Lue keskustelun säännöt.
Aloin pitämään puoliani, ja yhtäkkiä tuntuu, etten ole enää väleissä kenenkään kanssa :(
07.12.2024 |
En suostunut siskolle lapsenvahdiksi lyhyellä varoitusajalla, koska en ehtinyt ja jaksanut. Sisko suuttui.
En tarjonnut kaverille kyytiä, kuten usein aiemmin, koska hän ei koskaan tarjoa minulle. Kaveri suuttui.
Kaverin lapsi valehteli minun lapselleni asiasta, joka aiheutti hankaluutta omalle lapselleni. Paljastin asian lapselleni. Kaveri suuttui.
Työkaveri syytti minua törkeästi haukkuen eräästä asiasta, jossa olin toiminut täysin oikein. Kerroin hänelle asian oikean laidan sekä kasvokkain että viestillä. Ei pahoitellut asian selvittyä vaan jatkoi veemäistä linjaa ja välit jäi huonoiksi.
Entinen työkaveri halusi pitää yhteyttä, mutta aina soitellen. Se on minulle epämukavaa ja kuormittavaa, mieluummin laitan viestiä tai näen kasvotusten. Toki vastasin jos hän soitti ja laitoin oma-aloitteisesti viestiä ja pyysin kahvillekin. Hän ei esittänyt koskaan vastavuoroista kahvittelukutsua ja lakkasi soittelemasta. On nykyään etäinen ja tympeä jos osutaan samaan paikkaan.
Mitä hemmettiä? Olenko minä jotenkin hankala tyyppi? Aiemmin olen ollut kiltti ja arka lapatossu, joka ei halua aiheuttaa konflikteja. Oman hyvinvointini kustannuksella. Nyt haluan pitää puoliani ja ilmaista, jos joku asia ei minulle käy. Tässä on lopputulos.
Kommentit (89)
Joo onhan näitä ihmisiä, jotka haluavat nähdä kun heillä oli luppoaikaa yllättäen tai soittelevat seuran puutteessa.Jos pyysin tapaamaan/käymään esim vapaa-ajajallani niin eipä käynyt.
Minulla vaativa ja raskas työ joten sanoin että joudun mennä esim nukkumaan klo 21, enkä vastaa puhelimeen koska aamuherätys oli klo 5.30- Kukaan ei kuunnellut tai välittänyt aina yritettiin soittaa klo 21-22 jälkeen ja vietitellä että mikset vastaa.
No sitten kesän mittainen kesälomani oli tulossa ja kutsuin nämä kaikki yksitellen että tervetuloa meille kun on pitkä loma ja kerrankin mulla aikaa eikä aikatauluja, voitte siis ihan itse päättää koska loman aikanani tuutte.
Päätin etukäteen että ellei muka järjesty aikaa kesälomallani, niin sellainen henkilö jää .
Tuli se loman aika. Yksikään näistä ei tullut tervehtimään. Lähettelivät kuvia ja päivityksiä tyyliin toiselta puolelta suomea että hee me ollaan täällä .
Ihka ensimmäinen aikainen työpäivä koitti päättyneen loman jälkeen ja ....sama viestittely ja rimputteluralli alkoi klo 21 jälkeen edellisenä iltana.
Jokaikiselle poistot ja estot ja good byet.
Sori, mutta vastavuotoisuus on asia minkä miellän osaksi ystävyyttä.
Tällä hetkellä kaveripiiri mennyt täysin uusiksi ja hyvä meininki kaikien kanssa.
Onneksi heräsin että mitä helvettiä nää tyypit oikein on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aika surullista lukea näitä vastauksia. Eikö vastavuoroisuus ole enää mitään? Eihän aloittaja ole laittanut välejä poikki vaan kerran kieltäytynyt ilmaisesta avusta.
Mielelläni tapaan kavereita ja kutsun kylään. Vastavuoroisesti edes joskus odotan samaa kutsua. Muuten tulee olo, että toinen tapaa vain velvollisuudesta. Aina ei kaverin kanssa tarvitse olla samaa mieltä. Joskus voidaan olla eri mieltä, eikä sen tarvitse johtaa välien katkaisemiseen vaan asia voidaan sopia ja sille jopa nauraa yhdessä.
Se vastavuoroisuuskin on orgaanista; jos se ei toimi, niin ei sitä voi pakottaakaan. Ihmiset haluavat tehdä palveluksia heille tärkeille ja rakkaille ihmisille. Jos sinua ei auteta tai kutsuta kylään, niin et ole kovin tärkeä.
Erimielisyyskin on täysin ok aitojen ystävien kesken. Jos taas joku ärsyttävä tai "samantekevä" tyyppi on eri mieltä, niin se on täysin eri asia, silloin tätä henkilöä haluaa nähdä vielä vähemmän.
