja voimassa niin kauan, kun on joku yhdistävä elämänvaihe:

Ilmoitathan tämän jo alussa toiselle osapuolelle. Minua ei kiinnosta "ystävyys", jossa ollaan vain väliaikaisesti sen aikaa, kun on tismalleen sama elämäntilanne tai kiva vaihe. Minulle ystävyys on lähtökohtaisesti pysyvää ja yhdessä jaetaan ilot ja surut. En halua mitään määräaikaisystäviä elämääni, menee kaikki vaivannäkö ihan hukkaan, kun toinen lähtee kävelemään.

Aika naiivia. Et voi tietää mikä ystävyys kestää eliniän ennen kuin elät eliniän. Kaikki eivät tule elämääsi jäädäkseen vaikka kuinka haluaisivat, ja vaikka sinä haluaisit. 

Sinä olet aika lapsen tasolle jäänyt.

Haluat että kanssasi ollaan vastentahtoisesti? 

Vierailija kirjoitti:

Ihan arkena ruokakaupassakin näkee näitä varttuneita, omien puolien pitämisen oppineita. Kohdellaan muita kuin ilmaa ja sellaisella asenteella, että millään muulla ei ole mitään väliä jos itseä väsyttää.

Eiköhän nuo tyypit ole olleet sellaisia syntymästään asti. Ovat niitä, jotka ovat tallanneet niitä kynnysmattoja.