Lue keskustelun säännöt.
Aloin pitämään puoliani, ja yhtäkkiä tuntuu, etten ole enää väleissä kenenkään kanssa :(
07.12.2024 |
En suostunut siskolle lapsenvahdiksi lyhyellä varoitusajalla, koska en ehtinyt ja jaksanut. Sisko suuttui.
En tarjonnut kaverille kyytiä, kuten usein aiemmin, koska hän ei koskaan tarjoa minulle. Kaveri suuttui.
Kaverin lapsi valehteli minun lapselleni asiasta, joka aiheutti hankaluutta omalle lapselleni. Paljastin asian lapselleni. Kaveri suuttui.
Työkaveri syytti minua törkeästi haukkuen eräästä asiasta, jossa olin toiminut täysin oikein. Kerroin hänelle asian oikean laidan sekä kasvokkain että viestillä. Ei pahoitellut asian selvittyä vaan jatkoi veemäistä linjaa ja välit jäi huonoiksi.
Entinen työkaveri halusi pitää yhteyttä, mutta aina soitellen. Se on minulle epämukavaa ja kuormittavaa, mieluummin laitan viestiä tai näen kasvotusten. Toki vastasin jos hän soitti ja laitoin oma-aloitteisesti viestiä ja pyysin kahvillekin. Hän ei esittänyt koskaan vastavuoroista kahvittelukutsua ja lakkasi soittelemasta. On nykyään etäinen ja tympeä jos osutaan samaan paikkaan.
Mitä hemmettiä? Olenko minä jotenkin hankala tyyppi? Aiemmin olen ollut kiltti ja arka lapatossu, joka ei halua aiheuttaa konflikteja. Oman hyvinvointini kustannuksella. Nyt haluan pitää puoliani ja ilmaista, jos joku asia ei minulle käy. Tässä on lopputulos.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Odotan jo alapeukkuja:
Siinä ei mitään, jos omat rajat löytäessään sanoo selvän ei:n kaikenlaiselle yksipuoliselle palvelemiselle. Tuollaiselle kuuluukin sanoa ei.
Oma kokemus taas on ollut, että osa näistä omien rajojensa löytäjistä muuttuu ihan kamaliksi ihmisiksi. En tarkoita sellaista tavallista rajojen pitämistä (kieltäytymistä esimerkiksi ikävistä asioista), vaan ihan hirveää vaativuutta toisia kohtaan. Toisissa ei kestetä enää mitään huonoja puolia ja katkaistaan välit vedoten omiin rajoihin. Kokemusta on esimerkiksi ihmisistä, jotka ovat katkaisseet pitkäaikaisiin ystäviin välit, koska yksi kylään tullut ystävä kehtasi istua sohvan käsinojalla, toinen ei antanut kummilapselle kyllin kallista syntymäpäivälahjaa ja kolmas ei kestänyt ystävänsä sairastumista. Jos toinen ihminen on millään tavalla vajavainen tai tarvitseva, niin heti lyödään liinat kiinni ja katkaistaan välit. Katoaa siis täysin käsitys siit
Voin vaikka vannoa että koskaan kyse ei ole mistään yksittäisestä virheestä kuten sohvan selkänojalla istuminen vaan tämä kiltti on antanut periksi, sietänyt, tullut manipuloiduksi ja kiristetyksi jo useamman vuoden ajan ennen kuin alkaa silmät aueta ja sitten sitä ei voikaan enää perua, mitenkään vaan yksi väärä liike on kaivattu tekosyy lopettaa viimein kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei mulle on käynyt samalla lailla. Mutta silti aion pitää puoleni ja rajani. Ihmiset hyväksikäyttivät kiltteyttäni vuosikausia ja sain tarpeekseni. Nyt kun pidän puoleni kaikki ovat hylänneet. Eli totuus paljastuu ja olivat väleissä vain kun hyötyivät minusta.
Totta kai ihmisiä pidetään hyötytarkoituksen vuoksi. Lapsia hankitaan koska itse haluaa jotakin, puoliso hankitaan jos näkee siinä etua sinkkuuteen verrattuna ja kavereita hankitaan jos itse tarvitsee heiltä jotakin.
Moni ihminen haluaa myös itse antaa jotakin. Vuorovaikutus ei ole hyötymistä.
Hyvä muistutus meille kaikille, että se auttavainen tyyppikin odottaa vastavuoroisuutta edes jossain määrin.
Ihmiset, jotka kokevat olevansa liian kilttejä ja voimaantuvat asettamaan rajoja ovat hirveän raskaita. Usein tämä ihmistyyppi on minusta joustamattomampi ja itsekkäämpi kuin ne, jotka eivät esitäkään kilttiä vaan myöntävät suoraan olevansa melko k*sipäitä.
