Lue keskustelun säännöt.
Tätä minä inhoan "omat rajansa" löytäneissä ihmisissä
07.12.2024 |
Siinä ei mitään, jos omat rajat löytäessään sanoo selvän ei:n kaikenlaiselle yksipuoliselle palvelemiselle. Tuollaiselle kuuluukin sanoa ei. Kenenkään tehtävä ei ole olla toisten kynnysmatto, likaämpäri tai apupoika.
Oma kokemus taas on ollut, että osa näistä omien rajojensa löytäjistä muuttuu ihan kamaliksi ihmisiksi. En tarkoita sellaista tavallista rajojen pitämistä (kieltäytymistä esimerkiksi ikävistä asioista), vaan ihan hirveää vaativuutta toisia kohtaan. Toisissa ei kestetä enää mitään huonoja puolia ja katkaistaan välit vedoten omiin rajoihin. Kokemusta on esimerkiksi ihmisistä, jotka ovat katkaisseet pitkäaikaisiin ystäviin välit, koska yksi kylään tullut ystävä kehtasi istua sohvan käsinojalla, toinen ei antanut kummilapselle kyllin kallista syntymäpäivälahjaa ja kolmas ei kestänyt ystävänsä sairastumista. Jos toinen ihminen on millään tavalla vajavainen tai tarvitseva, niin heti lyödään liinat kiinni ja katkaistaan välit. Katoaa siis täysin käsitys siitä, millaiset omat rajat ovat kohtuullisia ja millaiset eivät. Ei kukaan ole täydellinen, eikä kaikista pikkuasioista tarvitse vetää jumalatonta palkokasvia nenäänsä.
Kommentit (479)
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma tässä on?
Eikö ole vain hyvä päästä eroon kuvailemasi kaltaisista ihmisistä?
Sehän se eniten kismittää kun ei enää pääse alistamaan näitä kynnysmattoja jotka viimein kasvattivat selkärangan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma tässä on?
Eikö ole vain hyvä päästä eroon kuvailemasi kaltaisista ihmisistä?
Sinua ei haittaa yhtään jos tärkeä ystävä katoaa elämästä ilman selityksiä? Miksi olet ihmisen ystävä jos et piittaa hänestä ollenkaan?
Koko ilmiö on vain yksi nykykulttuurin infantilisoitumisen muoto. Aikuinen ihminen käyttäytyy kuin itsekkäästi kuin pikkulapset. Mitän ennen normaalielämään kuuluvaksi pidettyjä vastoinkäymisiä ei enää kestetä eikä työntekokaan oikein maita.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on todella törkeää, jos toisen dumppaa ilman, että antaa toiselle mitään mahdollisuutta muuttaa tapaansa. Mistä se toinen voi tietää, että joku asia vaivaa sinua, jos et hänelle sitä kerro? Ja onko sekään kovin reilua, että jättää toisen eikä anna mahdollisuutta korjata käytöstä? Ja en nyt tarkoita mitään "lupaan etten p ahoinpitele sua enää" tyylisiä juttuja, vaan just näitä "istuit väärälle tuolille kotonani/et kysynyt mummoni kuulumisia" tms.
Meillä tekemiset oli juuri tuota luokkaa mummon pahoinpiteleminen, mutta vältelty henkilö selittelee kuten ap.
Palstan SupeHyperTietäjät taas vauhdissa 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma tässä on?
Eikö ole vain hyvä päästä eroon kuvailemasi kaltaisista ihmisistä?
Sinua ei haittaa yhtään jos tärkeä ystävä katoaa elämästä ilman selityksiä? Miksi olet ihmisen ystävä jos et piittaa hänestä ollenkaan?
Vastasit tunnekylmälle ihmisen muotoiselle.
Vierailija kirjoitti:
Palstan SupeHyperTietäjät taas vauhdissa 🤣
🚩🚩🚩🚩🚩🚩🚩🚩🚩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas inhoan leväperäisiä ihmisiä jotka eivät ole löytäneet rajojaan ja tuskin niitä ikinä edes löytävät= kaikki onkin sitten vähän sinne päin!