Kuulostaa siltä, että sinulla on väärät ihmiset lähipiirissä. Oikeat tunnistat siitä, että tuo kaikki mitä toivot, tapahtuu kuin itsestään. Jotkut jäävät myös yksin.
Tuo on yksi vaihe sitä, että opettelee vetämään rajojaan
1. Olet tossu. Sinua käytetään hyväksi
2. Opettelet vetämään rajoja, ja joudut tietysti tekemään tätä vain hyväksikäyttäjille. Hyväksikäyttäjät suuttuvat
Se mihin tähtäät on vaihe 3:
- ennakoi kuka on hyväksikäyttää ja tee heille ystävällisesti selväksi jo etukäteen, ettei sinua pysty pompottelemaan
- älä alennu hyväksikäyttäjän tunnentasolle, vaan toivo että hyväksikäyttäjä löytää jonkun hoitamaan lasta ja sano, että joku toinen kerta sopii sinulle
- älä konfronttaa pahaa ihmistä, vaan koita pysyä myötätuntoisena ja tarvittaessa (esim. tuossa työtapauksessa) dokumentoi tapahtumat. Älä edes vie asiaa hr:n tai esimiehen tietouteen, elleivät he vie ensni, ja sitten kerro oma näkökulmasi rauhallisesti ja esitä dokumentit
- älä koskaan alennu hyväksikäyttäjän käytöksen tai tunteiden tasolle
- ETSI ARVOISTASI SEURAA JA KIINNITÄ HUOMIOSI HEIHIN
Ihmisiä harmittaa kun et ole enää aina helposti hyväksikäytettävissä oleva harmiton ovimatto, vailla omaa elämää. Rinnallesi jäävät lopulta ne keiden kuuluukin jäädä ja loppuja ei kannata surra sekuntiakaan.
Koita kestää. Joskus kannattaa pitää puolensa, joskus kannattaa antaa periksi.
Valitse taistelusi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silti niillä vaikeilla, itsekkäillä mulkeroilla vaikuttaa yleensä olevan paljon kavereita...?
Mä olen tuo joka kertoi kaverin talkoista ja sinne aina haalituista uusista ihmisistä. Heillä on tapana helposti tuttavustua vaikka vanhempainyhdistyksessä, lapsien harrastuksissa, omalla työpaikalla alas- ja ylöspäin, kavereiden kavereiden, sukulaisten eksien ja nyksien kanssa, jne vaikuttaa siltä että kaverustuvat pian ja ovatkin äkkiä ylimpiä ystävyksiä mutta sitten se tuttavuus äkkiä hiipuu pois. Ja jostain syystä nämä uudet tutut eivät tosiaan montaakaan kertaa esim. juuri kerroituissa talkoissa näy...
Ja mistäkö tiedän, kun sinne FB:hen pitää jakaa ihan kaikki...
Näinhän se menee. Hajuttomat ja mauttomat ihmiset, joille käy kaikki, ovat niitä mukavia. Mä lakkasin olemasta mukava, kun luin mitä ihmiset katuvat eniten kuolinvuoteellaan ja yksi asioista oli, että kun ei saanut suutaan auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun yksi kaveri on voimaantunut vähän liikaakin terapiassa, ja hänestä on tullut ihan mahdoton. Ennen oli ns normaali, eli joskus jousti joskus ei. Sitten meni terapiaan ja "tajusi", että hänen ei tarvitse joustaa omista haluistaan ja tarpeistaan jos ei halua. Lopputulos on se, että kaiken pitää mennä juuri hänen halujensa mukaan, muuten loukkaantuu. Joskus vaihtaa kesken kaiken mieltään, ja taas pitäisi kaikki suunnitelmat, jotka itse on siis sanellut, muokata jälleen uusiksi. Nyt ihmettelee, kun en ole enää ollut yhteydessä!
Aivan ihanan olotila kun on välit poikki hyväksikäyttäjiin. Mitä tuota edes ihmettelee, nautit vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi todellisia ystäviä on ihmisillä usein vain yksi tai muutamia. Kuin ein sanominen tai puoliensa pitäminen saa jonkun vihoittelemaan niin siitä tietää ettei kyseistä ihmistä kannata elämässään katsella yhtään enempää kuin on pakko (esim. työkavereitaan ei voi valita.)
Mä koin saman joskus vähän ennen kolmeakymppiä. Tajusin, että moni ns kaveri puhuu mulle ihan tosi rumasti ja turhaan roikun niissä suhteissa, kun satunnaisista hyvistä hetkistä huolimatta voin heidän seurassaan pahoin. Kun aloin vetää rajoja, en ollutkaan enää miellyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuo suuttuminen on ilmennyt? Sinä olet kokenut heidän suuttuneen vai ovat ilmaisseet jo kieltäytyessäsi, että nyt minä suutun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika surullista lukea näitä vastauksia. Eikö vastavuoroisuus ole enää mitään? Eihän aloittaja ole laittanut välejä poikki vaan kerran kieltäytynyt ilmaisesta avusta.
