Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos ehdonvallan asiana nykyään pidetään korvakorujen käyttöä niin aiemmin korvakorujen ottaminen kyllä katsottiin uskon kieltämiseksi teoilla.

 

Vaikka korvikset kuuluvatkin ehdonvallan asioihin, niin:

Minusta tuntuu, että nykyään korvakoruilla halutaan antaa selkeä viesti, että ei ole enää uskovainen. Esim suviksissa monet, jotka eivät arkisin edes pidä korviksia, olivat siellä isoilla korviksilla. Se on ikään kuin sanaton viesti: Huomaathan, etten halua enää uskoa siten kuin sinä.

Sitten on venäläisiä uskovaisia ja aikuisiällä parannuksen tehneitä ja he käyttävät korviksia kuten ennenkin, eikä se ketään pahenna. Se on ollut heillä tapana lapsesta asti.

Mutta jos lapsesta saakka uskovaisena ollut alkaa yhtäkkiä käyttää meikkiä ja korviksia, niin ainakin minun tietämäni henkilöt ovat kieltäneet silloin uskonsa ja haluavat 

näyttää sen julkisesti."

Tällaisiksihan nuo asiat ovat menneet, eli niistä on tullut merkkejä, joilla yhteisön jättäneet viestivät lähdöstään. Mutta minun mielestäni tuosta korvakorujen ja meikkaamisen demonisoinnista on tullut jo haitallinen asia yhteisön kannalta ja siitä pitäisi päästä irti, olivat sitten uskonsa kieltävät niin nyreissään asiasta kun haluavat.

Miksi? Siksi, koska niiden "kiellolle" ei ole mitään perustetta. Hyvin moni muukin asia voisi mennä sellaiselle tasolle, joka ei ole uskovaiselle sopivaa niin hiusten käsittelystä fitness-vartalon tavoitteluun, mutta jostakin kumman syystä nämä kaksi lähtökohtaisesti ihan viatonta ja synnitöntä asiaa, korut korvissa ja ehostus (toki tässäkin tolkku) on jotenkin bännätty totaalisesti.

Itselle kaikkein hankalin asia yhteisöön liittyen ovat juuri nuo tapoihin liittyvät asiat. Tuntuu välillä niin täysin turhalta edes keskustella joistakin korvakoruista, kun olisi niin paljon tärkeämpiäkin aiheita, joista puhua. Ja ei, en ole liberaali muutoshaluinen vl vaan oikeastaan haluaisin, että keskityttäisiin niihin olennaisiin, erityisesti opillisiin asioihin, eikä käytettäisi yhtään energiaa sellaisten asioiden pohtimiseen, että onkohan tuolla yhdellä nyt vähän väriä poskissa tai hiuksia sävytetty.

Ja itse en suhtaudu ihmisiin niin, että jos heillä on korvakorut tai jos meikkaavat, automaattisesti uskonsa kieltäneinä. Jos kyseinen henkilö on kieltänyt uskonsa, asia tulee selville sitten jollakin muulla tavalla, mutta en yksinkertaisesti halua tehdä päätelmiä sellaisten asioiden perusteella, jotka eivät ole synnillisiä ja vääriä.

Ajattelen samoin ja tiedän että moni muukin vl ajattelee kun keskustellaan aiheesta. Ehdonvallan asiat on saaneet ihan väärät mittasuhteet jos niiden perusteella tehdään päätelmiä jonkun toisen uskovaisen sydämen tilasta. Todellisuudessa kyse ei olekkaan siinä tapauksessa enää ehdonvallan asioista ja tapakulttuurista vaan kirjoittamattomista säännöistä.

toinen vl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, kun tällä elämänkokemuksella hieman hymyilyttää ajatus, että joku ihan kärsisi, kun ei uskaltaisi seuroissa pitää korviksia 😊 Niin tätä nykyajan minäminää.

