Miten saada asioita aikaan masentuneena?

Mulla on ihan sama ongelma ollut jo vuoden. Ihmiset sanoo että pitäisi syödä lääkkeitä, mutta on useampiakin syitä siihen että en halua lääkitystä. Niitä syitä vain ei huvita luetella kaikille. Ja kukaan ei osaa ehdottaa mitään muuta.

Sitä paitsi on olemassa ihmisiä, jotka ovat jo kokeilleet lääkkeitä ja joille mistään lääkkeestä ei ole ollut mitään apua. Mitäs heidän sitten pitäisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo hyväksynyt se, etten saa aikaan. Nytkin pitäs siivota ja täyttää tiskikone, mutta jos sitten huomenna.

 

Tuossa on vain se, että mitäs sitten jos joku homma on pakko saada tehtyä. On esimerkiksi pakko muuttaa uuteen asuntoon eikä sitä voi siirtää. Silloin on vaikea hyväksyä sitä, että ei jaksa pakata muuttolaatikoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä pitkäkestoinen ja vaikea masennus + työtön. Olen loppuun palannut, enkä jaksa enää edes yrittää. Aion ta pp aa itseni tänä talvena.

N.26

Miten voi.nuori nainen olla loppuupalanut tolla iällä, perhe-elmän ruuhkavuosista ei ole vielä tietoakaan ja vielä ei edes työuraa ole kovin pitkästi takana?

Mistä sinä voit tietää mitä toinen on kokenut? Itsellä oli ainakin helvetin rankka lapsuus joka väkisinkin heijastaa aikuisuuteen, siinä ei paljon työt paina.

Pakottamalla itsensä tekemään. Normaalissakin kunnossa sitä motivaatiota saa odotella, eikä se välttämättä iske koskaan. Ota tavoitteeksi yksi asia/pv. oli se sitten mitä tahansa.

Itse myös kärsinyt vakavasta masennuksesta ja määrittelemättömästä ahdistuksesta, mutta töissä kävin silti.

Vierailija kirjoitti:

Teen itselleni muutaman asian tehtävälistan kullekin päivälle, ja laitan sen näkyvälle paikalle. Joskus jaksan tehdä yhden asian listalta, joskus melkein kaikki. On palkitsevaa kun saa vetää viivan hoidetun homman ylitse, vaikka se asia olisi vaan yhden pyykkikoneellisen peseminen.

Juuri näin.

Eli jos pitäisi alkaa imuroimaan. 

Niin ottaa roskapussit, ja siivoaa asunnon roskista. Vie ylijäämä mainokset tms paperinkeräykseen, taloyhtiössä.

Eli se, että on vienyt edes roskat pois, on hyvä aloitus.

Seuraava on että kosteapyyhkii ruokapöydän. Kun pöytä on puhdas, voi pitää tauon. 

Seuraavana päivänä jatkaa. Tai ottaa tyhjät tölkit ja pullot vie kauppaan.

Eli toimintaterapia, pienin askelin eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Sinulla diagnoosit, oletko saanut jotain hoitoa? Millaisia merkityksellisiä asioita sinulla on elämässä? Olet iältäsi ehkä murrosvaiheessa, miten voisit elää enemmän omien arvojesi mukaista elämää? Itselle suurin muutos masennuksesta irti päästämiseksi on ollut havahtuminen elämän rajallisuuteen. Läsnäolon harjoittelu on auttanut minua, pois oman pään sisältä ja huomion siirtäminen ympäröivään maailmaan. Tuo miettimäsi suuunnitelman teko arkitoiminnan lisäämiseksi on hyvä ajatus, keho ja mieli tarvitsee toimiakseen aktiivisuutta.

