Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, kun tällä elämänkokemuksella hieman hymyilyttää ajatus, että joku ihan kärsisi, kun ei uskaltaisi seuroissa pitää korviksia 😊 Niin tätä nykyajan minäminää.

Minä taas ajattelen, että voisin hyvin kulkea seuroissa vaikka huivi päässä, jos tietäisin jonkun pahentuvan huivittomuudesta. Mulle tärkeintä olisi säilyttää yhteinen rakkaus ja päästä seuroihin.

Etkö ole koskaan ollut nuori?

Vierailija kirjoitti:

Sehän riittää, että on kerran saatu juntattua tietyt opilliset tulkinnat läpi.

 

Ööö? Tiedätkö että seuroissa luetaan aina Raamatun teksti (usein sen sunnuntain teksti) ja sitten sitä tekstiä selitetään (muiden Raamatunkohtien avulla). Jos jotain on juntattu, niin Raamatun tekstejä.

Ne fiksuimmat keskittyy sitten puheissaan kristinuskon keskeisiin asioihin, 

No nyt osuit oikeaan, puheissa tosiaan keskitytään perusasioihin: armoon ja anteeksiantamuksen evankeliumiin. 

Korvikset on todella lillukanvarsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, kun tällä elämänkokemuksella hieman hymyilyttää ajatus, että joku ihan kärsisi, kun ei uskaltaisi seuroissa pitää korviksia 😊 Niin tätä nykyajan minäminää.

Minä taas ajattelen, että voisin hyvin kulkea seuroissa vaikka huivi päässä, jos tietäisin jonkun pahentuvan huivittomuudesta. Mulle tärkeintä olisi säilyttää yhteinen rakkaus ja päästä seuroihin.

Mikä se sellainen rakkaus on tai olisi, joka pahentuu jonkun huivista tai huivittomuudesta? Tai korvakoruista. Rakkaus!

Huomaatko, että olet käsittänyt lähimmäisenrakkauden juuri nurinpäin? Eli muiden pitää rakastaa sinua, ei sinun muita 😢

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, kun tällä elämänkokemuksella hieman hymyilyttää ajatus, että joku ihan kärsisi, kun ei uskaltaisi seuroissa pitää korviksia 😊 Niin tätä nykyajan minäminää.

Minä taas ajattelen, että voisin hyvin kulkea seuroissa vaikka huivi päässä, jos tietäisin jonkun pahentuvan huivittomuudesta. Mulle tärkeintä olisi säilyttää yhteinen rakkaus ja päästä seuroihin.

Ei se yhteinen rakkaus säily sillä, että ihmiset pakotetaan ahtaaseen muottiin. Se säilyy sillä, että kunnioitetaan aidosti jokaista ihmistä ja pysytään totuudessa. Eli sinäkin voit kunnioittaa sitä ihmistä, joka tulee seuroihin korvikset korvissa ja ehkä jopa meikattuna. Ilman, että kyseenalaistat uskon. Pohjimmiltaan kyse on kokonaisuudesta. Vl-liikkeessä on hyvin tarkka sisäinen koodisto, joka määrittää mikä on uskovaiselle sopivaa. Tästä ei voi juurikaan poiketa herättämättä huomiota ja epäilyksiä. Ehdonvallan alaiset asiat on vasta puheessa totta, ei käytännössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän riittää, että on kerran saatu juntattua tietyt opilliset tulkinnat läpi.

 

Ööö? Tiedätkö että seuroissa luetaan aina Raamatun teksti (usein sen sunnuntain teksti) ja sitten sitä tekstiä selitetään (muiden Raamatunkohtien avulla). Jos jotain on juntattu, niin Raamatun tekstejä.

Ne fiksuimmat keskittyy sitten puheissaan kristinuskon keskeisiin asioihin, 

No nyt osuit oikeaan, puheissa tosiaan keskitytään perusasioihin: armoon ja anteeksiantamuksen evankeliumiin. 

Korvikset on todella lillukanvarsia.

 

En jaksa selittää, ymmärrät varmasti jos mietit vähän syvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ja jos ehdonvallan asiana nykyään pidetään korvakorujen käyttöä niin aiemmin korvakorujen ottaminen kyllä katsottiin uskon kieltämiseksi teoilla.