Vierailija kirjoitti:
Minä taas inhoan leväperäisiä ihmisiä jotka eivät ole löytäneet rajojaan ja tuskin niitä ikinä edes löytävät= kaikki onkin sitten vähän sinne päin!
Yleensä nämä vasta selvästi aikuisena rajojen löytäjät ovat oikeasti rajattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs noissa on inhoamista? Sehän on vain kiva kun roska vie itsensä ulos. Minua ärsyttävät enemmän ihmiset, jotka kihisevät noista jutuista vuosikausia ja pikkuhiljaa etäännyttävät itsensä mitään sanomatta. Tuhlataan kaikkien aikaa
Rajojen määrittely ja niistä huolehtiminen vaatii tosi paljon harjoittelua, jos se on ollut hukassa. On ihan luonnollista, että siinä vähän itselläkin läikkyy ja ärsyttää niitä etsiessä. Itse suhtautuisin alkuun ymmärtävästi asiasta keskustellen, mutta jos tasapaino ei tahdo löytyä, on kaikin puolin ok päästää irti.
Jokunen vuosi sitten oli oikein trendinä se, että "päästä irti kaikista ihmissuhteista, jotka ottavat enemmän kuin antavat". Minusta se on jokseenkin itsekäs ajatus. Minä ainakin annan enemmän, jos joku vaikka sairastuu. Mutta omatkin resurssit huomioiden. Minkään laivan mukana ei tarvitse upottaa samalla itseään, vaan kyydistä pitää voida hypätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppikaa laittamaan ne rajat. Huorittelu ym ruma kielenkäyttö ei ole ok. Kähmiminen/runkkaaminen/parittelu muiden läsnäollessa ei ole ok. Diagnoisoiminen ilman pätevyyttä ei ole ok. Toisen päälle karkaaminen ei ole ok. Toisten pihalle tai kotiin ei tulla ilman lupaa eikä toisten asioita levitellä muille. Toisten kotia ei ole ok sisustaa tai siivota ilman lupaa. Toisen ihmissuhteilla ei ole ok kiristää. Toisen työssäkäyntiä tai kotirauhaa ei ole ok häiritä.
Tuttua. Olen ollut rajojen asettaja ja se toinen osapuoli.
Sellaisen ennaltaehkäisevän keinon olen löytänyt esim.kaveriporukassa, että "vuoro palvella/ottaa kotiinsa on kiertävä", tai ilmoitan iloisen reippaasti kaikille jonkun asian "ilmoittakaa hyvissä ajoin, jos haluatte poiketa meillä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oppikaa laittamaan ne rajat. Huorittelu ym ruma kielenkäyttö ei ole ok. Kähmiminen/runkkaaminen/parittelu muiden läsnäollessa ei ole ok. Diagnoisoiminen ilman pätevyyttä ei ole ok. Toisen päälle karkaaminen ei ole ok. Toisten pihalle tai kotiin ei tulla ilman lupaa eikä toisten asioita levitellä muille. Toisten kotia ei ole ok sisustaa tai siivota ilman lupaa. Toisen ihmissuhteilla ei ole ok kiristää. Toisen työssäkäyntiä tai kotirauhaa ei ole ok häiritä.
Niin. Ja tuosta sopivasti puuttui että toisten luottamuksen hyväksikäyttö ei ole ok. 😉
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin toiselta puolelta Suomea, kirjaimellisesti. Välimatkaa on siis aivan helvetisti. Käyn kotopuolessa yhdestä kahteen kertaan vuodessa ja samalla reissulla näen sekä suvun, että ystävät. He harvoin kulkevat toiseen suuntaan. Kerron hyvissä ajoin etukäteen, milloin olen paikalla.
Sellaiset "ystävät", jotka omiin rajoihinsa vedoten ovat peruneet näitä harvinaisia tapaamisia "en nyt tänään ole kovin energinen, on kuunneltava rajojaan" -tyylillä ovat kyllä jääneet pois elämästäni.
Joku raja sillä omankin navan kaivelulla.
