Lue keskustelun säännöt.
Mieheni pelkää konflikteja eikä kestä pienintäkään negatiivisuutta
04.12.2024 |
Tästä oli hyvä keskustelu menossa, mutta taas kerran jostain käsittämättömästä syystä se poistettiin. Eikö elävästä elämästä saa puhua täällä?
Asiat on meillä siis pääsääntöisesti hyvin, mutta kuten normaalissa elämässä vaan sattuu ja tapahtuu, tulee joskus myös ikäviä asioita eteen, ja niistä yleensä parisuhteessa keskustellaan ja siirretään asia sen jälkeen sivuun, mutta meillä mistään negatiivisesta ei saa puhua. Miehen mielestä olen negatiivinen ihminen ja "valittaja", jos sanon ääneen jonkin minua harmittavan asian, mille en voi tehdä mitään. Eli jos asia on sellainen, mihin en voi vaikuttaa, siitä ei yksinkertaisesti sovi puhua ja valittaa. Kerron avoimesti hänelle omista asioistani, mutta en saa samanlaista vastakaikua. Hän saattaa kertoa omista työasioistaan, kauppakassin sisällöstä ja mitä päivän lehdessä puhutaan, mutta sen syvemmälle ei saa mennä.
Itseäni ahdistaa muutama selvittämätön asia, minkä hän on lakaissut maton alle, ja jos yritän aloittaa niistä puhumisen, menee mies vaikeaksi ja poistuu paikalta. Äänensävy muuttuu kireäksi ja kimeäksi ja kohta hän jo huutaa, miksi vänkään tällaisista asioista (mitä ei siis ole koskaan käsitelty). Mies siis päättää mistä saa tai ei saa puhua.
Hän pelkää riitaa minkä tahansa naisen kanssa. On ulkopuolisille (ja toki kotonakin) mukava ihminen, avulias, kohtelias, älykäs keskustelija, kunhan se on pintapuolista, eikä hänestä koskaan uskoisi, miten hirveästi hän pelkää.
Meillä oli tosiaan vieraana pariskunta, jonka miehen hän vei kesken kaiken kahvipöydästä pelaamaan videopeliä, kun keskustelu koski jotain hänen mielestään vaikeaa aihetta. Hän vaihtaa puheenaihetta täysin lennosta, jos aihe ei häntä miellytä. Pari muutakin ystäväperhettä on tätä ihmetellyt, miten tietyt aiheet katkaistaan ja vaihdetaan äkkiä kivoihin keskusteluihin.
Hän käy nyt vihdoin terapiassa, mutta en ole vielä paljoa edistystä tuntenut. Hänellä on toki traumaattiset kokemukset lapsuudesta äidistään ja sieltä juontuu äärettömän suuri tarve miellyttää kaikkia ja hakea kaikilta hyväksyntää. Sen takia hän no ajanut itsensä todella hankaliin tilanteisiin, mistä ei ole osannut poistua ja tämä on aiheuttanut meille riitoja, koska hän on kohdellut perhettään todella väärin.
Kysyin täältä viimeksi vertaistukea sekä sitä, onko kellään kokemusta, että tuo terapia jonain päivänä tekisi hänestä edes riittävän ehjän, jolloin hänestä saisi ihan oikean miehen, oikean kumppanin eikä aina epämiellyttävästä tilanteesta karkuun luikkivaa pelkuria?
Kommentit (165)
Monille suhteille on tyypillistä että on välttelyn ja hyökkäävyyden kierre. Välttelijä ahdistuu ja vetäytyy, toinen kiihtyy siitä ja painaa päälle (haluaa puhua asiat suoraan) ja välttelijä vetäytyy entistä enemmän ja taas painetaan päälle entistä tiukemmin. Kierre on valmis kun molemmat osapuolet on niin omissa affekteissa ettei mikään looginen ajattelu enää toimi eikä keskustelua ja reflektiota oman toiminnan suhteen synny. Tässä kerrotuissa esimerkeissä tosin kuulostaa siltä että ei välttämättä ole kyse tuosta ilmiöstä vaan siitä että jotkut yksilöt ovat syystä tai toisesta yliherkkiä ja ylitulkitsevat asioita mielessään eikä heillä ole riittävän kypsää tunnesäätelyä vaan ylisäätelevät tunteitaan eli tukahduttavat kaiken ja pakenevat ihan tavanomaisia arjen asioita ja tunteita.