 

Vaikka korvikset kuuluvatkin ehdonvallan asioihin, niin:

Minusta tuntuu, että nykyään korvakoruilla halutaan antaa selkeä viesti, että ei ole enää uskovainen. Esim suviksissa monet, jotka eivät arkisin edes pidä korviksia, olivat siellä isoilla korviksilla. Se on ikään kuin sanaton viesti: Huomaathan, etten halua enää uskoa siten kuin sinä.

Sitten on venäläisiä uskovaisia ja aikuisiällä parannuksen tehneitä ja he käyttävät korviksia kuten ennenkin, eikä se ketään pahenna. Se on ollut heillä tapana lapsesta asti.

Mutta jos lapsesta saakka uskovaisena ollut alkaa yhtäkkiä käyttää meikkiä ja korviksia, niin ainakin minun tietämäni henkilöt ovat kieltäneet silloin uskonsa ja haluavat näyttää sen julkisesti.

"Mutta jos lapsesta saakka uskovaisena ollut alkaa yhtäkkiä käyttää meikkiä ja korviksia, niin ainakin minun tietämäni henkilöt ovat kieltäneet silloin uskonsa ja haluavat näyttää sen julkisesti."

Tällaisiksihan nuo asiat ovat menneet, eli niistä on tullut merkkejä, joilla yhteisön jättäneet viestivät lähdöstään. Mutta minun mielestäni tuosta korvakorujen ja meikkaamisen demonisoinnista on tullut jo haitallinen asia yhteisön kannalta ja siitä pitäisi päästä irti, olivat sitten uskonsa kieltävät niin nyreissään asiasta kun haluavat.

Miksi? Siksi, koska niiden "kiellolle" ei ole mitään perustetta. Hyvin moni muukin asia voisi mennä sellaiselle tasolle, joka ei ole uskovaiselle sopivaa niin hiusten käsittelystä fitness-vartalon tavoitteluun, mutta jostakin kumman syystä nämä kaksi lähtökohtaisesti ihan viatonta ja synnitöntä asiaa, korut korvissa ja ehostus (toki tässäkin tolkku) on jotenkin bännätty totaalisesti.

Itselle kaikkein hankalin asia yhteisöön liittyen ovat juuri nuo tapoihin liittyvät asiat. Tuntuu välillä niin täysin turhalta edes keskustella joistakin korvakoruista, kun olisi niin paljon tärkeämpiäkin aiheita, joista puhua. Ja ei, en ole liberaali muutoshaluinen vl vaan oikeastaan haluaisin, että keskityttäisiin niihin olennaisiin, erityisesti opillisiin asioihin, eikä käytettäisi yhtään energiaa sellaisten asioiden pohtimiseen, että onkohan tuolla yhdellä nyt vähän väriä poskissa tai hiuksia sävytetty.

Ja itse en suhtaudu ihmisiin niin, että jos heillä on korvakorut tai jos meikkaavat, automaattisesti uskonsa kieltäneinä. Jos kyseinen henkilö on kieltänyt uskonsa, asia tulee selville sitten jollakin muulla tavalla, mutta en yksinkertaisesti halua tehdä päätelmiä sellaisten asioiden perusteella, jotka eivät ole synnillisiä ja vääriä.

Eli sinäkin voit kunnioittaa sitä ihmistä, joka tulee seuroihin korvikset korvissa ja ehkä jopa meikattuna.Ilman, että kyseenalaistat uskon.

Niin kunnioitan, oletat itse väärin. Kuulostelen aina tervehtiessäni, miten henkilö tervehtii, ja sitten vasta tervehdin itse samoin. Jos meikattu henkilö tervehtii jumalanterveellä, teen samoin ja pidän häntä uskovaisena. Tähän saakka vaan jokainen meikillä ja korviksilla somistautunut on sanonut moi tai päivää.

Ymmärsitkö nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän riittää, että on kerran saatu juntattua tietyt opilliset tulkinnat läpi.

 

Ööö? Tiedätkö että seuroissa luetaan aina Raamatun teksti (usein sen sunnuntain teksti) ja sitten sitä tekstiä selitetään (muiden Raamatunkohtien avulla). Jos jotain on juntattu, niin Raamatun tekstejä.

Ne fiksuimmat keskittyy sitten puheissaan kristinuskon keskeisiin asioihin, 

No nyt osuit oikeaan, puheissa tosiaan keskitytään perusasioihin: armoon ja anteeksiantamuksen evankeliumiin. 

Korvikset on todella lillukanvarsia.

