Lue keskustelun säännöt.
Mieheni pelkää konflikteja eikä kestä pienintäkään negatiivisuutta
04.12.2024 |
Tästä oli hyvä keskustelu menossa, mutta taas kerran jostain käsittämättömästä syystä se poistettiin. Eikö elävästä elämästä saa puhua täällä?
Asiat on meillä siis pääsääntöisesti hyvin, mutta kuten normaalissa elämässä vaan sattuu ja tapahtuu, tulee joskus myös ikäviä asioita eteen, ja niistä yleensä parisuhteessa keskustellaan ja siirretään asia sen jälkeen sivuun, mutta meillä mistään negatiivisesta ei saa puhua. Miehen mielestä olen negatiivinen ihminen ja "valittaja", jos sanon ääneen jonkin minua harmittavan asian, mille en voi tehdä mitään. Eli jos asia on sellainen, mihin en voi vaikuttaa, siitä ei yksinkertaisesti sovi puhua ja valittaa. Kerron avoimesti hänelle omista asioistani, mutta en saa samanlaista vastakaikua. Hän saattaa kertoa omista työasioistaan, kauppakassin sisällöstä ja mitä päivän lehdessä puhutaan, mutta sen syvemmälle ei saa mennä.
Itseäni ahdistaa muutama selvittämätön asia, minkä hän on lakaissut maton alle, ja jos yritän aloittaa niistä puhumisen, menee mies vaikeaksi ja poistuu paikalta. Äänensävy muuttuu kireäksi ja kimeäksi ja kohta hän jo huutaa, miksi vänkään tällaisista asioista (mitä ei siis ole koskaan käsitelty). Mies siis päättää mistä saa tai ei saa puhua.
Hän pelkää riitaa minkä tahansa naisen kanssa. On ulkopuolisille (ja toki kotonakin) mukava ihminen, avulias, kohtelias, älykäs keskustelija, kunhan se on pintapuolista, eikä hänestä koskaan uskoisi, miten hirveästi hän pelkää.
Meillä oli tosiaan vieraana pariskunta, jonka miehen hän vei kesken kaiken kahvipöydästä pelaamaan videopeliä, kun keskustelu koski jotain hänen mielestään vaikeaa aihetta. Hän vaihtaa puheenaihetta täysin lennosta, jos aihe ei häntä miellytä. Pari muutakin ystäväperhettä on tätä ihmetellyt, miten tietyt aiheet katkaistaan ja vaihdetaan äkkiä kivoihin keskusteluihin.
Hän käy nyt vihdoin terapiassa, mutta en ole vielä paljoa edistystä tuntenut. Hänellä on toki traumaattiset kokemukset lapsuudesta äidistään ja sieltä juontuu äärettömän suuri tarve miellyttää kaikkia ja hakea kaikilta hyväksyntää. Sen takia hän no ajanut itsensä todella hankaliin tilanteisiin, mistä ei ole osannut poistua ja tämä on aiheuttanut meille riitoja, koska hän on kohdellut perhettään todella väärin.
Kysyin täältä viimeksi vertaistukea sekä sitä, onko kellään kokemusta, että tuo terapia jonain päivänä tekisi hänestä edes riittävän ehjän, jolloin hänestä saisi ihan oikean miehen, oikean kumppanin eikä aina epämiellyttävästä tilanteesta karkuun luikkivaa pelkuria?
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten negatiivisuus ja jatkuva siinä rypeminen on kenelle tahansa ennen pitkää ahdistavaa. Tämän palstan negatiivisuus ja valivali mentaliteetti on oikein ylistyslaulu suomalaisuudelle.
Upeaa, että sinä löydät ikävistäkin asioista pelkkää positiivista, sillä sehän olisi hirvittävää, jos antaisi ikäville tunteilleen vallan hetkeksikään. Ja että tämä on pelkästään suomalaisten piirre? Myös kaikissa muissa maissa juostaan ilmeisesti ulos ovesta, jos alkaa kuulostaa ikävältä. Miten reagoisit, jos joku läheinen kuolisi? Saisiko sitä surra ja itkeä kun on niin hirvittävä olo vai keksitkö siihen jonkin nasevan posijutun, millä saa ajatukset muualle?