Minä taas ajattelen, että voisin hyvin kulkea seuroissa vaikka huivi päässä, jos tietäisin jonkun pahentuvan huivittomuudesta. Mulle tärkeintä olisi säilyttää yhteinen rakkaus ja päästä seuroihin.

Mikä se sellainen rakkaus on tai olisi, joka pahentuu jonkun huivista tai huivittomuudesta? Tai korvakoruista. Rakkaus!

Huomaatko, että olet käsittänyt lähimmäisenrakkauden juuri nurinpäin? Eli muiden pitää rakastaa sinua, ei sinun muita 😢

Täh?

Kyllä vain. Sen sijaan et

Eipä tarvii miettiä, onko tuon kirjoittaja vl. Niin von oben kirjoittaa ( ylhäältä alas katsoen, sanoo saksalainen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, kun tällä elämänkokemuksella hieman hymyilyttää ajatus, että joku ihan kärsisi, kun ei uskaltaisi seuroissa pitää korviksia 😊 Niin tätä nykyajan minäminää.

Minä taas ajattelen, että voisin hyvin kulkea seuroissa vaikka huivi päässä, jos tietäisin jonkun pahentuvan huivittomuudesta. Mulle tärkeintä olisi säilyttää yhteinen rakkaus ja päästä seuroihin.

Mikä se sellainen rakkaus on tai olisi, joka pahentuu jonkun huivista tai huivittomuudesta? Tai korvakoruista. Rakkaus!

Huomaatko, että olet käsittänyt lähimmäisenrakkauden juuri nurinpäin? Eli muiden pitää rakastaa sinua, ei sinun muita 😢

Eikös sen rakkauden kuuluis olla molemminpuolista? 

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa tuokin, että pitää niin tarkkaan erotella ne ihmiset, joita tervehditään tavalla A ja ne, joita tavalla B. Miksi se on tarpeen? 

 

Sinua kammottaa, mutta se on Raamatun mukaista. 

Raamattu kehottaa uskovia tervehtimään toisiaan rakkaudellisesti ja vilpittömästi. Useissa kirjeissä mainitaan pyhä suudelma, joka oli tuolloin kulttuurillinen merkki kristillisestä yhteydestä, rakkaudesta ja rauhasta. Tervehdys ei ollut muodollisuus vaan hengellinen teko, joka ilmaisi Kristuksessa olevaa ykseyttä. Nykyään tervehtiminen voi tapahtua esimerkiksi kädenpuristuksella tietyin siunaavin sanoin - tärkeintä on sydämen asenne ja yhteinen rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa tuokin, että pitää niin tarkkaan erotella ne ihmiset, joita tervehditään tavalla A ja ne, joita tavalla B. Miksi se on tarpeen? 

 

Sinua kammottaa, mutta se on Raamatun mukaista. 

Raamattu kehottaa uskovia tervehtimään toisiaan rakkaudellisesti ja vilpittömästi. Useissa kirjeissä mainitaan pyhä suudelma, joka oli tuolloin kulttuurillinen merkki kristillisestä yhteydestä, rakkaudesta ja rauhasta. Tervehdys ei ollut muodollisuus vaan hengellinen teko, joka ilmaisi Kristuksessa olevaa ykseyttä. Nykyään tervehtiminen voi tapahtua esimerkiksi kädenpuristuksella tietyin siunaavin sanoin - tärkeintä on sydämen asenne ja yhteinen rakkaus.

Outo on tuokin tulkinta mielestäni. Eikö olisi tärkeämpää suhtautua kaikkiin ihmisiin tasa- arvoisesti ja yhdenvertaisesti, kaikkia yhtälailla kunnioittaen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa tuokin, että pitää niin tarkkaan erotella ne ihmiset, joita tervehditään tavalla A ja ne, joita tavalla B. Miksi se on tarpeen? 

 

Sinua kammottaa, mutta se on Raamatun mukaista. 

