Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan muistuttaa, että lestadiolaiset ovat ihan tavallisia ihmisiä - naapureita, työkavereita, ystäviä. On surullista nähdä, miten paljon täällä jaetaan kauhisteluja ja sellaisiakin väitteitä, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Jokaisella on oikeus omaan uskoon ja elämään, myös meillä. Toivoisin, että antaisitte meille uskonrauhan. Maailmassa on paljon ihmisiä ja asioita, jotka tarvitsevat todella huomiotanne ja apua. Me emme sitä kaipaa.  Kauhistelun sijaan toivon sitä samaa kunnioitusta, jota toivon jokaiselle muullekin ihmisryhmälle.

 

Surullisinta minusta on se, että osalle lestadiolaisista se sosiaalinen yhteisömeininki on se juttu, usko ei niinkään :(

Kun se yhteisöön kuuluminen tai suvun uskokaan ei pelasta, vaan oma henkilökohtainen usko Jeesuksen Kristukseen henkilökohtaisena Vapahtaja on ainoa tie taivaaseen. Raamattua kannattaa l

Miten se sinulle näkyy, että osalle lestadiolaisista vain yhteisö merkitsee, ei niinkään usko? Minä muistelen lukeneeni tuon saman väitteen tälläkin palstalla jo monta kertaa. Eli onko joku keksinyt tämmöisen asian ja nyt sitä totena levitetään?

Vierailija kirjoitti:

Joo Päivämiehessä on monenlaista blogista ja hehän vaihtuvatkin aika tiheään. Sinkkujakin  Ja voihan vl: kin kärsiä lapsettomuudesta. 

Mutta se kysymyshän oli: voidaanko kuvitella srk:n julkaisema kirjoitus, jossa joku sanoo esim. " Halusimme 2 lasta, emme yhtään  enempää". Halusimme!  Ei siis kerro lapsettomuudesta tai sairauksista. Sehän se pointti oli. 

 

Ei voida. On syntiä asettua Jumalan tahdon yläpuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan muistuttaa, että lestadiolaiset ovat ihan tavallisia ihmisiä - naapureita, työkavereita, ystäviä. On surullista nähdä, miten paljon täällä jaetaan kauhisteluja ja sellaisiakin väitteitä, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Jokaisella on oikeus omaan uskoon ja elämään, myös meillä. Toivoisin, että antaisitte meille uskonrauhan. Maailmassa on paljon ihmisiä ja asioita, jotka tarvitsevat todella huomiotanne ja apua. Me emme sitä kaipaa.  Kauhistelun sijaan toivon sitä samaa kunnioitusta, jota toivon jokaiselle muullekin ihmisryhmälle.

 

Surullisinta minusta on se, että osalle lestadiolaisista se sosiaalinen yhteisömeininki on se juttu, usko ei niinkään :(

Kun se yhteisöön kuuluminen tai suvun uskokaan ei pelasta, vaan oma henkilökohtainen usko Jeesuksen Kristukseen henkilökohtaisena Vapa

Tämä on täysin Raamatullista: rikkavilja pellossa, kuolleet kalat verkossa ja ne, joilla ei ollutkasn öljyä lampussa.

Kysymys lestadiolaisille: onko teille kiellettyä puhua uskonasioista muille kuin omille?

Täällä yksi uskovainen, joka haluaisi puhua näistäkin asioista kenen vain kanssa, teidänkin. Ei haastamalla tai riidellen vaan aidossa vuorovaikutuksessa.

Minulla on lessututtuja, mutta jotenkin tuntuvat välttelevän, kun yritän ottaa puheeksi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo Päivämiehessä on monenlaista blogista ja hehän vaihtuvatkin aika tiheään. Sinkkujakin  Ja voihan vl: kin kärsiä lapsettomuudesta. 

Mutta se kysymyshän oli: voidaanko kuvitella srk:n julkaisema kirjoitus, jossa joku sanoo esim. " Halusimme 2 lasta, emme yhtään  enempää". Halusimme!  Ei siis kerro lapsettomuudesta tai sairauksista. Sehän se pointti oli. 

