Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Jos saa vähän vaihtaa aihetta, niin kiinnostaisi kuulla mitä olette mieltä seurakuntayhteydestä? Onko teillä matkaystäviä tukena?

Olen käsittänyt että moni pitää uskoaan yksityisasiana. Eikö pelota ajatella niin, kun Raamattu opettaa, että tulisi hakeutua muiden uskovaisten yhteyteen?

Jos ihminen käy kirkossa/seuroissa vain kuuntelemassa, mutta ei koskaan keskustele tai elä yhdessä muiden uskovaisten kanssa, monet Raamatun kuvaamat elävän uskon tuntomerkit jäävät puuttumaan.

Yhteys Kristuksen ruumiiseen ei toteudu.

Raamattu opettaa, että jokainen uskova on Kristuksen ruumiin jäsen (1. Kor. 12:27). Yhteys ei ole vain fyysistä läsnäoloa, vaan käytännöllistä ja hengellistä osallisuutta toisten kristittyjen kanssa.

Keskinäinen rakkaus ja palveleminen jäävät pois.

Jeesus sanoi, että hänen opetuslapsensa tunnetaan siitä, että he rakastavat toisiaan (Joh. 13:35). Rakkaus ja palvelu eivät voi toteutua, jos ei ole mitään vuorovaikutusta muiden kanssa.

Toisten rohkaiseminen ja seurakunnan rakentaminen puuttuvat.

Uskovien tehtävä on rakentaa ja rohkaista toisiaan (Hebr. 3:13; 1. Kor. 14:12). Jos ei ole lainkaan yhteydessä muihin, tämä osa uskonelämää jää elämättä.

Kristuksen erityinen läsnäolo jää kokematta.

Jeesus lupasi olla läsnä siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuu hänen nimessään (Matt. 18:20). Tämä viittaa yhteiseen uskonelämään, ei vain yksilölliseen osallistumiseen (kuten jumalanpalveluksessa käyminen)

Itselleni kotisiioni on tosi tärkeä ja olen kiitollinen siitä, että tuntuu lämmin läikähdys rinnassa, kun astun seurasaliin ja näen ne ihmiset siellä <3

Itse ajattelen niin, että kaikki ihmiset, joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä, ovat lähimmäisiä, joiden kanssa koen yhteyttä. En osaa lähestyä asiaa siltä kantilta, että minun pitäisi jotenkin erityisesti pyrkiä olemaan "oikein" uskovien seurassa, kun en osaa itsekään rehennellä sillä, että minäpä se osaan uskoa "oikein", eikä Jumala sitä minulta vaadikaan vaan saan olla erehtyväinen. Eli ei pelota, olen hyvässä turvassa.

"Jeesus lupasi olla läsnä siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuu hänen nimessään (Matt. 18:20). Tämä viittaa yhteiseen uskonelämään, ei vain yksilölliseen osallistumiseen (kuten jumalanpalveluksessa käyminen)"

Tässä tarkoitetaan myös jumalanpalvelusta, siinähän vähintään kaksi tulee koolle Jeesuksen nimeen.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen niin, että kaikki ihmiset, joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä, ovat lähimmäisiä, joiden kanssa koen yhteyttä. En osaa lähestyä asiaa siltä kantilta, että minun pitäisi jotenkin erityisesti pyrkiä olemaan "oikein" uskovien seurassa, kun en osaa itsekään rehennellä sillä, että minäpä se osaan uskoa "oikein", eikä Jumala sitä minulta vaadikaan vaan saan olla erehtyväinen. Eli ei pelota, olen hyvässä turvassa.

Kiitos. Mielenkiintoista lukea, kun olen tätä usein miettinyt.

Samaa mieltä olen siitä, että kaikki ihmiset ovat lähimmäisiä. Ne rakkaat uskonystävät on kuitenkin vielä jotain ihan erityistä (kun usko yhdistää sydämet). Ja ei sillä tavalla, että he olisivat (tai minä olisin) rehentelemässä millään asialla, kaikki ollaan omalta puolelta täysin kelvottomina Jumalan armon varassa.

