Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.
Kommentit (7596)
Tämä kommentti osui silmään, ei ole oma.
"Suviseuroissa sattui nuortenillan alustajalle nolosti, kun hän puhui itsensä pussiin. Alustus käsitteli isien perinnessäännoistä kolmea: ehostusta, alkoholia, ja maailmallista musiikkia. Lähestymiskulma oli : sanoiko Jumala todella niin.
Alustaja joutui surkeana toteamaan että ei, Jumala ei ole sanonut niin.sitten
Mutta hädissään sopersi että eihän sinne Raamattuun nyt kaikkea oltu voitukaan kirjoittaa.
Tilanne eskaloitui ja johti muuttumiseen. Nyt ei enää edes yritetä väittää että nuo asiat olisivat (koskaan olleetkaan) syntiä.
Ei, vaan että ne ovat aikojen kuluessa muuttuilevia käyttäytymistapoja.
No niin, totuuden julkitulkoon kesti muutamia kymmeniä vuosia. Mutta totuushan onkin aina sellainen, joka tuleekin aina sitten pintaan. Valhe paljastuu.
Nuo seikat(ja paljon muuta) eivät siten ole syntiä vaan vain piintyneitä tapoja jotka ajan saatossa muuttuvat. Näin on käymässä juuri nyt ehostukselle ml.korvikset. Tämä nähtiin suviseuroissa selvästi.
Jeesus opetuslapsineen suhtautui näihin perinnessääntöihin taistellen ja tehden niitä vastaan. Fariseukset protestoivat, suuttuivat. Jeesus sanoi että ei se mitä laitetaan suuhun sisään ihmistä saastuta vaan se mikä tulee sieltä ulos. Ja että käsiä ei tartte pestä eikä tähkäpäitä olla sapattina ottamatta jos on kerta nälkä. Nämä molemmat oli isien perinnessäännöt kieltäneet, Jeesus antoi piut paut,"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvää keskustelua logiikasta. Mistä kumpuaa nämä vl-säännöt jotka on tapakulttuuria mutta jotka on muuttuneet "emme halua tehdä näin"-typpisiksi vuosikymmenien aikana. Kun moni haluaa selvästi ja sen sanookin rehellisesti. Milloin tavat on ottaneet säännön aseman? Eikö tämä ole kaukana kristinuskon ytimestä "yksin armosta, ei mitään ihmisen omaa"?
Ne ovat ihmisen suojaksi. Ei siksi, että niillä ansaittaisiin Jumalan armo. Siksi niitä myös rikotaan kevyemmin kuin varsinaisia syntejä. Se kuitenkin johdattaa väärään mielentilaan, mikä alkaa tehdä mieleen liikaa tilaa vääränlaisille asioille, mikä taas sitten tekee tilaa synnille jne. Moni on siirtynyt uskosta pois tuota tietä. Se, joka haluaa varjella uskoaan, ottaa sen mielummin varovasti kuin riskillä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää keskustelua logiikasta. Mistä kumpuaa nämä vl-säännöt jotka on tapakulttuuria mutta jotka on muuttuneet "emme halua tehdä näin"-typpisiksi vuosikymmenien aikana. Kun moni haluaa selvästi ja sen sanookin rehellisesti. Milloin tavat on ottaneet säännön aseman? Eikö tämä ole kaukana kristinuskon ytimestä "yksin armosta, ei mitään ihmisen omaa"?
Hieman ohis, mutta kyllä sitä tapakulttuuria on kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä (ja myös yleisesti yhteiskunnassakin), myös ihan yleisesti kirkossa.
Näihin vaikuttavat niin monet asiat ja yhteiskunnan ilmiöt. Saattaa esimerkiksi olla, että jokin sellainen ryhmittymä, jonka arvot eivät ole uskovalle ihmiselle sopivat, on ottanut tavaramerkikseen jonkin esim. ulkonäöllisen seikan ja ei haluta sitten samaistua siihen. Näitä on välillä vaikea edes arvata etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kommentti osui silmään, ei ole oma.
"Suviseuroissa sattui nuortenillan alustajalle nolosti, kun hän puhui itsensä pussiin. Alustus käsitteli isien perinnessäännoistä kolmea: ehostusta, alkoholia, ja maailmallista musiikkia. Lähestymiskulma oli : sanoiko Jumala todella niin.