 

Ei voida. On syntiä asettua Jumalan tahdon yläpuolelle.

 

No niin, tulihan se sieltä. Eli ei voi ehkäistä eikä se oppi ole muuttunut yhtään miksikään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan muistuttaa, että lestadiolaiset ovat ihan tavallisia ihmisiä - naapureita, työkavereita, ystäviä. On surullista nähdä, miten paljon täällä jaetaan kauhisteluja ja sellaisiakin väitteitä, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Jokaisella on oikeus omaan uskoon ja elämään, myös meillä. Toivoisin, että antaisitte meille uskonrauhan. Maailmassa on paljon ihmisiä ja asioita, jotka tarvitsevat todella huomiotanne ja apua. Me emme sitä kaipaa.  Kauhistelun sijaan toivon sitä samaa kunnioitusta, jota toivon jokaiselle muullekin ihmisryhmälle.

 

Surullisinta minusta on se, että osalle lestadiolaisista se sosiaalinen yhteisömeininki on se juttu, usko ei niinkään :(

Kun se yhteisöön kuuluminen tai suvun uskokaan ei pelasta, vaan oma henkilökohtainen usko Jeesuksen Kristukseen henkilökohtaisena Vapa

Olen eri. Ja voi kuule. Näkyy vaikka totaalisena välinpitämättömyytenä, mitä lasten ja lapsenlasten asioihin tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ketjun avaa joku, joka on hyväntahtoisella mielellä kiinnostunut vl-perheiden elämästä, laitanpa meidän lauantaista kuvauksen:

Aamupäivällä siivottiin yhdessä koti, ruuan jlkn isä lähti pienten kanssa uimahalliiin, minä kävin sillä aikaa ruokakaupassa ja kirppiksellä.  Nyt osa perheestä seuraa MM-kisoja, minä meinasin siivota kukkapenkin ja käydä kävelyllä. Illalla nuoriso viedään nuorteniltaan ja tehdään pienempin kanssa jotain herkkua iltapalaksi. Kaksi isompaa lasta ovat vklpn reissussa kavereiden luona.

Aika tavallista elämää :)

 

Kiva kirjoitus! Mukavaa viikonloppua teille! 

Mutta ei kukaan ole tietääkseni väittänyt, etteivät lestadiolaiset eläisi " tavallista" elämää. 

Kiitos!

Kyllä tätä ketjua lukiessa väistämättä muodostuu mielikuva, jossa meidän elämä ei kuvata kovinkaan tavalliseksi: äideillä terveysongelmia, lapset heitteillä oman onnensa nojassa, isä kylmä seksiin pakottava jne. 

Ymmärrän kyllä etteivät kaikki noin ajattele, mutta monesta kirjoituksesta tuollainen kuva muodostuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No totuuttahan me yritämme täällä (välillä rautalangasta :D) vääntää, mutta useinkaan se ei kelpaa, vaan sitä ei uskota ja sanotaan valehteluksi.

Tietenkin jokainen voi puhua vain omasta kokemuksestaan, en voi väittää tietäväni kaikkien vl-perheiden asioista. Mutta sen tiedän varmasti, että enemmän minä tiedän vl-perheistä kuin sellainen keskustelija, joka ei ole yli puolta vuosisataa tässä yhteisössä ollut!

Jos olet ollut yhteisössä yli puoli vuosisataa niin oletko havainnut yhteisön suhtautumisessa ehkäisyyn tapahtuneen tänä aikana minkäänlaista muutosta?

kyllä olen. Jotenkin vapaammin osataan puhua siitä. Ja ymmärretään hakea hoitoa, jos terveysongelmat sitä vaativat.

 

Mitä ajattelet niiden naisten kohtaloista, jotka saivat lapsia viime vuosituhannen loppupuolella tai vielä tämänkin vuosituhannen alussa, jolloin ehkäisyä ei ehkä ymmärretty/uskallettu hakea samalla tapaa kuin nykyään vaikka olisi ollutkin terveysongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Kysymys lestadiolaisille: onko teille kiellettyä puhua uskonasioista muille kuin omille?