Koen kristittyjen kanssa yhteyttä, olivatpa he vl tai ei. -vl

Vierailija kirjoitti:

Ohis

Syntien anteeksiantamuksen kirkko

Olisi kaunis nimi. Ottakaa tuo nimeksi, jos eroatte evlut kirkosta

Minua taas puhuttelisi nimi, joka olisi tyyliä "vihollisenkin puolesta rukoilemisen kirkko" tai "sellaisen rakkauden kirkko, jossa rakkaus ulottuu vainoajiinkin".

Tämähän on erittäin merkittävä aspekti Raamatussa ja en vaan käsitä, miten en ole vielä tähän päivään mennessä törmännyt kirkkoon, jossa asia olisi esillä sen vaatimassa laajuudessa.

Rukoiltiinko esim suviksilla kuinka monta rukousta vaikkapa tarratoimikunnan puolesta ja jos rukoiltiin, olivatko ne vilpittömiä ja rakkaudellisia rukouksia? (ei siis tyyliä "Anna heille järkeä päähän ja anna heidän kääntyä tähän meidän uskoon, joka on ainoa oikea")

Tällainen toiminta nähdäkseni kasvattaa ihmistä ja uskoa paljonkin syvällisemmin kuin vain omissa porukoissa oman uskon oikeellisuuden kaikensorttisten muotoseikkojen keskinäinen korostaminen.

Rukoiltiinko esim suviksilla kuinka monta rukousta vaikkapa tarratoimikunnan puolesta ja jos rukoiltiin, olivatko ne vilpittömiä ja rakkaudellisia rukouksia?

Kyllä rukoiltiin. Sinulla taisi päästä ilkeät ennakkoluulot mieleen. Sateenkaariväen puolesta kuulin rukoiltavan ainakin kahdesti, seurapuheen yhteydessä ja erikseen esirukouksissa.

P.S. Minäkin olen rukoillut tähän ketjuun kirjoittavien puolesta.

"Ja ei sillä tavalla, että he olisivat (tai minä olisin) rehentelemässä millään asialla, kaikki ollaan omalta puolelta täysin kelvottomina Jumalan armon varassa."

Ok, vaikkakin mielestäni "olla kelvoton" ja "olla oikeassa/väärässä" ovat kaksi eri asiaa.

Kuitenkin vl on sisäänrakennettuna ajatus "ainoasta oikeasta uskosta" joten siinä on periaatteessa pakko ajatella olevansa oikeassa (vaikkakin kelvottomana) ja kaikki muut väärässä.

Minulla ei yksinkertaisesti omatunto taivu ajattelemaan niin että vain minä (me) olen oikeassa uskon tulkinnan asioissa. Ainakin toivon, että siellä porteilla minun ei tarvitse turvata siihen, että maan päällä uskoin "oikein" vaan siihen, että vaikka olin tietenkin väärässä ties kuinka monessa asiassa, sovitustyö koskee minuakin.

Vierailija kirjoitti:

Rukoiltiinko esim suviksilla kuinka monta rukousta vaikkapa tarratoimikunnan puolesta ja jos rukoiltiin, olivatko ne vilpittömiä ja rakkaudellisia rukouksia?

Kyllä rukoiltiin. Sinulla taisi päästä ilkeät ennakkoluulot mieleen. Sateenkaariväen puolesta kuulin rukoiltavan ainakin kahdesti, seurapuheen yhteydessä ja erikseen esirukouksissa.

P.S. Minäkin olen rukoillut tähän ketjuun kirjoittavien puolesta.

Hienoa kun rukoiltiin. Kunhan ei pyydetä heille rukouksessa sitä, mikä minun mielestäni on heille parasta vaan sitä, mikä Jumalan mielestä on heille parasta. Rukouskin voi olla vallankäyttöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukoiltiinko esim suviksilla kuinka monta rukousta vaikkapa tarratoimikunnan puolesta ja jos rukoiltiin, olivatko ne vilpittömiä ja rakkaudellisia rukouksia?

