Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Jumalan valtakunta ei ole mikään yksittäinen yhteisö, toisin kuin moni uskonnollinen ihminen haluaa ymmärtää ja uskoa. Jeesushan sanoi "Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä". Muistaakseni apogryfeissä on lause, "Jumalan valtakunta on murtautunut maailmaan mutta ihmiset eivät näe sitä". Se taitaa valitettavasti olla vl-harhaoppi, että yhteisön ja Jumalan valtakunnan välille vedetään herkästi yhtäläisyysmerkit.

Vierailija kirjoitti:

Jumalan valtakunta ei ole mikään yksittäinen yhteisö, toisin kuin moni uskonnollinen ihminen haluaa ymmärtää ja uskoa. Jeesushan sanoi "Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä". Muistaakseni apogryfeissä on lause, "Jumalan valtakunta on murtautunut maailmaan mutta ihmiset eivät näe sitä".

 

Juuri näin me uskomme, sanoitit tosi hyvin :)

KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.

https://srk.fi/fi/nain-me-uskomme/

Vierailija kirjoitti:

Jumalan valtakunta ei ole mikään yksittäinen yhteisö, toisin kuin moni uskonnollinen ihminen haluaa ymmärtää ja uskoa. Jeesushan sanoi "Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä". Muistaakseni apogryfeissä on lause, "Jumalan valtakunta on murtautunut maailmaan mutta ihmiset eivät näe sitä". Se taitaa valitettavasti olla vl-harhaoppi, että yhteisön ja Jumalan valtakunnan välille vedetään herkästi yhtäläisyysmerkit.

Eivät lestadiolaiset opetakaan että yhteisö olisi Jumalan valtakunta. Rauhanyhdistyksiin voi kuulua ihmisiä, jotka eivät ole Jumalan lapsia ja niiden ulkopuolella voi olla Jumalan lapsia. Usko on se, joka määrittää onko joku Jumalan valtakunnassa vai ei. Sydämen usko, joka on "sisäisesti teissä". Srk ei johda Jumalan valtakuntaa. Se on ajallinen järjestö, joka toivoo levittävänsä sanomaa Jumalan valtakunnasta. Rauhanyhdistykseen ei ole pakko kuulua. Vähän kuin ammattilaisen ei ole pakko kuulua ammattiliittoon ollakseen ammattilainen. Lestadiolaiset uskovat että Jumalan valtakuntaan pääsee uskomalla omat synnit anteeksi.

Anteeksi vaan, mutta itsekin vl-ihmisenä täytyy sanoa, kyllä vl-yhteisössä käytännön tasolla ajatellaan, että vl-yhteisö on yhtä kuin Jumalan valtakunta. Ei tässä ole mitään epäselvää. Julkisesti asiaa selitellään hienoin teologisin sanankääntein, samoin kuin muita oppeja, mutta käytännön tasolla asia on toinen. Homma menee niin, "ei me ajatella näin, mutta kuitenkin me ajatellaan näin ja näin". Ajattelun mustavalkoisuutta ei haluta julkisesti tunnustaa, se tekisi vl-yhteisöstä lähinnä lahkon muiden silmissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalan valtakunta ei ole mikään yksittäinen yhteisö, toisin kuin moni uskonnollinen ihminen haluaa ymmärtää ja uskoa. Jeesushan sanoi "Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä". Muistaakseni apogryfeissä on lause, "Jumalan valtakunta on murtautunut maailmaan mutta ihmiset eivät näe sitä". Se taitaa valitettavasti olla vl-harhaoppi, että yhteisön ja Jumalan valtakunnan välille vedetään herkästi yhtäläisyysmerkit.

Eivät lestadiolaiset opetakaan että yhteisö olisi Jumalan valtakunta. Rauhanyhdistyksiin voi kuulua ihmisiä, jotka eivät ole Jumalan lapsia ja niiden ulkopuolella voi olla Jumalan lapsia. Usko on se, joka määrittää onko joku Jumalan valtakunnassa vai ei. Sydämen usko, joka on "sisäisesti teissä". Srk ei johda Jumalan valtakuntaa. Se on ajallinen järjestö, joka toivoo levittävänsä sanomaa Jumalan valtakunnasta. Rauhanyhdistykseen ei ole pakko kuulua. Vähän ku

Täsmälleen samaa mieltä tästä, hyvin kirjoitettu.