Olen käynyt terapiassa, mutta valitettavasti siitä ei ollut suurta hyötyä kohdallani, välillä toki auttoi. Terapeutti kuunteli, mutta en oikein saanut mitään eväitä, miten sitä oloa saisi paremmaksi. Lähinnä sanoi, ettei ihmekään, että mulla on niin huono olo kun koko elämän ajan ollut niin paljon vastoinkäymisiä. Tietyll

Itse en varsinaisessa terapiassa ole käynyt, mutta psykiatrisen sairaanhoitajan istuntoja oli. En kokenut niistä olevan apua, eikä tainnut sairaanhoitajakaan nähdä minun niistä hyötyvän. Määräaikaisessa työssä ollessani havahduin kuitenkin itse yhteen tapaani reagoida siihen, että koin työkavereiden toisinaan jättävän minut täysin huomiotta. Reagoin aina hyväksyen, ettei minua tulekaan huomioida. Jotenkin en osannut puolustaa paikkaani yhteisössä. En ole koskaan osannut. ja tämä havainto auttoi minua pääsemään ainakin yhden masennukseni syyn lähteille. Olin niin tottunut väheksymään itseäni, etten edes osannut ajatella voivani olla täysivaltainen jäsen työyhteisössä, määräaikaisesta pestistä huolimatta.

Ymmärsin myös tsempanneeni itseni psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa jutteluun, niin ettei mitään mahdollisia syitä edes tullut keskusteluissa esiin. Esitin paremmin voivaa kuin olinkaan.

Ikävä, ettet saanut terapiasta etkä lääkkeistä apua, eikä oma tarinani myöskään paljoa tarjoa. Tovottavasti edes vähän toivoa.

Mulla on auttanut pomodoro-tekniikka. Teen usein aamulla listan asioista, mitä tehdä. Se voi olla vaikka "lue kirjaa", "venyttele", "imuroi" "kudo". Idea on laittaa ajastin 25 minuutiksi. Keskittyä kunkin asian tekemiseen tuoksi ajaksi. Sen jälkeen ei tarvitse enää tehdä ks.asiaa. Tällä tavoin saan itseni aloittamaan asioita ja usein innostun niin, että haluan jatkaa. Jos 25 min tuntuu liian pitkältä, voit aloittaa vaikka 15 minuutista. Aina en saa tehtyä kaikkea listaltani, mutta tärkeintä on että tulee muutama onnistumisen ja jopa innostumisen kokemus päivässä. Minulla on suurin piirtein samat diagnoosit kuin sinulla.

Auttaisiko kahvi, energiajuoma tai onko lääkitys säädettävissä vähemmän väsyttäväksi. Kofeiinia saa myös tablettina.

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt terapiassa, mutta valitettavasti siitä ei ollut suurta hyötyä kohdallani, välillä toki auttoi. Terapeutti kuunteli, mutta en oikein saanut mitään eväitä, miten sitä oloa saisi paremmaksi. Lähinnä sanoi, ettei ihmekään, että mulla on niin huono olo kun koko elämän ajan ollut niin paljon vastoinkäymisiä. Tietyll

Hei ap, olen se joka puhui harrastuksesta ja puolivälisin tekemisestä. Joka tapauksessa kuulostaa siltä, että sinulla on hieno asenne masennuksenkin keskellä. Se on jo paljon. Olet hakenut apua, kokeillut juttuja, mietit mitä itse voisit aktiivisesti tehdä toipumisen ja olosi eteen. Teet jo paljon hyvää.

Terapiassa ei välttämättä, toki suuntauksesta riippuen, ole tarkoituskaan saada konkreettisia eväitä. Kävin itse n. 5 vuotta, ja koin sen aikana jotain korjaavaa tapahtuvan minun ja terapeutin välillä, vaikka hänkin puhui vain harvoin. Tulin kuitenkin kuulluksi ja kohdatuksi, toisin kuin lapsuudenperheessäni, ja pystyin kohtaamaan itseni. Sen jälkeen myös aidot suhteet muihin ihmisiin ovat olleet mahdollisia, ja se on tuonut elämään paljon iloa. Toivuin vaikeasta masennuksesta, toki vuosia se vei ja prosessi oli tuskallinen. Oli vaikea katsoa itseä kunnolla.

Itsellä on myös paljon traumoja takana, ja nyt niihin liittyvä elämäntilanne päällä, joka herättelee masentuneita ajatuksia. Olen kuitenkin ollut joskus pohjalla ja noussut sieltä, joten tiedän että se on mahdollista. Tiedän, että näissä tilanteissa pitää toimia ajatuksiaan ja tunteitaan vastaan. Tekisi mieli eristäytyä, mutta en eristäydy. Tekisi mieli luovuttaa, mutta en luovuta. Tekisi mieli jäädä sohvanpohjalle, mutta vääntäydyn sieltä ylös. Tekisi mieli paeta omaa elämäntilannetta ja omia tunteita, mutta sen sijaan kohtaan ne. 