Kyllä rukoiltiin. Sinulla taisi päästä ilkeät ennakkoluulot mieleen. Sateenkaariväen puolesta kuulin rukoiltavan ainakin kahdesti, seurapuheen yhteydessä ja erikseen esirukouksissa.

P.S. Minäkin olen rukoillut tähän ketjuun kirjoittavien puolesta.

 

Hienoa kun rukoiltiin. Kunhan ei pyydetä heille rukouksessa sitä, mikä minun mielestäni on heille parasta vaan sitä, mikä Jumalan mielestä on heille parasta. Rukouskin voi olla vallankäyttöä. 

Huomaa ette ole koskaan kuunnellut seurapuheita. AINA rukoillaan Jumalan tahtoa.

Vierailija kirjoitti:

"Ja ei sillä tavalla, että he olisivat (tai minä olisin) rehentelemässä millään asialla, kaikki ollaan omalta puolelta täysin kelvottomina Jumalan armon varassa."

Ok, vaikkakin mielestäni "olla kelvoton" ja "olla oikeassa/väärässä" ovat kaksi eri asiaa.

Kuitenkin vl on sisäänrakennettuna ajatus "ainoasta oikeasta uskosta" joten siinä on periaatteessa pakko ajatella olevansa oikeassa (vaikkakin kelvottomana) ja kaikki muut väärässä.

Minulla ei yksinkertaisesti omatunto taivu ajattelemaan niin että vain minä (me) olen oikeassa uskon tulkinnan asioissa. Ainakin toivon, että siellä porteilla minun ei tarvitse turvata siihen, että maan päällä uskoin "oikein" vaan siihen, että vaikka olin tietenkin väärässä ties kuinka monessa asiassa, sovitustyö koskee minuakin.

Näin mäkin ajattelen. 

Ok, vaikkakin mielestäni "olla kelvoton" ja "olla oikeassa/väärässä" ovat kaksi eri asiaa.

Niinhän se onkin eri asia. Ei ihminen voi tuomita oikeaa/väärää. Voi vain luottaa armoon. Minä koen että näin uskoen minulla on rauha ja luotan Taivaan Isän johdatukseen siitä, että näin uskoen pääsen taivaaseen.

Kuitenkin vl on sisäänrakennettuna ajatus "ainoasta oikeasta uskosta" joten siinä on periaatteessa pakko ajatella olevansa oikeassa (vaikkakin kelvottomana) ja kaikki muut väärässä.

Ei ole. Toki haluan uskoa, että tämä on oikea usko ja tässä kilvoitellen pääsen taivaaseen. Etkö sinä sitten usko niin? Ei kai kukaan ajattele, että uskonpa tahalleen väärin, kun on kuitenkin armo?

 Ainakin toivon, että siellä porteilla minun ei tarvitse turvata siihen, että maan päällä uskoin "oikein" vaan siihen, että vaikka olin tietenkin väärässä ties kuinka monessa asiassa, sovitustyö koskee minuakin.

Tuon ylläolevan allekirjoitan täysin.-vl

Ei ihminen voi tuomita oikeaa/väärää. Voi vain luottaa armoon. 

Lisään vielä tän jatkoksi, että on toki joitakin selviä asioita, joista Raamattu ehdottomasti kertoo mikä on oikein ja mikä väärin. Eli ei kaikki ole tulkinnanvaraista.

Tuskin monikaan uskoo tahallaan väärin, mutta minusta on aikalailla epärehellistä ajatella, että uskon asioihin voisi (tai edes pitäisi) löytyä yksi ainoa oikea ajattelutapa. Koska minusta moniin periaatteessa vastakkaisiinkin näkökulmiin voi löytää perustelut Raamatusta.

