Lue keskustelun säännöt.
Mieheni pelkää konflikteja eikä kestä pienintäkään negatiivisuutta
04.12.2024 |
Tästä oli hyvä keskustelu menossa, mutta taas kerran jostain käsittämättömästä syystä se poistettiin. Eikö elävästä elämästä saa puhua täällä?
Asiat on meillä siis pääsääntöisesti hyvin, mutta kuten normaalissa elämässä vaan sattuu ja tapahtuu, tulee joskus myös ikäviä asioita eteen, ja niistä yleensä parisuhteessa keskustellaan ja siirretään asia sen jälkeen sivuun, mutta meillä mistään negatiivisesta ei saa puhua. Miehen mielestä olen negatiivinen ihminen ja "valittaja", jos sanon ääneen jonkin minua harmittavan asian, mille en voi tehdä mitään. Eli jos asia on sellainen, mihin en voi vaikuttaa, siitä ei yksinkertaisesti sovi puhua ja valittaa. Kerron avoimesti hänelle omista asioistani, mutta en saa samanlaista vastakaikua. Hän saattaa kertoa omista työasioistaan, kauppakassin sisällöstä ja mitä päivän lehdessä puhutaan, mutta sen syvemmälle ei saa mennä.
Itseäni ahdistaa muutama selvittämätön asia, minkä hän on lakaissut maton alle, ja jos yritän aloittaa niistä puhumisen, menee mies vaikeaksi ja poistuu paikalta. Äänensävy muuttuu kireäksi ja kimeäksi ja kohta hän jo huutaa, miksi vänkään tällaisista asioista (mitä ei siis ole koskaan käsitelty). Mies siis päättää mistä saa tai ei saa puhua.
Hän pelkää riitaa minkä tahansa naisen kanssa. On ulkopuolisille (ja toki kotonakin) mukava ihminen, avulias, kohtelias, älykäs keskustelija, kunhan se on pintapuolista, eikä hänestä koskaan uskoisi, miten hirveästi hän pelkää.
Meillä oli tosiaan vieraana pariskunta, jonka miehen hän vei kesken kaiken kahvipöydästä pelaamaan videopeliä, kun keskustelu koski jotain hänen mielestään vaikeaa aihetta. Hän vaihtaa puheenaihetta täysin lennosta, jos aihe ei häntä miellytä. Pari muutakin ystäväperhettä on tätä ihmetellyt, miten tietyt aiheet katkaistaan ja vaihdetaan äkkiä kivoihin keskusteluihin.
Hän käy nyt vihdoin terapiassa, mutta en ole vielä paljoa edistystä tuntenut. Hänellä on toki traumaattiset kokemukset lapsuudesta äidistään ja sieltä juontuu äärettömän suuri tarve miellyttää kaikkia ja hakea kaikilta hyväksyntää. Sen takia hän no ajanut itsensä todella hankaliin tilanteisiin, mistä ei ole osannut poistua ja tämä on aiheuttanut meille riitoja, koska hän on kohdellut perhettään todella väärin.
Kysyin täältä viimeksi vertaistukea sekä sitä, onko kellään kokemusta, että tuo terapia jonain päivänä tekisi hänestä edes riittävän ehjän, jolloin hänestä saisi ihan oikean miehen, oikean kumppanin eikä aina epämiellyttävästä tilanteesta karkuun luikkivaa pelkuria?
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5 Keksitty tarina. Tiedän sen siitä, että kukaan mies ei menisi ilmoittamastasi syystä terapiaan.
Avaus pitäisi poistaa.
Siltähän tuo alkoi vaikuttaa. Alku oli triggeri kaikille naisille, puhumaton mies, itsetuhoinen ja terapiaan patistettu. Salamyhkäisesti kaikkea ei paljastettu heti, mutta ensimmäinen vähän sinne päin oleva kysymys, tippui aika oleellinen tieto pettämisestä.
Aloitus voisi olla oikea tilanne kyllä, mutta runko oli samanlainen kuin provoissa. Aloituksessa tarjottiin näennäisesti enemmän tietoa, muttei liikaa.
