Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Vierailija kirjoitti:

Tänään koettua: olin erään vanhan sukulaiseni luona kylässä ja siellä oli myös pari-kolme lestadiolaista sukulaista käymässä. Vanha nainen alkoi itkeä juuri kuollutta sisartaan ja sanoi, että vain Jeesus on tie taivaaseen(hän siis uskoi, että sisar oli taivaassa, koska hän oli ollut uskossa, muttei vl) lestadiolaiset sukulaiset eivät puhua pukahtaneet eivätkä missään nimessä yhtyneet tähän lohdutuksen, jota mummo joutui itselleen puhumaan. Mummo vielä jatkoi, ettei taivaaseen ole muuta hintaa kuin Jeesuksen veri ja siihen hänkin turvaa. 

Heinäsirkkojen siritys.

Voi, että koski sydämeen, kun eivät sanoneet puolta sanaa. Sanoma oli meille muille selvä: vaikka sisar olikin uskossa Jeesukseen niin taivaaseen tällä ei ole asiaa. 

Koskee todellakin  koskee ihan lukeakin tuollaista kovasydämisyyttä. Tuosta on kyllä lähimmäisenrakkaus kaukana. 

Hävittäkää paha keskuudestanne, sanotaan aika monesti raamatussa. Ei käsketä antaa anteeksi ja sallia pahuuden jatkuminen. Sanonpa vaan.

Tuossahan siis  sanotaan, että "syntiä harjoittavan" eli teko jatkuu. Jos on jotain  aikaisemmin tehnyt ja katuu, niin ei päde enää. Luulisin näin. 

 

Ei, on eri asia langeta vaikka kuinka monta kerta samaan syntiin, jos katuu. Silloin saarnataan anteeksi se seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, eli niin usein kuin katuu.

Tuo syntiä harjoittava ei kadu, vaan elää synnissä.

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan siis  sanotaan, että "syntiä harjoittavan" eli teko jatkuu. Jos on jotain  aikaisemmin tehnyt ja katuu, niin ei päde enää. Luulisin näin. 

 

Ei, on eri asia langeta vaikka kuinka monta kerta samaan syntiin, jos katuu. Silloin saarnataan anteeksi se seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, eli niin usein kuin katuu.

Tuo syntiä harjoittava ei kadu, vaan elää synnissä.

Siis että seitsemänkymmentä  kertaa seitsemän annetaan anteeksi vaikka lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, niinkö? 

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan siis  sanotaan, että "syntiä harjoittavan" eli teko jatkuu. Jos on jotain  aikaisemmin tehnyt ja katuu, niin ei päde enää. Luulisin näin. 

 

Ei, on eri asia langeta vaikka kuinka monta kerta samaan syntiin, jos katuu. Silloin saarnataan anteeksi se seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, eli niin usein kuin katuu.

Tuo syntiä harjoittava ei kadu, vaan elää synnissä.

Vai käsitinkö sinut väärin?

Kol. 2:20-23

Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikään kuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: "Älä tartu, älä maista, älä koske!" sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sen tähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan siis  sanotaan, että "syntiä harjoittavan" eli teko jatkuu. Jos on jotain  aikaisemmin tehnyt ja katuu, niin ei päde enää. Luulisin näin. 

 

Ei, on eri asia langeta vaikka kuinka monta kerta samaan syntiin, jos katuu. Silloin saarnataan anteeksi se seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, eli niin usein kuin katuu.

Tuo syntiä harjoittava ei kadu, vaan elää synnissä.

Siis että seitsemänkymmentä  kertaa seitsemän annetaan anteeksi vaikka lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, niinkö? 

Ilmeisesti näin, sillä suuri tuohon perustui se, että niin usea hyväksikäyttö sai jatkua niin kauan. Ja tiedän kyllä, että liikkeen mukaan noista ajoista on otettu opiksi ja nykyään ohje on, että aina rikosilmoitus jne. Ja hyvä niin. Mutta eihän se silti poista tuota hengellista ulottuvuutta, että aina vain anteeksi...

Raamatun mukaan anteeksiantamista katuvalle syntiselle ei tule rajoittaa lukumäärällä, vaan sitä on jatkettava rajattomasti, niin kuin Jumala itse antaa meille anteeksi.

Matt. 18:21 - 22

Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: Herra, kuinka monta kertaa minun pitää antaa anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Seitsemänkö kertaa? Jeesus sanoi hänelle: Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

(1938-käännös)

Tämä ei tarkoita kirjaimellista 490 kertaa, vaan täydellistä, rajoittamatonta anteeksiantamusta.

Anteeksianto on eri asia kuin asian sivuuttaminen tai unohtaminen. Anteeksianto on sitä, että pyrkii välttämään katkeroitumista ja kostamista, nämä tuhoaa ihmisen oman sielun ja lopulta yhteiskunnan. Oikeutta on lupa hakea, se on eri asia. Missään Jeesus ei käske teeskentelemään, etteikö anteeksiannettua asiaa olisi tapahtunut. Teeskenteleminen olisi valheessa elämistä, siihen ei Jeesus kehota.