-toinen vl

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi vaan, mutta itsekin vl-ihmisenä täytyy sanoa, kyllä vl-yhteisössä käytännön tasolla ajatellaan, että vl-yhteisö on yhtä kuin Jumalan valtakunta. Ei tässä ole mitään epäselvää. Julkisesti asiaa selitellään hienoin teologisin sanankääntein, samoin kuin muita oppeja, mutta käytännön tasolla asia on toinen. Homma menee niin, "ei me ajatella näin, mutta kuitenkin me ajatellaan näin ja näin". Ajattelun mustavalkoisuutta ei haluta julkisesti tunnustaa, se tekisi vl-yhteisöstä lähinnä lahkon muiden silmissä. 

Kaikella rakkaudella:

Voisiko olla niin, että olet itse sortunut ajattelemaan noin, ja luulet siksi, että muutkin noin ajattelevat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi vaan, mutta itsekin vl-ihmisenä täytyy sanoa, kyllä vl-yhteisössä käytännön tasolla ajatellaan, että vl-yhteisö on yhtä kuin Jumalan valtakunta. Ei tässä ole mitään epäselvää. Julkisesti asiaa selitellään hienoin teologisin sanankääntein, samoin kuin muita oppeja, mutta käytännön tasolla asia on toinen. Homma menee niin, "ei me ajatella näin, mutta kuitenkin me ajatellaan näin ja näin". Ajattelun mustavalkoisuutta ei haluta julkisesti tunnustaa, se tekisi vl-yhteisöstä lähinnä lahkon muiden silmissä. 

Kaikella rakkaudella:

Voisiko olla niin, että olet itse sortunut ajattelemaan noin, ja luulet siksi, että muutkin noin ajattelevat?

 

En ajattele itse noin ja näen kyllä "pehmenemistä" yhteisön ajattelussa tässä asiassa. Yleisellä tasolla juttu on kuitenkin edelleen aika tarkkarajainen. Mitäpä sitä tosiasioita kieltämään. Sekin on muuten kristillisen uskon vaatimus, pitäisi elää totuudessa kaikin tavoin. Pidän aika vastenmielisenä sitä tapaa, ettei selvästi nähtävillä olevia asioita myönnetä. Niin kauan kuin tosiasioita ei myönnetä, ei myöskään tapahdu muutosta.

Vierailija kirjoitti:

-Suomessa on monenlaisia uskonnollisia yhteisöjä, eikä läheskään kaikilla ole "puhtaat jauhot pussissa". Tämä kannattaa tiedostaa, kun lähtee etsimään itselleen seurakuntaa ja tuolle etsijälle kommenttini tarkoitin ja tietysti kaikille muillekin etsijöille.

 

Ok, ymmärrän nyt vilpittömän huolesi.

Minä kuitenkin luotan siihen, että jos vilpittömin mielin etsii Jumalan valtakuntaa, niin varmasti Jumala auttaa ja ohjaa omiensa luo.

Eli sellainen etsijä, joka päätyy Jumalan valtakuntaa etsiessään tekemisiin uskonnollisen yhteisön kanssa, joka kohdistaa etsijään erittäin tehokasta manipulointia ja mielenhallintaa ja siksi uskoo heidän sanomansa eikä koko loppuelämänsä aikana pääse irti tästä yhteisöstä sen kontrollimekanismien vuoksi oli jo alunperin liilkeellä "vilpillisin mielin"? Hengellisen väkivallan uhriksi siis voi päätyä vain, jos itse on alunperin jotenkin vilpillinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut monien vl-ihmisten sanovan, ettei usko rajoitu johonkin seurakuntaan/kirkkoon, vaan samalla tavoin uskovia voi olla jossain muualla päin maailmaa.

Eikö muista ole aika loukkaavasti ajateltu, että usko voisi löytyä jostain Etelä-Amerikan sademetsästä, mutta ei missään nimessä täältä Suomesta muiden kristittyjen parista?

Eli reagoit juuri noin kuin pääkirjoituksessa oli:

Kuullessaan saarnaa, jossa kehotetaan parannukseen, ihminen saattaa ahdistua tai loukkaantua. Miksi minulle puhutaan parannuksesta? Olenhan kristitty, uskon Jumalaan ja osallistun jumalanpalvelukseen, kuulija ehkä puolustautuu ajatuksissaan.

 

Mukavaa, että luit kirjoituksen silti <3

En minä ahdistu tai loukkaannu siitä, että joku kehottaa minua "parannukseen". Minähän uskon jo Jeesukseen, josta Raamatussa puhutaan. Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Minä olen jo terve, kun uskon Jeesukseen. Se ero tässä vain on, että en usko Jeesuksen löytyvän ainoastaan vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä. Olen siis ev. lut., en vl.