Alustaja joutui surkeana toteamaan että ei, Jumala ei ole sanonut niin.sitten
Mutta hädissään sopersi että eihän sinne Raamattuun nyt kaikkea oltu voitukaan kirjoittaa.
Tilanne eskaloitui ja johti muuttumiseen. Nyt ei enää edes yritetä väittää että nuo asiat olisivat (koskaan olleetkaan) syntiä.
Ei, vaan että ne ovat aikojen kuluessa muuttuilevia käyttäytymistapoja.
No niin, totuuden julkitulkoon kesti muutamia kymmeniä vuosia. Mutta totuushan onkin aina sellainen, joka tuleekin aina sitten pintaan. Valhe paljastuu.
Nuo seikat(ja paljon muuta) eivät siten ole syntiä vaan va
Siis miten tilanne tarkalleen ottaen eskaloitui? Jotenkin mennyt ohi tuollainen tapaus suviseuroista.
Ja tottahan tuo on, että nuo kolme asiaa ovat muuttuneet paljon. Niiden luonnekin on osin muuttunut: esim. meikkaus on nyky-yhteiskunnassa usein ennemmin luonnollisuuteen pyrkivää ja hienovaraista,virheiden peittämistä yms., kun joskus se oli synonyymi suunnilleen jollekin vahvalle teatterimeikille jne.
-vl
Tää on Jehovantodistajien sivulta mutta käsittelee ihan hyvin meikkaamiseen ja koruihin liittyvää asiaa.
-
Mitä Raamattu sanoo meikkaamisesta ja korujen käytöstä?
Raamattu vastaa
Vaikka Raamatussa ei käsitellä tätä asiaa yksityiskohtaisesti, Raamattu ei tuomitse ulkonäöstä huolehtimista, kuten meikkaamista tai korujen käyttöä. Se kuitenkin kannustaa keskittymään ennemmin hiljaiseen ja lempeään henkeen kuin ulkonäköön (1. Pietarin kirje 3:3, 4).
Ulkonäöstä huolehtimista ei tuomita
Uskolliset naiset kiinnittivät Raamatun aikoina huomiota ulkonäköönsä. Abrahamin pojan Iisakin kanssa avioitunut Rebekka käytti kultaista nenärengasta, kultaisia rannerenkaita ja muita kalliita koruja, joita hän sai lahjaksi tulevan miehensä isältä (1. Mooseksen kirja 24:22, 30, 53). Esterkään ei kieltäytynyt kauneudenhoidoista, joilla häntä valmisteltiin mahdolliseen tehtävään Persian valtakunnan kuningattarena. Nämä hoidot ilmeisesti sisälsivät kosmetiikan ja erilaisten meikkien käyttöä. (Ester 2:7, 9, 12, New International Version; Easy-to-Read Version.)
Raamatun vertauksissa puhutaan koruista myönteisesti. Esimerkiksi henkilöä, joka antaa hyvän neuvon, verrataan kultaiseen korvarenkaaseen (Sananlaskut 25:12). Jumala vertasi tapaansa kohdella Israelia siihen, kuinka aviomies antaa vaimolleen rannerenkaita, kaulakoruja ja korvakoruja. Näiden ansiosta kansasta tuli hyvin, hyvin kaunis. (Hesekiel 16:1113.)
Vääriä käsityksiä meikkaamisesta ja korujen käytöstä
Käsitys: Raamattu tuomitsee hiuslaitteiden ja kultakorujen käytön (1. Pietarin kirje 3:3, Kirkkoraamattu 1992).
Tosiasia: Tekstiyhteyden mukaan Raamattu korostaa tässä sitä, että sisäinen kauneus on tärkeämpää kuin ulkonäkö (1. Pietarin kirje 3:36). Samaa asiaa korostetaan myös muualla Raamatussa (1. Samuelin kirja 16:7; Sananlaskut 11:22; 31:30; 1. Timoteukselle 2:9, 10).
Käsitys: Meikkaaminen on väärin, koska paha kuningatar Isebel käytti silmämeikkiä (2. Kuninkaiden kirja 9:30).
Tosiasia: Isebel harjoitti noituutta ja teki murhia. Hänet tuomittiin pahojen tekojensa, ei ulkonäkönsä vuoksi (2. Kuninkaiden kirja 9:7, 22,36, 37).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä kommentti osui silmään, ei ole oma.