Raamattu kehottaa uskovia tervehtimään toisiaan rakkaudellisesti ja vilpittömästi. Useissa kirjeissä mainitaan pyhä suudelma, joka oli tuolloin kulttuurillinen merkki kristillisestä yhteydestä, rakkaudesta ja rauhasta. Tervehdys ei ollut muodollisuus vaan hengellinen teko, joka ilmaisi Kristuksessa olevaa ykseyttä. Nykyään tervehtiminen voi tapahtua esimerkiksi kädenpuristuksella tietyin siunaavin sanoin - tärkeintä on sydämen asenne ja yhteinen rakkaus.

Ahaa. No evankelisluterilaisessa kirkossa on riittänyt ystävällinen tervehdys kaikille. Ei ole tarvinnut valita eritapoja eri ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos ehdonvallan asiana nykyään pidetään korvakorujen käyttöä niin aiemmin korvakorujen ottaminen kyllä katsottiin uskon kieltämiseksi teoilla.

 

Vaikka korvikset kuuluvatkin ehdonvallan asioihin, niin:

Minusta tuntuu, että nykyään korvakoruilla halutaan antaa selkeä viesti, että ei ole enää uskovainen. Esim suviksissa monet, jotka eivät arkisin edes pidä korviksia, olivat siellä isoilla korviksilla. Se on ikään kuin sanaton viesti: Huomaathan, etten halua enää uskoa siten kuin sinä.

Sitten on venäläisiä uskovaisia ja aikuisiällä parannuksen tehneitä ja he käyttävät korviksia kuten ennenkin, eikä se ketään pahenna. Se on ollut heillä tapana lapsesta asti.

Mutta jos lapsesta saakka uskovaisena ollut alkaa yhtäkkiä käyttää meikkiä ja korviksia, niin ainakin minun tietämäni hen

"Ajattelen samoin ja tiedän että moni muukin vl ajattelee kun keskustellaan aiheesta. Ehdonvallan asiat on saaneet ihan väärät mittasuhteet jos niiden perusteella tehdään päätelmiä jonkun toisen uskovaisen sydämen tilasta"

Kiitos. Mukava kuulla, jos on muitakin samoin ajattelevia. Toivoisin suuresti, että tuossa asiassa tulisi pian jokin selkeä muutos.

-se vl, jonka viestiin kommentoit 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, kun tällä elämänkokemuksella hieman hymyilyttää ajatus, että joku ihan kärsisi, kun ei uskaltaisi seuroissa pitää korviksia 😊 Niin tätä nykyajan minäminää.

Minä taas ajattelen, että voisin hyvin kulkea seuroissa vaikka huivi päässä, jos tietäisin jonkun pahentuvan huivittomuudesta. Mulle tärkeintä olisi säilyttää yhteinen rakkaus ja päästä seuroihin.

Mikä se sellainen rakkaus on tai olisi, joka pahentuu jonkun huivista tai huivittomuudesta? Tai korvakoruista. Rakkaus!

Huomaatko, että olet käsittänyt lähimmäisenrakkauden juuri nurinpäin? Eli muiden pitää rakastaa sinua, ei sinun muita 😢

Eikös sen rakkauden kuuluis olla molemminpuolista? 

 

Kuuluisi toki. Mutta ne on usein vanhoja ihmisiä joita ulkonäköasiat voi pahentaa. Itse ainakin kokisin, että vanhempien kunnioitus ajaa edelle tässä.

Samalla pyydän anteeksi, että puhuin tuomitsevan kuuloisesti tuosta lähimmäisenrakkaudesta. Tarkoitus oli vain kirjoittaa asia, mutta onnistuin vetämään sävyn vihkoon. Se on mun helmasynti, anteeksi. Yritän parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän riittää, että on kerran saatu juntattua tietyt opilliset tulkinnat läpi.