Et ole toivoton tapaus, älä luovuta!

Jos sulla ei ole energiaa tehdä mitään, voi olla tärkeää myös levätä. Kuuntele itseäsi.

Mulla on auttanut toisen ihmisen seura. Esimerkiksi saan siivottua, jos pyydän jonkun siihen seuraksi katsomaan kun siivoan. Tämä vaatii tietenkin että ihminen on tarpeeksi läheinen jotta kehtaa pyytää tällaista. Mulla tämä ihminen oli esimerkiksi kämppis tai veli.

Pahimpina aikoina keskityin siihen, että muista syödä ja käydä kaupassa. Söin tietysti pelkkiä eineksiä. Mielellään sellaisia josta ei tule tiskiä.

Mikä auttoi? Lääkitys ja terapia auttoi. Ei reipastuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen itselleni muutaman asian tehtävälistan kullekin päivälle, ja laitan sen näkyvälle paikalle. Joskus jaksan tehdä yhden asian listalta, joskus melkein kaikki. On palkitsevaa kun saa vetää viivan hoidetun homman ylitse, vaikka se asia olisi vaan yhden pyykkikoneellisen peseminen.

Juuri näin.

Eli jos pitäisi alkaa imuroimaan. 

Niin ottaa roskapussit, ja siivoaa asunnon roskista. Vie ylijäämä mainokset tms paperinkeräykseen, taloyhtiössä.

Eli se, että on vienyt edes roskat pois, on hyvä aloitus.

Seuraava on että kosteapyyhkii ruokapöydän. Kun pöytä on puhdas, voi pitää tauon. 

Seuraavana päivänä jatkaa. Tai ottaa tyhjät tölkit ja pullot vie kauppaan.

 

Eli toimintaterapia, pienin askelin eteenpäin.

Mutta pitemmän päälle se, että saa vain yhden asian tehdyksi päivässä, ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen itselleni muutaman asian tehtävälistan kullekin päivälle, ja laitan sen näkyvälle paikalle. Joskus jaksan tehdä yhden asian listalta, joskus melkein kaikki. On palkitsevaa kun saa vetää viivan hoidetun homman ylitse, vaikka se asia olisi vaan yhden pyykkikoneellisen peseminen.

Juuri näin.

Eli jos pitäisi alkaa imuroimaan. 

Niin ottaa roskapussit, ja siivoaa asunnon roskista. Vie ylijäämä mainokset tms paperinkeräykseen, taloyhtiössä.

Eli se, että on vienyt edes roskat pois, on hyvä aloitus.

Seuraava on että kosteapyyhkii ruokapöydän. Kun pöytä on puhdas, voi pitää tauon. 

Seuraavana päivänä jatkaa. Tai ottaa tyhjät tölkit ja pullot vie kauppaan.

 

Eli toimintaterapia, pienin askelin eteenpäin.

 

Mutta pitemmän päälle se, että saa vain yhden asian tehdyksi päivässä, ei riitä.

Ei viikon tai parin päästä, lisätään toinen asia, ja taas viikon tai parin päästä kolmas. Pienin askelin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku haluaa 37-vuotiaana vaan olla masentunut eikä edes yritä hakeutua johonkin hoitoon tai terapiaan?

Minä olen yli 40-vuotias masentunut ja minulla syy miksi en hakeudu hoitoon tai terapiaan on se että julkisella ei varmaan terapiaan helpolla pääsisi ja saisi ikuisen leiman mielen ongelmista ja yksityisellä terapia maksaa maltaita mihin minulla ei olisi varaa, ärsytti kun taannoin yksi radiotoimittaja sanoi radiossa käyneensä vuosia terapiassa ja suosittelee kaikille, ihan niinkuin kaikilla olisi varaa kalliiseen terapiaan??

Ikuisen leiman? Jättäisitkö samasta syystä hoitamatta sukupuolitaudin?

Eikö sen leiman ja maineen saa siinä tapauksessa helpommin jos jättää sairauden hoitamatta?