Täällä yksi uskovainen, joka haluaisi puhua näistäkin asioista kenen vain kanssa, teidänkin. Ei haastamalla tai riidellen vaan aidossa vuorovaikutuksessa.

Minulla on lessututtuja, mutta jotenkin tuntuvat välttelevän, kun yritän ottaa puheeksi..

Ei tietenkään. Varmaan kuitenkin ymmärrät näitä keskusteluja lukeneena, että ystävääsi voi pelottaa se millainen mielikuva sinulla heistä on. Meistä liikkuu niin paljon väärää tietoa.

Voi tietysti olla joku muukin syy, mutta tuo tuli ekana mieleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan muistuttaa, että lestadiolaiset ovat ihan tavallisia ihmisiä - naapureita, työkavereita, ystäviä. On surullista nähdä, miten paljon täällä jaetaan kauhisteluja ja sellaisiakin väitteitä, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Jokaisella on oikeus omaan uskoon ja elämään, myös meillä. Toivoisin, että antaisitte meille uskonrauhan. Maailmassa on paljon ihmisiä ja asioita, jotka tarvitsevat todella huomiotanne ja apua. Me emme sitä kaipaa.  Kauhistelun sijaan toivon sitä samaa kunnioitusta, jota toivon jokaiselle muullekin ihmisryhmälle.

 

Surullisinta minusta on se, että osalle lestadiolaisista se sosiaalinen yhteisömeininki on se juttu, usko ei niinkään :(

Kun se yhteisöön kuuluminen tai suvun uskokaan ei pelasta, vaan oma henkilökohtainen usko Jeesuksen Kristukseen henkilökohtaisena Vapa

Jotenkin esim. vältetään Jeesuksesta puhumista. Jos rakastaa Jeesusta, miksi tuntuu olevan niin vaikeaa puhua Hänestä?

Lähetin tutulle lestadiolaiselle tutulle just pääsiäistä ennen muun viestittelyn lomassa pääsiäisentoivottelujen kanssa risti-emojin, hän vastasi naurunaamalla :O Olin vähän järkyttynyt.

Vierailija kirjoitti:

Et sinä voi kertoa totuuksia jonkun toisen elämästä. Vain omasta elämästäsi tiedät totuuden.

Jos joku sinun lähimmäisistäsi mielestäsi kärsii, niin auta häntä! Mitä ihmettä luulet auttavan, jos anonyyminä keskustelupalstalla leimaat toisia kärsiviksi?

Jos joku asia sinun elämässäsi on kipeä, niin kerro siitä, älä siirrä kokemustasi muiden elämään kuuluvaksi.

Totuus tulee aina julki, parempi kun niitä ei alun alkaenkaan salata. Silloin apu ja muutos tulee nopeammin. 

Mitä ajattelet niiden naisten kohtaloista, jotka saivat lapsia viime vuosituhannen loppupuolella tai vielä tämänkin vuosituhannen alussa, jolloin ehkäisyä ei ehkä ymmärretty/uskallettu hakea samalla tapaa kuin nykyään vaikka olisi ollutkin terveysongelmia?

 

Kyllä se tuntuu surulliselta, jos joku on kamppaillut pahoissa terveysongelmissa eikä ole ymmärtänyt hakea apua. Toivon, että ovat säilyneet uskomassa, se on kuitenkin elämän tärkein asia.

Vierailija kirjoitti:

Jos ketjun avaa joku, joka on hyväntahtoisella mielellä kiinnostunut vl-perheiden elämästä, laitanpa meidän lauantaista kuvauksen:

Aamupäivällä siivottiin yhdessä koti, ruuan jlkn isä lähti pienten kanssa uimahalliiin, minä kävin sillä aikaa ruokakaupassa ja kirppiksellä.  Nyt osa perheestä seuraa MM-kisoja, minä meinasin siivota kukkapenkin ja käydä kävelyllä. Illalla nuoriso viedään nuorteniltaan ja tehdään pienempin kanssa jotain herkkua iltapalaksi. Kaksi isompaa lasta ovat vklpn reissussa kavereiden luona.