 

Ööö? Tiedätkö että seuroissa luetaan aina Raamatun teksti (usein sen sunnuntain teksti) ja sitten sitä tekstiä selitetään (muiden Raamatunkohtien avulla). Jos jotain on juntattu, niin Raamatun tekstejä.

Ne fiksuimmat keskittyy sitten puheissaan kristinuskon keskeisiin asioihin, 

No nyt osuit oikeaan, puheissa tosiaan keskitytään perusasioihin: armoon ja anteeksiantamuksen evankeliumiin. 

Korvikset on todella lillukanvarsia.

 

Korvikset tosiaan ovat lillukanvarsia. Sen sijaan eksklusiivinen seurakuntaoppi ja erittäin kielteinen suhtautuminen ehkäisyyn eivät ole. Mistä ne tulivat? Juntattiinko ne jossain vaiheessa oppiin? Ja onko niille kestävät perusteet?

Melko harva varmaan kärsii kovin paljoa vaikkei korviksia voisikaan käyttää vaikka haluaisi, mutta tuo suhtautuminen ehkäisyyn on oikeasti aiheuttanut valtavasti ihan turhaa kärsimystä. Ja johtanut ties kuinka monen kohdalla koko liikkeen jättämiseen, mikä tuon eksklusiivisen seurakuntaopin vuoksi on monelle todella rankka paikka.

Tuleeko joskus aika, jolloin hoitokokouksista ja niitä edeltäneestä ajasta pystytään puhumaan rehellisesti ja avoimesti?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että nämä ulkonäköasiat on ulkopuolisille isommassa roolissa kuin meille itsellemme. En kyllä mitenkään pidä totuudenmukaisena, että 

lainaus: keskitytään liikaa pinnallisiin, uskon kannalta merkityksettömiin tapa-asioihin

Ei me niihin keskitytä. En edes muista milloin niistä olisin julkisesti kuullut puhuttavan. Paitsi se alustus Hgissä, jossa juurikin sanottiin, että ehdonvallan asiat eivät ole syntejä.

 

Eli jos jollakulla on esim. ne korvikset ja/tai meikkiä, et tee hänen uskostaan mitään päätelmiä tällä perusteella? No, hyvä juttu. Tässäkin ketjussa on ollut niitä, jotka ovat sanoneet tulkitsevansa tuollaiset asiat siten, että henkilö ei ole enää uskomassa niiden vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että nämä ulkonäköasiat on ulkopuolisille isommassa roolissa kuin meille itsellemme. En kyllä mitenkään pidä totuudenmukaisena, että 

lainaus: keskitytään liikaa pinnallisiin, uskon kannalta merkityksettömiin tapa-asioihin

Ei me niihin keskitytä. En edes muista milloin niistä olisin julkisesti kuullut puhuttavan. Paitsi se alustus Hgissä, jossa juurikin sanottiin, että ehdonvallan asiat eivät ole syntejä.

 

Eli jos jollakulla on esim. ne korvikset ja/tai meikkiä, et tee hänen uskostaan mitään päätelmiä tällä perusteella? No, hyvä juttu. Tässäkin ketjussa on ollut niitä, jotka ovat sanoneet tulkitsevansa tuollaiset asiat siten, että henkilö ei ole enää uskomassa niiden vuoksi. 

Ei minusta ole todellakaan kyse tapakulttuurista, jos hiusten värjäämisellä tai korvakorujen ottamisella ilmaistaan uskonsa kieltäminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa tuokin, että pitää niin tarkkaan erotella ne ihmiset, joita tervehditään tavalla A ja ne, joita tavalla B. Miksi se on tarpeen? 

 

Sinua kammottaa, mutta se on Raamatun mukaista. 