Ajatellaanpa vaikka pedofiliaa, Jeesus sanoi, että lapsiin kohdistuneessa pahuudessa on kyse niin raskaasta asiasta, että näille olisi parempi vajota meren pohjaan myllynkivi kaulassaan. Rajua puhetta, mutta osoittaa asian vakavuuden. Jeesus ei sano, antakaa anteeksi ja unohtakaa, eikä sano, teeskennelkää ettei sitä tapahtunut. Sielunhoidolliset kysymykset on asia erikseen, mutta on aikuisen velvollisuus varmistaa, ettei pahuudelle jää tilaa toteutua uudestaan. 

Anteeksianto on siis eri asia ja tekojen seurauksien näkeminen ja hyväksyminen eri asia. Vaikka anteeksiantoon kehotetaan, missään ei kehoteta ohittamaan teoista aiheutuneita seurauksia. Ne on väistämättä kohdattava. Kyse voi olla ihmisten väliseen luottamukseen vaikuttavista tekijöistä, rikosoikeudellisesta vastuusta, vahingonkorvauksesta jne.

Kyllähän tuolla ped. tapahtumissa on ollut paljon sysipimeää syntiä ja väärin toimittu. Itellä varmaan kytisi murhanhimo, jos joku omiin lapsiini noin koskisi. Vaikka väärinhän sekin olis. 

Toivottavasti nyky-yhteiskunnassa ollaan sillä tavalla valveutuneita, että tuollaisia tekoja ei pääse tapahtumaan enää. 😢 -vl

Vierailija kirjoitti:

Anteeksianto on eri asia kuin asian sivuuttaminen tai unohtaminen. Anteeksianto on sitä, että pyrkii välttämään katkeroitumista ja kostamista, nämä tuhoaa ihmisen oman sielun ja lopulta yhteiskunnan. Oikeutta on lupa hakea, se on eri asia. Missään Jeesus ei käske teeskentelemään, etteikö anteeksiannettua asiaa olisi tapahtunut. Teeskenteleminen olisi valheessa elämistä, siihen ei Jeesus kehota.

Ajatellaanpa vaikka pedofiliaa, Jeesus sanoi, että lapsiin kohdistuneessa pahuudessa on kyse niin raskaasta asiasta, että näille olisi parempi vajota meren pohjaan myllynkivi kaulassaan. Rajua puhetta, mutta osoittaa asian vakavuuden. Jeesus ei sano, antakaa anteeksi ja unohtakaa, eikä sano, teeskennelkää ettei sitä tapahtunut. Sielunhoidolliset kysymykset on asia erikseen, mutta on aikuisen velvollisuus varmistaa, ettei pahuudelle jää tilaa toteutua uudestaan. 

Anteeksianto on siis eri asia ja tekojen seurauksien näkeminen ja hyväksyminen eri

Hyvä selvennys!! 

Jos joku multa tulisi pyytämään anteeksi lapseen(i)  kajoamista, niin anteeksi jäisi antamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki saat uskoa miten haluat. Luulenpa, että tälläkin hetkellä on tuonpuoleisessa vl-puhujia, jotka miettii, juku olinkin väärässä, kylläpä saarnasin jyrkästi, miten olinkin niin sokea ja varma itsestäni.

Tuonpuoleisessa ei enää kaduta mitään. Katumiset pitää tehdä täällä ajassa. Muuten on myöhäistä.

Eikö sitä joudukaan taivaanportilla tilivelvolliseksi ja silloin se usko mitataan. Näytetään ne omat synnit ja ne sokeat pisteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette eroa kirkosta, joka on mielestänne väärässä? Eihän tuossa ole mitään järkeä kenenkään kannalta. Suorastaan moraalitonta minusta ottaa vain rusinat pullasta. Ottaa tarvittaessa kurkon tilat käyttöön ja palkat joillekin, jotka aina joskus voivat käydä kirkossa kertomassa, miten kirkko opettaa väärin. 

Perustakaa ihan oma kirkko,kiitos. 

Vl-liikkeessä ajatellaan, että se on luterilaisen kirkon ydin, että sillä on säilynyt luterilainen oppi puhtaimmillaan. 

No niinpä tietysti. Mitä omahyväisyyttä. 

Kollektiivinen narsismi on vielä parempi termi sille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki saat uskoa miten haluat. Luulenpa, että tälläkin hetkellä on tuonpuoleisessa vl-puhujia, jotka miettii, juku olinkin väärässä, kylläpä saarnasin jyrkästi, miten olinkin niin sokea ja varma itsestäni.

Tuonpuoleisessa ei enää kaduta mitään. Katumiset pitää tehdä täällä ajassa. Muuten on myöhäistä.

Eikö sitä joudukaan taivaanportilla tilivelvolliseksi ja silloin se usko mitataan. Näytetään ne omat synnit ja ne sokeat pisteet.

Joutuu.