Vastauksesi paljastaa, että kommunikointitapaasi sisältyy kärjistäminen. Kun pu
Olen eri, mutta eihän se keskustelu silloinkaan auta. Tuokin on niin äärimmäinen esimerkki, että ainoastaan ero olisi siihen ratkaisu eikä niinkään läpikäyminen pettäjän kanssa.
Mitä nämä ikävät tilanteet oikeasti ovat, joita haluat "käsitellä"? Jos mies on tehnyt jotain pettämiseen verrattavaa (myös uhkapelaus yms lasketaan), niin sinun kuuluisi kunnioittaa itseäsi ja lähteä, ei jäädä miehen kanssa rypemään uponneeseen laivaan. Jos kyse on jostain lievemmästä, niin olet ainakin tämän perusteella liian kärjistävä tai hyökkäävä ottaessasi asioita puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan voi sanoa että "paraneeko" mies, se riippuu niin monesta. Mutta ei traumojen käsittely yleensä tapahdu sormia napsauttamalla vaan siihen menee aikaa, vuosia. Haluatko odottaa niin kauan?
Joo. Tosin ei kaikissa perheissä huudeta tai kiljuta, se voi olla myös passiivisaggressiivista ja manipuloivaa kylmyyttä, murjottamista, vttuilua, päivien mykkäkoulua.
Kaikki asiat jää ilmaan tai maton alle.
Näin keskusteluyhteys loppuu vähitellen.. se kiva, mitä alussa oli kun keskusteltiin 10 tuntia putkeen ja toisen ajatukset kiinnosti.
Keskustelu ja riidatkin auttavat tuntemaan entistä enemmän. Voi olla turvallisella mielellä eri mieltä pelkäämättä että toinen sulkeutuu tai jättää yksin.
Läheisyys syntyy tästä turvallisuudentunteesta ja siitä että ajatuksia vaihdetaan kaikesta.
Se on mielenkiintoista. Joskus voikin lopulta sanoa ääneen "ainiin näinhän se onkin.. olit oikeassa".
Silloin pillastunut sanoo ettei ymmärtänyt tai että oli väärässä.
Kommunikaatio on tärkein. Sanat on tärkeitä.
Joo, kokemusta on. Paitsi mies osasi kyllä riidellä ja oli itse todella negatiivinen valittaja. Siis oikeasti raskas itsesäälissä kieriskelijä. Mutta kukaan muu ei saanut harmitella, vaikka huonoa säätä. Toisaalta ei mies kestänyt kivojakaan asioita, elleivät ne liittyneet häneen.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies löytää naisen jonka kanssa ei joudu riitelemään. Puhuminen ei auta koska jos sanot naiselle mistä kiikastaa niin hän suuttuu varmasti. Voi tulla erokin koska nainen ei kestä nähdä virheitä itsessään. Se on aina mies jonka pitäisi mukautua naisen tahtoon.
Ei ole totta. Ei voi yleistää. Tässä ilmeisesti mies nyt pelkää niin että vapisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nuo vaikeat asiat liittyvät pettämiseen, miehesi käytös johtuu häpeästä, joka kalvaa häntä edelleen. Tuossa tapauksessa terapiaa tarvitaan - tulokset voisivat parantua, jos kumpikin aviopuoliso on mukana. Mutta jos asia on mielestäsi anteeksiantamaton, se on myös ratkaisematon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies löytää naisen jonka kanssa ei joudu riitelemään. Puhuminen ei auta koska jos sanot naiselle mistä kiikastaa niin hän suuttuu varmasti. Voi tulla erokin koska nainen ei kestä nähdä virheitä itsessään. Se on aina mies jonka pitäisi mukautua naisen tahtoon.
Ei ole totta. Ei voi yleistää. Tässä ilmeisesti mies nyt pelkää niin että vapisee.