Klassikkotriggeri, veikkaan että tämän muunnokset uppoaa kuin häkä, koska siinä on paljon tuttua parisuhdekiemuraa. Onhan näitä samantyyppisiä nyt ollutkin muutama.
Elämässä kaikki ei ole niin mustavalkoista ja kaikkia i
Hyvä että hauskuutti. En kyllä yleensä vaivaudu huutelemaan provoa.
Mielenkiintoinen keskusteluna kyllä, koska elementit ovat keskustelua herättäviä. Ehkä itse toivoisin enemmän erilaisia näkökantoja, varsinkin miesten ja myös naisten, joilla ei ole sitä mustavalkoista näkökulmaa, että naisen kanta/tulkinta/johtopäätös/mielipide on ainoa sallittu. Se vetää keskustelun helposti melko yksipuoliseksi mulkutteluksi ja pastanjauhannaksi.
Pahoittelen jos loukkasin, sanoinkin että voisi kyllä olla oikeakin tilanne, koska alkuasetelma ja näkökanta oli varsin tavanomainen. Tarina vain eteni keksityn tapaan. Oli miten oli, voi siitä silti keskustella. Eri näkökulmista saattaa itse kukin oppia ja ymmärtää jotain uutta, jos mieli on avoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ahdistun riidanhaluisista naisista.
M45
Ei ole kyse riidanhaluisuudesta vaan siitä, että normielämässäkin tulee asioita, mitkä pitää selvittää yhdessä. Sinulleko ei ole IKINÄ tullut sanaharkkaa mistään?
Näitä tällaisia miehiä on. Itsekin olin vähän samantapainen ennenkuin pääsin treapiaan ja sain diagnoosin sekä lääkityksen.
M49
Naisia pidetään herkempinä kuin miehiä, mutta en usko sitä. Uskon, että naisilla ja miehillä on usein erilainen tapa käsitellä tai jättää käsittelemättä asioita. Miehet saattavat olla paljonkin herkempiä kuin naiset, vaan elämä opettaa pitämään herkkyytensä piilossa. Oppii olemaan kova tai välttelemään.
Vierailija kirjoitti:
0/5 Keksitty tarina. Tiedän sen siitä, että kukaan mies ei menisi ilmoittamastasi syystä terapiaan.
Avaus pitäisi poistaa.
En tiedä pitäisikö. Voi olla että olisi hyvinkin hyvä keskustelunaihe.
Olettaen, että keskustelu pysyy suht siistinä ja kaikki saavat ilmaista mielipiteensä ilman, että kukaan alkaa kirkumaan tai karjumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko se mies pettänyt vai ei?
Onhan se. Rivien välistä paistaa että on. Eikä halua puhua siitä vaan antaa ap:n käydä se tuska läpi yksin. Kunnon mulkku!
Meillä on tämäkin ennaltaehkäisevästi ratkaistu niin, että molemmat tietävät suhteen loppuvan pettämiseen. Jos alkaa ruoho näyttämään vihreältä aidan toisella puolella, ei ole epäselvyyttä mitä riskeeraa.
Eiköhän tämä ole kaikissa suhteissa ajateltu näin? Sitten kun käry käy niin ei välttämättä asiat ole kuitenkaan niin yksinkertaisia.
Puolisoni tuntien todellakin menee lusikat jakoon. Ylipäätänsä pitää olla melkoinen tampio, jos kuvittelee suhteen säilyvän tuollaisesta ennallaan. Yksittäinen pano ei enää tunnukaan sen arvoiselta, kun vaivautuu miettimään mitä se voi maksaa, vaikka kiinnijäämisen riski olisi 0,1 %.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuo vaikeat asiat liittyvät pettämiseen, miehesi käytös johtuu häpeästä, joka kalvaa häntä edelleen. Tuossa tapauksessa terapiaa tarvitaan - tulokset voisivat parantua, jos kumpikin aviopuoliso on mukana. Mutta jos asia on mielestäsi anteeksiantamaton, se on myös ratkaisematon.