Matteus 12: 36Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. 37Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.

Sananlaskut

5 Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. [2. Sam. 22:31+]

6 Hänen sanoihinsa älä lisää mitään -- hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki. 

Heprealaiskirje: Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.

Vierailija kirjoitti:

Tänään koettua: olin erään vanhan sukulaiseni luona kylässä ja siellä oli myös pari-kolme lestadiolaista sukulaista käymässä. Vanha nainen alkoi itkeä juuri kuollutta sisartaan ja sanoi, että vain Jeesus on tie taivaaseen(hän siis uskoi, että sisar oli taivaassa, koska hän oli ollut uskossa, muttei vl) lestadiolaiset sukulaiset eivät puhua pukahtaneet eivätkä missään nimessä yhtyneet tähän lohdutuksen, jota mummo joutui itselleen puhumaan. Mummo vielä jatkoi, ettei taivaaseen ole muuta hintaa kuin Jeesuksen veri ja siihen hänkin turvaa. 

Heinäsirkkojen siritys.

Voi, että koski sydämeen, kun eivät sanoneet puolta sanaa. Sanoma oli meille muille selvä: vaikka sisar olikin uskossa Jeesukseen niin taivaaseen tällä ei ole asiaa. 

Vaikka on hyvä kritisoida asioita, joista kritiikkiä tarvii antaa, niin mielestäni tuon tyyppinen juoruilu ja omien tulkintojen tekeminen toisten ihmisten ajatuksista ei ole ok. Mistä tiedät, mitä heidän päässään liikkui? Saattovathan he olla sanattomia myötätunnosta, jotkut ihmiset ovat huonoja lohduttamaan vaikka sisimmältään olisivat hyvin empaattisia.

Ei tällaisia tarinoita ja omia tulkintoja tänne, please. Tuollainen arvelu on vaarallista (missä tahansa asiassa). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään koettua: olin erään vanhan sukulaiseni luona kylässä ja siellä oli myös pari-kolme lestadiolaista sukulaista käymässä. Vanha nainen alkoi itkeä juuri kuollutta sisartaan ja sanoi, että vain Jeesus on tie taivaaseen(hän siis uskoi, että sisar oli taivaassa, koska hän oli ollut uskossa, muttei vl) lestadiolaiset sukulaiset eivät puhua pukahtaneet eivätkä missään nimessä yhtyneet tähän lohdutuksen, jota mummo joutui itselleen puhumaan. Mummo vielä jatkoi, ettei taivaaseen ole muuta hintaa kuin Jeesuksen veri ja siihen hänkin turvaa. 

Heinäsirkkojen siritys.

Voi, että koski sydämeen, kun eivät sanoneet puolta sanaa. Sanoma oli meille muille selvä: vaikka sisar olikin uskossa Jeesukseen niin taivaaseen tällä ei ole asiaa. 

Vaikka on hyvä kritisoida asioita, joista kritiikkiä tarvii antaa, niin mielestäni tuon tyyppinen juoruilu ja omien tu

Ei ole tulkintaa vaan tämä on jatkunut vuosikymmeniä. Ei kannat yrittää enää peitellä sitä, ettei esim. mummo ole vl-uskon mukaan taivastiellä, koska he ovat sen hänelle myös suoraan sanoneet. Kun mummo tuli uskoon eli teki parannuksen, hänen vl sukulainen sanoi, että tuo on revittävä sinusta juurineen irti. Ja ihan turha syyttää juoruilusta, koska en ensinnäkään tietenkään paljasta ihmisten henkilöllisyyttä ja toiseksi täällä pitäisi voida keskustella myös raastavista, sydäntä särkevistä kokemuksista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään koettua: olin erään vanhan sukulaiseni luona kylässä ja siellä oli myös pari-kolme lestadiolaista sukulaista käymässä. Vanha nainen alkoi itkeä juuri kuollutta sisartaan ja sanoi, että vain Jeesus on tie taivaaseen(hän siis uskoi, että sisar oli taivaassa, koska hän oli ollut uskossa, muttei vl) lestadiolaiset sukulaiset eivät puhua pukahtaneet eivätkä missään nimessä yhtyneet tähän lohdutuksen, jota mummo joutui itselleen puhumaan. Mummo vielä jatkoi, ettei taivaaseen ole muuta hintaa kuin Jeesuksen veri ja siihen hänkin turvaa. 

Heinäsirkkojen siritys.

Voi, että koski sydämeen, kun eivät sanoneet puolta sanaa. Sanoma oli meille muille selvä: vaikka sisar olikin uskossa Jeesukseen niin taivaaseen tällä ei ole asiaa. 

Et kuitenkaan ollut ihan varma niiden lestadiolaisten sukulaisten lukumäärästä? 

Haluatko oikeasti vain kettuilla? Määräkö tässä oli se pointti?

Tiedän tasan tarkkaan määrän, mutta koska en halua, että joku tunnistaa meidät ja heidät, en ollut tarkka ilmaisussani.