"Suviseuroissa sattui nuortenillan alustajalle nolosti, kun hän puhui itsensä pussiin. Alustus käsitteli isien perinnessäännoistä kolmea: ehostusta, alkoholia, ja maailmallista musiikkia. Lähestymiskulma oli : sanoiko Jumala todella niin.
Alustaja joutui surkeana toteamaan että ei, Jumala ei ole sanonut niin.sitten
Mutta hädissään sopersi että eihän sinne Raamattuun nyt kaikkea oltu voitukaan kirjoittaa.
Tilanne eskaloitui ja johti muuttumiseen. Nyt ei enää edes yritetä väittää että nuo asiat olisivat (koskaan olleetkaan) syntiä.
Ei, vaan että ne ovat aikojen kuluessa muuttuilevia käyttäytymistapoja.
No niin, totuuden julkitulkoon kesti muutamia kymmeniä vuosia. Mutta totuushan onkin aina sellainen, joka tuleekin aina sitten pintaan. Valhe paljastuu.
Nuo seikat(ja paljon muuta) eivät siten ole syntiä vaan va
Ai jaa. Mielestäni on jo ikuisuus sanottu tuolla tavalla kuin alustaja suviseuroissa.
Tapakulttuuri on juurikin muodostunut varjelemaan synnistä. Alkoholi, meikki, pukeutuminen
On valittu noudattaa sitä tapaa, joka ei ainakaan olisi viemässä kauemmas Jumalasta. Tuskin kukaan väittää että esim. alkoholinkäyttö ja vahva meikki olisi alkujaan ollut hurskaiden ihmisten tapa. Ei, vaan päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvää keskustelua logiikasta. Mistä kumpuaa nämä vl-säännöt jotka on tapakulttuuria mutta jotka on muuttuneet "emme halua tehdä näin"-typpisiksi vuosikymmenien aikana. Kun moni haluaa selvästi ja sen sanookin rehellisesti. Milloin tavat on ottaneet säännön aseman? Eikö tämä ole kaukana kristinuskon ytimestä "yksin armosta, ei mitään ihmisen omaa"?
Ryhmäkuri. Joku on kokenut tärkeäksi, että samalla tavalla uskovat elää ja käyttäytyy täysin samalla tavalla. Tässä on kyllä uskomisen vapaus kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Tapakulttuuri on juurikin muodostunut varjelemaan synnistä. Alkoholi, meikki, pukeutuminen
On valittu noudattaa sitä tapaa, joka ei ainakaan olisi viemässä kauemmas Jumalasta. Tuskin kukaan väittää että esim. alkoholinkäyttö ja vahva meikki olisi alkujaan ollut hurskaiden ihmisten tapa. Ei, vaan päinvastoin.
Alkukirkossa ns. viini virtasi, joskin ei humaltumistarkoituksessa mutta kuitenkin. Pakosti, koska puhdasta juomavettä ei ollut niin helposti saatavilla kuin meillä nykyihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko on uskoa eikä tietoa. Se on lähtökohtaisesti koko jutun ydin ja jo sana sen kertoo itsessään. Jos sen voisi selittää, kyse ei olisi enää uskosta vaan tiedosta.
Ja ihmisen vapaasta tahdosta toteaisin, että ihmisen vapaa tahto alkaa siitä kohtaa kuin hänen tietoinen toimintansa aivojen kehittyessä, sitä ennen et luonnollisestikaan voi valita yhtään mitään. Miten paljon ihmisen pitää vihata elämäänsä, että kokee epäoikeudenmukaiseksi sen, että on ylipäätään syntynyt?
Kuitenkin vl-liikkeessä _tiedetään_ sangen paljon mitä Jumala ajattelee eri asioista. En vihaa elämääni, mietin vaan sitä kysymystä onko ihmiselle annettu vapaus päättää edes tänne syntymisestä. Jos ei ole, silloin ihmisellä ei oikeastaan ole vapaata tahtoa. Kuvittelepa, että sut viettäisin pakolla Pohjoisnapa-retkelle. Istuisit teltassa koska sua ei huvittaisi mennä kylm
Missä tuossa kohtaa oli se turvallinen valinta? Ai istua teltassa? No, lienee fiksuinta istua teltassa, jos piha on täynnä petoja. Ja jos ihminen kokee uskon noin, uskonto ei selvästikään ole hänen psyykelleen luonnollinen valinta.
