Lue keskustelun säännöt.
Välit poikki sekä omassa että puolison lähipiirissä. Onko vika minussa vai muissa?
05.12.2024 |
Olen alkanut miettiä, olenko sittenkin minä se huono ihminen, kun välit on poikki siellä ja täällä. Vai onko ne poikki ihan syystä, kuten aiemmin olen ajatellut?
Olen pitkään ollut kiltti tyttö, eli noudattanut lapsena minulle opetettua käytösmallia että kenellekään ei sanota vastaan, ei ikinä eikä missään tilanteessa. Sitten kun muusta syystä kävin pitkään psykologilla, hän tarttui tähän ja iskosti päähäni, ettei mun todellakaan tarvitse sietää läheisiltäkään ihmisiltä mitä vaan. Sain itsetuntoani takaisin ja kerran kun siskoni soitti minulle ja haukkui minut taas kerran aivan pskaksi ihmiseksi, ilmoitin hänelle että en enää kuuntele sinulta tuollaista, ja suljin puhelimen. Välimme menivät poikki eikä olla tekemisissä edelleenkään.
Sitten puolisoni sisarus kerran humalassa meinasi käydä kimppuuni, selvisi että hän vihaa minua koska olen "vienyt' häneltä hänen veljensä. Puhui todella törkeästi. Seuraavissa bileissä pyysi ensin anteeksi ja asia oli mulle fine, mutta parin tunnin päästä tuli taas huutamaan mulle kädet nyrkissä, että kuinka tekisi mieli hakata minut pskaksi. Tähän tuli ulkopuolisia väliin jotka ihmettelivät että eihän *Riikka* ole puhunut tai tehnyt mitään pahaa, miksi sä yhtäkkiä tulet tänne huutamaan täysin syyttä. Sama syy, olen vienyt hänen veljensä ja pilannut veljensä elämän. Siinä kohtaa totesin että tää oli tässä.
Ja eikös muut sisarukset menneet hänen puolelleen, vaikka minä en oikeasti ollut tehnyt mitään. Uskoivat kuitenkin "omaansa". Joten, välit nyt poikki heihinkin, paitsi yhteen joka tietää miten asiat on.
Muuten olen pidetty ihminen, saan helposti ystäviä näin aikuisenakin, puolison ja omatkin sukulaiset ovat mielellään tekemisissä, enkä koskaan ole riidellyt kenenkään muun kanssa eikä vastaavia ongelmia ole ollut.
Välistä vaan alkaa tuntua että olenko sittenkin minä tässä se joka ei tule toimeen muiden kanssa?
Kommentit (67)
Jotkut ihmiset eivät kestä sitä, että uhri sanoo ei yhtään millekään. Minulla oli nuorempana sama ongelma, olin kiltti tyttö jota lapsuudenperhe vastuutti kaikista ongelmista ja olin tietenkin houkutteleva kohde kaiken maailman päällepäsmäreille jotka määräilivät minua miten sattuu.
Kun sitten kypsyin ja opin sanomaan ei, tuli melkoista reaktiota näiltä "kavereilta". Kämppis suuttui kun en halunnut muuttaa hänen kanssaan uudelle paikkakunnalle hänen työnsä perässä. Toinen laittoi omituisia raivoviestejä monta päivää kunnes estin numeronsa, koska sanoin hänelle etten halua hänen jatkuvasti kyseenalaistavan sitä, miten jaan kotityöt avioliitossani.
Jotkut ovat vuosien saatossa ottaneet yhteyttä ja pyytäneet anteeksi, mutta eivät suinkaan kaikki. Itse olen ottanut sen asenteen että jos ihmissuhde toimii vain silloin kun en sano mihinkään ei, niin annan olla. Ei kaikkien kanssa ole pakko yrittää.
Sinun tilanteessasi on ikävää että myös miehen sisko käyttäytyy huonosti, mutta ei ole kyllä ihan normaalia olla veljen puolisolle raivoisan mustasukkainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun tarvitse miettiä, kenessä on vikaa. Pidät omat rajat ja elämässä ihmisiä jotka osaavat kunnioittaa heitä. Siskosi ja miehesi sisko kuulostaa, anteeksi vain, riidanhaluiselta paskasakilta. Paremmin voit jos et tarvitse olla tekemisissä aggressiivisten tyyppien kanssa.
