Lue keskustelun säännöt.
Oletko miettinyt jopa itse...mrhaa, kun olet joutunut työttömäksi?
03.12.2024 |
Itse olen joutunut turvautumaan ammattiapuun, kun 2 kk päästäkin oli mielessä ajaa vain rekan alle.
N.50
Kommentit (86)
Ihanaa, meilläkin labbis. Niin tärkeä itselle ja lapsille. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä lähinnä siksi ettei tarvitse selitellä työkkärille,rahat kyllä riittäisi työttömänäkin.
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
En, mä otan tämän loman kannalta. Joskus sitten on taas töitä niin paljon ku vaan jaksaa tehdä
Et saa enää töitä jos joudut työttömäksi ellet ole vielä alle 30v ja hyvässä sosiaalisessa asemassa.
Juuri nyt tilanne on huono mutta näistä kuopista on ennenkin noustu. Omalla alallani työttömyys oli 90-luvulla 50%.
Kyllä kaikki lopulta jonnekin työllistyivät seuraavina vuosina.
Kannattaa ottaa tauosta kaikki irti. Kuntoilla ja kouluttaa itseään. Kun työpaikan saa sitten ei enää jaksa ja ehdi huolehtia omasta kunnostaan ja taidoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
En, mä otan tämän loman kannalta. Joskus sitten on taas töitä niin paljon ku vaan jaksaa tehdä
Et saa enää töitä jos joudut työttömäksi ellet ole vielä alle 30v ja hyvässä sosiaalisessa asemassa.
Mähän joudun aina syksyllä työttömäksi. Talvella teen sijaiskeikkaa, joskus on töitä enemmän, tällä hetkellä vähemmän
Vierailija kirjoitti:
Miten tilanteen osaisi kääntää voitoksi ?
Jos on kerrankin paljon aikaa voisiko tehdä kuntoremontin ? LAihduttaa 20kg ?
Lukea 20 kirjaa ?
Opetella uuden tietokoneohjelman tai edes Exelin ?
Moni tekee tuon ja pitää alussa työttömyyttä lomana. Sitten huomaa ettei sitä uutta työtä saa ei vaikka mitä. Siinä vaiheessa alkaa hiipiä epätoivo ja alkaa ahdistaa. Alkaa turhautua ja alkaa vaikeudet jo pelkästään köyhyyden takia. Tulee masennus joka onkin työttömän ainoa kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on pelottavaa, jos identiteetti on rakentunut tietyn asian varaan, ja sitten joutuu pohtimaan kuka onkaan.
Lopetus ei kuitenkaan ole ratkaisu.
Mulla on ollut kädet täynnä töitä työttömäksi jäämisen jälkeen, siitä vaan ei kukaan maksa koska tämä on harrastus ja vapaaehtoista.
Siitä vaan muutkin mummuja kuljettamaan asioita hoitamaan, ikä saa lopulta meidät kaikki kiinni.
Kun asuin vielä vanhempien luona ja rahat ei riittänyt omaan kämppään niin oli mielessä.
Nyt omillani ja on niin paljon rahaa ettei huolet paina. Työttömyyskorvauksen ja säästöjen turvin voisi olla 20 vuotta ainakin rennosti. Koitan olla töissä ainakin reilu 10 vuotta vielä ja voi alkaa miettiä aikaista "eläkettä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko elämäni työtön, täytän tänä vuonna 40. Ei ole kertaakaan ollut im mielessä. Elämä on ihanaa juuri näin. Satunnaisia työkokeiluja tai lyhyitä töitä ollut mutta ne vasta saakin aikaan im ajatuksia. Onneksi kouluttamattomana en töitä saa, haluan elää loppuelämäni näin. Tuolla joku mainitsi vanhemmat. Itsekin pidän huolta iäkkäistä vanhemmista, jos kävisin töissä en siihen pystyisi. Arvostavat apuani.
Ei työttömyys ole sama kuin arvottomuus ihmisenä, vaikka sitä meille yritetään toitottaa.
Eikö sinulla ole omaa elämää tai halua siihen. Ei aikuisen ihmisen tarkoitus ole pitää vanhemmille seuraa kokopäiväisesti. 40v pitäisi olla perhe-elämä jo täydessä vauhdissa ja tienaaminen ammattiarvostus huipussa.
En ole koskaan halunnut perhettä:D On oma elämä, harrastuksia ja matkustelenkin. Joku ihmetteli miten tulee toimeen. Ei ole velkoja, ei lainaa. Elän myös ilman päihteitä. Kirjoitan tällä hetkellä kirjaa ulkomaan kokemuksista. Kaikilla on se oma elämä, omanlaisensa. Yritin kyllä työelämää, mutta ei vaan onnistunut. Todennäköisesti on autismia, mutta en lähde diagnoosia hakemaan kun se ei elämääni merkittävästi muuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tilanteen osaisi kääntää voitoksi ?
Jos on kerrankin paljon aikaa voisiko tehdä kuntoremontin ? LAihduttaa 20kg ?
Lukea 20 kirjaa ?
Opetella uuden tietokoneohjelman tai edes Exelin ?
Moni tekee tuon ja pitää alussa työttömyyttä lomana. Sitten huomaa ettei sitä uutta työtä saa ei vaikka mitä. Siinä vaiheessa alkaa hiipiä epätoivo ja alkaa ahdistaa. Alkaa turhautua ja alkaa vaikeudet jo pelkästään köyhyyden takia. Tulee masennus joka onkin työttömän ainoa kaveri.