Aika tavallista elämää :)

Hohhoijaa! Aamupäivällä pesin auton ja muija kodin, ruoan jälkeen eukko lähti kaverin kanssa konserttiin, minä kävin sillä aikaa motonetissä. Minä kaadoin pari puuta, ja tein niistä halkoja. Illalla katson eukon kanssa leffan suoratoistopalvelusta.

Aika tavallista elämää :)

Eiku tää unohtui vielä mainita:

Ennen elokuvaa vielä kerkesin ryypätä ja rellestää parin pultsarikaverin kanssa. Pari mustaa silmää kerkesin saada aikaiseksi. Poliisikyydillä pääein takaisin kotiin, kun pitkät oli täynnä. Joten kerkesimme tosiaan sen elokuvan katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet niiden naisten kohtaloista, jotka saivat lapsia viime vuosituhannen loppupuolella tai vielä tämänkin vuosituhannen alussa, jolloin ehkäisyä ei ehkä ymmärretty/uskallettu hakea samalla tapaa kuin nykyään vaikka olisi ollutkin terveysongelmia?

 

Kyllä se tuntuu surulliselta, jos joku on kamppaillut pahoissa terveysongelmissa eikä ole ymmärtänyt hakea apua. Toivon, että ovat säilyneet uskomassa, se on kuitenkin elämän tärkein asia.

Pystytkö ajattelemaan, että joidenkin kohdalla ei ole ehkä ollut kyse siitä, että ei ole ymmärtänyt vaan siitä, että ei ole uskaltanut?

Mä luulen, että tuo välttely on kovin tuttua monelle, joka on yrittänyt puhua uskon asioista ja Jeesuksesta vl ihmisen kanssa. 

Minä sanoisin kaikille ohjeeksi sen lauseen, että mitähän Jeesus sanoisi ja ohjeeksi antaisi? Antaako käskyjä ulkonäöstä? Sanooko, että kyllä sinä jaksat sen viidennentoista lapsen? Vai voittaako rakkaus ja armo? 

Jos jostain yhteisöstä on tietynlaisia stereotyyppisiä mielikuvia, niin siihen on aina joku syy. Surullinen tosiasia, jonka pitäisi herättää huolta. Tätä voi miettiä sitä kautta, mitä itse ajattelee jostain tietystä ihmisryhmästä. Jostain ne mielikuvat aina syntyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet niiden naisten kohtaloista, jotka saivat lapsia viime vuosituhannen loppupuolella tai vielä tämänkin vuosituhannen alussa, jolloin ehkäisyä ei ehkä ymmärretty/uskallettu hakea samalla tapaa kuin nykyään vaikka olisi ollutkin terveysongelmia?

 

Kyllä se tuntuu surulliselta, jos joku on kamppaillut pahoissa terveysongelmissa eikä ole ymmärtänyt hakea apua. Toivon, että ovat säilyneet uskomassa, se on kuitenkin elämän tärkein asia.

Pystytkö ajattelemaan, että joidenkin kohdalla ei ole ehkä ollut kyse siitä, että ei ole ymmärtänyt vaan siitä, että ei ole uskaltanut?

Kyllä varmasti. Aina voi olla omassa uskonelämässä asioita, joita ei ole käsittänyt oikein. Eli on turhaan pelännyt, luullut tekevänsä syntiä vaikka olisi kyse terveydenhoidosta.

Minullakin on varmasti asioita joita en ole välttämättä oikein ymmärtänyt, mutta luotan Jumalan armoon kaikessa vajavaisuudessani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ketjun avaa joku, joka on hyväntahtoisella mielellä kiinnostunut vl-perheiden elämästä, laitanpa meidän lauantaista kuvauksen:

Aamupäivällä siivottiin yhdessä koti, ruuan jlkn isä lähti pienten kanssa uimahalliiin, minä kävin sillä aikaa ruokakaupassa ja kirppiksellä.  Nyt osa perheestä seuraa MM-kisoja, minä meinasin siivota kukkapenkin ja käydä kävelyllä. Illalla nuoriso viedään nuorteniltaan ja tehdään pienempin kanssa jotain herkkua iltapalaksi. Kaksi isompaa lasta ovat vklpn reissussa kavereiden luona.