Eikä tuollaisessa tilanteessa voi enää ehkäistä asioita mitenkään, maito on jo maassa. Joko toinen uskoo pettäjän olevan tulevaisuudessa vilpitön tai ei. Ei mitkään sanat tai vakuuttelut saa tapahtunutta enää tekemättömäksi ja luottamusta palautettua.
Jos petetty puoliso haluaa jatkaa suhdetta, onko hän oikeutettu piinaamaan toista koko loppuelämän? Vai opetteleeko elämään asian kanssa, opetellen luottamaan uudestaan, jos toinen sanoo ettei niin tapahdu enää?
Pettäjä voi lähteä tai opetella elämään kuten pettäjän kuuluu elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et loukannut. Harmittaa vaan kun täällä hyvät keskustelut poistetaan, vaikka aloittaja hakee vertaistukea, apua ja neuvoja ikävään ja hämmentävään tilanteeseen. Jollain tasolla kuitenkin lohduttaa aina kuulla, ettei ole itse täysi kaheli vaan jollain muullakin on samanlaisia haasteita elämässä ja kertoo, miten asian on ratkaissut. On se sitten ero tai jokin muu tapa.
Jonkun korvaan/silmään kaikki tavallisuudesta poikkeava vaikuttaa provolta, mutta kun kaikkien elämä ei mene kuin elokuvissa. En minäkään tällaista elämää halunnut ja kuvittelin tulevaisuuteni toisenlaiseksi silloin kun olin vielä nuori ja naivi.
Annetaan keskustelun siis jatkua, sillä kaikki näkökulmat on tervetulleita. En myöskään sano, että olisin itse virheetön ja viaton - kyllä varmasti ajan miehen välillä nurkkaan vaatiessani vastauksia, mutta sekin johtuu omasta hylkäämisenpelosta ja siitä, että kun ei tiedä asiasta riittävästi (koska toinen sulkeutuu), aiheuttaa se epävarmuutta ja epäluottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuo vaikeat asiat liittyvät pettämiseen, miehesi käytös johtuu häpeästä, joka kalvaa häntä edelleen. Tuossa tapauksessa terapiaa tarvitaan - tulokset voisivat parantua, jos kumpikin aviopuoliso on mukana. Mutta jos asia on mielestäsi anteeksiantamaton, se on myös ratkaisematon.
Eikä tuollaisessa tilanteessa voi enää ehkäistä asioita mitenkään, maito on jo maassa. Joko toinen uskoo pettäjän olevan tulevaisuudessa vilpitön tai ei. Ei mitkään sanat tai vakuuttelut saa tapahtunutta enää tekemättömäksi ja luottamusta palautettua.
Jos petetty puoliso haluaa jatkaa suhdetta, onko hän oikeutettu piinaamaan toista koko loppuelämän? Vai opetteleeko elämään asian kanssa, opetellen luottamaan uudestaan, jos toinen sanoo ettei niin tapahdu
Pettäjä voi lähteä tai opetella elämään kuten pettäjän kuuluu elää.
Miten pettäjän kuuluu siis elää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kertomus ei ole ainoa laatuaan. Meillä (ex-)miehen puhumattomuus ja pelko mahdollisesta konfliktista (vaikka sellaista ei olisi edes tulossa) meni niin pitkälle, että meillä oli kesälomatkin eri aikaan, koska hän ei uskaltanut exältään kysellä ajoissa, miten sovitaan heidän lasten kesälomat. Kenen luona ne on ja milloin? Yritin mieheltä kysyä siinä kohtaa kun töissä niitä piti laittaa listalle, mutta hän ei uskaltanut olla yhteydessä lasten äitiin saatikka, että olisi itse tälle ehdottanut ajankohtaa milloin voisi lapset ottaa kesälomalla luokseen. Kaikki heidän lasten asiat ilmoitti äiti, että näin toimitaan, koska mies ei uskaltanut sanoa mihinkään asiaan vastaan ja tästä tietenkin kärsi meidän perhe. Mahdoton kuvio olla miehen kanssa, joka ei uskalla avata suutaan. Tai no, voiko tällaista miestä edes kutsua mieheksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ahdistun riidanhaluisista naisista.