Vapaaehtoistyö ? Pakolaisapu tms ?
Alan vaihto ? Jokun oma palveluyritys ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla lähti elämä käsistä kun jäin työttömäksi. Nyt olen alkoholisti narkkari/töissä ollessa rajoitti tietysti päihteiden käyttöä, työttömänä ei ole mitään rajoja.
Työttömänä olemattomat korvaukset tulee vastaan päihteiden käytölle ja muutenkin päihteet ja työttömänä lusiminen sopii huonosti yhteen. Alkoholisteitsta ja nisteistä suurin osa on työllisiä. Jos joutuu työttömäksi kannattaa alkaa raittiiksi, säästyy rahaa ruokaankin.
Vierailija kirjoitti:
Se on pelottavaa, jos identiteetti on rakentunut tietyn asian varaan, ja sitten joutuu pohtimaan kuka onkaan.
Lopetus ei kuitenkaan ole ratkaisu.
Mulla on ollut kädet täynnä töitä työttömäksi jäämisen jälkeen, siitä vaan ei kukaan maksa koska tämä on harrastus ja vapaaehtoista.
Siitä vaan muutkin mummuja kuljettamaan asioita hoitamaan, ikä saa lopulta meidät kaikki kiinni.
Kyllä lopetus on ratkaisu. Lopullinen ratkaisu. Lapsellista mussuttaa muuta. Mutta onko siinä kuitenkaan järkeä, kun tämä loppuu muutaman vuoden tai vuosikymmenen päästä kuitenkin meiltä jokaiselta? Olisiko sama katsoa loppuun asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt niin epätoivoinen ole ollut, mutta kyllä minulle työttömyys on ollut yksi elämän suurimmista kriiseistä (vaikka kaikkea on koettu). Koskaan en ole saanut niin paljon ns. hyvää tarkoittavia neuvoja, jotka olivat tyyliin: "Hyvät tyypit saavat aina töitä" ja kummastelua siitä, miten ei ole töiden suhteen vieläkään tärpännyt. Arvosteltiin myös sitä, että kehtasin 4-vuotiaan lapsen viedä puolipäiväiseen hoitoon työnhaun takia, koska minun olisi pitänyt toki olla aktiivinen työnhakija lapsen täysipäiväisen hoidon ohella. Koin itseni tosi vialliseksi ja turhaksi.
Onneksi olen sittemmin päässyt vakituiseen, hyvään työhön ja työstä toiseen vaihtaessa pärjännyt myös työnhaussa. Mutta työttömyyttä en halua enää koskaan kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko elämäni työtön, täytän tänä vuonna 40. Ei ole kertaakaan ollut im mielessä. Elämä on ihanaa juuri näin. Satunnaisia työkokeiluja tai lyhyitä töitä ollut mutta ne vasta saakin aikaan im ajatuksia. Onneksi kouluttamattomana en töitä saa, haluan elää loppuelämäni näin. Tuolla joku mainitsi vanhemmat. Itsekin pidän huolta iäkkäistä vanhemmista, jos kävisin töissä en siihen pystyisi. Arvostavat apuani.
Ei työttömyys ole sama kuin arvottomuus ihmisenä, vaikka sitä meille yritetään toitottaa.
Eikö sinulla ole omaa elämää tai halua siihen. Ei aikuisen ihmisen tarkoitus ole pitää vanhemmille seuraa kokopäiväisesti. 40v pitäisi olla perhe-elämä jo täydessä vauhdissa ja tienaaminen ammattiarvostus huipussa.
En ole sama, mutta tuolla aiemmalla kirjoittajalla oli t
Varmasti, muttei sillä laskuja maksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan itseäni. En mieti tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Etkös sä miettinyt junan alle menemistä jo viime viikolla? Peruuntuiko se?
Ei junia, eikä edes raiteita, pikkupaikkakunnalla asun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta päivittäin. Sitten hankin koiran. Neljä vuotta työttömyyttä mutta en tunne itseäni enää arvottomaksi<3
Koirat on kivoja. Mnkärotuisen koiran hankit?
Labradorinnoutaja. Paras tyyppi ikinä. Aika kuluu kuin siivillä. Joskus mietin miten pärjää yksinään jos pääsen töihin:D Mutta olen opettanut alusta asti siihen että on välillä pitempiä aikoja yksin kotona.
Koirassako sun perustus on? Järjettömässä, lyhytikäisessä eläimessä?
Kehotettiin lakkoilee, lopputuloksena oli työpaikan menetys. Näinkin voi joutua kelaan
Olen miettinyt kyllä. Ja mitä kauemmin tässä tulee oltua työttömänä niin sitä suurempi väli ja ammattitaidon rapistuminen. Vähän kuin olisi kiristyvä hirttosilmukka kaulassa. Joka päivä fanaattisesti etsin uusia paikkoja, mutta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkös sä miettinyt junan alle menemistä jo viime viikolla? Peruuntuiko se?
Ei junia, eikä edes raiteita, pikkupaikkakunnalla asun.
Ok, se oli joku toinen. Mä mietin raiteita 3 v sitten, mutta matkalla katkesi autosta pakoputki, enkä kehdannut sellaisella pörinällä ajaa.
olen, mutta en työttömäksi joutumisen takia vaan sen takia koska olen työtön ja kukaan ei ole palkannut vaikka olen yrittänyt saada töitä ympäri ämpäri suomen omalta alalta ja sen ulkopuolelta sekä valmis muuttamaan työn perässä.
silti ollut työttömänä jo vuosia.