"No nyt osuit oikeaan, puheissa tosiaan keskitytään perusasioihin: armoon ja anteeksiantamuksen evankeliumiin. "

Itselleni usko on tärkeä, mutta en jaksaisi juuri noita lillukanvarsiasioita. Joskus tekisi mieli vain käydä seuroissa ja kuunnella puheet ja jättää kaikki muu yhteisöön liittyvä sivuun. En jaksaisi enää näitä korvakoru- yms. keskusteluja. Olisi oikeasti niin kiva, kun jäisi nämä tapa-asiat jo pois, joille ei ole mitään perustaa Raamatussa ja sekoittavat herkästi sitä, mikä on tärkein asia uskossa.

Vierailija kirjoitti:

Eli sinäkin voit kunnioittaa sitä ihmistä, joka tulee seuroihin korvikset korvissa ja ehkä jopa meikattuna.Ilman, että kyseenalaistat uskon.

Niin kunnioitan, oletat itse väärin. Kuulostelen aina tervehtiessäni, miten henkilö tervehtii, ja sitten vasta tervehdin itse samoin. Jos meikattu henkilö tervehtii jumalanterveellä, teen samoin ja pidän häntä uskovaisena. Tähän saakka vaan jokainen meikillä ja korviksilla somistautunut on sanonut moi tai päivää.

Ymmärsitkö nyt?

Jaa. Mutta se mitä yritit sanoa on, että liikkeen sisäinen kulttuuri ei saa ja voi muuttua, että säilytetään yhteinen rakkaus? Että kaikkien pitää vaan sopeutua vanhoihin tapoihin koska osalle ihmisistä muutokset on vaikeita? Jotenkin noin luin sen.

Itselleni usko on tärkeä, mutta en jaksaisi juuri noita lillukanvarsiasioita. Joskus tekisi mieli vain käydä seuroissa ja kuunnella puheet ja jättää kaikki muu yhteisöön liittyvä sivuun. En jaksaisi enää näitä korvakoru- yms. keskusteluja. Olisi oikeasti niin kiva, kun jäisi nämä tapa-asiat jo pois, joille ei ole mitään perustaa Raamatussa ja sekoittavat herkästi sitä, mikä on tärkein asia uskossa.

 

Ymmärrän hyvin. Tässä kohtaa nimitys vanhoillislestadiolaiset kuvaa meitä hyvin. Tullaan näissä ulkonäköasioissa jäljessä muuta yhteiskuntaa. Olen tän ennenkin laittanut, mutta vielä 100 vuotta sitten naisten ei ollut sopivaa pukeutua housuihin. Eli pikkuhiljaa varmasti nämä lillukanvarretkin (tapakulttuuri) muuttuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän riittää, että on kerran saatu juntattua tietyt opilliset tulkinnat läpi.

 

Ööö? Tiedätkö että seuroissa luetaan aina Raamatun teksti (usein sen sunnuntain teksti) ja sitten sitä tekstiä selitetään (muiden Raamatunkohtien avulla). Jos jotain on juntattu, niin Raamatun tekstejä.

Ne fiksuimmat keskittyy sitten puheissaan kristinuskon keskeisiin asioihin, 

No nyt osuit oikeaan, puheissa tosiaan keskitytään perusasioihin: armoon ja anteeksiantamuksen evankeliumiin. 

Korvikset on todella lillukanvarsia.

"No nyt osuit oikeaan, puheissa tosiaan keskitytään perusasioihin: armoon ja anteeksiantamuksen evankeliumiin. "

Itselleni usko on tärkeä, mutta en jaksaisi juuri noita lillukanvarsiasioita. Joskus tekisi mieli vain käydä

Mä en jaksaisi kuunnella enää yhdenkään miehen puhuvan seurapuheessa, miten täytyy yrittää jaksaa ottaa kaikki lapset vastaan. Jospa jätettäisiin puuttumatta ihmisten yksityisasioihin. Jokainen tietää kyllä mikä vl-oppi on ja jos siitä joutuu poikkeamaan niin ei sen opin olemassaolo mitään vaikuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sinäkin voit kunnioittaa sitä ihmistä, joka tulee seuroihin korvikset korvissa ja ehkä jopa meikattuna.Ilman, että kyseenalaistat uskon.

