Mieheni pelkää konflikteja eikä kestä pienintäkään negatiivisuutta

Miehestäsi ei tunnu olevan parisuhteeseen ylipäätään, kenenkään kanssa. Hänellä ei ole todennäköisesti koskaan ollut terveen parisuhteen mallia eikä myöskään osaa sellaista näyttää jälkikasvulleen ja siirtää myös heille nykyisen mallin, missä jokainen pitää asiat ominaan ja ongelmia ei ole kun ne voi aina lakaista maton alle. Näin syntyy taas uusi sukupolvi, joka ei tule tekemään lapsia, koska eivät myöskään ole parisuhteessa.

Kyllä ap:n ja keskustelijoiden tekstistä paistaa läpi arvostus miestä, ja miehiä kohtaan.

Pistää pohtimaan kuinka paskoja olettekaan itse kun joudutte elämään moisten otusten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ap:n ja keskustelijoiden tekstistä paistaa läpi arvostus miestä, ja miehiä kohtaan.

Pistää pohtimaan kuinka paskoja olettekaan itse kun joudutte elämään moisten otusten kanssa

Jos asia olisi toisinpäin, että nainen ei kykenisi keskustelemaan ja lakaisisi asiat maton alle niin paistaisiko naisviha palstalla mielestäsi kun tuollaista pelkurimaista käytöstä ei siedettäisi?

Vierailija kirjoitti:

Täältä löytyy samanlainen ex-mies. 7 vuotta sinnittelin, kunnes sairastuin ahdistuhäiriöön. Tiedän, mistä se johtui. Erosta on nyt 3 vuotta ja olen onnellisesti parisuhteessa, mihin kuuluu keskustelut myös ikävistä asioista eikä mies pelästy niistä. Suosittelen sinuakin lähtemään. Ei tuo mies muutu koskaan eikä hän osaa olla parisuhteessa kuin toisen samanlaisen kanssa. Surullista kylläkin, koska tuollainen oleminen ei sisällä minkäänlaista henkistä yhteyttä.

Erittäin hyvin kiteytetty! Tuollainen oleminen ei sisällä minkäänlaista henkistä yhteyttä.

Olen tällaisen miehen kanssa parisuhteessa, jos sitä voi sellaiseksi sanoa juurikin tuon yhteyden puuttumisen takia. Mieshän ei suostu edes ystäviensä kanssa keskustelemaan asioista, joissa on vähänkään negatiivinen juonne. Hän ei yksinkertaisesti kestä kuulla mistään ikävästä ja on saanut raivarin kun olen jostain asiasta puhunut. Olen välittömästi hirveä valittaja. 

Hän on itse tehnyt typeriä päätöksiä, minkä vuoksi on menettänyt vuodessa 20 k€ saamatta mitään vastineeksi, mutta siitä ei saa keskustella, koska ei se ole sulta pois ja jos haluan asian tiimoilta antaa omia neuvoja, miten ne voisi tai kannattaisi hoitaa, suuttuu hän silmittömästi, koska kokee, että pidän häntä tyhmänä, vaikka siitä ei ole kyse todellakaan. Hän ei siedä minkäänlaista neuvomista, koska ei siedä itsellään virheitä.

Todellakin henkinen yhteys puuttuu ja vaikea kuvitella minkälaisen ihmisen kanssa tuollainen saisi syvän henkisen yhteyden.

 

On mielestäsi riidanhakua kun haluaa selvittää asiat? Oletko itse siis myös sellainen, että kun et pidä aiheesta, lähdet ovesta ulos eikä tähän aiheeseen enää palata?

Mitä jos kaikki toimisivat noin, että kun toinen alkaa puhua hänelle tärkeästä asiasta niin puoliso poistuukin paikalta vastaamatta eikä palaa enää asiaan?

 

Ex toimi kirjaimellisesti noin. Huokaili ja vittuuntuneena poistui huoneesta, joskus esim nousi sohvalta sanomatta sanaakaan ja meni nukkumaan. 

Lopulta vihastuin, koska oli mitätöinyt kauan. Raivosin ja huusin kaiken turhautumiseni ääneen.

Se, ettei toisen mieltä painavista asioista saa keskustella, koska ne ovat tällöin valittamista, mitä mies ei kestä yhtään, sillä kuuluu kategoriaan negatiivinen, on sitä toisen ihmisen hädän mitätöintiä. 

