Lue keskustelun säännöt.
Miten saada asioita aikaan masentuneena?
06.12.2024 |
Olen kolmikymppinen yksin elävä ja lapseton nainen, käyn kokopäivätöissä. Töissä olen tehokas mutta töiden jälkeen ja vapaapäivinä en saa kuitenkaan mitään tehtyä, lähinnä nukun tai makaan sängyssä ja katselen leffoja. Useimmat päivät tekisi vain mieli nukkua "ohi". Tilanne on todella raskas, sillä haluaisin jaksaa niin kuin "normaali" ihminen. Muutamia ystäviä on, mutta harvoin jaksan nähdä, ja liikuntaharrastuksista on ollut pitkä tauko, koska en saa millään motivaatiota aloittaa uudelleen. Motivaatiota tällä hetkellä ei ole oikein mihinkään.
Toivoisin vertaistukea ja käytännön vinkkejä, mitä mun kannattaisi tehdä tässä tilanteessa. Pitääkö vaan pakottaa itsensä tekemään asioita ja olemaan aktiivinen, jos siitä jossain kohtaa innostuisi? Tai tehdä joku suunnitelma, että tekee x määrän aisoita per päivä?
Ja kuulisin mielelläni, mikäli täällä on ihmisiä, kenellä ollut samanlaisia kokemuksia mutta päässyt niistä yli.
(Ja jos jotakuta kiinnostaa, minulla on diagnosoitu keskivaikea masennus ja ahdistushäiriö, minkä lisäksi add-piirteitä).
Kommentit (129)
Olen ollut masentunut ajoittain. Nytkin taas huonompi vaihe menossa. Aikoinaan olen kokenut hyötyväni ratkaisukeskeisestä terapiasta, oli max 10 kertaa.
Ne, keillä on mahdollisuus (esim työterveyden kautta) olla puhelimitse yhteydessä psykologiin, niin saattaa olla helpompi jutella kuin kasvotusten. Omalla kohdallani ainakin näin.
Jaksamisia teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus masentuneet ym "heittäytyy" ettei jaksaisi/huvita esim siivota, sitten saatetaan käydä mielellään ja voimia riittää kuntosalilla, harrastuksissa, töissä... Eli masennus ym ei tarkoita et ihmiseltä puuttuu valikoiva tekeminen/lempi- ja inhokkipuuhat. Ihmisiä on ne masentuneetkin yhtälailla.
Ehkä moni ei ymmärrä että masentuneella voi olla ikäänkuin sumuverho itsensä ja tekemisen välillä, tai olo on kuin olisi tarpomassa suossa tai syvässä lumihangessa. Kaikki on ainakin vähän, mutta useimmiten todella paljon vaikeampaa kuin ns. normaalilla ja terveellä ihmisellä olisi samojen asioiden tekeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku haluaa 37-vuotiaana vaan olla masentunut eikä edes yritä hakeutua johonkin hoitoon tai terapiaan?
Minä olen yli 40-vuotias masentunut ja minulla syy miksi en hakeudu hoitoon tai terapiaan on se että julkisella ei varmaan terapiaan helpolla pääsisi ja saisi ikuisen leiman mielen ongelmista ja yksityisellä terapia maksaa maltaita mihin minulla ei olisi varaa, ärsytti kun taannoin yksi radiotoimittaja sanoi radiossa käyneensä vuosia terapiassa ja suosittelee kaikille, ihan niinkuin kaikilla olisi varaa kalliiseen terapiaan??
Ikuisen leiman? Jättäisitkö samasta syystä hoitamatta sukupuolitaudin?
Eikö sen leiman ja maineen saa siinä tapauksessa helpommin jos jättää sairauden hoitamatta?
Sukupuolitauti ja masennus ovat vähän erilaisia diagnooseja. Sukupuolitauti diagnosoidaan laboratoriotestillä oireiden perusteella. Näillä taudeilla on yleensä hyvin ilmeinen etiologia ja niiden syntymekanismit tunnetaan niin hyvin, että niihin on voitu kehittää toimivia lääkkeitä. Masennus on taas puhtaasti oirepohjainen tautiluokitus, jolla on heikko reliabiliteetti eli se ei riittävän hyvin eroa muista häiriöistä oirekuvan perusteella. Masennus on toisin sanoen kyselylomakkeilla tutkittava subjektiivinen kokemus, joita tutkitaan paljon yhteiskunta- ja käyttäytymistieteissä. Se että se on määritelty lääketieteelliseksi häiriöksi liittyy lähinnä siihen, että kokemus on yhteydessä heikentyneeseen toimintakykyyn. Masennuksen tehokkain hoito ei välttämättä ole lääketieteellinen hoito. Esimerkiksi Munkholm et al. 2019 totesivat meta-analyysissaan Considering the methodological limitations in the evidence base of antidepressants for depression: a reanalysis of a network meta-analysis, että masennunslääkkeiden ja plasebon välinen ero on niin heikko, että on ei tiedetä ovatko ne plaseboa tehokkaampia:
"The evidence does not support definitive conclusions regarding the benefits of antidepressants for depression in adults. It is unclear whether antidepressants are more efficacious than placebo."
