Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Olle ja Eeva menossa ulkomaille kahdestaan. Moneksihan päiväksi? Eikö lapsien iällä ole nyrkkisääntö, että lapsi voi olla öitä erossa vanhemmistaan ikänumeron mukaan. Nuorin lapsi ei taida olla 1v vielä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kirkkoa instituutiona ei tarvitakaan? En tiedä.

Tarvitaan kyllä. Todellinen kirkko on kuitenkin näkymätön ja salattu. En vastusta kirkkoa, seurakuntaa tai instituutioita. Vastustan sitä näkemystä, että ihmisellä ei voisi olla jumalasuhdetta ilman noita, koska kyllä voi. Jumalan toiminta ei ole sidottu organisaatioihin, ei muihin ihmisiin, ei instituutioihin, Jumala toimii ja vaikuttaa näistä riippumatta miten parhaaksi näkee. Siispä ei kannata tuomita sitä ihmistä, jonka ei näe ahkerasti tallaavan seurapolkua. ;) Ei kannata tuomita, kun ei kaikkea maailmassa näe eikä ymmärrä. Yhteinen kokoontuminen ei tee ketään autuaaksi, kyllä se on muista asioista kiinni.

Mihin sitä kirkkoa siis tarvitaan? 

Kirkkoa tarvitaan, mutta lakatkaa vaatimasta ihmisiltä sitä, tätä ja tuota. Antakaa ihmisten elää vapaana, "vapauteen Kristus vapautti meidät." Ei vapautettu, jotta jokin yhteisö tai organisaatio voisi kahlita ja hallita oman mielensä mukaan. Vaikka joku ihminen eläisi koko elämänsä erakkona erämaassa niin hänkin on täydellisesti luojan kämmenellä. Lakatkaa vaatimasta muilta ja kahlitsemasta muiden vapautta uskoa ja kääntäkää katseenne omaan sydämeenne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kirkkoa instituutiona ei tarvitakaan? En tiedä.

Tarvitaan kyllä. Todellinen kirkko on kuitenkin näkymätön ja salattu. En vastusta kirkkoa, seurakuntaa tai instituutioita. Vastustan sitä näkemystä, että ihmisellä ei voisi olla jumalasuhdetta ilman noita, koska kyllä voi. Jumalan toiminta ei ole sidottu organisaatioihin, ei muihin ihmisiin, ei instituutioihin, Jumala toimii ja vaikuttaa näistä riippumatta miten parhaaksi näkee. Siispä ei kannata tuomita sitä ihmistä, jonka ei näe ahkerasti tallaavan seurapolkua. ;) Ei kannata tuomita, kun ei kaikkea maailmassa näe eikä ymmärrä. Yhteinen kokoontuminen ei tee ketään autuaaksi, kyllä se on muista asioista kiinni.

Mihin sitä kirkkoa siis tarvitaan? 

Kirkkoa tarvitaan, mutta l

Kuka sinulta on vapautta viemässä? Voit vallan hyvin uskoa tai olla uskomatta juuri omalla tavalla eikä siihen kukaan puutu.

Nykyään on niin helppoa kun YouTube esim on täynnä kristillistä sisältöä, puhetta ja musiikkia, niin voi olla sanan kuulossa ja kristillisessä yhteydessä vaikka päivät pitkät.

Ja mikä parasta, jos alkaa vaikuttaa siltä, että puhuja puhuu heppoisia, niin ei tarvitse miettiä, että kehtaanko nyt lähteä pois kesken huonon puheen. En loukkaa ketään, kun deletoin huonon puhujan ja etsin paremman. Ja vaihtoehtojahan riittää ympäri maailman kun osaa kieliä. Ei tarvitse olla paikallisten puhujien varassa eikä edes suomalaisten.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on niin helppoa kun YouTube esim on täynnä kristillistä sisältöä, puhetta ja musiikkia, niin voi olla sanan kuulossa ja kristillisessä yhteydessä vaikka päivät pitkät.