Raamattu kehottaa uskovia tervehtimään toisiaan rakkaudellisesti ja vilpittömästi. Useissa kirjeissä mainitaan pyhä suudelma, joka oli tuolloin kulttuurillinen merkki kristillisestä yhteydestä, rakkaudesta ja rauhasta. Tervehdys ei ollut muodollisuus vaan hengellinen teko, joka ilmaisi Kristuksessa olevaa ykseyttä. Nykyään tervehtiminen voi tapahtua esimerkiksi kädenpuristuksella tietyin siunaavin sanoin - tärkeintä on sydämen asenne ja yhteinen rakkaus.

Siinä maitobaarilahkossahan noudatettiin juuri tuota raamatunkohtaa, ja kaikkien naisten piti suorittaa pyhä suunanto liikkeen miespuolisille johtajille. Meitä muita vaan kammottaa sekin, mutta ehkä vl:ien pitäisi ottaa myös käyttöön pyhä suunanto jos kerran Raamatun mukaan eletään. Uskonsa voisi kiistää kieltäytymällä pyhästä suunannosta puhujien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän riittää, että on kerran saatu juntattua tietyt opilliset tulkinnat läpi.

 

Ööö? Tiedätkö että seuroissa luetaan aina Raamatun teksti (usein sen sunnuntain teksti) ja sitten sitä tekstiä selitetään (muiden Raamatunkohtien avulla). Jos jotain on juntattu, niin Raamatun tekstejä.

Ne fiksuimmat keskittyy sitten puheissaan kristinuskon keskeisiin asioihin, 

No nyt osuit oikeaan, puheissa tosiaan keskitytään perusasioihin: armoon ja anteeksiantamuksen evankeliumiin. 

Korvikset on todella lillukanvarsia.

 

Korvikset tosiaan ovat lillukanvarsia. Sen sijaan eksklusiivinen seurakuntaoppi ja erittäin kielteinen suhtautuminen ehkäisyyn eivät ole. Mistä ne tulivat? Juntattiinko ne jossain vaiheessa oppiin? Ja onko niille kest

Kyllä nuo jotkin tapa-asiat pidemmän päälle voivat rasittaa paljonkin. Olisi niin monia tärkeämpiä asioita, joihin keskittyä (vaikkapa noista opillisista asioista keskustelemiseen). Lisäksi tuntuu vain niin turhauttavalta, että maailmassa joka on täynnä pahuutta, syntiä, monenlaisia rikoksia, moraalittomuutta, pahuutta, vaikka mitä, edes keskustellaan joidenkin korvakorujen käytöstä.

Toivoisi jotakin suhteellisuudentajua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että nämä ulkonäköasiat on ulkopuolisille isommassa roolissa kuin meille itsellemme. En kyllä mitenkään pidä totuudenmukaisena, että 

lainaus: keskitytään liikaa pinnallisiin, uskon kannalta merkityksettömiin tapa-asioihin

Ei me niihin keskitytä. En edes muista milloin niistä olisin julkisesti kuullut puhuttavan. Paitsi se alustus Hgissä, jossa juurikin sanottiin, että ehdonvallan asiat eivät ole syntejä.

 

Eli jos jollakulla on esim. ne korvikset ja/tai meikkiä, et tee hänen uskostaan mitään päätelmiä tällä perusteella? No, hyvä juttu. Tässäkin ketjussa on ollut niitä, jotka ovat sanoneet tulkitsevansa tuollaiset asiat siten, että henkilö ei ole enää uskomassa niiden vuoksi. 

Ei minusta ole todellakaan kyse tapakulttuurista, jos h

Niin, siinä nyt mennäänkin pahasti vikaan. Nuo asiat eivät ole kristitylle/uskovaiselle väärin tai synti eikä niihin tulisi niin suhtautua. 

Sen sijaan eksklusiivinen seurakuntaoppi ja erittäin kielteinen suhtautuminen ehkäisyyn eivät ole. Mistä ne tulivat?