Se, missä kohtaa itse mietin tuota on se, että psykopaatti on paha ja kuinka vapaa hänen valintansa on.
"Usko on uskomista ei tietoa." Totta, mutta uskon vastakohta ei ole tietämättömyys vaan epäusko. Uskon vastakohta ei ole järki vaan epäusko. Järjen ja tiedon vastakohta olisi järjettömyys ja tietämättömyys, ei usko. Kristitytkin tietää paljon asioita, joihin voi uskoa. Muuten se olisi pimeässä hapuilemista. Jos ihmiset ei _tietäisi_ Jeesuksesta, kukaan ei voisi uskoa Jeesukseen. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää keskustelua logiikasta. Mistä kumpuaa nämä vl-säännöt jotka on tapakulttuuria mutta jotka on muuttuneet "emme halua tehdä näin"-typpisiksi vuosikymmenien aikana. Kun moni haluaa selvästi ja sen sanookin rehellisesti. Milloin tavat on ottaneet säännön aseman? Eikö tämä ole kaukana kristinuskon ytimestä "yksin armosta, ei mitään ihmisen omaa"?
Ne ovat ihmisen suojaksi. Ei siksi, että niillä ansaittaisiin Jumalan armo. Siksi niitä myös rikotaan kevyemmin kuin varsinaisia syntejä. Se kuitenkin johdattaa väärään mielentilaan, mikä alkaa tehdä mieleen liikaa tilaa vääränlaisille asioille, mikä taas sitten tekee tilaa synnille jne. Moni on siirtynyt uskosta pois tuota tietä. Se, joka haluaa varjella uskoaan, ottaa sen mielummin varovasti kuin riskillä.
Ei näinkään. Isompi osa jättää uskon siksi että se sisältää ihmisten asettamia pakko-ohjeita. Monet nuoret sanoo että ei voi elää kuten heidät "pakotetaan" eli ilman tietynlaista musiikkia, ulkonäköä ja harrastuksia jotka sopii heille yksilönä. Että muut päättää puolesta mikä itselle sopii. Moni jättää koko uskon ihmissääntöjen vuoksi eli ne toimii itseä vastaan eikä suojelekkaan uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Missä tuossa kohtaa oli se turvallinen valinta? Ai istua teltassa? No, lienee fiksuinta istua teltassa, jos piha on täynnä petoja. Ja jos ihminen kokee uskon noin, uskonto ei selvästikään ole hänen psyykelleen luonnollinen valinta.
Se, missä kohtaa itse mietin tuota on se, että psykopaatti on paha ja kuinka vapaa hänen valintansa on.
Ei kyse ollut turvallisuudesta vaan valinnanvapaudesta. En oikein tykkäisi, jos joku kidnappaisi mut ja veisi väkisin hiihtämään jos itse haluaisin mennä rannalle makaamaan auringossa. Jos ihminen ei valitse syntyykö tänne, niin silloin ihmisellä ei ole vapaata tahtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää keskustelua logiikasta. Mistä kumpuaa nämä vl-säännöt jotka on tapakulttuuria mutta jotka on muuttuneet "emme halua tehdä näin"-typpisiksi vuosikymmenien aikana. Kun moni haluaa selvästi ja sen sanookin rehellisesti. Milloin tavat on ottaneet säännön aseman? Eikö tämä ole kaukana kristinuskon ytimestä "yksin armosta, ei mitään ihmisen omaa"?
Ne ovat ihmisen suojaksi. Ei siksi, että niillä ansaittaisiin Jumalan armo. Siksi niitä myös rikotaan kevyemmin kuin varsinaisia syntejä. Se kuitenkin johdattaa väärään mielentilaan, mikä alkaa tehdä mieleen liikaa tilaa vääränlaisille asioille, mikä taas sitten tekee tilaa synnille jne. Moni on siirtynyt uskosta pois tuota tietä. Se, joka haluaa varjella uskoaan, ottaa sen mielummin varovasti kuin riskillä.