Aika tavallista elämää :)

Hohhoijaa! Aamupäivällä pesin auton ja muija kodin, ruoan jälkeen eukko lähti kaverin kanssa konserttiin, minä kävin sillä aikaa motonetissä. Minä kaadoin pari puuta, ja tein niistä halkoja. Illalla katson eukon kanssa leffan suoratoistopalvelusta.

Aika tavallista elämää :)

Eiku tää uno

Juuri näin, se mikä jätetään sanomatta kertoo vähintään yhtä paljon. 

Aamupäivällä hankin ruokaa perheelle, ja syötin lapset. Loppu päivän otin rennosti sohvalla köllötellen. Myös hygieniasta huolehdi, ja turkki on nyt puhdas. Mukava mennä emännän kylkeen kehräämään puhtaana 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ketjun avaa joku, joka on hyväntahtoisella mielellä kiinnostunut vl-perheiden elämästä, laitanpa meidän lauantaista kuvauksen:

Aamupäivällä siivottiin yhdessä koti, ruuan jlkn isä lähti pienten kanssa uimahalliiin, minä kävin sillä aikaa ruokakaupassa ja kirppiksellä.  Nyt osa perheestä seuraa MM-kisoja, minä meinasin siivota kukkapenkin ja käydä kävelyllä. Illalla nuoriso viedään nuorteniltaan ja tehdään pienempin kanssa jotain herkkua iltapalaksi. Kaksi isompaa lasta ovat vklpn reissussa kavereiden luona.

Aika tavallista elämää :)

Hohhoijaa! Aamupäivällä pesin auton ja muija kodin, ruoan jälkeen eukko lähti kaverin kanssa konserttiin, minä kävin sillä aikaa motonetissä. Minä kaadoin pari puuta, ja tein niistä halkoja. Illalla katson eukon kanssa leffan suoratoistopalvelusta.

Aika tavallista elämää :)

Eiku tää uno

Tämmöiset kommentit eivät ainakaan rohkaise kertomaan omasta elämästä. Jos on mahdotonta suhtautua lestadiolaisiin edes neutraalisti tai vaivautua kuuntelemaan, mitä heillä on sanottavaa, niin antaa olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet niiden naisten kohtaloista, jotka saivat lapsia viime vuosituhannen loppupuolella tai vielä tämänkin vuosituhannen alussa, jolloin ehkäisyä ei ehkä ymmärretty/uskallettu hakea samalla tapaa kuin nykyään vaikka olisi ollutkin terveysongelmia?

 

Kyllä se tuntuu surulliselta, jos joku on kamppaillut pahoissa terveysongelmissa eikä ole ymmärtänyt hakea apua. Toivon, että ovat säilyneet uskomassa, se on kuitenkin elämän tärkein asia.

Pystytkö ajattelemaan, että joidenkin kohdalla ei ole ehkä ollut kyse siitä, että ei ole ymmärtänyt vaan siitä, että ei ole uskaltanut?

Kyllä varmasti. Aina voi olla omassa uskonelämässä asioita, joita ei ole käsittänyt oikein. Eli on turhaan pelännyt, luullut tekevänsä syntiä vaikka olisi kyse terveydenhoidosta.

Minullakin

Kiitos vastauksistasi. Vielä kysyisin, että miten näet vanhoillislestadiolaisen yhteisön opetuksen vaikutuksen tuohon, että joku ei ehkä ole uskaltanut käyttää ehkäisyä, vaikka siihen olisi ollut tarvetta? Seurapuheet, Päivämiehen kirjoitukset, SRK:n julkaisut. Onko opetus ollut sellaista, että se on ollut johtamassa siihen, että ehkäisyä ei ole uskallettu käyttää vai pidätkö ehkäisemättömyyttä tällaisessa tilanteessa vain yksittäisen ihmisen tai pariskunnan väärintulkintana opetuksesta?