Yritän laittaa tekstit (sis raamatunkohtia) joista mielestäni selviää

seurakuntaoppi:

https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehta…

 

ehkäisy:

https://www.paivamies.fi/artikkelit/jokainen-lapsi-on-jumalan-luomistyo…

Nehän laittaa Jeesuksen omia saatanalle siis sellaisia jotka jo on kastettu !   Siitä sen myllynkven saa laittajat itselleen.   ( Laitetta at on jo sovitettu ja kastettu ! Hävetkää ! 666. ) 

Eräät on Nooan arkissa edelleen vaikka Noa tuli ulos sieltä ennen Jeesusta jo.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa tuokin, että pitää niin tarkkaan erotella ne ihmiset, joita tervehditään tavalla A ja ne, joita tavalla B. Miksi se on tarpeen? 

 

Sinua kammottaa, mutta se on Raamatun mukaista. 

Raamattu kehottaa uskovia tervehtimään toisiaan rakkaudellisesti ja vilpittömästi. Useissa kirjeissä mainitaan pyhä suudelma, joka oli tuolloin kulttuurillinen merkki kristillisestä yhteydestä, rakkaudesta ja rauhasta. Tervehdys ei ollut muodollisuus vaan hengellinen teko, joka ilmaisi Kristuksessa olevaa ykseyttä. Nykyään tervehtiminen voi tapahtua esimerkiksi kädenpuristuksella tietyin siunaavin sanoin - tärkeintä on sydämen asenne ja yhteinen rakkaus.

Siinä maitobaarilahkossahan noudatettiin juuri tuota raamatunkohtaa, ja kaikkien naisten piti suorittaa pyhä suunanto liikkeen miespuolisi

Pyhä suudelma ja Juudas suudelma petturi Juuda. Pyhät suudelmat oli apostolien kesken siis miesten. Eikä naisten. Papit suuteli poskelle toisiaan. Pyhä suudelma liittyi voiteluun eli hengen minkä he olivat saaneet siihen työhön todistaa Jeesuksen syntyneen Messiaan ristiin naulitun ylösnousseen . He olivat siihen aikaan Jeesuksen todistajat siellä kun Jeesus nousi kuolleista silloin.  Tehän ette Jeesusta nähnyt ihmisenä eikö niin.  Tekopyhät pellet. 

Anteeksi nyt vaan nöyrästi, mutta läheskään kaikki täällä vl:nä esiintyvät eivät ole vl:iä. Älkää antako johtaa itseänne harhaan.

Mutta kumpi on tärkeämpi: se, että vanhemmat ihmiset saattavat vähän kauhistua vai se, että joku nuorempi saattaa sen takia jättää yhteisön, koska kokee, että sen keskellä keskitytään liikaa pinnallisiin, uskon kannalta merkityksettömiin tapa-asioihin ja että ihmisen uskoa tai epäuskoa arvioidaan liikaa niiden perusteella?

 

Eiköhän vl-liike ole hiljaisesti tehnyt sen valinnan, että meidän jälkeemme vedenpaisumus. Kyseessä on liike, johon juurikaan kukaan ei liity vaan siihen synnytään. Liikkeen jäsenmäärä, kasvu tai kuihtuminen riippuu siis lähes kokonaan syntyvyydestä ja siitä miten lapset ja nuoret saadaan pysymään uskossa. Nykyään suurin osa nuorista kieltää uskonsa ja liikkeeseen jäävistäkin suurin isä rajoittaa reilusti syntyvyyttä. Kun tähän tilanteeseen on menty, niin väistämättä liike tulee kuihtumaan kovasti tulevina vuosikymmeninä. 

Ja monelle oikeasti uskossa olevalle iäkkäämmälle on oikeasti kyseessä se oma taivaspaikka, eikä sen suhteen haluta ottaa turhia riskejä. Nuoremmista moni on vain etnisesti lestadiolaisia ja mukana pysytään koska siitä hyödytään eikä oikeasti uskota ollenkaan kaikkeen mitä opetetaan.