Ja mikä parasta, jos alkaa vaikuttaa siltä, että puhuja puhuu heppoisia, niin ei tarvitse miettiä, että kehtaanko nyt lähteä pois kesken huonon puheen. En loukkaa ketään, kun deletoin huonon puhujan ja etsin paremman. Ja vaihtoehtojahan riittää ympäri maailman kun osaa kieliä. Ei tarvitse olla paikallisten puhujien varassa eikä edes suomalaisten.

Näinhän nykyihmiset eroavat kirkosta kun eivät sitä mihinkään tarvitse. Voi koostaa mieleisensä uskonnollisen sisällön vaikka TikTok-videoista.

Kuka enää tarvitsee tylsiä kirkonmenoja, ehtoollista, rippiä tai kastetta? Parempaa sisältöä löytyy seuraavasta videosta, jonka voi vaihtaa, jos ensimmäiset viisi sekuntia ei ole tarpeeksi mukaansatempaavia.

Oma ajatukseni: minä käyn messussa keskimäärin kahtena sunnuntaina kuukaudessa, loput sunnuntait olen kiinni töissä. Minulle messussa olennaista on ehtoollinen: asia, jota ei itsekseen missään saa. Koen myös, että Raamatun sanan kuuleminen, yhdessä rukoileminen ja virsien veisaaminen ravitsevat uskoani. Seurakunnassa on mukava tavata ihmisiä ja jutella heidän kanssaan. En ole ronkeli sen suhteen, missä kirkossa käyn. Suomea kiertäessäni poikkean sinne, missä ev. lut. kirkon messu sattuu olemaan. Minusta on mukavaa kokea kristittyjen yhteyttä, mutta usko on ennen kaikkea minulle henkilökohtainen asia. En minä mieti sitä, mitä naapurin Sanna, työpaikan Matti tai ystäväni Laura siitä ajattelee. Tai jos kohtaan ihmisen kirkossa tai jossain muualla, niin en minä ajattele, että onko hänellä "oikea" usko. Jos ihminen sanoo uskovansa, niin sitten se on niin. Se, että joku uskoo eri tavoin kuin minä, ei tarkoita, että hän olisi väärässä.

Minun uskoni ei riipu siitä, mitä toiset tekevät ja mitä he ajattelevat uskoni tilasta. Minulle riittää se, että tiedän itse uskovani ja turvaan kolmiyhteiseen Jumalaan. Rukoilen päivittäin itsekseni (ja lapsen kanssa iltarukouksen ääneen). Luen Raamattua useampana päivänä viikossa, äänikirjoista en niin välitä. Kuuntelen itsekseni Youtubesta virsiä. Kirkkovuoden suurina pyhinä käyn paljon kirkossa, tänä vuonna pääsiäisenä kävin kirkossa niin kiirastorstaina, pitkäperjantaina kuin molempina pääsiäispäivinäkin. Näillä asioilla hoidan hengellistä elämääni. En minä tarvitse toisia ihmisiä välikädeksi, jos vaikka haluan synninpäästön. Tiedän sen saavani, kun rukoilen hiljaa mielessäni. Messun synninpäästössä toki minulle se synninpäästö julistetaan, mutta se on vain ääneen sen toteamista, minkä jo tiedän sisimmässäni. Lapsen lailla luotan siihen, että Jumala rakastaa ja antaa anteeksi.

Ehkä en sitten koskaan ole kasvanut uskoni kanssa aikuiseksi, kun lapsenomaisesti koen uskoni olevan hyvä juuri näin, enkä kipuile sen kanssa. Olen iloinen siitä, että minulla on elämässä ollut lapsesta asti usko, johon olen saanut turvata ja säilyttää valoisan mielen kaikkien vastoinkäymisten jälkeen. Usko on Jumalan työtä minussa ja hengellisen elämän hoitaminen ei ole minkään ansaitsemista, vaan uskosta iloitsemista ja sen ravitsemista. En ymmärrä sitä, miksi ihmiset riitelevät siitä, kenelle Raamattu kuuluu ja kuka sitä tulkitsee oikein. Jokaisen tulisi keskittyä omaan sielunelämäänsä, eikä toisten uskon arvioimiseen.

"Kuka enää tarvitsee tylsiä kirkonmenoja, ehtoollista, rippiä tai kastetta? Parempaa sisältöä löytyy seuraavasta videosta, jonka voi vaihtaa, jos ensimmäiset viisi sekuntia ei ole tarpeeksi mukaansatempaavia."