Sinullahan se suurin napa on: Oi, minä suuri ja mahtava astun kaupunkiin. Tulkaa luokseni tai hylkään teidät O.o
Ehkä heillä tosiaan on parempaakin tekemistä, kuin pokkuroida sinua sinun aikataulujesi mukaan. Ehkä he eivät myöskään syystä ole halunneet tulla sinua uudelle paikkakunnallesi katsomaan... Kukapa haluaisi maksaa moisen itse ylennetyn suuruuden näkemisestä.
Kaikille kun se rajanveto ei mene perille vaikka vääntäisi ne rautalangasta. Siksikin voi joutua katkomaan ne välit niistä mitättömiltä vaikuttaneista syistä.
En minäkään jaksa enää venyä ja taipua muiden mieliksi kun on omassakin elämässä ihan tarpeeksi tulipaloja sammuteltavana. Näihin ihmisiin on välit viilenneet ihan itsestään kun olen nyt mennyt rikki enkä ole enää ohjelmoitavissa entiselleen. Ja ihan sama mulle, opetelkoon nyt muutkin itsenäisesti hoitamaan omat asiansa.
Rajoista loukkaantujat ja suuttujat ovat niitä, jotka hyötyivät sinusta kun rajoja ei ollut. Joskus on niin, että energiasyöppö jonka saatavilla jonkun kiltin oli aina oltava suuttuu, kun tuo toinen löytää selkärangan ja lakkaa myötäilyn ja palvelemisen.
Jokaisella pitää olla rajat ja fiksu ihminen kunnioittaa niitä. Eikä puhu perään, että mikä tuohon Lissuunkin on mennyt kun ennen oli niin kiltti ja nyt ei edes vastaa puhelimeen 24/7 kun minä vaadin ja haluan huomiota.
Rajat voi ilmaista jämäkästi ja ystävällisesti. Itse en enää päivystä kuuntelemassa toisten huolia ja säntää joka kissanristiäisiin, jos oma olo on sellainen etten jaksa. Jotkut yrittävät edelleen väkisin rikkoa noita rajoja ja syyllistää. Eivät siis ole todellisia ystäviä, vaan etsivät itselleen hyötysuhteita. Jos joku sanoo minulle, että ei jaksa vaikka lähteä jonnekin, se on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin toiselta puolelta Suomea, kirjaimellisesti. Välimatkaa on siis aivan helvetisti. Käyn kotopuolessa yhdestä kahteen kertaan vuodessa ja samalla reissulla näen sekä suvun, että ystävät. He harvoin kulkevat toiseen suuntaan. Kerron hyvissä ajoin etukäteen, milloin olen paikalla.
Sellaiset "ystävät", jotka omiin rajoihinsa vedoten ovat peruneet näitä harvinaisia tapaamisia "en nyt tänään ole kovin energinen, on kuunneltava rajojaan" -tyylillä ovat kyllä jääneet pois elämästäni.
Joku raja sillä omankin navan kaivelulla.
Sinullahan se suurin napa on: Oi, minä suuri ja mahtava astun kaupunkiin. Tulkaa luokseni tai hylkään teidät O.o
Ehkä heillä tosiaan on parempaakin tekemistä, kuin pokkuroida sinua sinun aikataulujesi mukaan. Ehkä he eivät myöskään syystä ole halunneet tulla sinua uudelle paikkakunnallesi katsomaan... Kukapa haluais
Mikä sulla on hätänä?
Rajojen pitäminen tarkoittaa hyvin usein sitä, että nyt riittää negaamista, mitta on täynnä. Maailmassa on liikaa omaneduntavoittelijoita, niitä jotka pyrkivät vain hyötymään toisesta, ilkeitä, pahantahtoisia, energiasyöppöjä jne. On vain hyvä vetää rajoja ja karsia lähipiiristään moiset tyypit, jotka eivät edes halua ymmärtää mitä tekivät väärin. Vaikka usein ymmärtävät sen oikein hyvin.
Mikä ongelma tässä on?
Eikö ole vain hyvä päästä eroon kuvailemasi kaltaisista ihmisistä?