M45
Ei ole kyse riidanhaluisuudesta vaan siitä, että normielämässäkin tulee asioita, mitkä pitää selvittää yhdessä. Sinulleko ei ole IKINÄ tullut sanaharkkaa mistään?
Miten usein näitä "asioita" pitää selvittää? Et välttämättä huomaa kuinka ärsyttävältä ja rasittavalta kuulostat. Millaisia ne asiat on mitä pitää selvittää, sano esimerkki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ahdistun riidanhaluisista naisista.
M45
Ei ole kyse riidanhaluisuudesta vaan siitä, että normielämässäkin tulee asioita, mitkä pitää selvittää yhdessä. Sinulleko ei ole IKINÄ tullut sanaharkkaa mistään?
Ei ole tullut. Tai no naiset aloittaneet jostain yrittämään sanallista taistelua, mutta olen heti ottanut niistä eron. Noin 100 naista olen potkaissut pellolle, koska minä en todellakaan rupea mitään sanaharkkoja ja napinoita kuuntelemaan. Minä olen asiallinen ja jos nainen ei ole asiallinen, niin se vaihdetaan.
En ole se, jolle vastasit.
Minusta sinä et tunnu oikein parisuhdeihmiseltä. Tuo kuulostaa siltä kun vaihtaisit imurin, jossa on liikaa desibelejä. Tavallaan ymmärrän pointin, mutta jäin
Luuletko että tuo inceli on 100 naista nähnyt edes eläissään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ahdistun riidanhaluisista naisista.
M45
Ei ole kyse riidanhaluisuudesta vaan siitä, että normielämässäkin tulee asioita, mitkä pitää selvittää yhdessä. Sinulleko ei ole IKINÄ tullut sanaharkkaa mistään?
Miten usein näitä "asioita" pitää selvittää? Et välttämättä huomaa kuinka ärsyttävältä ja rasittavalta kuulostat. Millaisia ne asiat on mitä pitää selvittää, sano esimerkki?
Esimerkki: Joulun välipäivinä olisi kiva tehdä jotain. Onko hänen lapset meillä tuolloin vai ei? Tähän hän ei pysty antamaan vastausta, koska ei uskalla kysyä lasten äidiltä, ja vielä vähemmän itse ehdottaa jotain sinne päin. Tästä asiasta yritän kysyä uudestaan, että voisitko ystävällisesti kysyä lasten äidiltä, jotta voin vähän miettiä etukäteen. Ei onnistu ja siihen on minun tyytyminen. Jos alan tästä "vängätä" ja ihmettelen, että täytyyhän sinun nyt hyvä ihminen kyetä keskustelemaan näin perusasiasta, jotta me voimme tehdä jotain suunnitelmia tilanteen mukaan niin mies menee lukkoon ja häipyy kiukkupäissään ulos. Hän ei aio itse ikinä ehdottaa mitään vaan odottaa aina, että lasten äiti ilmoittaa, miten hän on milloinkin ajatellut ja mies sitten suostuu niihin kun ei uskalla sanoa mihinkään vastaan.
Ehkä olen sitten vain kohtuuton, rasittava ja hankala eikä missään perheissä tehdä mitään suunnitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuo vaikeat asiat liittyvät pettämiseen, miehesi käytös johtuu häpeästä, joka kalvaa häntä edelleen. Tuossa tapauksessa terapiaa tarvitaan - tulokset voisivat parantua, jos kumpikin aviopuoliso on mukana. Mutta jos asia on mielestäsi anteeksiantamaton, se on myös ratkaisematon.
Eikä tuollaisessa tilanteessa voi enää ehkäistä asioita mitenkään, maito on jo maassa. Joko toinen uskoo pettäjän olevan tulevaisuudessa vilpitön tai ei. Ei mitkään sanat tai vakuuttelut saa tapahtunutta enää tekemättömäksi ja luottamusta palautettua.