Niin kunnioitan, oletat itse väärin. Kuulostelen aina tervehtiessäni, miten henkilö tervehtii, ja sitten vasta tervehdin itse samoin. Jos meikattu henkilö tervehtii jumalanterveellä, teen samoin ja pidän häntä uskovaisena. Tähän saakka vaan jokainen meikillä ja korviksilla somistautunut on sanonut moi tai päivää.

Ymmärsitkö nyt?

Jaa. Mutta se mitä yritit sanoa on, että liikkeen sisäinen kulttuuri ei saa ja voi muuttua, että säilytetään yhteinen rakkaus? Että kaikkien pitää vaan sopeutua vanhoihin tapoihin koska osalle ihmisistä muutokset on vaikeita? Jotenkin noin luin sen.

En tarkoittanut että tavat ei voi tai saa muuttua. Ne vaan tarvitsevat aikaa muuttuakseen. Vanhoille ihmisille värjätty tukka voi olla kauhistus, nuoremmille ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sinäkin voit kunnioittaa sitä ihmistä, joka tulee seuroihin korvikset korvissa ja ehkä jopa meikattuna.Ilman, että kyseenalaistat uskon.

Niin kunnioitan, oletat itse väärin. Kuulostelen aina tervehtiessäni, miten henkilö tervehtii, ja sitten vasta tervehdin itse samoin. Jos meikattu henkilö tervehtii jumalanterveellä, teen samoin ja pidän häntä uskovaisena. Tähän saakka vaan jokainen meikillä ja korviksilla somistautunut on sanonut moi tai päivää.

Ymmärsitkö nyt?

Jaa. Mutta se mitä yritit sanoa on, että liikkeen sisäinen kulttuuri ei saa ja voi muuttua, että säilytetään yhteinen rakkaus? Että kaikkien pitää vaan sopeutua vanhoihin tapoihin koska osalle ihmisistä muutokset on vaikeita? Jotenkin noin luin sen.

En tarkoittanut että tavat ei voi tai saa

Mutta kumpi on tärkeämpi: se, että vanhemmat ihmiset saattavat vähän kauhistua vai se, että joku nuorempi saattaa sen takia jättää yhteisön, koska kokee, että sen keskellä keskitytään liikaa pinnallisiin, uskon kannalta merkityksettömiin tapa-asioihin ja että ihmisen uskoa tai epäuskoa arvioidaan liikaa niiden perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, kun tällä elämänkokemuksella hieman hymyilyttää ajatus, että joku ihan kärsisi, kun ei uskaltaisi seuroissa pitää korviksia 😊 Niin tätä nykyajan minäminää.

Minä taas ajattelen, että voisin hyvin kulkea seuroissa vaikka huivi päässä, jos tietäisin jonkun pahentuvan huivittomuudesta. Mulle tärkeintä olisi säilyttää yhteinen rakkaus ja päästä seuroihin.

Mikä se sellainen rakkaus on tai olisi, joka pahentuu jonkun huivista tai huivittomuudesta? Tai korvakoruista. Rakkaus!

Huomaatko, että olet käsittänyt lähimmäisenrakkauden juuri nurinpäin? Eli muiden pitää rakastaa sinua, ei sinun muita 😢

Täh?

Minusta tuntuu, että nämä ulkonäköasiat on ulkopuolisille isommassa roolissa kuin meille itsellemme. En kyllä mitenkään pidä totuudenmukaisena, että 

lainaus: keskitytään liikaa pinnallisiin, uskon kannalta merkityksettömiin tapa-asioihin

Ei me niihin keskitytä. En edes muista milloin niistä olisin julkisesti kuullut puhuttavan. Paitsi se alustus Hgissä, jossa juurikin sanottiin, että ehdonvallan asiat eivät ole syntejä.

Vierailija kirjoitti:

Eli sinäkin voit kunnioittaa sitä ihmistä, joka tulee seuroihin korvikset korvissa ja ehkä jopa meikattuna.Ilman, että kyseenalaistat uskon.

Niin kunnioitan, oletat itse väärin. Kuulostelen aina tervehtiessäni, miten henkilö tervehtii, ja sitten vasta tervehdin itse samoin. Jos meikattu henkilö tervehtii jumalanterveellä, teen samoin ja pidän häntä uskovaisena. Tähän saakka vaan jokainen meikillä ja korviksilla somistautunut on sanonut moi tai päivää.

Ymmärsitkö nyt?