Vierailija kirjoitti:

Kun en jaksanut mennä suihkuun, aloin käydä uimahallissa. Tuli käytyä pesulla, uitua ja vesijuostua. Tuli parempi olo.

Kylmä ulkoilma auttaa myös. Pyri menemään ulos valoisaan aikaan. Itse ulkoilen koiran kanssa kolme kertaa päivässä. 

Kun saat kotona jonkun pienenkin askareen tehdyksi, tulee parempi mieli. 

Karsi ruokavaliosta höttöhiilarit, sokeri ja kova rasva pois. Vältä pannulla paistettua ruokaa. Keitä, höyrytä, kypsytä uunissa. Syö enemmän kaikenlaisia marjoja, kasviksia, juureksia, hedelmiä. Ota D-vitamiinia, folaattia, B-vitamiinia ja rautaa.

Jätin mielialalääkkeet ja unta antavat lääkkeet. Söin erilaisia jo vuosikaudet, mutta ei niistä ollut apua. Lihoin vain.

Nyt vaikea asteinen masennus on tällä hetkellä vain lievää masennusta. Yritän olla ottamatta paineita unettomuudesta. Jos en nuku yöllä niin seuraavana tai sitä seuraavana varmaan nukun. Minun kun ei enää tarvitse kä

Hienoa, että sulla elämäntapojen muutos on auttanut paljon masennukseen, ja olet onnistunut siinä vielä ilman lääkkeitä! Mäkään en jaksaisi enää masennuslääkkeiden kanssa koittaa onneani, mutta en valitettavasti nuku ilman nukahtamislääkettä.

Olen koittanut syödä vähän paremmin ja terveellisemmin nyt, edelleen olen sohvaperuna.

On tosi iso muutos vakavasta masennuksesta lievään masennukseen ja hienoa, että oot toiveikas! Kestikö sulla pitkään tuo muutos? /Ap

Vierailija kirjoitti:

Itsellä pitkäkestoinen ja vaikea masennus + työtön. Olen loppuun palannut, enkä jaksa enää edes yrittää. Aion ta pp aa itseni tänä talvena.

N.26

Tuu tänne mieluummin. Sä tarvit maiseman vaihdosta. Lähdetään tropiikkiin ihmisten ilmoille. Tää kaamos ja maan tilanne ajaa apatiaan mut ei silti kannata luovuttaa.

Harmi, että sullakaan keskusteluapu ei oikein toiminut. Huomasin itsellä samaa, että saatoin yrittää, ei nyt mielistellä terapeuttia, mutta en uskaltanut kertoa tunteista niin rehellisesti. Esim. en koskaan kehdannut sanoa itsetuhoisista ajatuksista / kuolema-ajatuksista tai vaikka sanoa, että kaikki on ihan perseestä vaan olin silleen et vähän vaikeeta tässä on ollut.

Hyvä, että auttoi tuo oivallus. Auttoiko se työpaikalla? AP

Vierailija kirjoitti:

Itsellä pitkäkestoinen ja vaikea masennus + työtön. Olen loppuun palannut, enkä jaksa enää edes yrittää. Aion ta pp aa itseni tänä talvena.

N.26

Yksi mikä toimii itsellä on antaa vaan virran kuljettaa sen verran mitä riittää. Iloa saa myös yksinäisyydestä ja itse löytämisestä. Mitä haluat elämällä tehdä? Kaikki ei voi olla aina kivaa, yritä löytää ne mieleiset jutut. Sen ei edes ole pakko olla mitään liikunnallista. Itse oon masentunut mies ja tarvitsisin paljon hyvää seuraa, kun sitä ei ole saatavilla niin uppoudun johonkin sen sijaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt terapiassa, mutta valitettavasti siitä ei ollut suurta hyötyä kohdallani, välillä toki auttoi. Terapeutti kuunteli, mutta en oikein saanut mitään eväitä, miten sitä oloa saisi paremmaksi. Lähinnä sanoi, ettei ihmekään, että mulla on niin huono olo kun koko elämän ajan ollut niin paljon vastoinkäymisiä. Tietyll

 

Hei ap, olen se joka puhui harrastuksesta ja puolivälisin tekemisestä. Joka tapauksessa kuulostaa siltä, että sinulla on hieno asenne masennuksenkin keskellä. Se on jo paljon. Olet hakenut apua, kokeillut juttuja, mietit mitä itse voisit aktiivisesti tehdä toipumisen ja olosi eteen. Teet jo paljon hyvää.