Kysymys: voiko esim evlut tehdä mitään "oikein" vl mielestä, jotta myös vl näkisi, että tällä evlut ihmisellä on sydämessä usko ja rauha kuten tunnutte näkevän asian suoraan toisista vl ihmisistä? Kun vaikuttaa ihan oikeasti siltä, että näette sen "sydämen tilan" jostain ulkoisesta (jolla ei pitäisi olla merkitystä, jos ette siis valehtele vaan tarkoitatte oikeasti mitä sanotte).

Siis jos esim korvakoruton vl laittaa korvakorut, niin heti ollaan ensimmäisenä huolissaan "sydämen tilasta" ja "uskon säilymisestä". Eli onko vl liikkeessä mitään tapakulttuuriin kuulumatonta, josta näkee/näkisi "sydämen tilan" ja jos on niin miten evlut saa sen näkymään itsessään ilman että pitää alkaa noudattaa ulkoista tapakulttuuria (jolla siis ei ole merkitystä vai???)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut monien vl-ihmisten sanovan, ettei usko rajoitu johonkin seurakuntaan/kirkkoon, vaan samalla tavoin uskovia voi olla jossain muualla päin maailmaa.

Eikö muista ole aika loukkaavasti ajateltu, että usko voisi löytyä jostain Etelä-Amerikan sademetsästä, mutta ei missään nimessä täältä Suomesta muiden kristittyjen parista?

Eli reagoit juuri noin kuin pääkirjoituksessa oli:

Kuullessaan saarnaa, jossa kehotetaan parannukseen, ihminen saattaa ahdistua tai loukkaantua. Miksi minulle puhutaan parannuksesta? Olenhan kristitty, uskon Jumalaan ja osallistun jumalanpalvelukseen, kuulija ehkä puolustautuu ajatuksissaan.

 

Mukavaa, että luit kirjoituksen silti <3

Eikös tämä logiikka toimi myös näin:

Vanhoillislestadiolainen ihminen osallistuu evankelis-luterilaisen kirkon messuun, kuulee ei-vl-papin saarnan ja tulee ehtoolliselle. Messussa pappi kehottaa ihmisiä uskomaan Jeesukseen, Jumalan Poikaan. Pappi muistuttaa, että jokainen, joka uskoo, saa lahjaksi iankaikkisen elämän. Pappi sanoo, että Jeesuksen lupaus todella koskettaa ihan jokaista, ei vain johonkin tiettyyn kirkkokuntaan kuuluvaa tai tietyllä tavalla uskovaa, vaan pelastus on luvattu jokaiselle Jeesukseen uskovalle. Vanhoillis-lestadiolainen kuulija ahdistuu/loukkaantuu tästä puheesta - hänestähän pelastus on vain vanhoillislestadiolaisen liikkeen parissa olevan uskon kautta.

Eikös tämä ahdistuminen ja loukkaantuminen kehotuksesta parannukseen kerro siitä, että vanhoillislestadiolainen sisimmässään tietää asian olevan juuri niin kuin ei-vl-pappi sanoi, eli pelastus löytyy koko Kristuksen kirkosta, ei vain vl-liikkeestä?

"Kuullessaan saarnaa, jossa kehotetaan parannukseen, ihminen saattaa ahdistua tai loukkaantua. Miksi minulle puhutaan parannuksesta? Olenhan kristitty, uskon Jumalaan ja osallistun jumalanpalvelukseen, kuulija ehkä puolustautuu ajatuksissaan."

Tämähän on siinä mielessä mielenkiintoinen, että joku ei-vl voi kehottaa vl ihmistä parannukseen koska ei pidä tätä kristittynä. Tästä voi sitten vl ihminen loukkaantua. Mielenkiintoisella tavalla sekotetaan inhimilliset tunteet ja hengellinen asia ja mikä johtuu mistäkin. Jatkuvastihan täällä loukkaannutaan kun jotain vl-oppia tai käytäntöä kristisoidaan. Ehkä se tuntuu pahalta koska siinä on totuutta.

Kiitos tästä kysymyksestä:

Eli onko vl liikkeessä mitään tapakulttuuriin kuulumatonta, josta näkee/näkisi "sydämen tilan" ja jos on niin miten evlut saa sen näkymään itsessään ilman että pitää alkaa noudattaa ulkoista tapakulttuuria.

Ei olekaan ihan helppo kysymys. Miten minä tunnistan uskovaisen, jota en ole ennen tavannut? Ei tarvitse kovin kauan jutella, kun tuntuu sellainen hengen yhteys. Tulee tunne, että ollaan samaa porukkaa. Semmoinen rakkaudellinen suhtautuminen. Ei sitä kyllä aina hoksaa, valitettavasti. 

 

Kyllä minä ajattelisin, että elävä usko ohjaa hakeutumaan muiden uskovaisten seuraan. Se on se merkki. Keskinäinen rakkaus.

