Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Vierailija kirjoitti:

Raamatun pohjalta saan käsityksen, että kaikki eivät pelastu, kaikki eivät ole uskomassa Jumalan tarkoittamalla tavalla: 

Luukas 13:2324

Kun Jeesukselta kysytään:

Herra, onko vain vähän niitä, jotka pelastuvat? Hän vastaa:

Ponnistelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta. Monet koettavat päästä sisälle mutta eivät kykene.

Mistä siis tietää, miten kannattaa uskoa? Ei tiedäkään, vaan voi vain uskoa, että se oma usko on oikea ja pelastaa. 

Jos sinä ja minä uskomme eri tavalla, niin toinen meistä ei ole matkalla taivaaseen. En voi tietää kenenkään muun sydämentilaa. Rauhanyhdistyksen jäsenyys ei auta. Minä uskon ja rukoilen, että itse säilyn oikeassa uskossa ja pääsen perille. 

Ja toivon mahdollisimman monen pelastuvan. Paras yllätys perillä olisi se, jos ihan kaikki pääsisivät Taivaaseen, mutta niin ei Raamattu mielestäni opeta.

Saatte syyttää mistä

Voi apua... laittaisin tuon tekstin sanakirjaan kohtaan" ylimielisyys". 

Vierailija kirjoitti:

"Jos sinä ja minä uskomme eri tavalla, niin toinen meistä ei ole matkalla taivaaseen. "

Katsos on muitakin vaihtoehtoja. Kuten se, että kumpikin omasta vajavaisuudestaan ja ymmärtämättömyydestään huolimatta on taivaskelpoinen. 

Siis uskooko Jumalan armoon vai eikö usko. Minäkin uskon, että armo ulottuu laajemmalle kuin n 100 000 hengen porukkaan...se kuuluu jokaiselle uskovalle. Ja rakkaus ulottuu kaikkiin ihmisiin, niin haluan ajatella. 

Muuten...tuo vloppi kuulostaa ihan jo Jehovan todistajilta. Heillähän taivaaseen pääsee vain 144 000 ihmistä...

Mitä tunnusmerkkejä Raamattu kertoo maan päällä olevasta Jumalan seurakunnasta?

Mm. seuraavaa:

1.Seurakunta on pieni joukko, joka pelastuu

Menkää sisälle ahtaasta portista. Monet menevät laveasta portista ja kulkevat avaraa tietä, joka vie kadotukseen. Mutta se portti on ahdas ja se tie kaita, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen. (Matt. 7:1314)

Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja. (Matt. 22:14)

Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. (Luuk. 12:32)

2. Seurakunnassa on syntien anteeksiantamus 

Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt. (Joh. 20:23)

    

3. Rakkaus ja yhteys

Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni: jos teillä on keskinäinen rakkaus. (Joh. 13:35)

    

Lisäksi kerrotaan, että seurakuntaa koetellaan hajaannuksilla:

Mutta Israelin kansan keskuudessa oli myös vääriä profeettoja, ja samoin teidän keskuudessanne tulee olemaan vääriä opettajia. He salaa tuovat keskuuteenne turmiollisia harhaoppeja (2. Piet. 2:1)

Minä kehotan teitä, veljet, varomaan niitä, jotka aiheuttavat eripuraisuutta ja viettelevät muita vastoin oppia, jonka olette saaneet. Vetäytykää pois heidän seurastaan. (Room. 16:17)

Onko sinun seurakuntasi Raamatun tuntomerkkien mukainen?

Vielä sinulle, jonka mielestä pelkkä usko ei riitä vaan tekoja tarvitaan:

"Sillä me katsomme, että ihminen tulee vanhurskaaksi uskosta, ilman lain tekoja." (Room. 3:28). Siksi parannuksen teko on vaikeaa, kun uskon ydin on niin yksinkertainen: ihminen pelastuu yksin Jumalan armon kautta, yksin uskon kautta Kristukseen, eikä ihmisten omat teot tai ansiot vaikuta pelastukseen.

Teot ovat vaan niitä hengen hedelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tunnusmerkkejä Raamattu kertoo maan päällä olevasta Jumalan seurakunnasta?