Mulle kävi päinvastoin. Yritin olla mahdollisimman tarkka ja varovainen siinä, että en vain tee mitään mikä olisi viemässä pois uskosta. Lopulta kuitenkaan en voinut olla kyseenalaistamatta yhtä tuollaista "uskovaiset ovat aina halunneet toimia näin" juttua ja sen jälkeen kyseenalaistin sitten kaiken muunkin. Myös jumalan olemassaolon. Fundamentalistista liki ateistiksi kertaheitolla.
Vierailija kirjoitti:
Tapakulttuuri on juurikin muodostunut varjelemaan synnistä. Alkoholi, meikki, pukeutuminen
On valittu noudattaa sitä tapaa, joka ei ainakaan olisi viemässä kauemmas Jumalasta. Tuskin kukaan väittää että esim. alkoholinkäyttö ja vahva meikki olisi alkujaan ollut hurskaiden ihmisten tapa. Ei, vaan päinvastoin.
Joskus kyllä ne liittyvät vain yhteiskunnan ilmiöihin. Esimerkiksi olen kuullut, että joskus miehillä ei ollut tapana pitää pitkää tukkaa ja syy oli se (näin minulle ainakin on väitetty), että kommunisteilla oli usein pitkä tukka ja he olivat ateisteja, joten ei haluttu ottaa heidän tyyliään omaksi.
Ja suhtautuminen meikkaukseen on muuttunut paljon aikojen saatossa. Joskus se on ollut ihan normi asia yhteiskunnassa, joskus taas paheellisen ihmisen merkki. Mutta ihan varmaa on, että se ei ole aina ollut paheelliseksi katsottu tapa uskovien keskuudessa.
Täällä taisi olla jo vähän aikaa sitten tämä esimerkki, mutta esim. Job antoi tyttärelleen nimeksi "silmämeikkirasia" tai miten se alkukielellä kirjoitettiinkaan, mikä kertoo siitä, että ainakin siihen aikaan Jumalan kansan naiset meikkasivat.
Korvakoru- ja meikkausasia saisivat mielestäni vihdoin jo muuttua. Niillä ei nyky-yhteiskunnassa ole enää mitään paheellisea merkityksiä. Kaikessa toki kohtuus: mielestäni meikatakin voi sillä tavalla, joka ei sovi kristitylle ihmiselle.
Mutta koen, että nykyään olisi hyvä puhua ylipäätään kohtuudesta kuin takertua yksittäisiin asioihin: jotenkin tuntuu hassulta joskus nähdä naisia yhteisössämme, joiden pukeutuminen on saattanut olla hyvin avonaista/erittäin lyhyt hame jne. Ja näkee, että kaikkeen tälläykseen on mennyt suunnattomasti aikaa, mutta kun ei ole meikkiä, kaikki ilmeisesti on ok.
Itse meikkaan joskus kevyesti enkä koe asiasta huonoa omatuntoa. Vaikka sen ei mielestäni tarvitsisi edes olla jokin peruste, niin minulla ensinnäkin on huono iho ja meikkaus parantaa paljon elämänlaatuani. Ei masenna niin paljon nähdä omaa peilikuvaa, kun iho on vähän siistimmän näköinen. Ja joo, akne on myös hoidossa, mutta se ei aina heti kertaiskusta parane.
Ps.vinkkinä, apteekista saatavat vichy dermablendit ovat huipputuote akneihon peittoa varten.
-vl
Tapakulttuuri olettaa että kaikki on samanlaisia ja kaikilla samanlaiset tavat. Eihän niin voi olla kun ihmiset on erilaisia, jokainen yksilönä Jumalan kuva. On aika järkyttävää miten pari tyyppiä voi sanella tavat kaikkien puolesta ja miten nämä tavat muuttuu velvoittavaksi. Eihän kyse silloin ole enää tavasta vaan epäsuorasta käskystä, nimettiin se miten tahansa. Miten kukaan toinen voi sanoa mikä asia vie pois uskosta kun se on eri ihmisillä erit asiat. Hyväihoisen on helppo sanoa huonoihoiselle että ehostaminen on huono tapa ja epämusiikalisen musikaliselle millainen musiikki on hyväksi ja millainen ei. Sohvaperuna voi asettaa rajat toisille millainen urheilu on jollekkin sopivaa jne. Eihän tämä ole kristityn vapautta johon Kristus meidät vapautti. Kai näette että nämä on täysin ihmisestä nousevia koska ne on eri aikoina erilaisia ja eri kulttuureissa erilaisia. Ei niistä puhuta raamatussa mitään.