En sano että aina olisi tästä kyse, mutta tämä on oma kokemukseni. Olen aina suhtautunut hyvin varauksellisesti näihin jotka kokevat olevansa liian kilttejä/mukautuvia/joustavia. Jotenkin se lähtöajatus, että ystävällisyys on huono juttu ja ihmisiä kohtaan pitäisi olla sopivassa määrin inhottava. Versus ihmiset, jotka ovat luontaisesti suorasanaisia ja töykeitä ja äkkipikaisia, mutta pohjimmiltaan pyrkivät parempaan ja uskovat muiden ansaitsevan hyvää - minusta paljon parempi lähtökohta aidolle ihmissuhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Hei mulle on käynyt samalla lailla. Mutta silti aion pitää puoleni ja rajani. Ihmiset hyväksikäyttivät kiltteyttäni vuosikausia ja sain tarpeekseni. Nyt kun pidän puoleni kaikki ovat hylänneet. Eli totuus paljastuu ja olivat väleissä vain kun hyötyivät minusta.
Kaikki?
Nyt sitten uusia etsimään. Sellaisia hyviä ihmisiä on olemassa, jotka tajuavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan jo alapeukkuja:
Siinä ei mitään, jos omat rajat löytäessään sanoo selvän ei:n kaikenlaiselle yksipuoliselle palvelemiselle. Tuollaiselle kuuluukin sanoa ei.
Oma kokemus taas on ollut, että osa näistä omien rajojensa löytäjistä muuttuu ihan kamaliksi ihmisiksi. En tarkoita sellaista tavallista rajojen pitämistä (kieltäytymistä esimerkiksi ikävistä asioista), vaan ihan hirveää vaativuutta toisia kohtaan. Toisissa ei kestetä enää mitään huonoja puolia ja katkaistaan välit vedoten omiin rajoihin. Kokemusta on esimerkiksi ihmisistä, jotka ovat katkaisseet pitkäaikaisiin ystäviin välit, koska yksi kylään tullut ystävä kehtasi istua sohvan käsinojalla, toinen ei antanut kummilapselle kyllin kallista syntymäpäivälahjaa ja kolmas ei kestänyt ystävänsä sairastumista. Jos toinen ihminen on millään tavalla vajavainen tai tarvitseva, niin heti lyödään liinat kiinni ja k
Voin vaikka vannoa että koskaan kyse ei ole mistään yksittäisestä virheestä kuten sohvan selkänojalla istuminen vaan tämä kiltti on antanut periksi, sietänyt, tullut manipuloiduksi ja kiristetyksi jo useamman vuoden ajan ennen kuin alkaa silmät aueta ja sitten sitä ei voikaan enää perua, mitenkään vaan yksi väärä liike on kaivattu tekosyy lopettaa viimein kaikki.
Olen eri, mutta se että ihminen yhtäkkiä joutuu jonkinlaiseen henkilökohtaiseen kriisiin ja alkaa nähdä kaltoinkohtelua, manipulointia ja hyväksikäyttöä joka puolella ei välttämättä tee siitä kokemuksesta totta. Jos ihan kaikki vanhat tuttavat alkavat yhtäkkiä näyttämään narsisteilta, niin todennäköisesti vikaa on aika paljon siinä omassakin linssissä jonka läpi elämäänsä katselee.
Ole ystävällinen ja auttavainen, mutta älä antaudu huijattavaksi tai kynnysmatoksi. Tämä strategia on tutkitusti ja peliteoreettisesti paras. Jos haluat olla paras, ei ole muita strategioita kuin olla ystävällinen ja auttavainen eikä antautua huijattavaksi tai kynnysmatoksi.
Nyt olen tämän kertonut teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein näiden hyväksikäyttäjien kanssa keskustelu menee tähän tyyliin:
H: Moi, tulepas tänne paikkaan x.
M:En nyt pääse. Joku muu päivä.
H:Mikset!?!? Kiva ku tarttisin just nyt apua.
M:Kuume ja vatsatauti.
H: No mä käyn apteekista ostamassa parasetamolia ja nesteytysjuomaa ja tuun hakee sut!M: En nyt pysty, katsotaan sitten kun olen terve.
Sitten kun itse tarvitsisi apua jossain:
M: Moi, pääsisitkö auttamaan asiassa x?
H: En mä nyt jaksa. Just tulin makaamaan tähän sohvalle.
Tai: "Se on niin hankala matka minulle, kun kestää kaksi tuntia suuntaansa."
Ja tilalle on löytynyt ihmisiä jotka aidosti viihtyvät seurassani ja vapaaehtoisti seuraani saapuvat. Aiemmin aika meni näiden iilimatojen tarpeita täyttäessä.