Mm. seuraavaa:

1.Seurakunta on pieni joukko, joka pelastuu

Menkää sisälle ahtaasta portista. Monet menevät laveasta portista ja kulkevat avaraa tietä, joka vie kadotukseen. Mutta se portti on ahdas ja se tie kaita, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen. (Matt. 7:1314)

Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja. (Matt. 22:14)

Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. (Luuk. 12:32)

2. Seurakunnassa on syntien anteeksiantamus 

Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt. (Joh. 20:23)

    

3. Rakkaus ja yhteys

Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni: jos teillä on keskinäinen rakkaus.

Ykköskohtaan, pieni lauma on tulkinnallinen kysymys. Ensimmäisten kristittyjen joukko oli tosiaan pieni lauma hyvin pitkään. Harva ei myöskään tarkoita äärimmäisen pientä joukkoa, vain harvalukuista, ajattele vaikka metsää, jossa puusto on harvaa. Se voi tarkoitaa vaikka neljäsosaa tavallisesta puustosta. Nämä kielikuvat on siis ehdottomasti tulkinnallisia, ei tarkkoja totuuksia. Ilmestyskirja puhuu niin suuresta pelastuvien määrästä, ettei sitä pysty kukaan laskemaan.

Kakkoskohta, jokainen kristillinen kirkko julistaa synninpäästöä, evankeliumia. 

Kolmonen. Uskon useissa kristillisissä kirkoissa olevan jäsenten välillä keskinäistä rakkautta, pidän sitä todennäköisenä. 

Mitä tulee harhaoppeihin, vl-liike myöntää itsekin ajautuneensa lukuisiin harhaoppeihin menneinä vuosikymmeninä. 

Kyllä, usko riittää pelastukseen, mutta samalla se velvoittaa elämään Jumalan tahdon mukaista elämää, elämään oikein. Jos mies hakkaa vaimonsa joka viikonloppu, mutta sanoo olevansa kristitty koska uskoo aina synnit anteeksi, onko hän aidosti kristitty? Ei tietenkään. Tämä siis esimerkkinä, en väitä kenenkään tekevän noin. Siinä mielessä ateisti, joka kohtelee vaimoaan rakkaudella toteuttaa suuremmin Jumalan tahtoa kuin tämä itseään kristityksi kutsuva mies. Usko on myös tekoja. Täällä oli puhe oikeamielisyydestä, siinä oli yksi hyvä määritelmä. Se meni jotenkin niin, että se on Jumalan hyväksymä tila, tarkoittaen ajatusten, tunteiden ja toiminnan oikeellisuutta. Ei siis pelkästään uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tunnusmerkkejä Raamattu kertoo maan päällä olevasta Jumalan seurakunnasta?

Mm. seuraavaa:

1.Seurakunta on pieni joukko, joka pelastuu

Menkää sisälle ahtaasta portista. Monet menevät laveasta portista ja kulkevat avaraa tietä, joka vie kadotukseen. Mutta se portti on ahdas ja se tie kaita, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen. (Matt. 7:1314)

Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja. (Matt. 22:14)

Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. (Luuk. 12:32)

2. Seurakunnassa on syntien anteeksiantamus 

Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt. (Joh. 20:23)

    

3. Rakkaus ja yhteys

Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni: jos teillä on keskinäinen rakkaus.

Olen kuunnellut paljon vl-puheita. Minusta kertoo paljon, että lähes poikkeuksetta siteerataan juuri noita tiettyjä jakeita. Ja siksi, kun ne sopivat vl-oppiin. Ajatelkaa: kokonaisesta Raamatusta ja kaikista Jeesuksen opetuksista siteerataan näitä asioita, jotka liittyvät liikkeen omiin käsityksiin siitä, ketkä pelastuvat. Viis siitä, mikä lopulta on Raamatun punainen lanka - Jumalan rakkaus ja pelastustyö Jeesuksessa Kristuksessa, joka koskettaa jokaista, joka turvaa kolmiyhteiseen Jumalaan. Sen sijaan keskitytään alleviivaamaan ja opettamaan sitä, miten juuri tämä meidän joukkomme on ainoa oikea.

Raamatussa Jeesus opetti rakkaudesta ja kohtasi armahtavasti ihmiset, joita muut halveksuivat. Mitä vanhoillislestadiolaiset tekevät? Ovat itse yhtä armottomia kuin Raamatun ajan ihmiset, mutta eivät näe roskaa omassa silmässään. Sen sijaan keskitytään tuomitsemaan toiset helvettiin oman oppijärjestelmän tähden.