"Ne ovat ihmisen suojaksi. Ei siksi, että niillä ansaittaisiin Jumalan armo. Siksi niitä myös rikotaan kevyemmin kuin varsinaisia syntejä. Se kuitenkin johdattaa väärään mielentilaan, mikä alkaa tehdä mieleen liikaa tilaa vääränlaisille asioille, mikä taas sitten tekee tilaa synnille jne. Moni on siirtynyt uskosta pois tuota tietä. Se, joka haluaa varjella uskoaan, ottaa sen mielummin varovasti kuin riskillä. "
Vahvasti sanottu ja epäsuorasti asetetaan tavat uskon ehdoksi tässä mutkat suoriksi-logiikassa. Kerrotaan miten se joka haluaa suojella uskoaan toimii. Päätetään ja kerrotaan kaikkien puolesta.
Tulikin mieleen, amisseilla ei saa olla viiksiä, koska saksalaisilla upseereilla oli ja heihin ei haluttu sekoittua. Heillä on sitten muitakin sääntöjä, näkyviä nappeja ei saa olla, vaatteet on tietynlaisia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä tuossa kohtaa oli se turvallinen valinta? Ai istua teltassa? No, lienee fiksuinta istua teltassa, jos piha on täynnä petoja. Ja jos ihminen kokee uskon noin, uskonto ei selvästikään ole hänen psyykelleen luonnollinen valinta.
Se, missä kohtaa itse mietin tuota on se, että psykopaatti on paha ja kuinka vapaa hänen valintansa on.
Ei kyse ollut turvallisuudesta vaan valinnanvapaudesta. En oikein tykkäisi, jos joku kidnappaisi mut ja veisi väkisin hiihtämään jos itse haluaisin mennä rannalle makaamaan auringossa. Jos ihminen ei valitse syntyykö tänne, niin silloin ihmisellä ei ole vapaata tahtoa.
Tuossa on jo kyse siitä, että kokemus ihmisenä olemisesta on niin perustavalla tavalla erilainen, ettei puhuta enää uskosta ja jostakin tietystä uskosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää keskustelua logiikasta. Mistä kumpuaa nämä vl-säännöt jotka on tapakulttuuria mutta jotka on muuttuneet "emme halua tehdä näin"-typpisiksi vuosikymmenien aikana. Kun moni haluaa selvästi ja sen sanookin rehellisesti. Milloin tavat on ottaneet säännön aseman? Eikö tämä ole kaukana kristinuskon ytimestä "yksin armosta, ei mitään ihmisen omaa"?
Ne ovat ihmisen suojaksi. Ei siksi, että niillä ansaittaisiin Jumalan armo. Siksi niitä myös rikotaan kevyemmin kuin varsinaisia syntejä. Se kuitenkin johdattaa väärään mielentilaan, mikä alkaa tehdä mieleen liikaa tilaa vääränlaisille asioille, mikä taas sitten tekee tilaa synnille jne. Moni on siirtynyt uskosta pois tuota tietä. Se, joka haluaa varjella uskoaan, ottaa sen mielummin varovasti kuin riskillä.
Ei näinkään. Isomp
Siis vl-uskoa ei suojele se, että eläisi miten lystää, vaikka se voisi suojella sitä, että hengailee mukana.
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Niin, ehkä sen voi kokea joskus "laiskaksi" selitykseksi, mutta ainakin itse näen niin, että on jopa täysin mahdoton uskoa ilman että tietyissä tilanteissa Lutherin tavoin "nostaa hattua ja kävelee ohi".
Ja tämä nyt siis yleisenä kommenttina, ei taaskaan erityisesti koskien juuri tuota asiaa (että mielestäni kadotusta pohtiessa pitäisi välttämättä "kävellä ohi").
Ja siis, totta kai pitääkin pohtia eri asioita uskon kannalta, mutta ainoa asia, mikä on varmaa, on että varmoja tai ihmisjärjelle sopivia vastauksia ei välttämättä aina löydy. Ja yrittää luottaa siihen, että Jumala on ilmoittanut kaikesta meille ihmisille tärkeästä Raamatussa.