Mielelläni tapaan kavereita ja kutsun kylään. Vastavuoroisesti edes joskus odotan samaa kutsua. Muuten tulee olo, että toinen tapaa vain velvollisuudesta. Aina ei kaverin kanssa tarvitse olla samaa mieltä. Joskus voidaan olla eri mieltä, eikä sen tarvitse johtaa välien katkaisemiseen vaan asia voidaan sopia ja sille jopa nauraa yhdessä.
Se vastavuoroisuuskin on orgaanista; jos se ei toimi, niin ei sitä voi pakottaakaan. Ihmiset haluavat tehdä palveluksia heille tärkeille ja rakkaille ihmisille. Jos sinua ei auteta tai kutsuta kylään, niin et ole kovin tärkeä.
Erimielisyyskin on täysin ok aitojen ystävien kesken. Jos taas joku ärsyttävä tai "samantekevä" tyyppi
Lainaus ei näemmä onnistu, mutta mistä teit johtopäätöksen lähipiirini ihmisistä? Puhuin omasta kokemuksesta miten vastavuoroisuus kaverisuhteissa on toiminut ja toimii. Aloittajalla se ei toimi, mikä on harmillista.
Ja juuri tuota pidän surullisena, että jaotellaan ihmisiä autettaviin ja ei autettaviin. Kellä vaikka naapuria ja työkaveria voi auttaa tarvittaessa, vaikkei muuten oltaisikaan ystäviä.
Tulkaa meille kylään kesäjuhlaan (talkoisiin laitetaan meidän mökki kondikseen samalla ja maalataan seinät jipii eiks kivaa ) ja pidetään samalla nyyttärit (eli jokainen tuo mukanaan syötävää ja juotavaa) illalla sauna lämpiää ja grillataan (eli muistakaa myös tuoda polttopuita, grillihiiliä ja grillimakkaraa tai vegenakkii sekä saunaoluet) - !!
Joo ja jeee juosten tuonne kaikki rientää.
Vierailija kirjoitti:
Silti niillä vaikeilla, itsekkäillä mulkeroilla vaikuttaa yleensä olevan paljon kavereita...?
Kavereita vai hännystelijöitä 🤔 Mitä luulet että tapahtuu kun se itsekäs, vaikea mulkero sairastuu vaikka syöpään? Kuinka moni on tukena muuten kuin somessa sydänemojeilla?
Vierailija kirjoitti:
Siksi todellisia ystäviä on ihmisillä usein vain yksi tai muutamia. Kuin ein sanominen tai puoliensa pitäminen saa jonkun vihoittelemaan niin siitä tietää ettei kyseistä ihmistä kannata elämässään katsella yhtään enempää kuin on pakko (esim. työkavereitaan ei voi valita.)
Tosi ystävän kanssa voikin asiat todeta niinkuin ne on puolin ja toisin. Välitetään ja ollaan yhdessä, mutta joustetaan kun tarve vaatii. Joskus autetaan, mutta ei aina onnistu. Ymmärretään, ei kiukutella. Joskus ihmiset käsittää läheisyyden niin että ollaan toiselle kaikki kaikessa ja huolehditaan kuin äiti lapsestaan. Aikuiset osaavat keskustella ja huomioida toisenkin elämän erilaiset tilanteet.
Vierailija kirjoitti:
Tulkaa meille kylään kesäjuhlaan (talkoisiin laitetaan meidän mökki kondikseen samalla ja maalataan seinät jipii eiks kivaa ) ja pidetään samalla nyyttärit (eli jokainen tuo mukanaan syötävää ja juotavaa) illalla sauna lämpiää ja grillataan (eli muistakaa myös tuoda polttopuita, grillihiiliä ja grillimakkaraa tai vegenakkii sekä saunaoluet) - !!
Joo ja jeee juosten tuonne kaikki rientää.
Tuohon tyyliin juurikin eikä kyseessä ole edes mökki jossa kaveriporukat kävisivät viettämässä vaikka juhannusta niin olisikin jotain ns. kiitollisuudenvelkaa vaan tämän perheen rintamamiestalo.
Järjestin syntyäreitä,joulut,juhannukset suvulle yksin 7 lapsen lisäksi. Kun paloin loppuun niin tuli ero ja kaikki exän puolella. Se ei ikinä pistänyt tikkua ristiin lasten tai talon kanssa. Ei käynyt edes töissä.
Lopputulos on että lapset vihaa minua kun isänsä ei pärjää yksinään eikä suvusta eikä kavereista ole enää kuulunut samaisesta syystä.
En ollut heille minkään arvoinen ihmisenä. Orjana vain.
Silti niillä vaikeilla, itsekkäillä mulkeroilla vaikuttaa yleensä olevan paljon kavereita...?