Oma edesmennyt isoisoäitini oli vanhoillislestadiolainen. Usko oli hänelle tärkeä, kävi seuroissa ja luki Raamattua. Vanhoillislestadiolaisen liikkeen jakaantuessa 60-luvulla eli kun papit potkittiin pois ja liikkeestä tuli maallikkovetoinen, jäi isoisoäiti pois vanhoillislestadiolaisen liikkeen toiminnasta.

Ymmärrän isoisoäitiäni. Hän koki, että uskon sijaan keskiöön nousivat muut asiat. Kotipaikkakunnan kirkon sijaan rauhanyhdistyksestä tuli keskipiste ja ihmisten käytöstä syynättiin. Hänelle tärkeä uskovaisen elämä ei ollut kuten ennen, kun huomio kiinnittyi vääriin asioihin.

Vanhoillislestadiolaisen liikkeen jakaantumisesta puhutaan yllättävän vähän, vaikka sillä on ollut iso merkitys. Itse koen surulliseksi kehitykseksi sen, että liikkeestä tuli maallikkovetoinen. Siihen on syynsä, miksi papit ovat teologian maistereita ja heillä on syvä tuntemus Raamatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tunnusmerkkejä Raamattu kertoo maan päällä olevasta Jumalan seurakunnasta?

Mm. seuraavaa:

1.Seurakunta on pieni joukko, joka pelastuu

Menkää sisälle ahtaasta portista. Monet menevät laveasta portista ja kulkevat avaraa tietä, joka vie kadotukseen. Mutta se portti on ahdas ja se tie kaita, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen. (Matt. 7:1314)

Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja. (Matt. 22:14)

Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. (Luuk. 12:32)

2. Seurakunnassa on syntien anteeksiantamus 

Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt. (Joh. 20:23)

    

3. Rakkaus ja yhteys

Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni: jo

Tämä kertoo minusta paljon. Raamattua pitäisi lukea kokonaisuutena, eikä irrottaa yksittäistä lausetta jonkin opin perustaksi. Enkä pidä siitä, että ajatellaan oman opin olevan se ainoa oikea. Siinä mennään leikkimään Jumalaa, kun aletaan jakamaan tuomioita toisille, vaikka tuomiovalta on yksin Jumalan. Eikä sitä kukaan ihminen voi mennä sanomaan, että joku pelastuu ja joku ei. Se on yksin Jumalan kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma edesmennyt isoisoäitini oli vanhoillislestadiolainen. Usko oli hänelle tärkeä, kävi seuroissa ja luki Raamattua. Vanhoillislestadiolaisen liikkeen jakaantuessa 60-luvulla eli kun papit potkittiin pois ja liikkeestä tuli maallikkovetoinen, jäi isoisoäiti pois vanhoillislestadiolaisen liikkeen toiminnasta.

Ymmärrän isoisoäitiäni. Hän koki, että uskon sijaan keskiöön nousivat muut asiat. Kotipaikkakunnan kirkon sijaan rauhanyhdistyksestä tuli keskipiste ja ihmisten käytöstä syynättiin. Hänelle tärkeä uskovaisen elämä ei ollut kuten ennen, kun huomio kiinnittyi vääriin asioihin.

Vanhoillislestadiolaisen liikkeen jakaantumisesta puhutaan yllättävän vähän, vaikka sillä on ollut iso merkitys. Itse koen surulliseksi kehitykseksi sen, että liikkeestä tuli maallikkovetoinen. Siihen on syynsä, miksi papit ovat teologian maistereita ja heillä on syvä tuntemus Raamatusta.

Minä olen ollut tekemisissä monien vl-pappien kanssa. Miehiä siis toki kaikki heistä. Monista huokuu se, että kokevat oman yhteisönsä ja siihen kuuluvat muita paremmiksi. Suhtautuminen on ylimielistä ja vähättelevää toisia kohtaan, keskustelua ei-vl-ihmisten kanssa jopa joissakin tilanteissa vältellään. Omaan yhteisöön kuuluvat saavat aivan toisenlaista, maireaa kohtelua.

Sitten olen taas tavannut muutamia vl-pappeja, jotka eivät samalla tavalla suhtaudu ylimielisesti. He puhuvat ei-vl-ihmisten kanssa ystävällisesti, eivätkä välttele keskustelua. Nämä papit ovat empaattisen oloisia ja puhuvat eri tavalla lempeästi kuin vl-kollegansa, joiden puhe on paljon jyrkempää. Kaikille ystävällisille vl-papeille on yhteistä ollut se, että heidän oma elämänsä ei ole ollut helppoa. Tietävät siis elämän vastoinkäymisistä yhtä sun toista.