Ei kaikilta ihmisiltä voi tai tarvitse saada hyväksyntää ja kunnioittavaa käytöstä, silloin on tervettä katsoa muualle. Itse olen myös aika ylikiltti, mutta oppinut ottamaan etäisyyttä matalalla kynnyksellä. Kaverisuhteita löytyy siitä huolimatta, hyvien ihmisten kanssa.
Ei kukaan tyhjästä suutu ja ala raivoamaan. Vaan jotainhan siellä taustalla on mihin myös sinä olet osallinen. Et vain halua myöntää osuuttasi.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tyhjästä suutu ja ala raivoamaan. Vaan jotainhan siellä taustalla on mihin myös sinä olet osallinen. Et vain halua myöntää osuuttasi.
Sun elämässä ei selkeästikään ole ollut yhtään narsistia.
Nämä, jotka pelkäävät olevansa liian kilttejä, kompensoivat poikkeuksetta peljoaan olemalla ilkeitä.
Ja kun muut reagoivat ilkeyteen terveellä tavalla, niin ilkeä selittää itselleen, että vika on heissä.
Hienosti luotu vastuunpakenemispeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tyhjästä suutu ja ala raivoamaan. Vaan jotainhan siellä taustalla on mihin myös sinä olet osallinen. Et vain halua myöntää osuuttasi.
Sun elämässä ei selkeästikään ole ollut yhtään narsistia.
Pitäisikö olla ja miksi?
Vika ei ole sinussa. Kaltoinkohdeltu ihminen haisee narsistien ja muiden häiriintyneiden neniin saaliilta, jolloin lapsuus altistaa aina vain uusille ja uusille hyväksikäyttösuhteille kunnes teet sille itse stopin. Näin olen itse järkeillyt.
Kestin parikymppiseksi asti äitini henkistä väkivaltaa, haukkui rumaksi, hutsuksi ja kaiken mitä raivareissaan keksi. Raivon syy oli mm. se, että minulla oli ystäviä. Muutin kauas ja kun haukkuminen puhelimessa taas alkoi, löin luurin korvaan. Siitähän vasta raivo repesi. Pysyin silti jämäkkänä, vaadin että minua kohdellaan kuin ihmistä vaikka olenkin hänen lapsensa. Lisää raivoa, äiti soitti myös oppilaitokseni opolle sekä miehelleni ja haukkui minua. Totesin hänelle tekstarilla, että nyt riittää, anna olla viimeinen kerta. Siihen katkesivat välini äitiin, hiljaisuutta kestänyt 20v.
Anoppi tajusi potentiaalini roskasankoja hyvin nopeasti. Puhui toivoneensa ettei poikansa olisi lähtenyt minun matkaani, kehui miehen exää. Kun syntyi lapsia, anoppi halusi heidät hoitoon tyyliin synnäriltä koska osasi hoitaa paremmin kuin minä. Toisteli, miten äitiä ei tarvita mihinkään. Viimeinen niitti oli, kun itki minulle huolissaan miten olen niin huono äiti, että lapseni ta ppavat itsensä. Sanoin etten kuuntele tällaisia herjoja enää yhtään ja kas - välit jäähylle. Voimme olla normaalisti sukujuhlissa ja mies käyttää lapsia siellä, mutta mitään muuta välillämme ei enää ole.
Töissä olin nuorena riistaa työpaikkakiusaajille. Erään riidan yhteydessä mies löi kunnolla vyön alle ja esitti, olenko miettinyt koskaan että vika on minussa kun "riitaannun kaikkien kanssa". Päätin ja tein selväksi, että jos tämä tulee vielä kerran, se on ero suorilta. Kysehän ei ole riitaantumisesta enkä ole koskaan riidellyt kenenkään kanssa. En vain anna enää muiden kävellä yli ja kohdella kuin sontaläjää. Jos se on riitelyä, olkoon niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmisten tarvitse olla välttämättä hyvissä väleissä ja tekemisissä toisten ihmisten kanssa vain sen takia, että nämä ovat sukulaisia. Meillä osa sisaruksista ei ole juuri missään kanssakäymisissä toistensa kanssa, joku haluaa olla täysin omissa oloissaan ja joku pitää yhteyttä vähän kaikkiin suuntiin eikä tästä ole tehty ongelmaa vaan kaikille on annettu rauha elää omaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko noissa tapauksissa asiaa edes miettiä? Kannattaa keskittyä täyspäiseen seuraan ja unohtaa muut.