Tässä kaksi kirjoitusta, joissa voisi olla jotain sellaista, josta kysyit:

https://www.paivamies.fi/aiemmat-blogit/ihmeellinen-yhteiso-6.53.1194.7…

https://www.paivamies.fi/matkaevaaksi/tuotemerkkina-evankeliumi-6.42.12…

Eikö se loukkaa, jos sanoisi vl-porukan eksyneen lahkolaisuuden syntiin? Raamattu sanoo, ettei lahkolaisuutta saa esiintyä kristittyjen joukossa. Että joku sanoisi, tehkää parannus lahkolaisuudesta. Siinä kohtaa vl-ihminen vois loukkaantua ja ajatella, mutta minähän olen oikea kristitty.

Ei me loukkaannuta, jos joku kehottaa parannukseen, sehän on välittämistä <3

Jos kyseessä on jokin selvä asia, josta toinen huomauttaa: oletko sortunut tuohon syntiin, niin varmasti mietitään ja tutkitaan sisintä, jutellaan toisen uskovaisen kanssa ja tehdään parannusta, jos on siihen tarve. Mutta ei loukkaannuta. <3

Kyllä "me" saattaisin hyvinkin loukkaantua. Kieltäminen on ensimmäinen reaktio kun asia on vaikea.

Vierailija kirjoitti:

Ristinkuolemansa jälkeen Jeesus ilmestyi omilleen ja sanoi:

Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.

Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi:

Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi. (Joh. 20:1923.)

Oi tämä on vl suosikkijae, jonka varaan koko liike rakentuu. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, miksi tuhansia ja taas tuhansia muita jakeita ei tarvitse ottaa huomioon? Siis esim ne jakeet, joissa kerrotaan merkeistä, jotka seuraavat uskovia? Moniko niistä toteutuu vl liikkeessä? Tai no, ylipäänsä missään kristillisessä yhteisössä, ei sillä eikä millään.

Ja se kuuluisa jae josta täällä taannoin väiteltiin eli jotain että on hyväksi olla syömättä lihaa ja käyttämättä alkoholia, mutta sitä lihansyöntikohtaa ei sitten kuitenkaan tarvinnutkaan ottaa millään lailla huomioon (syistä XYZ ja seli-seli).

Mä vähän luulen, ettei Jeesus katso hyvällä miten kristityt riitelee keskenään milloin mistäkin asiasta ja nostaa itseään jalustalle ainoiksi oikeaksi kristityksi. Jeesus on ainoa välimies ihmisen ja Jumalan välillä, näin raamattu sanoo, ei siis tarvita muita ihmisiä. Muista on tukea, mutta viime kädessä Jumala huolehtii jokaisesta ihmisestä henkilökohtaisesti. Tarvitsee vain pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä "me" saattaisin hyvinkin loukkaantua. Kieltäminen on ensimmäinen reaktio kun asia on vaikea.

Jos noin käy (mikä on inhimillistä), niin siitä kuitenkin pitäisi päästä yli, ja miettiä onko reaktio tuollainen siksi, että on oikeasti sortunut syntiin. Ja jos on, niin korjata asia.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä kysymyksestä:

Eli onko vl liikkeessä mitään tapakulttuuriin kuulumatonta, josta näkee/näkisi "sydämen tilan" ja jos on niin miten evlut saa sen näkymään itsessään ilman että pitää alkaa noudattaa ulkoista tapakulttuuria.

Ei olekaan ihan helppo kysymys. Miten minä tunnistan uskovaisen, jota en ole ennen tavannut? Ei tarvitse kovin kauan jutella, kun tuntuu sellainen hengen yhteys. Tulee tunne, että ollaan samaa porukkaa. Semmoinen rakkaudellinen suhtautuminen. Ei sitä kyllä aina hoksaa, valitettavasti. 

 

Kyllä minä ajattelisin, että elävä usko ohjaa hakeutumaan muiden uskovaisten seuraan. Se on se merkki. Keskinäinen rakkaus.

Tässä kaksi kirjoitusta, joissa voisi olla jotain sellaista, josta kysyit:

https://www.paivamies.fi/aiemmat-blogit/ihmeellinen-yhteiso-6.53.1194.7…

https://www.paivamies.fi/matkaevaaksi/tuotemerkkina-evankeliumi-6.42.12…

Jaa no kyllä esim meidän työpaikalla vallitsee "keskinäinen rakkaus" siinä merkityksessä miten sen itse käsitän. Eli tuetaan toisia, voidaan puhua vaikeistakin asioista, ketään ei syrjitä jne. Tietääkseni yksikään ei kyllä ole vl.