Katsokaa vl-ihmiset, miten omat pappinne kohtelevat ei-vl-ihmisiä. Raamattukin kehottaa lähimmäisenrakkauteen ja ystävällisyyteen, eikä lähimmäisenrakkaus koske vain omaan yhteisöön kuuluvia, vaan kaikkia ihmisiä.

Lähimmäisenrakkaus on kristityn tuntomerkki. Miten lähimmäisenrakkaus näkyy tässä keskustelussa lestadiolaisia kohtaan? Vastauksesi ei kelpaa se, että täällä ei arvostella ihmisiä vaan oppia. Kovasti menee ihon alle, kun saan lukea olevani rakkaudeton, kovasydäminen, muista piittaamaton, älyllisesti epärehellinen jne. En tunnista yhtäkään noista määritelmistä omakseni. Vastaukseksi ei kelpaa myöskään se, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Kukaan ei ehdi edes huutaa, kun metsä jo vastaa. 



 

"Kovasti menee ihon alle, kun saan lukea olevani rakkaudeton, kovasydäminen, muista piittaamaton, älyllisesti epärehellinen jne. "

Edelleenkään kukaan ei ole kirjoittanut sinusta henkilönä yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole peilin syy, jos naama näyttää vinolta. 

 

Vika voi olla peilissäkin. Naama voi olla ihan ok mutta huono peili vääristää sen.

Vl-liikkeessä tykätään lainata tiettyjä raamatunkohtia oman opin tueksi. Tätä kohtaa harvoin lainataan, eiköhän ole aika selvää miksi niin on.

Johanneksen evankeliumista 

Silloin jokaisella, joka uskoo häneen, on ikuinen elämä. Jumala osoitti rakkautensa maailmalle antamalla ainoan Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoudu vaan saa ikuisen elämän.

Jumala ei lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan sen. Häneen uskovaa ei tuomita.

Vierailija kirjoitti:

Vl-liikkeessä tykätään lainata tiettyjä raamatunkohtia oman opin tueksi. Tätä kohtaa harvoin lainataan, eiköhän ole aika selvää miksi niin on.

Johanneksen evankeliumista 

Silloin jokaisella, joka uskoo häneen, on ikuinen elämä. Jumala osoitti rakkautensa maailmalle antamalla ainoan Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoudu vaan saa ikuisen elämän.

Jumala ei lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan sen. Häneen uskovaa ei tuomita.

 

Kiitos!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sinun motiivisi kirjoittaa tähän ketjuun?

Hyvä kysymys. Ehkä keskusteluun osallistumalla ja lukemalla olen toivonut lisääväni sekä omaa että muiden ymmärrystä vanhoillislestadiolaisesta uskosta. Jos olen pahoittanut viesteilläni jonkun mielen, olen siitä pahoillani ja pyydän anteeksi.

Kivasti kirjoitettu. Sinunlaistesi takia minäkin yritän välillä kirjoitta, oikoa vääriä käsityksiä ja linkata srk:n tai Päivämiehen sivuille lisätietoja varten.

Toiset kirjoittajat ilmaisivat motiivikseen muuttaa vl-opetusta (jos nyt ymmärsin oikein). Minusta ihmisten pitää ensisijaisesti pyrkiä muuttamaan itseään, ei toisia. Aika iso tavoite on muuttaa kokonaista herätysliikettä (ainakin ulkoapäin). En oikein ymmärrä millaisesta ajattelusta tuollainen motiivi syntyy. Ymmärtäisin, jos läheisis

Olet aivan oikeassa. Vaikka he eivät sitä vielä tiedosta, niin Jumala on antanut heidän etsikonajan alkaa. Yleensä silloin ihminen kiivaasti vastustaa sitä, mihin haluaisi uskoa mutta ei (vielä) pysty. 

Upea tuo vl-logiikka. Aukoton palomuuri. "Mitä enemmän joku liikettä kritisoi, niin sitä enemmän se kertoo siitä,  että liike on oikeassa".   Kritiikki onkin "etsikkoaika" eikä sitä näin ollen tarvitse millään tavoin kuunnella tai ottaa huomioon omassa ajattelussa. Voi elämä. Niin syvä huokaus, että niin syvään en osaa edes huokaista. 