Niin. Olisin valmis antamaan anteeksi, jos yksikin näistä tulisi ja vilpittömästi anteeksi pyytäisi. Mutta vuosia on mennyt, eivätkä tule. Asia siis minun osaltani hyvä näin, en heitä kaipaa. Lähinnä harmittaa että olenko nyt "vienyt" mieheltä hänen sisaruksensa, kun välit on poikki. Eikä siis mieskään heidän kanssa tekemisissä. Joulun aikaan aina tämä nousee pintaan...
Ap
Älä ole läheisriippuvainen. Nämä oudot sukulaiset eivät tule koskaan pyytämään anteeksi. Kälysi kuulostaa lisäksi vaaralliselta ja miehesi ei varmasti halua olla myöskään hänen kanssaan tekemisissä. Kannattaa varmaan puhua sen miehesi kanssa näistä.
Määrittele läheisriippuvainen. Et ymmärrä mitä sana tarkoittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vika on varmaan molemmissa. Ei minulla ole välejä poikki kenenkään kanssa, mutta toisaalta, eipä minua ole kukaan sukulainen uhannut esim väkivallalla. Etäisyyttä olen kyllä ottanut tietoisesti, mutta en kenenkään kanssa katkaise välejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tyhjästä suutu ja ala raivoamaan. Vaan jotainhan siellä taustalla on mihin myös sinä olet osallinen. Et vain halua myöntää osuuttasi.
Sun elämässä ei selkeästikään ole ollut yhtään narsistia.
Mutta joidenkin elämässä niitä "muita narsisteja" tuntuu olevan aika monta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tyhjästä suutu ja ala raivoamaan. Vaan jotainhan siellä taustalla on mihin myös sinä olet osallinen. Et vain halua myöntää osuuttasi.
Sun elämässä ei selkeästikään ole ollut yhtään narsistia.
Pitäisikö olla ja miksi?
Sellaisen jolla ei ole, on turha kommentoida tähän keskusteluun kun tietämättömyyttään tulee loukanneeksi meitä joiden elämässä ne ovat mellastaneet. Ethän mene esim. koirakeskusteluun jakamaan ontuvia koiranhoitovinkkejä jos et tiedä koirista yhtään mitään. Älä siis tee sitä täälläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tyhjästä suutu ja ala raivoamaan. Vaan jotainhan siellä taustalla on mihin myös sinä olet osallinen. Et vain halua myöntää osuuttasi.
Sun elämässä ei selkeästikään ole ollut yhtään narsistia.
Mutta joidenkin elämässä niitä "muita narsisteja" tuntuu olevan aika monta...
No tässä ketjussa juurikin on monen monta kertaa selitetty syy siihen miksi niitä narsistituttavia toisille kertyy ja toisille ei.
Vierailija kirjoitti:
Näissä tapauksissa ainoana yhteisenä asiana olet sinä. Mietippä sitä. Syyllinen aina vähättelee omaa osuuttaan asioihin.
Jaa. Mitä itse olisit tehnyt ap:n kuvaamissa tilanteissa? Ottanut paskat niskaan ja saanut turpaan sanomatta mitään takaisin? Tollo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tyhjästä suutu ja ala raivoamaan. Vaan jotainhan siellä taustalla on mihin myös sinä olet osallinen. Et vain halua myöntää osuuttasi.
Sun elämässä ei selkeästikään ole ollut yhtään narsistia.
Pitäisikö olla ja miksi?
Sellaisen jolla ei ole, on turha kommentoida tähän keskusteluun kun tietämättömyyttään tulee loukanneeksi meitä joiden elämässä ne ovat mellastaneet. Ethän mene esim. koirakeskusteluun jakamaan ontuvia koiranhoitovinkkejä jos et tiedä koirista yhtään mitään. Älä siis tee sitä täälläkään.
Ei tämä ole narsistiketju. Ap aloitti keskustelun itsetutkiskelun näkökulmasta. Ei se ole narsismia.
Jos sinä haluat kääntää tämän narsistikeskusteluksi, niin on todennäköisempää, että ap on narsisti, jonka ympärillä ihmiset voivar huonosti ja joka ei näe itsessään mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti jätit jotain myös kertomatta, eikä asia ole niin yksioikoinen kuin annat ymmärtää.