Sellaisella puolisolla ei tee mitään, koska itseasiassa on itse se syy, miksi toinen voi huonosti. Tuollaisessa suhteessa tukehtuu. 

Ymh... ap kuulostaa kovertilta narsistilta.

Onneton p.askakasahan tuollanen. Näytä sille.

Usein naisten "tärkeistä asioista keskustelu" on sitä että nainen listaa miehen virheitä, ja kuinka miehen pitäisi muuttua, ettei naisella olisi niin huono olla. Kun mies ei ymmärrä eikä puhu oikeista, tärkeistä asioista. Ja siksi nainen on säännöllisesti pahalla päällä ja se on miehen vika. Ja on miehen vika kun mies ei jaksa kuunnella sellaista eikä jaksa että aina valitetaan eikä olla hyvällä tuulella. Koska mieskin ajattelee, että on hänen velvollisuutensa saada nainen hyvälle tuulelle eikä hän tajua, mitä helvettiä hänen pitäisi tehdä että tämä virheiden listaus ja kyökkipsykologian ja vanhojen asioiden jauhaminen joskus taukoaisi edes viikoksi.

Vierailija kirjoitti:

Usein naisten "tärkeistä asioista keskustelu" on sitä että nainen listaa miehen virheitä, ja kuinka miehen pitäisi muuttua, ettei naisella olisi niin huono olla. Kun mies ei ymmärrä eikä puhu oikeista, tärkeistä asioista. Ja siksi nainen on säännöllisesti pahalla päällä ja se on miehen vika. Ja on miehen vika kun mies ei jaksa kuunnella sellaista eikä jaksa että aina valitetaan eikä olla hyvällä tuulella. Koska mieskin ajattelee, että on hänen velvollisuutensa saada nainen hyvälle tuulelle eikä hän tajua, mitä helvettiä hänen pitäisi tehdä että tämä virheiden listaus ja kyökkipsykologian ja vanhojen asioiden jauhaminen joskus taukoaisi edes viikoksi.

Eipä taas yllätä, että mies kommentoi täällä jostain nalkuttavasta naisesta kun kyse on kuitenkin ihan elämän perusasioista, mitkä ei aina vaan voi olla pelkkää peruspositiivista, vaikka miten haluaisi. Parisuhteessa jaetaan myös negatiiviset asiat ja jos mies haluaa elää pelkistä posiuutisista niin sitten hänen ei kannata hakeutua parisuhteeseen.

Miehen kannalta asioiden jankkaaminen ja riitely ei johda mihinkään, tai johtaa siihen että hän lopulta lähtee.  

Ei parisuhteessa tarvitse riidellä, kaikki asiat voidaan puhua läpi, omaa mieltään saa olla ja toisen mielipidettä kuunnellaan ja kunnioitetaan.

Täällä eräs jonka 4 vuoden suhde tuli juuri päätökseen kun mies ei suostunut puhumaan mistään ja kaikki ongelmat laukaistiin maton alle. Selvittäköön itse lukkonsa, minä ehdotin pariterapiaan menoa ja kun se ei kelvannut, pyysin häntä menemään edes yksin.

Ehkä tällaiset asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia. Jos joku sanoo, että "joskus" tulee eteen vaikeita asioita, joista pitää voida keskustella, saattaa se tarkoittaa myös sitä, että näitä asioita ilmaantuu lähes päivittäin ja ne ovat jatkuvaa samaa valittamista asioista, joille ei voi mitään tehdä. Eihän kukaan jaksa sellaista loputtomiin kuunnella? Toki emme AP:n tilannetta tarkalleen tiedä, mutta jos on joskus ollut suhteessa ihmiseen, jonka elämä on pelkkää jatkuvaa vaikeaa keskustelua, alkaa kyllä ymmärtää, että sellainen voi pidemmän päälle rasittaa.

En tiedä olenko samanlainen, mutta meillä usein kyse on siitä että minä (mies) haluan ratkaista ongelman ja kumppani (nainen) haluaa valittaa aiheesta. En jaksa kuunnella puhetta ongelmasta jos sitä ei aleta ratkaisemaan. Se on minulle ainakin lähtökohtaisesti turhaa puhetta, joka masentaa ja vie energiat (minulta). Jos aletaan tehdä suunnitelmaa miten asia ratkaistaan, olen valmis.