However villakoiran ydin on varmaan siinä että mitä kukakin on valmis sietämään. Jos kokee että ei voi sietää välttelyä ja se suututtaa eikä toinen osoita muuttumishaluja niin kannattaa erota. Jos taas toisen reaktiot tuntuu liian raivokkailta ja kohtuuttomilta ja jatkuvalta draamalta eikä toinen muutu niin kannattaa erota. Epäsopivan ihmisen kans ei kannata olla. Omissa parisuhteissa on ollut aika tasaista, ei ole ollut överiyttä suuntaan tai toiseen mutta kun kuuntelee kavereiden kuvauksia niin miehissä on näitä vältteleviä enemmänkin, ei kyetä puhumaan ja yritetään tehdä naisesta ongelma, liian tunteellinen jne. Naisissa on ehkä niitä epävakaan oloisia, jotka saa kriisiä aikaan pienistä asioista. Se on ihan tutkittu asia että jos on tunne-elämän epävakautta niin on esim. taipumus tulkita neutraalit ilmeet kielteisinä. Että se on ihan todellinenkin ilmiö että jotkut reagoi tosi pieniin asioihin ilman että toinen osapuoli on siihen syyllinen, vaan ihminek heijastaa omaa sisäistä maailmaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ahdistun riidanhaluisista naisista.
M45
Ei ole kyse riidanhaluisuudesta vaan siitä, että normielämässäkin tulee asioita, mitkä pitää selvittää yhdessä. Sinulleko ei ole IKINÄ tullut sanaharkkaa mistään?
? Yhtäkkiä asioiden selvittäminen onkin sanaharkkaa:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista on vaikea muuttaa terapiassa, koska hän on jo ihan pienestä asti oppinut pelkäämään vanhempien suuttumusta.
Tuo suuttumuksen pelkääminen voi olla selitys. Jos tilanne on sellainen, että kun vaimo ottaa esiin jonkin häntä ahdistavan asian kertoen sen äänensävyä muuttaen, mies triggeröityy ja poistuu tilanteesta, koska hän pelkää, että vaimolle ahdistuksen aiheuttajasta keskusteleminen äityy vähitellen huudoksi ja lopulta kiljumiseksi.
Joo. Tosin ei kaikissa perheissä huudeta tai kiljuta, se voi olla myös passiivisaggressiivista ja manipuloivaa kylmyyttä, murjottamista, vttuilua, päivien mykkäkoulua ym. mikä on myös lapselle aivan järkyttävää. Hylätään jos lapsi kehtaa ilmaista tyytymättömyyttä, kiukkua tai mitään muuta negatiivista tunnetta. Meillä oli noin ja varmaan loppuelämä
Sama.
Olen valmis keskustelemaan kipeistäkin asioista puolisoni kanssa. Hän esittää kantansa ja sen jälkeen minä esitän kantani. Voimme olla asioista samaa tai eri mieltä. Jankkaamaan en ala. Minua ei häiritse puolisoni erilainen mielipide.
Samaa keskustelua en myöskään ole valmis keskusteleemaan uudestaan ja uudestaan.
Mies
Mun ex mykistyi aina täysin, kun olisi pitänyt keskustella jostakin vakavasta. Ensin koetti vaihtaa aihetta, vetää asian leikiksi ja sitten meni peiton alle mököttämään muumioasennossa. Kun sitten lopulta puhui, oli ainoa asia, että meidän pitää varmaan erota kun hän on minusta kerran niin paska.