Esim kaste. En ole pystynyt itse päättämään, kumpi on "enemmän oikein" lapsikaste vai aikuiskaste. Enkä näe, miksi minun edes pitäisi yrittää vakuuttaa itseäni tai ketään muutakaan pitämään jompaa kumpaa ainoana "oikeana". Molemmilla on hyviä perusteluja. Minulle käy siis molemmilla tavoilla ajattelevat kirkot kastekysymyksen suhteen (kunhan siihen ei sisälly ajatus, että nuo toisin ajattelevat ovat "armosta osattomia".) Tällaista puhetta en kuuntele ja sille en vaan mahda mitään.

Eikö aikuiset ihmiset voi tosiaankaan sovussa sanoa toisilleen että sinä päädyit tuohon johtopäätökseen, minä tähän ja yhdessä matkataan kohti samaa päämäärää itsemme ja toistemme puolesta rukoillen. (Eihän se passaa tietenkään, koska me ollaan oikeassa ja nuo väärässä!)

Kai meistä jokainen uskonnolliseen keskusteluun osallistuva pyrkii osaltaan siihen, että omilla viesteillään olisi osoittamassa kanssakeskustelijoille mielestään oikean tien? Toki se pitää pyrkiä viestimään näyrästi ja kohteliaasti. Minä olen siinä huono.

Raamatun mukaan Jumalan sanaa on pidettävä esillä niin sopivalla kuin sopimattomallakin hetkellä (2. Tim. 4:2), eli totuutta ei julisteta vain silloin, kun se on helppoa tai mukavaa kuulijalle. Uskovaisen pitäisi uskaltaa puhua silloinkin, kun toinen ei halua kuulla koska sielun pelastus on kyseessä. Ei ole oikein vaieta, jos kokee toisen kulkevan väärää, laveaa tietä.

Jokainen voi tietysti päättää itse mihin keskusteluihin haluaa netissä osallistua.

Oon tavallaan harmissani siitä, etten koskaan voi saada sitä kokemusta mitä on olla ei-lesta. Jos on kasvanut vl-yhteisössä, siitä taustasta ei pääse täysin koskaan eroon. Jotenkin haluaisi ajattelun neutraaliuden, mutta siellä ajatuksissa aina joku värittää tarinaa. Roikun siis reunalla enkä koe kuuluvani oikein mihinkään porukkaan.

Tuliko ehkäisykielto uskontoon tosiaan vahvemmin. "Vasta" 60-luvulla yhden saarnamiehen ajamana. 

Vierailija kirjoitti:

Tuliko ehkäisykielto uskontoon tosiaan vahvemmin. "Vasta" 60-luvulla yhden saarnamiehen ajamana. 

Tuli vahvemmin vasta noina aikoina maallikkojohtoisesti. Muun yhteiskunnan maallistuessa otettiin tiukempi niskaote ihmisistä. Tämä on asia, johon Srk:n ei olisi koskaan pitänyt puuttua. Jäljet ovat tuhoisat monien ihmisten elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko ehkäisykielto uskontoon tosiaan vahvemmin. "Vasta" 60-luvulla yhden saarnamiehen ajamana. 

Tuli vahvemmin vasta noina aikoina maallikkojohtoisesti. Muun yhteiskunnan maallistuessa otettiin tiukempi niskaote ihmisistä. Tämä on asia, johon Srk:n ei olisi koskaan pitänyt puuttua. Jäljet ovat tuhoisat monien ihmisten elämässä.

Ja se myös sotii sitä vastaan, etteivät voi muuttaa asioita ( sääntöjään) Jumalan sanaa vastaan. 

Oliko silloin ehkä väki alkanut lähteä uskonnosta ja piti saada ( lapsi-) tuotannon pyörät rullaamaan, jotta seurakuntalaisia riittää.

Katselin eilen Youtubevideon "Stuntti seis Suviseurat ( miksi en ole lestadiolainen, miksi käyn Suviseuroissa)

Siinä oli kiinnostavaa kerrontaa miksi jätti lestadiolaisuuden. Hyvässä hengessä kuitenkin.