Lue keskustelun säännöt.
Oletko miettinyt jopa itse...mrhaa, kun olet joutunut työttömäksi?
03.12.2024 |
Itse olen joutunut turvautumaan ammattiapuun, kun 2 kk päästäkin oli mielessä ajaa vain rekan alle.
N.50
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ollut ihanaa kun on välillä saanut olla työtön. Ei tarvitse herätä herätyskellon pirinään, kukaan ei käske töissä tekemään asioita jotka ei edes kiinnosta.
Työttömänä olen elänyt ihania aikoja, kuten sen kun pyöräilimme äitini kanssa paljon ja keräsimme kukkia matkalta, joimme kahvit ja nauroimme. Rahaa ei paljoa edes mennyt kun kaikki ei tarvinnut olla hienoa ja uutta. Pystyin silti säästämään rahaa. Elämästä pitää välillä nauttia, ei työtä tekemällä rikastuu.
Sama kokemus. Pystyin viettämään enemmän aikaa vanhempieni kanssa. Harvemmin sitä katuu kuolinvuoteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työn takia ei kannata itseään tappaa.
En. Itsemurha tuli ajankohtaiseksi vasta sitten, kun työttömyyden seuraukset alkoivat kasautua. Valitettavasti myös mahdollisuudet kuolla kitumatta ovat nollassa, joten olen vielä hengissä.
Sinut on ohjelmoitu yhteiskunnan taholta olemaan "looser", jos et käy töissä. Itselleni myös työttömäksi jääminen oli aluksi järkytys, mutta nyt olen havainnut sen olevan oikea onnenpotku. Kun asian oikein oivaltaa, itsensä rakastaminen tuntuu oikein hyvältä. Tietenkin asioita täytyy tehdä, että yhteiskunta toimii, mutta ei silti tarvitse itseään orjuuttaa, että muut saavat paljon rahaa.
Minulla lähti elämä käsistä kun jäin työttömäksi. Nyt olen alkoholisti narkkari/töissä ollessa rajoitti tietysti päihteiden käyttöä, työttömänä ei ole mitään rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut koko elämäni työtön, täytän tänä vuonna 40. Ei ole kertaakaan ollut im mielessä. Elämä on ihanaa juuri näin. Satunnaisia työkokeiluja tai lyhyitä töitä ollut mutta ne vasta saakin aikaan im ajatuksia. Onneksi kouluttamattomana en töitä saa, haluan elää loppuelämäni näin. Tuolla joku mainitsi vanhemmat. Itsekin pidän huolta iäkkäistä vanhemmista, jos kävisin töissä en siihen pystyisi. Arvostavat apuani.
Ei työttömyys ole sama kuin arvottomuus ihmisenä, vaikka sitä meille yritetään toitottaa.
Niin, se on kyllä jännä, että se nirri ei lähde sotkematta muita ihmisiä, kuten rekan tai junan kuljettajia siihen. Tai kirjoittelematta palstoille. Jos itse tekisin niin, se olisi tuplavarmistus: silmukka ja lääkkeet, joista ei selviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheaa sanoa, mutta ei todellakaan. Työttömyys on ollut pitkästä aikaa paras ajanjakso elämässäni.
Eilen oli puuhakas päivä, tänään alan valmistella itsenäisyyspäivän viettoa. Tulee vieraita ja syömme, pelaamme lautapelejä. Varmaan kaivellaan esiin juotavaakin.
Päivät ovat muuttuneet hitaammiksi, kun teen kauppareissut kävellen, yhden asian kerrallaan. Joskus hukkaan puhelimen tai en avaa tietokonetta moneen päivään. Työväenopiston kurssit on mahtavia. Harrastukselle on aikaa. Kotona syödään hyvin. Niskakivut on hellittäneet.
Mirhaa? Eikös se ole Raamatullinen tuoksuaine?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on työttömyyskorvaus suhteessa suomen hintoatasoon ostovoimaltaan sama kuin kehitysmaissa. 590 eurolla kun alkaa työttömänä eloonjäämistaistelun on varmasti jokaisella mielenterveys koetuksella. Kun huomaa ettei töitä saa enää koskaan ja sitä kautta inhimillistä elämää.
Itsetuhoisia ajatuksia pyöritellessä kannattaa hakeutua terapiaan.
Tämä on hyvin paska maa.