Koskaan ei tosiaan pitäisi yleistää. Mutta kansainvälisissä piireissä sitä väkisin huomaa kuinka tavanomainen suomalainen tyyli on hyvin koruton ja vähäeleinen, paitsi jos pitää valittaa ja raivota. Only in Finland ihmiset voivat närkästyä, jos kaupan kassa toivottaa hyvää päivänjatkoa. Ja useimmiten jatkuvalla syötöllä olevat negatiiviset ihmiset ovat täysin sokeita omalle käytökselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä keskustelussa kerroit miehesi olevan myös itsetuhoinen/vahingoittavan itseään, kun hän ahdistuu. Muistanko oikein?
Minusta tämä kuulostaa siltä, että terapian rinnalle voidaan tarvita myös ahdistus- tai masennuslääkitys paremman voinnin ja toimintatapojen tueksi.
Ilmainen psykiatri vauviksella.
Naurettavaa. Hävetköön. Kas kun ei valinnut jo valmisteitakin lääkkeistä valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos nuo vaikeat asiat liittyvät pettämiseen, miehesi käytös johtuu häpeästä, joka kalvaa häntä edelleen. Tuossa tapauksessa terapiaa tarvitaan - tulokset voisivat parantua, jos kumpikin aviopuoliso on mukana. Mutta jos asia on mielestäsi anteeksiantamaton, se on myös ratkaisematon.
Eikä tuollaisessa tilanteessa voi enää ehkäistä asioita mitenkään, maito on jo maassa. Joko toinen uskoo pettäjän olevan tulevaisuudessa vilpitön tai ei. Ei mitkään sanat tai vakuuttelut saa tapahtunutta enää tekemättömäksi ja luottamusta palautettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo suuttumuksen pelkääminen voi olla selitys.
Jos tilanne on sellainen, että kun vaimo ottaa esiin jonkin häntä ahdistavan asian kertoen sen äänensävyä muuttaen,
mies triggeröityy ja poistuu tilanteesta, koska hän pelkää,
että vaimolle ahdistuksen aiheuttajasta keskusteleminen äityy
vähitellen huudoksi ja lopulta kiljumiseksi.
🤣 Voi tulla paskat housuun 😂.
Ei tää voi olla tosimielellä kirjoitettua.
Herkkähipiäinen kyllä on.
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä keskustelussa kerroit miehesi olevan myös itsetuhoinen/vahingoittavan itseään, kun hän ahdistuu. Muistanko oikein? Minusta tämä kuulostaa siltä, että terapian rinnalle voidaan tarvita myös ahdistus- tai masennuslääkitys paremman voinnin ja toimintatapojen tueksi.
Näin oli kyllä. Sen hän on lopettanut onneksi suurimmilta osin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ahdistun riidanhaluisista naisista.
M45
Niin minäkin, ja olen itse nainen. Joskus ihmettelen, miten elämä voi olla heille niin vaikeaa. Miksi heille on niin tärkeää, että mies on heidän klooninsa, harrastaa samoja asioita ja tekee kaiken samalla tavalla kuin he. Jos asiat ei mene aina niin kuin he haluavat, se on terapian paikka ja rakentava keskustelunavaus av:lla. Sen voi sitten lukea ääneen kotona että ihan kaikki on kuule samaa mieltä kuin minä.
Eivät he säästä niitä naisiakaan, jotka eivät viihdy heidän seurassaan.Kaivelisivat rauhassa napanöyhtäänsä samanhenkisten kanssa ja jättäisivät toiset rauhaan. Pidän enemmän ihmisistä, jotka eivät ahdistele.
Saa nähdä, olenko tällä kertaa pick me girl, persu vai maalaispoika. Veikkaan ensimmäistä, koska komppasin väärää sukupuolta olevaa tyyppiä, vaikka sukupuolella ei olekaan mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ahdistun riidanhaluisista naisista.
M45
Ei ole kyse riidanhaluisuudesta vaan siitä, että normielämässäkin tulee asioita, mitkä pitää selvittää yhdessä. Sinulleko ei ole IKINÄ tullut sanaharkkaa mistään?