Itse ette tietenkään näe tuossakaan ajattelutavassa mitään outoa. 

Vierailija kirjoitti:

Upea tuo vl-logiikka. Aukoton palomuuri. "Mitä enemmän joku liikettä kritisoi, niin sitä enemmän se kertoo siitä,  että liike on oikeassa".   Kritiikki onkin "etsikkoaika" eikä sitä näin ollen tarvitse millään tavoin kuunnella tai ottaa huomioon omassa ajattelussa. Voi elämä. Niin syvä huokaus, että niin syvään en osaa edes huokaista. 

Itse ette tietenkään näe tuossakaan ajattelutavassa mitään outoa. 

Aika outo ja erikoinen ajattelutapa on kyllä se, että kun ulkopuoliset kritisoivat joidenkin ihmisten tapaa uskoa, jälkimmäisten pitäisi ruveta uskomaan uudella tavalla kriitikkojen mielen mukaisesti. Mitä perustaa ja merkitystä on sellaisella uskolla, joka muuttuu aina, kun joku hoksaa alkaa muutosta vaatimaan?

Minunkin tekisi mieleni huokaista syvään, on tämä kyllä niin erikoinen keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Upea tuo vl-logiikka. Aukoton palomuuri. "Mitä enemmän joku liikettä kritisoi, niin sitä enemmän se kertoo siitä,  että liike on oikeassa".   Kritiikki onkin "etsikkoaika" eikä sitä näin ollen tarvitse millään tavoin kuunnella tai ottaa huomioon omassa ajattelussa. Voi elämä. Niin syvä huokaus, että niin syvään en osaa edes huokaista. 

Itse ette tietenkään näe tuossakaan ajattelutavassa mitään outoa. 

Aika outo ja erikoinen ajattelutapa on kyllä se, että kun ulkopuoliset kritisoivat joidenkin ihmisten tapaa uskoa, jälkimmäisten pitäisi ruveta uskomaan uudella tavalla kriitikkojen mielen mukaisesti. Mitä perustaa ja merkitystä on sellaisella uskolla, joka muuttuu aina, kun joku hoksaa alkaa muutosta vaatimaan?

Minunkin tekisi mieleni huokaista syvään, on tämä kyllä niin erikoinen keskustelu.

Aika moni on kuitenkin ex- vl...

"Raamatussa Jeesus opetti rakkaudesta ja kohtasi armahtavasti ihmiset, joita muut halveksuivat. Mitä vanhoillislestadiolaiset tekevät? Ovat itse yhtä armottomia kuin Raamatun ajan ihmiset, mutta eivät näe roskaa omassa silmässään. Sen sijaan keskitytään tuomitsemaan toiset helvettiin oman oppijärjestelmän tähden."

Tämä ei liity kunnolla aiheeseen, mutta itse olen ollut surullinen, kun mietin esim niitä sukupuolivähemmistöön kuuluvia, jotka oma perhe tai jopa suku hylkää. Tätä tapahtuu varsinkin pienemmissä uskonnollisissa ryhmissä niin Suomessa kuin ulkomailla. Usassa paljon näitä tapauksia ollut, että ihminen päätyy jopa päättämään elämänsä. Mietin erästäkin ihmistä jonka tarina tuli minulle tietyllä tavalla tutuksi. Hyvin surullinen olo siitä miten häntä kohdeltiin ja kuinka paljon muiden teot vaikuttavat. Sinänsä ihminen saa uskoa omalla tavallaan, mutta minua suorastaan suututtaa välillä se miten uskonnon varjolla tehdään pahaa tai arvotetaan ihmisiä.

Usassa se tie menee vaan yhä enemmän varmaan siihen, ettei vähemmistöön kuuluvat saa oikeuksia tai edes hyvää kohtelua. Ainakaan jos satut syntymään raamattuvyöhykkeelle niin se henkilö josta mainitsin. Tämä kaikki saa välillä minut surun valtaan ja mietin, että miksi uskonnon varjolla satutetaan muita. Ei se saisi mennä niiin. Ihminen on muutakin kuin se uskooko hän vai ei tai onko esim toiseen uskontoon kuuluva. Jokainen on paljon muutakin ja mikään ei saisi oikeuttaa ikävään kohteluun uskonnon varjolla. Se ei ihmisestä hyvää jos hän käy kirkossa ja noudattaa raamattun oppeja, mutta samalla tuomitsee muut ja kohtelee ikävästi. Tämä viesti yleisesti kirjoitettuna ja käsittelen uskontoa laajemmin. 