Arvostatko jotenkin erityisesti puheessa ja/tai kirkonmenoissa  tylsyyttä? Entä mikä vika on mukaansatempaavassa puheessa? 

Sisällöltään heppoinen puhe on heppoista, puhuttiinpa se tylsästi tai mukaansatempaavasti. Ja asiallisen puheen kuuntelen itse mieluiten mukaansatempaavasti esitettynä kuin puuduttavan tylsänä esityksenä, jos voin valita. Ja nykyään voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kirkkoa instituutiona ei tarvitakaan? En tiedä.

Tarvitaan kyllä. Todellinen kirkko on kuitenkin näkymätön ja salattu. En vastusta kirkkoa, seurakuntaa tai instituutioita. Vastustan sitä näkemystä, että ihmisellä ei voisi olla jumalasuhdetta ilman noita, koska kyllä voi. Jumalan toiminta ei ole sidottu organisaatioihin, ei muihin ihmisiin, ei instituutioihin, Jumala toimii ja vaikuttaa näistä riippumatta miten parhaaksi näkee. Siispä ei kannata tuomita sitä ihmistä, jonka ei näe ahkerasti tallaavan seurapolkua. ;) Ei kannata tuomita, kun ei kaikkea maailmassa näe eikä ymmärrä. Yhteinen kokoontuminen ei tee ketään autuaaksi, kyllä se on muista asioista kiinni.

Mihin sitä kirkkoa siis tarvitaan? 

 

Kuka sinulta on vapautta viemässä? Voit vallan hyvin uskoa tai olla uskomatta juuri omalla tavalla eikä siihen kukaan puutu.

Multa ei voi vapautta viedä kukaan muu kuin luoja itse. En vaan tykkää siitä sävystä, joka täällä välillä näkyy. Pitäisi olla tietynlainen ja pitäisi käyttäytyä tietyllä tavalla ja noudattaa tiettyjä tapoja ja vielä syntyä tiettyyn maahan ja kuulua tiettyyn yhteisöön ollakseen Jumalan hyväksymä. Ei se ole kristinuskon vaatimus vaan ihmisten vaatimus.

Pienet lapset on uskon esikuvia, ei lapset muodosta instituutioita tai vaadi olemaan joka sunnuntai seuroissa tai kirkossa tai mitä lie ikinä ihmiset keksii kahleiksi toisille. Lapset vaan elää todeksi luonnollista yhteyttään Jumalaan, vapaana ja parhaillaan myös vapaana kaikista peloista, jos aikuiset ei ole niitä lapsiin istuttaneet. Pienet lapset ei keskity miettimään opinkappaleita eikä arvostelemaan muiden uskoa, ne vaan on ja elää ja luottaa ja rakastaa. Pienet lapset ei ole ylpeitä eikä vertaile, eikä väitä tietävänsä mitä Jumala ajattelee kaikesta. Kas siinä jokaiselle aikuiselle tosiaan esikuvaa kylliksi. 

Vierailija kirjoitti:

Oma ajatukseni: minä käyn messussa keskimäärin kahtena sunnuntaina kuukaudessa, loput sunnuntait olen kiinni töissä. Minulle messussa olennaista on ehtoollinen: asia, jota ei itsekseen missään saa. Koen myös, että Raamatun sanan kuuleminen, yhdessä rukoileminen ja virsien veisaaminen ravitsevat uskoani. Seurakunnassa on mukava tavata ihmisiä ja jutella heidän kanssaan. En ole ronkeli sen suhteen, missä kirkossa käyn. Suomea kiertäessäni poikkean sinne, missä ev. lut. kirkon messu sattuu olemaan. Minusta on mukavaa kokea kristittyjen yhteyttä, mutta usko on ennen kaikkea minulle henkilökohtainen asia. En minä mieti sitä, mitä naapurin Sanna, työpaikan Matti tai ystäväni Laura siitä ajattelee. Tai jos kohtaan ihmisen kirkossa tai jossain muualla, niin en minä ajattele, että onko hänellä "oikea" usko. Jos ihminen sanoo uskovansa, niin sitten se on niin. Se, että joku uskoo eri tavoin kuin minä, ei tarkoita, että hän olisi väärässä.