Tätähän potilaat eivät voi eritellä oman kokemuksensa pohjalta, että mikä johtuu plasebosta ja ajan kulumisesta ja mikä lääkkeen aktiivisesta vaikutuksesta. Edes lyhyen ajan lääkekokeista ei toisin sanoen voi tehdä johtopäätöstä, että masennus-sairauden hoitamatta jättäminen lääketieteellisesti olisi mitenkään leimaavaa tai haitallista. Masennus on etenkin lievempänä tila, joka hyvin usein parantuu spontaanisti. Meta-analyysin Effect of exercise for depression: systematic review and network meta-analysis of randomised controlled trials mukaan itse asiassa kannattaa usein jättää masennus hoitamatta ja mennä tanssimaan tai juoksulenkille..
Masennus paranee tutkimusten mukaan juoksulenkillä paremmin lääkityksellä, joka ei tuonkaan meta-analyysin mukaan ollut paljon plaseboa tehokkaampi: "Compared with active controls, large reductions in depression were found for dance (n=107, =5, Hedges g 0.96, 95% credible interval 1.36 to 0.56) and moderate reductions for walking or jogging (n=1210, =51, g 0.63, 0.80 to 0.46), yoga (n=1047, =33, g=0.55, 0.73 to 0.36), strength training (n=643, =22, g=0.49, 0.69 to 0.29), mixed aerobic exercises (n=1286, =51, g=0.43, 0.61 to 0.25), and tai chi or qigong (n=343, =12, g=0.42, 0.65 to 0.21)".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus masentuneet ym "heittäytyy" ettei jaksaisi/huvita esim siivota, sitten saatetaan käydä mielellään ja voimia riittää kuntosalilla, harrastuksissa, töissä... Eli masennus ym ei tarkoita et ihmiseltä puuttuu valikoiva tekeminen/lempi- ja inhokkipuuhat. Ihmisiä on ne masentuneetkin yhtälailla.
Ehkä moni ei ymmärrä että masentuneella voi olla ikäänkuin sumuverho itsensä ja tekemisen välillä, tai olo on kuin olisi tarpomassa suossa tai syvässä lumihangessa. Kaikki on ainakin vähän, mutta useimmiten todella paljon vaikeampaa kuin ns. normaalilla ja terveellä ihmisellä olisi samojen asioiden tekeminen.
Kyllä, tuo ei poista sitä et joku homma voi olla helpompaa/mieluisempaa tehdä tai joku homma vastaisuudessa epämieluista/vaikeaa. Esim. Moni masentunut käy töissä, se saattaa olla henkireikä henkilölle monella tavalla, ja asia josta haluaa pitää kiinni. Sitten joku muu asia jätetään sivuun, vaikka se siivous.
Yhtälailla ne masentuneet on ihmisiä monenlaisineen käytöksineen, persoonineen ym, kuin ns terveet ihmiset. Samalla tavalla on hyviä, huonoja hetkiä ja koetaan samoja tunnetiloja sairaudesta huolimatta. Ihmisen koko käytöskirjo on myös masentuneilla. mm. luotettavuus, valehtelu, kieroilu, vilpittömyys. Ei masennus "lamaa" ihmistä automaattisesti heti kun diagnoosin saa niin totaalisesti että makaisi vaan ja olisi kotona neljän seinän sisällä (eri asia on paha vaihe masennuksessa, noin voi tapahtua).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä en ymmärrä, kun ajatellaan ettei masentunut tekisi/kokisi/tuntisi paljoa mitään. Voin omasta kokemuksesta sanoa, et tuo ajatusmalli on ihan väärä. Olen omassa lähi/kaveri piirissä saanut kokea monenlaista kieroilua, valehtelua, haistattelua, haukkumista masentuneiden suusta. Myös ilon/onnen hetkiä unohtamatta.