Ei niistä "asioiden selvityksistä" koskaan tule mitään, vaan samasta asiasta riidellään toistamiseen loppu parisuhteen ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi käytöksen juurisyytä ei tällä nettikeskustelulla selvitetä. Pitäisi olla käytännön esimerkkejä aihista, joita miehesi pelkää. Sisältyykö asian käsittelyyn aina kritiikkiä, joka kohdistuu muuhun kuin sinuun? Liittyykö negatiivinen aihe jonkinlaisella siteellä mieheesi, vai onko se hänestä riippumaton ja hänelle merkityksetön? Jos terapia ei ole miestäsi auttanut, kannattaisi pohtia, pitäisikö teidän molempien hyödyntää psykologin apua. Kerroit, että miehesi ei ole ehjä. Oletko itse ehjä? Sinullakin lienee pitkään padottuja ajatuksia ja tunteita, jotka hakevat ulospääsyään. Kun välttely, vähättely, selittely, valittaminen, kieltäminen ja syyttely on käyty läpi, puhuminen lähimmäiselle tai asiantuntijalle voi auttaa.
Hyvää pohdintaa 🙂. En ole itsekään ehjä, minulla on toisenlaiset traumat kuin miehellä, mutta olen ajatuksiani purkanut ammattilaisella jo vuosia ja minulle puhuminen ei ole vaikeaa. Niin vaikeaa kun se onkin, myönnän myös virheeni ja osuuteni joihinkin (en kaikkiin) niihin negatiivisiin asioihin, mitkä jollain tavalla liittyy mieheen ja saa hänellä karvat pystyyn. Asiat, mitkä syö sisältä koko ajan kun niihin ei saa muuta vastausta kuin ei minulla ole antaa vastausta. Joku sanoi, että sitä vatuloidaan, mutta olen eri mieltä. Jos ei mieltä painavaa asiaa ole selvitetty sitä ensimmäistäkään kertaa ja se kummittelee mielessä, kasvaa kunnon möröksi, niin olisiko se kuitenkin reilua käydä edes kerran läpi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ahdistun riidanhaluisista naisista.
M45
Niin minäkin, ja olen itse nainen. Joskus ihmettelen, miten elämä voi olla heille niin vaikeaa. Miksi heille on niin tärkeää, että mies on heidän klooninsa, harrastaa samoja asioita ja tekee kaiken samalla tavalla kuin he. Jos asiat ei mene aina niin kuin he haluavat, se on terapian paikka ja rakentava keskustelunavaus av:lla. Sen voi sitten lukea ääneen kotona että ihan kaikki on kuule samaa mieltä kuin minä.
Eivät he säästä niitä naisiakaan, jotka eivät viihdy heidän seurassaan.Kaivelisivat rauhassa napanöyhtäänsä samanhenkisten kanssa ja jättäisivät toiset rauhaan. Pidän enemmän ihmisistä, jotka eivät ahdistele.
Saa nähdä, olenko tällä kertaa pick me girl, persu vai maalaispoika. Veikkaan ensimmäistä, koska komppasin väärää sukupuolta olevaa tyyppiä, vaikka sukupuolella ei
Meillä tosiaan riidattomuus parisuhteessa ei johdu suinkaan samanmielisyydestä joka asiassa tai ongelmien lakaisusta maton alle. Se johtuu siitä, ettei kumpikaan yritä jyrätä toista maanrakoon ja asioista päätetään aidosti yhdessä. Ongelmia ei oikein pääse edes syntymään, kun on terve keskusteluyhteys ja molemmin puolinen kunnoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin nyt vaan on tuollainen elämänasenne. Toiset taas raskasmielisiä murehtijoita. Useimmat jotain siltä väliltä. Ei se sun miehesi tule muuttumaan tuossa asiassa yhtään sen enempää kuin sinäkään.
Ei tuo ole mikään elämänasenne vaan ongelma. Miehelläsi on raskas trauma taustalla ja toimii pelkurimaisesti. Hänen pitäisi kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuuta tunteistaan.
Ei minulla ole miestä. Olen itse enemmänkin sellainen, että en jaksa vatvoa jokaista erimielisyyttä, kunhan suuret linjat ovat kunnossa.
Joillakin on valitettavasti tapana julkituoda ikäviä asioita pelkästään syyttävällä ja syyllistävällä tavalla. Mikäli aloittaja on tällainen on toistaiseksi aina fiksuinta ohjata keskustelua asioihin joita aloittaja pystyy käsittelemään aikuismaisesti.