Minun

Hieno kommentti mutta pisti miettimään että saiko kukaan Raamatussa syntejä anteeksi rukoillen?

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on teologisesti viihdyttävä. Aiemmin täällä on vl-väkeä arvosteltu siitä, etteivät he keskustelijoiden mielestä korosta tarpeeksi kasteen merkitystä. Nyt tämän on vallannut näkemys, että usko on niin yksityinen juttu, ettei muita tarvita väliin ja ihminen pärjää pelkän Raamatun kanssa.

Olisi mielenkiintoista tietää, miten nämä näkemykset saadaan kohentiksi kokonaisuudeksi. Miten ihminen vaikkapa saa kasteen ilman muita ihmisiä?

Mihin tarvitaan ylipäätään kirkkoa, jos riittää yhtä hyvin, että ihminen omistaa itse Raamatun ja sitä itsekseen lukee? 

Täällä on varmaan paljon eri suuntien edustajia.

"Hieno kommentti mutta pisti miettimään että saiko kukaan Raamatussa syntejä anteeksi rukoillen?"

Miksipä ei olisi saanut, vaikkapa rukoilemalla Isä meidän -rukouksen, kuten Hän itse opetti. 

Ajattelisin, että sekä rukous että synninpäästön kuuleminen ovat molemmat samanarvoisia tapoja, niin kauan kuin mukana on aito katumus eikä kyseessä ole vain ontto hokema. Kumpikin tapa voi muuttua ontoksi ja epäaidoksi, jos sydän ei ole mukana.

Ainakin täällä on minulle sanottu, että synninpäästö(kään) ei viimeisellä tuomiolla päde, jos sen saadessaan ei ole sydämen tila ollut oikea.

"uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto"

Jokaisen on välillä tarpeellista pysähtyä miettimään mihin oma usko pohjimmiltaan perustuu. Onko se periytyviä, kirjoittamattomia sääntöjä joita laahataan mukana vuosikymmeniä "oikean uskon " merkkinä muille ihmisille. Vai onko se puhdasta ja elävää uskoa kristukseen. Ei ihmis yhteisöihin.

Mikään ihmisen oma ei auta. Vain armosta.

Kristinuskossa seurakunta on Jumalasta lähtöisin oleva yhteisö. Seurakunta on pelastukseen johdattava yhteisö, sillä se on Pyhän Hengen kokoama, johtama ja elävöittämä.

Aika säälittävä näyttää tämän keskustelun perusteella olevan Suomen kirkkouskovaisten tilanne. Kaikki ovat keskenään erimielisiä, Raamattua ei tunneta tai ainakaan haluta kunnioittaa sen sanomaa. Seurakuntayhteyttä ei ole. Jokainen kehittelee oman uskontonsa ja toteuttaa sitä. Kyllä on surullista.

Vierailija kirjoitti:

Aika säälittävä näyttää tämän keskustelun perusteella olevan Suomen kirkkouskovaisten tilanne. Kaikki ovat keskenään erimielisiä, Raamattua ei tunneta tai ainakaan haluta kunnioittaa sen sanomaa. Seurakuntayhteyttä ei ole. Jokainen kehittelee oman uskontonsa ja toteuttaa sitä. Kyllä on surullista.

On kyllä olemassa sellainenkin asia kuin ekumenia, eli kyllä jotkut haluaa niitä yhdistäviäkin asioita etsiä eikä vain keskittyä eroihin. 

Ja Raamattuakin tunnetaan mielestäni kyllä mutta lukeehan se P*rukin sitä ja tuntee sen. En tiedä tosin, mikä neuvoksi Raamatusta johtuviin erimielisyyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Kristinuskossa seurakunta on Jumalasta lähtöisin oleva yhteisö. Seurakunta on pelastukseen johdattava yhteisö, sillä se on Pyhän Hengen kokoama, johtama ja elävöittämä.

"Siellä missä teistä kaksi tai kolme on koolla minun nimeeni, siellä minä olen teidän keskellänne."

