Saako lapsen ' tehdä yksin' ?

Eri asia on, kuka jaksaa olla yksinhuoltaja ja kuka ei, turvaverkostot on tarpeen

Lapsella nykyään ihana ja rakastava isäpuoli ja hyvin menee :)

isätöntä lasta tekisi. Vauvan/lapsen hoito ja kasvatus on sen verran rankkaa hommaa, että kyllä siinä on hyvä olla kaksi aikuista ihmistä jakamassa vastuuta. Ja jotenkin se, että sälytät lapsen harteille sen, ettei hänellä ole isää...siinä sitä on käsittelemistä koko elämän ajaksi.



Ketään en lähde tuomitsemaan taikka neuvomaan, mutta tämä on minun mielipiteeni.

elää valtavirrasta poikkeavalla tavalla. Ettei isättömyys johdu siis lapsesta, eikä tätä ole koskaan ' hylätty' esim. avioeron takia.

Toisaalta monella asiaan ryhtyvällä (kuten tässäkin tapauksessa) on vankka tukiverkosto.

-ap-

Vierailija:

isätöntä lasta tekisi. Vauvan/lapsen hoito ja kasvatus on sen verran rankkaa hommaa, että kyllä siinä on hyvä olla kaksi aikuista ihmistä jakamassa vastuuta. Ja jotenkin se, että sälytät lapsen harteille sen, ettei hänellä ole isää...siinä sitä on käsittelemistä koko elämän ajaksi.

Ketään en lähde tuomitsemaan taikka neuvomaan, mutta tämä on minun mielipiteeni.

Ei hyvä juttu! Lapsi kyselee kovasti ja minulle tämä on todella raskasta. Minun on vaikea hyväksyä, että isä on hyvin vieras lapselle, eikä kovin kiinnostunut.

Olen aina ollut vain äitini kanssa, toinen läheinen ihminen minulle on mummoni. Olen saanut elää rakastavassa perheessä, en ole kokenut jääväni mitään paitsi. Ei sellaista osaa kaivata mitä ei ole koskaan ollutkaan, toki minullakin oli vaihe, jolloin kyselin isästäni, luonnollista kiinnostusta tunsin siitä millainen hän oli. En siis tosiaankaan ollut kiinnostunut siitä miksi äitini ratkaisu oli hankkia minut yksin. Minulle tässä perhekuviossa ei ollut mitään kummallista.

Kysele lisää ap jos haluat:)

jossa nainen teki lapsen " yksin" , koska mies ei lasta halunnut. Suhde katkesi heti, kun nainen tuli raskaaksi. Lapsi on nyt jo useamman vuoden ikäinen, eikä ole koskaan tavannut isäänsä. Isällä ei siis ole muuta virkaa kuin avata kukkaro kerran kuussa.



Tämä taisi myös olla naisen suunnitelmissa, koska kertaakaan ei ole lapsen isää arkeensa kaivannut tai muuten miestä ikävöinyt. Miettii kuitenkin toisinaan, josko elatusmaksua saisi jotenkin korotettua.. (On nytkin paljon enemmän kuin se minimi.)



Eli: tämmöisen vehkeilyn tuomitsen jyrkästi. Jos nainen haluaa lapsen yksin, hoitakoon sen myös yksin, eikä sitten lypsä huiputtamaansa miestä. Pitäisi myös miettiä sitä, miten lapselle aikanaan kertoo " isättömyydestä" , omista valinnoistaan ym.



Toisaalta ymmärrän naisen halun tulla äidiksi. Lapsi on varmasti rakastettu ja onnellinen, mutta kyllä häneltä mielestäni puuttuu osa omaa identiteettiään, kun ei tunne isäänsä. Ja taas toisaalta, isänsä voi menettää muullakin tavalla..

Lapsen isä ei ole koskaan nähnyt lasta eikä myöskään maksa elatusmaksuja koska en sitä ole vaatinut. Isyystestejä ei ole tehty. Mies tietää lapsen olemassa olosta mutta ei ole lapsesta kiinnostunut. Meillä tähän kuvioon liittyy paljon muitakin asioita/ihmisiä joten jätän kertomatta tarkemmin.



Mutta siis pointti on se, että hyvin on mennyt tähän asti ja menee jatkossakin :)

Yksin tai lesbosuhteessa voi olla mitä parhain vanhempi. Täytyy kuitenkin hyväksyä se, että lapsen elämässä on tällöin iso aukko. Se aukko ei estä lapsen onnellisuutta, mutta uskon että jossain vaiheessa asia vaivaa. Sen käsittelemiseen täytyy varautua. Kaikki avoimuus on tärkeää ettei lapselle tule tunne ettei isä halunnut häntä. Esim siittiöiden luovuttajalla on päämääräänä nimenomaan hedelmöittää lapsi jolloin lapsi on toivottu myös isän puolelta.



Minun ystävällä on niin surkea isä että hän on melkein saanut isästä enemmän murhetta kuin iloa. En tiedä olisiko hänelle ollut helpompi kestää isättömyys. Varmaankin.