Jos petetty puoliso haluaa jatkaa suhdetta, onko hän oikeutettu piinaamaan toista koko loppuelämän? Vai opetteleeko elämään asian kanssa, opetellen luott
Eipä juuri mitenkään.
Lopeta se naisnalkutus niin ongelma poistuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ahdistun riidanhaluisista naisista.
M45
Ei ole kyse riidanhaluisuudesta vaan siitä, että normielämässäkin tulee asioita, mitkä pitää selvittää yhdessä. Sinulleko ei ole IKINÄ tullut sanaharkkaa mistään?
Miten usein näitä "asioita" pitää selvittää? Et välttämättä huomaa kuinka ärsyttävältä ja rasittavalta kuulostat. Millaisia ne asiat on mitä pitää selvittää, sano esimerkki?
Esimerkki: Joulun välipäivinä olisi kiva tehdä jotain. Onko hänen lapset meillä tuolloin vai ei? Tähän hän ei pysty antamaan vastausta, koska ei uskalla kysyä lasten äidiltä, ja vielä vähemmän itse ehdottaa jotain sinne päin. Tästä asiasta yritän kysyä uudestaan, että voisitko ystävällisesti kysyä lasten äidilt
No tuossa tapauksessa ymmärrän, on kyllä munaton mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ahdistun riidanhaluisista naisista.
M45
Ei ole kyse riidanhaluisuudesta vaan siitä, että normielämässäkin tulee asioita, mitkä pitää selvittää yhdessä. Sinulleko ei ole IKINÄ tullut sanaharkkaa mistään?
Miksi käyt sanaharkkaa asioista, joihin et voi vaikuttaa millään? Luojan kiitos en ole lesbo, en kestäisi tuollaista.
Ap, selvösti haluat toisenlaisen ukon ja tyhjänjauhajan. Saat sellaisen vain vaihtamalla. Selvästi et aio itseäsi luuttaa yhtään millääm tavallaz vaan ainoastaan miehen pitää muuttua kanssasi kinastelijaksi ja tyhjän jauhajaksi mietipä oikein tarkkaan, millä okeudella sinä sanelet miehelle, millainen hönen pitää olla, mutta hän ei saa sanella sinulle.
Aloituksen perusteella kyse on nimenomaan tyhjäpäisestä turhanjauhamisesta ja asiois
Tulitko tänne taas vaan huutelemaan tyhjänpäiväisiä kun ei ole muutakaan tekemistä? Ainakaan ketjua et ole lukenut yhtään kun osasit tehdä noin syväluotaavan analyysin ap:stä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ahdistun riidanhaluisista naisista.
M45
Ei ole kyse riidanhaluisuudesta vaan siitä, että normielämässäkin tulee asioita, mitkä pitää selvittää yhdessä. Sinulleko ei ole IKINÄ tullut sanaharkkaa mistään?
Miten usein näitä "asioita" pitää selvittää? Et välttämättä huomaa kuinka ärsyttävältä ja rasittavalta kuulostat. Millaisia ne asiat on mitä pitää selvittää, sano esimerkki?
Esimerkki: Joulun välipäivinä olisi kiva tehdä jotain. Onko hänen lapset meillä tuolloin vai ei? Tähän hän ei pysty antamaan vastausta, koska ei uskalla kysyä lasten äidiltä, ja vielä vähemmän itse ehdottaa jotain sinne päin. Tästä asiasta yritän kysyä uudestaan, että voisitko ystävällisesti kysyä lasten äidilt
Tjooh, en jäisi kyllä moisesta paranemista odottelemaan. Jokaisella on tiettävästi vain yksi elämä elettävänä, ja itse ainakin koen että ansaitsen rinnalleni puolison, jonka kanssa yksin ja yhdessä halutaan hyvä elämä, suju arki, jossa kunnioitetaan toisiamme, ja halutaan kehittää itseämme. Poikkeustilanteissa voisin rakastani koittaa tukea hankalissa hetkissä, mutta tämä vaikuttaa olevan niin syntyperäistä, etten haluaisi perheen jäävän tuleen makaamaan.