Kammottavaa tuokin, että pitää niin tarkkaan erotella ne ihmiset, joita tervehditään tavalla A ja ne, joita tavalla B. Miksi se on tarpeen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasiassa taustalla saattaa olla pyrkimys ohjata väkeä oman mielensä mukaan haluttuun suuntaan. 

 

Tätä väärää käsitystä minun on hirveän vaikea ymmärtää. Mistä tällainen ajatus tulee? Siionissa eri ihmisillä on erilaisia lahjoja ja erilaisia tehtäviä, mutta kukaan ei ole toisen yläpuolella. Miten ihmeessä joku voisi, tai vielä oudompaa, haluaisi jotenkin ohjata muiden toimintaa tai käytöstä? En kerta kaikkiaan ymmärrä miten näin voi edes ajatella?

Opilliset tulkinnat nousee aina jostain lähtökohdasta. Sillä saarnamiehelläkin saattaa olla jokin henkilökohtainen heikkous, josta käsin saarnaa. Hän siis pahentuu asiasta, josta joku muu ei pahennu. Hän sitten saarnaa tuhansille kyseisen asian vaaroista ja niin sitä ohjataan ihmislaumaa. Tämä voi olla tahatonta, vilpittömästä ajatuksesta lähtevää

Ihminen on aina ihminen. Erehtyvä ja heikko. Siksi puheet siitä, että Jumala antaa sanat saarnamiehelle tuntuu oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, kun tällä elämänkokemuksella hieman hymyilyttää ajatus, että joku ihan kärsisi, kun ei uskaltaisi seuroissa pitää korviksia 😊 Niin tätä nykyajan minäminää.

Minä taas ajattelen, että voisin hyvin kulkea seuroissa vaikka huivi päässä, jos tietäisin jonkun pahentuvan huivittomuudesta. Mulle tärkeintä olisi säilyttää yhteinen rakkaus ja päästä seuroihin.

Mikä se sellainen rakkaus on tai olisi, joka pahentuu jonkun huivista tai huivittomuudesta? Tai korvakoruista. Rakkaus!

Huomaatko, että olet käsittänyt lähimmäisenrakkauden juuri nurinpäin? Eli muiden pitää rakastaa sinua, ei sinun muita 😢

Täh?

Kyllä vain. Sen sijaan että sinä itse nöyrästi rakastaisit lähimmäistä ja pukeutuisit häntä kunnioittaen, vaadit sitä toista rakastamaan sinua, että sinä saat pukeutua miten haluat.

(Vaikka tuo huiviasia onkin vähän hölmö esimerkki)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, kun tällä elämänkokemuksella hieman hymyilyttää ajatus, että joku ihan kärsisi, kun ei uskaltaisi seuroissa pitää korviksia 😊 Niin tätä nykyajan minäminää.

Minä taas ajattelen, että voisin hyvin kulkea seuroissa vaikka huivi päässä, jos tietäisin jonkun pahentuvan huivittomuudesta. Mulle tärkeintä olisi säilyttää yhteinen rakkaus ja päästä seuroihin.

Mikä se sellainen rakkaus on tai olisi, joka pahentuu jonkun huivista tai huivittomuudesta? Tai korvakoruista. Rakkaus!

Huomaatko, että olet käsittänyt lähimmäisenrakkauden juuri nurinpäin? Eli muiden pitää rakastaa sinua, ei sinun muita 😢

Täh?

Kyllä vain. Sen sijaan et

Pukeutuisitko burkhaan, jos joku niin vaatisi ja muuten mielensä pahoittaisi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sinäkin voit kunnioittaa sitä ihmistä, joka tulee seuroihin korvikset korvissa ja ehkä jopa meikattuna.Ilman, että kyseenalaistat uskon.

Niin kunnioitan, oletat itse väärin. Kuulostelen aina tervehtiessäni, miten henkilö tervehtii, ja sitten vasta tervehdin itse samoin. Jos meikattu henkilö tervehtii jumalanterveellä, teen samoin ja pidän häntä uskovaisena. Tähän saakka vaan jokainen meikillä ja korviksilla somistautunut on sanonut moi tai päivää.

Ymmärsitkö nyt?

Kammottavaa tuokin, että pitää niin tarkkaan erotella ne ihmiset, joita tervehditään tavalla A ja ne, joita tavalla B. Miksi se on tarpeen? 

Tuota ihmettelen myös. Mihin tuo tapa perustuu ja miksi se on uskon merkki?