Tosin, jos on valmis seksiin, pitää olla myös valmis siihen, että ehkäisyn pettäessä saattaa nainen tulla raskaaksi.

eikä voivottele sitä isättömyyttä joka paikassa.

minä olen tehnyt niin, 5 vuotta olin tyttärelleni yh- äti. Tukiverkot oli ja on edelleen kunnossa, en kadu päivääkään. Opiskelin siinä samalla itselleni ammatin ja lapsi on tasapainoinen teini nykyään. Nykyään perheemme on uusperhe, mieheni on isä myös tyttärelleni. Tytön biologinen isä ei ole kuvioissa ollut koskaan, tietää lapsesta mutta se siitä.

jos ei oo sen mielipidettä kysynyt tai huomioinut. Lapsen kannalta ei kuitenkaan kovin kiva juttu olla isätön.

On varmaan ollut eri asia jos on ollut ' isätön' vaikkapa 1970-luvulla kuin 2000-luvulla... Lähinnä mietityttää se, että eihän lapsi itse kaipaa sitä mitä ei ole ollutkaan, mutta mitenköhän ympäristö suhtautuu? Ystävälläni on ns. tarkoituksellisesti isätön lapsi, ja pahin palaute ja jopa kiusaaminen aikoinaan (!!!) tuli päiväkodin erään opettajan taholta, jonka ajatusmaailmaan ei kyseinen perhemalli mahdu :(



Sen tiedän että läpi historian on lapset tehty ja hankittu itsekkäistä syistä: aina löytyy se ' minä haluan' -motiivi taustalta. Joskus se on tietysti pyritty koristelemaan kauniimmaksi kun onkaan ;)



(Tässä tapauksessa ei muuten ole kyse elatusmaksujen nyhtämisestä poissaolevalta isältä, kaikki on ihan rehellistä ja sovittua.)



-ap-

Eli jättämällä salaa ehkäisyn pois, tai hankkiutumalla raskaaksi niin ettei toisen osapuolen mielipidettä kysytä asiasta.



Sellainen ihminen joka tietoisesti haluaa lapsen yksin, ei oikeasti voi tietää mitä se arki yksin lapsen kanssa pahimmillaan voi olla.



Se ei ole mitään " lastenleikkiä" .



Eli en suosittele vartavasten hankkiutumaan raskaaksi.

" ei ihan vielä lapsia, katotaan muutaman vuoden päästä" . Ei kenenkään naisen tarvitse uhrata lapsensaantivuosiaan jahkailevan miehen takia.

minä en tehnyt lasta salaa,mies tiesi asiasta ja asia oli hänelle ok. isältä en ole koskaan vaatinut mitään enkä tule koskaan vaatimaan. tyttäreni tietää isästään eikä häntä ole isättömyyden takia koskaan kiusattu. ihan tasapainoinen ja tervejärkinen lapsi on tullut. miehen mallia on ollut kummeissa ja isoisässä.

mielestäni miestä on silloin huiputettu, jos lapsista on keskusteltu ja mies on sanonut, ettei todellakaan halua enää lasta. Hänellä oli jo teini-ikäisiä lapsia edellisestä suhteestaan. Nainen " huolehti" ehkäisystä, mutta kuinkas sitten kävikään..



Pitäisihän miehen(kin) pystyä luottamaan kumppaniinsa, eikös?

9

Kysyisinpä että mitäs sitten jos raskaaksi vahingossa tulee ja mies ei aio lapsesta huolehtia?. Silloinhan vaihtoehdot ovat: Hankkii lapsen yksin, abortti tai adoptio. Mikä olisi paras vaihtoehto?

Pitää nyt ainakin mielessä tiedot lapsen isästä ja antakaa ne lapselle jos ja kun lapsi niitä aikanaan kyselee.



Nimim. " Sain" 50 vuotiaana 30 vuotiaan pojan, lapset saivat velipuolen ja vaimo aikuisen lapsipuolen

Kyllä useimmat isättömänä kasvaneet lapset kaipaavat isää. Omassakin tuttavapiirissä on aikuisia, jotka kertovat kaivanneensa kovasti puuttuvaa tai tuntematonta isäänsä, mutta näin sanoo myös valtaosa lastenpsykiatreista.



Minusta isättömän lapsen tekeminen tieton tahtoen on väärin. Olen pohtinut tämän perusteellisesti läpi ihan henkilökohtaisesti, kun ensimmäisen lapsen jälkeen harkittiin toista lasta ja siinä vaiheessa alkoi olla selvää, että meidän avioliittomme ei kestä. Olisin halunnut toisen lapsen ja tiennyt jopa pärjääväni kaikin puolin ja ensimmäiselle lapsellekin se olisi ollut kaivattu sisko tai veli MUTTA kun vaikutti siltä, ettei isä viihdy kuvioissa, minusta olisi ollut moraalitonta tehdä sellaisessa tilanteessa lasta.



Yksinhuoltajana näen kyllä, miten paljon lapseni kaipaisi perinteistä perhettä, jossa äiti ja isä ovat läsnä (ja mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä vaikeampia kysymyksiä hän esittää), vaikka meillä sentään isä on jonkin verran kuvioissa edelleen mukana ja meillä on ihan hyvät välit.



Se on kyllä surullista, että niitä vastuuntuntoisia elämänkumppaniksi ja lasten isäksi kelvollisia miehiä ei kaikille hyville naisille riitä. Kaikkea muutakaan ei elämässä kuitenkaan voi saada, mitä haluaa - miksi kenen tahansa pitäisi väkisin saada hankkia lapsi?