Olen samanikäinen kuin ap. Omat ongelmat pöyrii minäkuvan kanssa. Olen masentunut sen takia, että elämällä ei ole ikinä ollut mitään suuntaa. Kaikilla on jotain mielenkiinnonkohteita/harrastuksia, tai muuten ovat hyviä jossain. Raskasta esittää yhtä hyvää kuin muut, vaikka en ole. Jos en ajattele ongelmaa, niin se ei vie pois sitä, kun sen muistan kuitenkin kohta uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaista tukea aloittaja tarvitsee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pikkuhiljaa, yksi asia kerrallaan
Vierailija kirjoitti:
Sitä en ymmärrä, kun ajatellaan ettei masentunut tekisi/kokisi/tuntisi paljoa mitään. Voin omasta kokemuksesta sanoa, et tuo ajatusmalli on ihan väärä. Olen omassa lähi/kaveri piirissä saanut kokea monenlaista kieroilua, valehtelua, haistattelua, haukkumista masentuneiden suusta. Myös ilon/onnen hetkiä unohtamatta.
Totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos masentunut ei halua edes yrittää asioita muuttaa/sabotoi omaa oloaan jättämällä lääkkeitä syömättä, haistattelee tai käyttäytyy muuten törkeästi muita kohtaan? Mitä tollaisissa tilanteissa läheiset voi tehdä tai sanoa? Ei varsin mitään pään silittelyä, masentuneen oikkujen mukaan menemistä.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista tukea aloittaja tarvitsee?
Potkun perseelle. Joskus voi myös ottaa itse vastuun elämästä eikä aina oottaa muita apuun
En lukenut koko ketjua, joten pahoittelut jos tulee samoja asioita.
Omasta mielestä tärkeintä on tehdä ensi alkuun korjausliike töissä: työt voi tehdä ihan normaalisti olematta mitenkään supertehokas. Työt pitää tietenkin hoitaa, mutta työaika riittää siihen mihin riittää, jatkuva kiire ei ole normaalia.
Lisäksi omalla kohdalla auttoi masennuksen aikana säännöllinen ulkona oleminen. Eli päivävaatteet päälle ja käy vaikka parvekkeella/ulkona seisomassa jos ei muuta jaksa. Happihyppely siis. Pikkuhiljaa sitten rauhallisia kävelyitä, ei siis tarvitse olla mikään urheilusuoritus vaan käy vaikka korttelin ympäri kävelemässä.
Tän lisäksi voi miettiä kotihommista jonkun yhden itselle tärkeimmän ja alkaa hoitamaan sen säännöllisesti. Esim. itsellä keittiön paha siivo alentaa mielialaa. Panostin tähän eli joka päivä siivosin keittiön niin että aamulla voi sitten kirjaimellisesti aloittaa puhtaalta pöydältä aamupalan teon :) Kun yks juttu menee taas rutiinilla, niin myöhemmin ottaa toisen lisäksi.
Tärkeintä on kuitenkin armollisuus. Jos väsyttää niin lepää jonkin aikaa ja sitten kokeilee tehdä jotain. Puhelimella olo kannattaa vähentää minimiin eli lepoa ei ole se että sängyssä selaa puhelinta.
Vapaapäivän askareet voi siis olla hyvinkin pieniä, mutta kun saa edes jotain aikaiseksi niin se palkitsee :) Tsemppiä kovasti!
Hei, kaikkea hyvää sinulle. Minua auttoi liikunnan aloittamisen kanssa se, etten odotellut motivaatioita. Mulla ei ole aina motivaatiota mennä töihin ja liikunnan kanssa on sama juttu; se on vain tehtävä. Varaan kolmesta neljään liikuntatuntia seuraavalle viikolle ja se on sovittu juttu itseni kanssa. En mieti jaksanko vai enkö jaksa mennä, huvittaako vaiko ei - minä vaan menen. Joka ikinen kerta olo on parempi tunnin lopussa kuin tunnille mennessä.
Sama juttu kotihommia kanssa. Ajattelen että saan tyhjentäää tiskikoneen, saan pestä pyykkiä ja saan imuroida; pyrin olemaan kiitollinen mitä kaikkea saan tehdä kodissani enkä ajattele että hommat olisivat vaatimus tai rangaistus.
Nämä keinot auttoivat jaksamaan raskaan elämänvaiheen aikana ja nyt niistä on tullut tapa.
.