Monen naisen haluttomuus johtuu huonosta seksistä

Estoiset naiset tekevät miehistä huonoja rakastajia. Otetaan esimerkiksi vaikka oma ex-vaimoni: Seksi = pikapano lähetyssaarnaajassa. Orgasmin saa kun on yksin vartin verran vibran kanssa lukitussa huoneessa, ei koskaan miehen läsnäollessa. Pimppiin ei saa koskea sormilla. Eikä kielellä ainakaan. Takaapäin ei voi panna kun pöllönsilmä näkyy. Tai jenkkakahvat. Penikseen ei voi koskea, sehän voi vaikka purra. Eikä sitä nyt suuhun voi laittaa, hyi yök, siitähän tulee pissaa.

Tuollaista kun oli seksi parikymmentä vuotta, niin oppii yhden tempun poniksi. Siitä on jonkin verran pois opettelemista seuraavassaparisuhteessa. Onneksi löysin ihanan naisen, joka on kaikkea muuta kuin exä. Vähän harmittaa, että vasta 5-kymppisenä opin, minkälaista seksi voikaan olla oikeanlaisen kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia mitä en oikeasti käsitä. Kun suhteessa toisella osapuolella ei tee mieli ja eletään pitkiä aikoja ilman seksiä, niin miten on ajateltu, että suhde tulee kestämään? Kun sitä seksiä on alunperin kuitenkin ollut ja ajan myötä se harvenee, ehkä jää pois. Olen tilanteessa jossa olen kysymyt lopulta, että missä mennään. Ei kuulemma ole kiinnostellut. Silti haluaa olla yhdessä. Ilmeisesti seksi prioriteettina tosi matalalla ja tietää, että minulle se olisi jonkin verran tärkeääkin. 

Jokainen suhde on tuossa mielessä erilainen, mutta siinä suhteessa samanlaisia, että suhde jatkuu vain niin kauan ja juuri niin kauan, kun toinen osapuoli päättää lopettaa sen. Jos itsellä on vielä haluja (ja toisella ei) pitää miettiä, onko suhteessa jotain muuta, mikä pitää yhdessä. Ja samoin siinä tapauksessa, jos oma puoliso ei enää seksuaalisessa mielessä kiinnosta, niin voi miettiä mikä siinä puolisossa muuten viehättää.

Sitä asennetta en kuitenkaan ymmärrä, että puoliso voi vapaasti lähteä, jos seksittömyys ei miellytä Sehän on selvää, että jokainen on vapaa lähtemään suhteesta, mutta missä on kunnioitus? Jos toisen osapuolen hyvinvointi on noin yhdentekevää, niin missä on rakkaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole tärkeää, mitä mies sanoo, vaan miltä mies näyttää sanoessaan.

Pari päivää sitten kävin pikaruokaravintolassa ja nyökkäsin moikatakseni nuorta naistyöntekijää. Nainen jätti tämän huomiotta ja irvisti kuin olisin pieraissut naamaan.

Naisia kiinnostaa tuuhea tukka, iso penis, jättiläisen pituus ja varsinkin komea naama. 

Mies voi mainostaa taitojaan vaikka miten paljon ja hänet leimataan vain 'nice guyksi', joka esittää mukavaa eli mies on aina 'väärässä'. Maalitolppa liikkuu aina. 

Miesten on niin vaikeaa saada seksiä, että joku pillun nuoleminen tai työntöjen pitkittäminen olisi pikkujuttu eikä sillä saa mitään kilpailuetua muihin miehiin, koska jokainen voi tehdä nuo asiat. Kilpailuetua saa teräksisestä sixpackistä, jos näitä ei-geneettisiä ominaisuuksia nyt luokitellaan. Toki joku äitiäni paljon vanhempi mummo voi antaa paljo

Niin karulta kuin se kuulostaa, niin just noin se on. Omassa tuttavapiirissä pääosa miehistä on sellaisia mukavia perusmiehiä, jotka pitävät huolta kunnostaan, ovat siistejä, tekevät kotitöitä, pitävät vaimoaan kuin kukkaa kämmenellä ja ovat osallistuvia isiä. Mitä heille on yhteistä? Ihan helvetin vähäinen "vienti" nuorempana, kelpaavat parisuhteeseen vasta siinä kolmen kympin paikkeilla ja vaikka tekisivät mitä niin eivät ole vaimojensa halujen kohde. Ehkä suurin virheopetus ikinä on, kun äidit antavat lapsena ymmärtää, että naiset arvostaisivat tuollaista huolenpitoa muuta kuin platonisesti. Mutta mihinkäpä sitä muuttumaan, jos on kasvanut siihen malliin, että arvostaa naisia tasavertaisena.

Sen sijaan yksi jos toinenkin yleisesti täydeksi siaksi tiedetty mies kaataa naisia toisensa perään. Erityisesti armeijasta on jäänyt mieleen, kuinka osa noista "pelimiehistä" kertoi itsekin kohtelevansa naisia täysin ala-arvoisesti, suorastaan halventavasti. Silti riitti naisia joka sormelle. Aika monen asiallisen miehen vaimo on käynyt pettämässä tuollaisten jännmiesten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia mitä en oikeasti käsitä. Kun suhteessa toisella osapuolella ei tee mieli ja eletään pitkiä aikoja ilman seksiä, niin miten on ajateltu, että suhde tulee kestämään? Kun sitä seksiä on alunperin kuitenkin ollut ja ajan myötä se harvenee, ehkä jää pois. Olen tilanteessa jossa olen kysymyt lopulta, että missä mennään. Ei kuulemma ole kiinnostellut. Silti haluaa olla yhdessä. Ilmeisesti seksi prioriteettina tosi matalalla ja tietää, että minulle se olisi jonkin verran tärkeääkin. 

Jokainen suhde on tuossa mielessä erilainen, mutta siinä suhteessa samanlaisia, että suhde jatkuu vain niin kauan ja juuri niin kauan, kun toinen osapuoli päättää lopettaa sen. Jos itsellä on vielä haluja (ja toisella ei) pitää miettiä, onko suhteessa jotain muuta, mikä pitää yhdessä. Ja samoin siinä tapauksessa, jos oma puoliso ei enää seksuaalisessa mielessä kiinnosta, n

Olin itselleni vuosia epärehellinen, sillä vaikka lakkasin rakastamasta vaimoani, niin se että arki oli ihan ok ja pillua sai lähes aina kun halusi, piti minut suhteessa. Vasta uuden naisen kanssa olen tajunnut, että seksissä määrä ei korvaa laatua ja että arjen ei tarvitse kumppanin takia paskaa vaan se voi olla myös hyvää. Eron jälkeen luin muutaman parisuhteita käsittelevän kirjan ja tajusin, että olin aika voimakkaasti läheisriippuvainen ja perustelin itselleni huonossa suhteessa kärvistelemistä sillä, että ainakin saan pillua joka toinen päivä. Surullista, kun asiaa näin jälkikäteen ajattelee.