Meillä ei tarvitse heti osata vastata hankaliin kysymyksiin. Alussa mies ei osannut yhteisissä juhlissa huomioida minua ollenkaan, ja se tuntui kurjalta. Minä kerroin miltä se minusta tuntui. Mies ei ollut ajatellut asiaa niin, ehkä aluksi ärähti siitä, ei ymmärtänyt. Ajan kuluessa olemme oppineet pitämään taukoa jos tunteet kuumenevat, asioihin voidaan palata, ja kyllä, joskus emme saa kaikkiin asioihin vastausta "miksi teit niin?". siihenkin on pitänyt opetella "tyytymään" ja tärkeämpää on, että kumpikin pohtii miten tilanne olisi jatkossa paremmin, ja pitää huolta omasta osuudestaan. Joskus on itsekin pitänyt lähestyä " Minä en voi sille mitään, että tuo on sinun tunteesi. Kerro minulle mikä auttaisi"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä keskustelussa kerroit miehesi olevan myös itsetuhoinen/vahingoittavan itseään, kun hän ahdistuu. Muistanko oikein? Minusta tämä kuulostaa siltä, että terapian rinnalle voidaan tarvita myös ahdistus- tai masennuslääkitys paremman voinnin ja toimintatapojen tueksi.
Tai saattaisi sopia esim piilonarsismiin, jossa tällaisia itsesäälin värittämiä uhkauksia heitetään ilmoille silsi että saataisiin toisesta irti taas huolehtiva, lämmin reaktio, ja että varsinaista asiaa ei tarvitsisi käsitellä.
Riippuu että onko mukana itsensä satuttamista, vai pelkkää sillä uhkailua silloin kun haluaa tahtonsa läpi. Ensimmäinen kertoo masennuksesta, toinen voi olla piilonarsismia jos se nousee esiin lähinnä silloin kun siitä on "hyötyä". Ja tietääkö se miehen terapeutti tästä asiasta? - eri
Ikävätkin asiat pitäisi kyetä keskustelemaan parisuhteessa. Riitelykin siihen kuuluu eikä sen pitäisi olla pelottavaa.
Ei tuo kuulosta terveeltä parisuhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aloitat negatiivisesta asiasta puhumisen, muuttuuko käytöksesi, kehonkielesi, äänenkorkeutesi tai sanat joita käytät provokatiiviseksi ja hyökkääväksi, vai otatko ikävät asiat puheeksi normaalilla tavalla, olemalla oma ja rakastettava itsesi?
Otan asian esille normaalilla äänensävyllä kuin se olisi yksi asia muiden joukossa, mutta siinä vaiheessa jo mies alkaa huokailla ja hänen niskansa punottaa kun tietää, että ei pidä asiasta, mistä keskustellaan. Hän saattaa vastata siihen lyhyesti luokkaa "en osaa vastata - tyydy siihen" ja hänen mielestään asia on sillä käsitelty.
No jos hän ei osaa vastata, niin sitten hän ei osaa. Miksi pitää vängätä
En ole se, jolle vastasit.
Minusta sinä et tunnu oikein parisuhdeihmiseltä. Tuo kuulostaa siltä kun vaihtaisit imurin, jossa on liikaa desibelejä. Tavallaan ymmärrän pointin, mutta jäin miettimään valitsetko aina väärin, vai etkö osaa ratkaista ongelmaa muuten kuin luovuttamalla? Miettisin sinuna myös tuota "olen _heti_ ottanut _niistä_ eron". Omaan korvaan se särähtää. Sanotko siis seurustelukumppaneille etukäteen, että se on kerrasta poikki, jos on kanssasi eri mieltä mistään? Vai tuleeko se kaikille naisille aina ihan puskista, heti ensimmäisestä erimielisyydestä? Saa avata tarkemmin, jos siihen on mielenkiintoa.