Täällä joku kommentoi, miten vl:t saavat osakseen kommentointia, että ovat aivopestyjä, synnytyskoneita, typeriä tms. 

Minä en ole koskaan sanonut noin, enkä sanoisi. Tuolla tavalla ei kommentoida kenellekään ja tuo on väärin. Kaltaisiani ja samoin ajattelevia on täällä monta. Me voimme asiallisesti kritisoida jotakin vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää ilmiötä, mutta se ei tarkoita, että tuomitsisimme ihmisiä. Se, että kyseenalaistaa tai kritisoi jotakin yhteisön toimintatapaa ei ole mitään sielunvihollisen työtä. Ihan samalla tavalla minä voin esittää kritiikkiä esimerkiksi joistakin toimintatavoista työpaikallani, lapsen päiväkodissa tms. Mikään yhteisö ei ole täydellisen hyvä, jokaisessa on omat huonot puolensa.

Minua ei haittaa, jos joku vanhoillislestadiolainen haluaa elää liikkeen normien mukaista elämää: ei käytä ehkäisyä ja muutenkin noudattaa liikkeen oppeja. Mutta sitä en kristittynä hyväksy, että liikkeen ulkopuoliset, eri tavoin uskovat ihmiset tuomitaan helvettiin. Yhdenkään ihmisen tehtävä ei ole leikkiä Jumalaa. Jeesus ei Raamatussa puhu, että vain vanhoillislestadiolaiset pelastuisivat, vaan jokaisella Jeesukseen uskovalla on ikuinen elämä. 

Ja kun joku taas sanoo, että mitä väliä sillä on, mitä joku vl minun uskostani ajattelee. On sillä väliä, jos kirkon sisällä on n. 100 000 ihmisen porukka, joka kuvittelee pelastuksen kuuluvan vain heille ja julistaa tuota oppia ihan avoimesti. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku kommentoi, miten vl:t saavat osakseen kommentointia, että ovat aivopestyjä, synnytyskoneita, typeriä tms. 

Minä en ole koskaan sanonut noin, enkä sanoisi. Tuolla tavalla ei kommentoida kenellekään ja tuo on väärin. Kaltaisiani ja samoin ajattelevia on täällä monta. Me voimme asiallisesti kritisoida jotakin vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää ilmiötä, mutta se ei tarkoita, että tuomitsisimme ihmisiä. Se, että kyseenalaistaa tai kritisoi jotakin yhteisön toimintatapaa ei ole mitään sielunvihollisen työtä. Ihan samalla tavalla minä voin esittää kritiikkiä esimerkiksi joistakin toimintatavoista työpaikallani, lapsen päiväkodissa tms. Mikään yhteisö ei ole täydellisen hyvä, jokaisessa on omat huonot puolensa.

Minua ei haittaa, jos joku vanhoillislestadiolainen haluaa elää liikkeen normien mukaista elämää: ei käytä ehkäisyä ja muutenkin noudattaa liikkeen oppeja. Mutta sitä en kristittynä hyväksy, e

Juuri näin. Minä en ole koskaan saanut kunnollista vastausta siihen, että miksi vanhoillislestadiolainen liike on osa evankelisluterilaista kirkkoa, kun se kerran opettaa ihan uskon peruskysymyksistä  ihan eri tavalla kuin kirkko. Eihän siinä ole mitään mieltä eikä logiikkaa! Kun eihän se ole edes niin, että "opettaa eri tavalla", vaan vlliike suorastaan tuomitsee vääräoppisiksi esimerkiksi kaikki muut kirkon papit kuin ne, jotka kuuluvat omaan liikkeeseen. Mikä idea tässä oikein on?  Vastaava tilanne olisi, jos vaikka Kokoomuspuolueessa olisi sen suojissa sosialistien siipi, jonka mielestä emopuolue on aivan väärässä ajattelussaan. Eihän sellaista voi edes ajatella! Aivothan tässä nyrjähtää. 

Miksi liike edes haluaa kuulua kirkkoon, kun Suomessa on uskonnonvapaus ja aivan hyvin se voisi toimia ihan omana liikkeenään? Omat tilatkin jo valmiiksi on. Omat opistot ja omat rippileirit. Voisiko joku selittää?