Vaimo on oppinut sanomaan "tämä ei tarvitse ratkaisua" ja minä kysymään "haluatko vain puhua tästä", ja tämä vie minulta sen turhautumisen pois ja vaimo saa jakaa tunteensa.

Siis ihan perus stereotyyppinen mars ja venus tilanne, mutta on löydetty ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko samanlainen, mutta meillä usein kyse on siitä että minä (mies) haluan ratkaista ongelman ja kumppani (nainen) haluaa valittaa aiheesta. En jaksa kuunnella puhetta ongelmasta jos sitä ei aleta ratkaisemaan. Se on minulle ainakin lähtökohtaisesti turhaa puhetta, joka masentaa ja vie energiat (minulta). Jos aletaan tehdä suunnitelmaa miten asia ratkaistaan, olen valmis.

Vaimo on oppinut sanomaan "tämä ei tarvitse ratkaisua" ja minä kysymään "haluatko vain puhua tästä", ja tämä vie minulta sen turhautumisen pois ja vaimo saa jakaa tunteensa.

Siis ihan perus stereotyyppinen mars ja venus tilanne, mutta on löydetty ratkaisu.

Toi kuulostaa järkeenkäyvältä ja hyvältä. Mun ex ei halunnut ratkaisua, vaan hänen vastaus oli aina "mulla ei ole tohon vastausta - tyydy siihen", vaikka todellisuudessa hän oli nimenomaan tilanteen aiheuttaja. Minä olisin halunnut kuulla häneltä, mitä mieltä hän siitä ylipäätään oli ja mitä aikoo tehdä, jotta asia ratkeaa. Ei ratkennut vaan elettiin löysässä hirressä jatkuvasti eikä asiasta saanut keskustella.

6:1 sääntö.

Yhtä naputusta kohden pitäisi sanoa KUUSI hyvää asiaa. Tutkittu juttu, mutta toki keskiarvo. Ap:n miehen suhdeluku saattaa olla tietysti joku aivan muu.

Jeesus kristus kun voi elämä olla vaikeaa jo joidenkin naisten kaverinakin. Alkaa muistuttamaan parisuhdetta kun joka asiasta on tilivelvollinen toiselle ja pitää käydä jotain vakavia keskusteluja. Puhuu meidän välisestä "kommunikaatiosta", niinku ketkä kaverit muka puhuu tällaisista asioista. Vähemmästäkin alkaa vanne kiristämään.

Hyvässä parisuhteessa pystytään keskustelemaan vaikeistakin aiheista ja erimielisyyksistä. Jos joskus jompikumpi ei sillähetkellä jaksa, se ilmaistaan ystävällisesti ja ehdotetaan aiheeseen palattavan myöhemmin ja ehkäpä vielä tarkemmin milloin.

Näin meillä on toimittu ja koska puheyhteys on ollut aina olemassa, on vaikeistakin elämäntilanteista ja aiheista mm. pettäminen ja konkurssi päästy eteenpäin.

Liki 40 vuotta yhdessä. 

Miehelläsi on selvästi niin pahoja tunnelukkoja, mitkä lähes poikkeuksetta juontaa näissä tapauksissa lapsuudesta, että ei ole hänestä terveeseen parisuhteeseen kenties koskaan. Ansaitset parempaa. 

Mitä sanotte tästä: minun mieheni pelkää niin paljon exäänsä, että maksaa tälle 500 eur/kk, jotta jättäisi hänet rauhaan eikä puhuisi mitään. Heillä lapset vuoroviikkoasumisessa, eikä pitäisi maksaa mitään elatusta, tulotkaan ei ole ihmeelliset. Kun ihmettelin tuota, että hän oikeasti maksaa elatusta exästä, ei lapsista, niin hän raivostui ja pyysi ilmoittamaan, mikä on minun hintani, jotta minäkin jätän hänet rauhaan. Ihan kuin ihmissuhde olisi jokin ostosopimus. Hän kokee kaikki kysymykseni hyökkäyksenä eikä ota mitään vastuuta omasta käytöksestään. Hän siis määrittelee, mistä saa puhua.