Terapiassa ei välttämättä, toki suuntauksesta riippuen, ole tarkoituskaan saada konkreettisia eväitä. Kävin itse n. 5 vuotta, ja koin sen aikana jotain korjaavaa tapahtuvan minun ja terapeutin välillä, vaikka hänkin puhui va

Kiitos <3 yritän keksiä joitakin keinoja, enkä vain jäädä tuleen makaamaan, mutta tuntuu kyllä hemmetin vaikealta tällä hetkellä. Siellä pohjamudissa mennään mielialojen ja toiveikkuuden suhteen. Toisaalta hyvä pointti tuo mitä sanoit terapiasta, ehkä mullakin terapia on kuitenkin auttanut olemaan enemmän oma itseni ja avautumaan muillekin kun terapeutille, ymmärrän asioita ja itseänikin paremmin. Esim. omia kiintymyssuhteita vanhempiin, entisiin kumppaneihin jne. Mutta kaipaisin vielä lisätukea ja olen miettinyt, että joku enemmän tulevaisuuteen keskittyvä (ehkä kognitiivinen, missä käsittääkseni pyritään muuttamaan omia ajattelu- ja käytösmalleja) voisi sopia paremmin tällä hetkellä. Mulla myös koko terapian aikana sattui traumaattisia asioita, ja niistä puhuminen toki auttoi, mutten varmaan kerennyt käsittelemään kaikkea kunnolla. Monesti sanotaan, että ois ideaalista, jos ois vähän tasasempi vaihe kun terapia alkaa että niitä asioita jaksaa käsitellä (että voi olla vähän rankkaa jos on koko ajan joku ns akuutti kriisi päällä). Voisin ehkä kysyä työterveydestä, onko mahdollista päästä psykologille tai olisiko meillä vaikka lyhytterapiaa.

Harmi, että sulla traumaattiset kokemukset nyt triggeröi :( toi ajatuksia ja tunteita vastaan meneminen on muuten todella vaikeaa. Nyt kun on pahin päällä niin ei pitäisi kuunnella yhtään sitä sisäistä ääntä vaan jotenkin kai rauhoittaa itseään eikä liikaa uskoa niitä ajatuksia, mitkä tuntuu totuuksilta.  

Sori, tästä tuli vähän rönsyilevä. AP

Ap laihduta. Ylipaino aiheuttaa masennusta ja laiskuutta.

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla ei ole energiaa tehdä mitään, voi olla tärkeää myös levätä. Kuuntele itseäsi.

Mulla on auttanut toisen ihmisen seura. Esimerkiksi saan siivottua, jos pyydän jonkun siihen seuraksi katsomaan kun siivoan. Tämä vaatii tietenkin että ihminen on tarpeeksi läheinen jotta kehtaa pyytää tällaista. Mulla tämä ihminen oli esimerkiksi kämppis tai veli.

Pahimpina aikoina keskityin siihen, että muista syödä ja käydä kaupassa. Söin tietysti pelkkiä eineksiä. Mielellään sellaisia josta ei tule tiskiä.

Mikä auttoi? Lääkitys ja terapia auttoi. Ei reipastuminen.

Ihana näkökulma <3 mulle on esim ystävät ja terapeuttikin sanonut, että lepää, ole armollinen itsellesi. Mutta samalla haluaisin kokea onnistumisen kokemuksia, siitä että jaksaisin tehdä edes jonkin verran asioita. Töiden jälkeen tulee se olo että jos en muuta tänään jaksa, niin olin sentään 9h töitä eli tein jotain. Mutta muutoin mulle tulee tosi epäonnistunut ja lannistunut olo jos menee päiviä etten saa edes jotain pientä juttua tehtyä. 

Hienoa, että oot saanut tollasta tukea kämppikseltä ja veljeltä. Mä oon vähän semmoinen etten kehtaa pyytää apua eli yritän selvitä kaikista askereista ja hoitaa asiat yksin. AP