Seurakunta ei johda ketään pelastukseen, ainoastaan usko Kristukseen. Kahden ihmisen kokoontuminen Jeesuksen nimeen on jo seurakunnan (kirkko) kokous, mitään sen monimutkaisempaa ei välttämättä tarvita. Tietysti kristillinen yhteisö on tukea antava elementti ihmisen elämässä ja tärkeä asia, mutta pitää muistaa missä se kristityn toivo riippuu, ei seurakunnassa vaan Jeesuksessa.  Jos joku edelleen luulee, että kuulumalla tiettyyn porukkaan tulee Jumalan hyväksymäksi, niin bad news coming. Ainakin kannattaa kirkastaa itselleen mikä se uskon kohde on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika säälittävä näyttää tämän keskustelun perusteella olevan Suomen kirkkouskovaisten tilanne. Kaikki ovat keskenään erimielisiä, Raamattua ei tunneta tai ainakaan haluta kunnioittaa sen sanomaa. Seurakuntayhteyttä ei ole. Jokainen kehittelee oman uskontonsa ja toteuttaa sitä. Kyllä on surullista.

Kuka on sanonut ettei ole seurakuntayhteyttä? Se on eri asia kuin asettaa uskonsa seurakunnan varaan.

Kuka on sanonut asettavansa uskonsa seurakunnan varaan? Nähdäkseni ei kukaan. 

 

Elävä usko ei jää yksilön sisäiseksi kokemukseksi, vaan se suuntautuu myös kohti toisia ihmisiä. Kristitty elää suhteessa Jumalaan vertikaalisesti ja samalla seurakuntayhteydessä horisontaalisesti. Elävä usko synnyttää rakkautta ja yhteyttä muihin, ja seurakuntayhteys puolestaan vahvistaa ja rohkaisee uskoa. Näin usko ja yhteys tukevat toisiaan ja kuuluvat erottamattomasti yhteen kristillisessä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika säälittävä näyttää tämän keskustelun perusteella olevan Suomen kirkkouskovaisten tilanne. Kaikki ovat keskenään erimielisiä, Raamattua ei tunneta tai ainakaan haluta kunnioittaa sen sanomaa. Seurakuntayhteyttä ei ole. Jokainen kehittelee oman uskontonsa ja toteuttaa sitä. Kyllä on surullista.

Kuka on sanonut ettei ole seurakuntayhteyttä? Se on eri asia kuin asettaa uskonsa seurakunnan varaan.

Kuka on sanonut asettavansa uskonsa seurakunnan varaan? Nähdäkseni ei kukaan. 

 

Elävä usko ei jää yksilön sisäiseksi kokemukseksi, vaan se suuntautuu myös kohti toisia ihmisiä. Kristitty elää suhteessa Jumalaan vertikaalisesti ja samalla seurakuntayhteydessä horisontaalisesti. Elävä usko synnyttää rakkautta ja yhteyttä muihin, ja seurakuntayhteys puolestaan vahvistaa ja rohkais

Kyllä, en ole eri mieltä. Mutta asiat joskus vääristyy, näissä pitää olla varovainen. Kuten eräs vl-puhuja joskus sanoi, että välillä on päässyt tapahtumaan niin, että on uskottu seurakuntaan eikä Jeesukseen. Silloin ne asiat todella vääristyy ja näkyy seurakunnan "talostelussa". Luotetaan väärään tahoon ja väärä taho on johtamassa, taho jolla ei ole todellista valtaa auttaa eikä lohduttaa ketään koska se koostuu ihmisistä. Sitten tulee erilaiset vallankäytön muodot ja pahuus, koska ei ihminen jaksa omin voimin taistella pahuutta vastaan.

 "Minun turvani on ikiaikojen Jumala, minua kantavat ikuiset käsivarret."

Toisaalta Jumala kyllä vaikuttaa niinkin, että haluaa tehdä hänen tahtonsa, ja elää sen mukaan.

Ajattelen myös, ettei uskovaiselle ole sopivaa elää NS. miten tahansa, ja tarkoitan nyt esimerkiksi ihan jokapäiväisiä asioita, kuten toisten ihmisten kohtelua.

Toisaalta... Kaikilla on ristissä. Voihan se juoppokin olla uskovainen vaikka ongelman kanssa kamppaileekin.