Lue keskustelun säännöt.
Miten saada asioita aikaan masentuneena?
06.12.2024 |
Olen kolmikymppinen yksin elävä ja lapseton nainen, käyn kokopäivätöissä. Töissä olen tehokas mutta töiden jälkeen ja vapaapäivinä en saa kuitenkaan mitään tehtyä, lähinnä nukun tai makaan sängyssä ja katselen leffoja. Useimmat päivät tekisi vain mieli nukkua "ohi". Tilanne on todella raskas, sillä haluaisin jaksaa niin kuin "normaali" ihminen. Muutamia ystäviä on, mutta harvoin jaksan nähdä, ja liikuntaharrastuksista on ollut pitkä tauko, koska en saa millään motivaatiota aloittaa uudelleen. Motivaatiota tällä hetkellä ei ole oikein mihinkään.
Toivoisin vertaistukea ja käytännön vinkkejä, mitä mun kannattaisi tehdä tässä tilanteessa. Pitääkö vaan pakottaa itsensä tekemään asioita ja olemaan aktiivinen, jos siitä jossain kohtaa innostuisi? Tai tehdä joku suunnitelma, että tekee x määrän aisoita per päivä?
Ja kuulisin mielelläni, mikäli täällä on ihmisiä, kenellä ollut samanlaisia kokemuksia mutta päässyt niistä yli.
(Ja jos jotakuta kiinnostaa, minulla on diagnosoitu keskivaikea masennus ja ahdistushäiriö, minkä lisäksi add-piirteitä).
Kommentit (129)
Monesti sanotaan et ymmärrä ja tue masentunutta sopivissa määrin, eikö muisteta sitä et kaikki masentuneet ei ole surumielisiä, väsyneitä jotka saattaa ottaa avun vastaan mielellään, vaan on myös niitä jotka käyttäytyy törkeästi, hälläväliä tyylillä, jotka ei ota apua vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut pitkään masentunut, mutta nauroin aivan hirveästi kun luin uutisen siitä kuinka joku oli maalannut aitaan tekstin SANNA MARININ TISSIT. Senkään maalarin vaivannäkö ei ollut turhaa, kun sillä tuotettiin hyvää mieltä yhdelle masentuneelle.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sellainen sallivuuden ja lievän pakottamisen sopiva yhdistelmä toimii parhaiten. Että kuuntelee itseään, sallien ja hyväksyen sen, että voi myös vain olla ja levätä. Kuitenkin ne pienet jutut pitävät kiinni arjessa: itselle sopiva liikunta, ihmisten seura, luonnossa liikkuminen, musiikin kuuntelu, luova ilmaisu. Eli pitää myös puoliväkisin tehdä jotain. Ehkä voi koittaa jotain uuttakin, jos vain suinkin jaksaa ja uskaltaa? Itse tein sellaisen liikun, että ostin pari vuotta sitten pidempiaikaisen jäsenyyden itselleni aivan uuteen harrastukseen, ja se osoittautui tosi hyväksi. On paine vääntäytyä sinne, vaikka ei millään jaksaisi. Kuitenkin kun väkisin saa itsensä paikan päälle, huomaa nauttivansa.
tämä, lisäksi tää vuodenaika ei lisää mitenkään energisyyttä niin tasapainottelu tekee hyvää. Viikonlopuista olen itse sallinut lauantain möllötyspäiväksi, sunnuntaisin pitää yleensä jotakin pientä tehdä vaikkei huvittaisi. Siivouksessa käy hyvin Auri Kanasen vinkki että lopettaa turhan pikkutarkkuuden sen kanssa, suurpiirteinenkin siivous on parempi kun ei mitään ja done is better than perfect. Itse saan monesti lannistettu itseni sillä että ajattelen päässäni jonkun siivous/järjestelyprojektin liian isoksi ja sitten sitä ei ainakaan kannata aloittaa. Välillä se suurin voitto on että vie vaikka roskat ja heittää vartin kävelylenkin samalla. sekin klisee pitää paikkaansa että välillä aloittamalla vain jostakin päästä innostuukin tekemään enemmän. Toisinaan taas joku 5min homma on ihan pakkopullaa, mutta on se olla hiukan kevyempi kun se on tehty eikä sitten tarvitse tehdä enempää jos ei yhtään huvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sellainen sallivuuden ja lievän pakottamisen sopiva yhdistelmä toimii parhaiten. Että kuuntelee itseään, sallien ja hyväksyen sen, että voi myös vain olla ja levätä. Kuitenkin ne pienet jutut pitävät kiinni arjessa: itselle sopiva liikunta, ihmisten seura, luonnossa liikkuminen, musiikin kuuntelu, luova ilmaisu. Eli pitää myös puoliväkisin tehdä jotain. Ehkä voi koittaa jotain uuttakin, jos vain suinkin jaksaa ja uskaltaa? Itse tein sellaisen liikun, että ostin pari vuotta sitten pidempiaikaisen jäsenyyden itselleni aivan uuteen harrastukseen, ja se osoittautui tosi hyväksi. On paine vääntäytyä sinne, vaikka ei millään jaksaisi. Kuitenkin kun väkisin saa itsensä paikan päälle, huomaa nauttivansa.
tämä, lisäksi tää vuodenaika ei lisää mitenkään energisyyttä niin tasapainottelu tekee hyvää. Viikonlopuista olen itse sallinut lauantain möllötyspäiväksi,
AP täällä pitkästä aikaa. Tää kuulostaa ihan järkevältä! Minulla ihan samaa, mitä mainitsit, että esim. siivoamisesta lannistun, kun ajattelen, että pitäisi tehdä ns. täydellinen siivous ja tuntuu jo valmiiksi, ettei jaksa, niin ei edes aloita. Olen jaksanut nyt olla vähän sosiaalisempi, mutta muuten olo on aika lailla sama kuin tänne kirjoittaessani. Olen myös päässyt lihomaan, koska olen varmaan masennukseen syönyt liikaa herkkuja, joten nyt toden teolla pitäisi alkaa laihduttamaan ja liikkumaan.
Ub