Tämä on usein totta. En sano että tässä tapauksessa kun ei voi tietää. Mutta ihan esimerkiksi voisi olla niin että AP ei haluaisi antaa miehensä olla tekemisissä sisarustensa kanssa ja sitten yksi heistä reagoi noin. Ja mitä oma sisko sanoi kun haukkui paskaksi ihmiseksi. Mitä hän nimenomaisia syitä hän kertoi , siitä AP ei sanonut mitään. Toisaalta voi olla myös niin että AP on muuttanut tyyliään ihan terveempää suuntaan ja sitä ei olla valmiita kestämään. Ei voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vika ei ole sinussa. Kaltoinkohdeltu ihminen haisee narsistien ja muiden häiriintyneiden neniin saaliilta, jolloin lapsuus altistaa aina vain uusille ja uusille hyväksikäyttösuhteille kunnes teet sille itse stopin. Näin olen itse järkeillyt.
Kestin parikymppiseksi asti äitini henkistä väkivaltaa, haukkui rumaksi, hutsuksi ja kaiken mitä raivareissaan keksi. Raivon syy oli mm. se, että minulla oli ystäviä. Muutin kauas ja kun haukkuminen puhelimessa taas alkoi, löin luurin korvaan. Siitähän vasta raivo repesi. Pysyin silti jämäkkänä, vaadin että minua kohdellaan kuin ihmistä vaikka olenkin hänen lapsensa. Lisää raivoa, äiti soitti myös oppilaitokseni opolle sekä miehelleni ja haukkui minua. Totesin hänelle tekstarilla, että nyt riittää, anna olla viimeinen kerta. Siihen katkesivat välini äitiin, hiljaisuutta kestänyt 20v.
Anoppi tajusi potentiaalini roskasankoja hyvin nopeasti. Puhui toivoneensa ettei poikansa olisi lähtenyt min
Näin se on. Vastaukset joissa syytellään apta ei ymmärrä tätä kuviota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti jätit jotain myös kertomatta, eikä asia ole niin yksioikoinen kuin annat ymmärtää.
Tämä on usein totta. En sano että tässä tapauksessa kun ei voi tietää. Mutta ihan esimerkiksi voisi olla niin että AP ei haluaisi antaa miehensä olla tekemisissä sisarustensa kanssa ja sitten yksi heistä reagoi noin. Ja mitä oma sisko sanoi kun haukkui paskaksi ihmiseksi. Mitä hän nimenomaisia syitä hän kertoi , siitä AP ei sanonut mitään. Toisaalta voi olla myös niin että AP on muuttanut tyyliään ihan terveempää suuntaan ja sitä ei olla valmiita kestämään. Ei voi tietää.
Mun sisko suuttui, kun en antanut hänelle rahaa nettihuijaukseen. Osti koiranpennun 250€:lla, se hoono soomi myyjä lähetti sen lentorahtina Britanniasta. Yhtäkkiä tarvittiin lisää rahaa kun pentu oli jäänyt karanteeniin välilaskun aikana ja tarvitsi lisärokotuksia. En antanut rahaa vaan yritin puhua järkeä. Lopulta isoveljeni takoi siskolleni järjen päähän. Sisko ei koskaan pyytänyt anteeksi huutamistaan ja ilkeitä kommentteja, oletti että suhteemme jatkuu yhtä läheisenä kuin ennen. No ei se jatkunut.
Itsekin olen katkaissut välit kokonaan kahteen sukulaiseeni ja heidän lähipiirin kanssa. Toksisuus ja hyötyminen alkoi olla jo sitä luokkaa, etten enää jaksanut. Eniten kuitenkin loukkasi se, että aina olivat tietämässä paremmin minun asiani ja eivät edes kyenneet kuulemaan, kun kerroin omia näkemyksiäni asioista tai elämästäni. Aina oletettiin ja luultiin kaikenlaista paremmin kuin minä itse.
Taustalla suvussamme on alkoholismia, läheisriippuvuutta ja olen myös ajatellut, että jonkinlaista persoonallisuushäiriötä.
Haluan vain elää rauhassa oman perheeni kanssa ja se on nyt toiminut vuosia hyvin näin. En oikeastaan, ainakaan tällä hetkellä, edes ikävöi ko sukulaisia tai sure heidän menetystään. Ajattelen, että kukin tyylillään. Tämä on minun tyylini.