Jos ei pysty keskustelemaan ikävistä asioista riitelemättä niin ei ehkä kannata ollenkaan? Olisin sitä mieltä, jokaisella vain yksi elämä ja riidellessä menee aika kyllä täysin hukkaan. Turha romantisoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten negatiivisuus ja jatkuva siinä rypeminen on kenelle tahansa ennen pitkää ahdistavaa. Tämän palstan negatiivisuus ja valivali mentaliteetti on oikein ylistyslaulu suomalaisuudelle.
Upeaa, että sinä löydät ikävistäkin asioista pelkkää positiivista, sillä sehän olisi hirvittävää, jos antaisi ikäville tunteilleen vallan hetkeksikään. Ja että tämä on pelkästään suomalaisten piirre? Myös kaikissa muissa maissa juostaan ilmeisesti ulos ovesta, jos alkaa kuulostaa ikävältä. Miten reagoisit, jos joku läheinen kuolisi? Saisiko sitä surra ja itkeä kun on niin hirvittävä olo vai keksitkö siihen jonkin nasevan posijutun, millä saa ajatukset muualle?
Jo tästä viestistä huomaa, että raskasta olisi parisuhteessa. Tosi passiivisaggressiivinen tyyli. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi käytöksen juurisyytä ei tällä nettikeskustelulla selvitetä. Pitäisi olla käytännön esimerkkejä aihista, joita miehesi pelkää. Sisältyykö asian käsittelyyn aina kritiikkiä, joka kohdistuu muuhun kuin sinuun? Liittyykö negatiivinen aihe jonkinlaisella siteellä mieheesi, vai onko se hänestä riippumaton ja hänelle merkityksetön? Jos terapia ei ole miestäsi auttanut, kannattaisi pohtia, pitäisikö teidän molempien hyödyntää psykologin apua. Kerroit, että miehesi ei ole ehjä. Oletko itse ehjä? Sinullakin lienee pitkään padottuja ajatuksia ja tunteita, jotka hakevat ulospääsyään. Kun välttely, vähättely, selittely, valittaminen, kieltäminen ja syyttely on käyty läpi, puhuminen lähimmäiselle tai asiantuntijalle voi auttaa.
Hyvää pohdintaa 🙂. En ole itsekään ehjä, minulla on toisenlaiset traumat kuin miehellä, mutta olen ajatuksiani purkanut a
Sivusta kysyn, onko sinulla vain yksi asia, jonka haluat puida läpi etkä onnistu? Vai onko niitä tosi paljon? Jos kyse on sinun tunteistasi, on sinun asiasi käydä ne läpi oman pääsi sisällä ja pyrkiä niistä eroon. Terapiassa, kuten sanoit tehneesikin.
Jos kyseessä on iso liuta asioita, mitkä miehesi ajattelee ja tekee väärin, ja jos niistä pitää puhua joka tilanteessa, tai haluat ruotia tuntikaupalla kunnes toinen on samaa mieltä - silloin sinulla on paljon isompi ongelma kuin tunteenhallinta.
Kuinka paljon siedät elämässäsi muuten ihmisiä, jotka ajattelevat asiat eri tavalla kuin sinä? Entä jos joku on luonteeltaan erilainen kuin sinä? Siedätkö sitä?
Miehesi käytöksen juurisyytä ei tällä nettikeskustelulla selvitetä. Pitäisi olla käytännön esimerkkejä aihista, joita miehesi pelkää. Sisältyykö asian käsittelyyn aina kritiikkiä, joka kohdistuu muuhun kuin sinuun? Liittyykö negatiivinen aihe jonkinlaisella siteellä mieheesi, vai onko se hänestä riippumaton ja hänelle merkityksetön? Jos terapia ei ole miestäsi auttanut, kannattaisi pohtia, pitäisikö teidän molempien hyödyntää psykologin apua. Kerroit, että miehesi ei ole ehjä. Oletko itse ehjä? Sinullakin lienee pitkään padottuja ajatuksia ja tunteita, jotka hakevat ulospääsyään. Kun välttely, vähättely, selittely, valittaminen, kieltäminen ja syyttely on käyty läpi, puhuminen lähimmäiselle tai asiantuntijalle voi auttaa.