En, mä otan tämän loman kannalta. Joskus sitten on taas töitä niin paljon ku vaan jaksaa tehdä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko elämäni työtön, täytän tänä vuonna 40. Ei ole kertaakaan ollut im mielessä. Elämä on ihanaa juuri näin. Satunnaisia työkokeiluja tai lyhyitä töitä ollut mutta ne vasta saakin aikaan im ajatuksia. Onneksi kouluttamattomana en töitä saa, haluan elää loppuelämäni näin. Tuolla joku mainitsi vanhemmat. Itsekin pidän huolta iäkkäistä vanhemmista, jos kävisin töissä en siihen pystyisi. Arvostavat apuani.
Ei työttömyys ole sama kuin arvottomuus ihmisenä, vaikka sitä meille yritetään toitottaa.
Arvottomuuden tunne vähenee kun ihmiset hylkää työttömän yksinäisyyteen, mutta siihen törmää aina ihmisten kanssa asioidessa ja koska ei ole mitään järkevää tekemistä. Elämä valuu hukkaan ja ympäristö vihaa eikä asialle itse voi tehdä yhtään mitään. Ne jotka kehuu nauttivansa elämästä työttömänä haluaisin kuulla lisää miten se onnistuu 590 euron nettokorvauksella?
Miten tilanteen osaisi kääntää voitoksi ?
Jos on kerrankin paljon aikaa voisiko tehdä kuntoremontin ? LAihduttaa 20kg ?
Lukea 20 kirjaa ?
Opetella uuden tietokoneohjelman tai edes Exelin ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko elämäni työtön, täytän tänä vuonna 40. Ei ole kertaakaan ollut im mielessä. Elämä on ihanaa juuri näin. Satunnaisia työkokeiluja tai lyhyitä töitä ollut mutta ne vasta saakin aikaan im ajatuksia. Onneksi kouluttamattomana en töitä saa, haluan elää loppuelämäni näin. Tuolla joku mainitsi vanhemmat. Itsekin pidän huolta iäkkäistä vanhemmista, jos kävisin töissä en siihen pystyisi. Arvostavat apuani.
Ei työttömyys ole sama kuin arvottomuus ihmisenä, vaikka sitä meille yritetään toitottaa.
Eikö sinulla ole omaa elämää tai halua siihen. Ei aikuisen ihmisen tarkoitus ole pitää vanhemmille seuraa kokopäiväisesti. 40v pitäisi olla perhe-elämä jo täydessä vauhdissa ja tienaaminen ammattiarvostus huipussa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on työttömyyskorvaus suhteessa suomen hintoatasoon ostovoimaltaan sama kuin kehitysmaissa. 590 eurolla kun alkaa työttömänä eloonjäämistaistelun on varmasti jokaisella mielenterveys koetuksella. Kun huomaa ettei töitä saa enää koskaan ja sitä kautta inhimillistä elämää.
Itsetuhoisia ajatuksia pyöritellessä kannattaa hakeutua terapiaan.
Tämä on hyvin paska maa.
Ei se mistään maasta ole kiinni vaan päästä. Se joko kestää tai ei. Eikä sillä ole mitään väliä, jos ei kestä. Sinä, minä ja kaikki, me ollaan täällä vain muutama hassu vuosi tai vuosikymmen. Toisaaltahan se on sitten sama, vaikka olisi loppuun asti.
Huvipuistohullu kirjoitti:
En, mä otan tämän loman kannalta. Joskus sitten on taas töitä niin paljon ku vaan jaksaa tehdä
Et saa enää töitä jos joudut työttömäksi ellet ole vielä alle 30v ja hyvässä sosiaalisessa asemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko elämäni työtön, täytän tänä vuonna 40. Ei ole kertaakaan ollut im mielessä. Elämä on ihanaa juuri näin. Satunnaisia työkokeiluja tai lyhyitä töitä ollut mutta ne vasta saakin aikaan im ajatuksia. Onneksi kouluttamattomana en töitä saa, haluan elää loppuelämäni näin. Tuolla joku mainitsi vanhemmat. Itsekin pidän huolta iäkkäistä vanhemmista, jos kävisin töissä en siihen pystyisi. Arvostavat apuani.
Ei työttömyys ole sama kuin arvottomuus ihmisenä, vaikka sitä meille yritetään toitottaa.
Arvottomuuden tunne vähenee kun ihmiset hylkää työttömän yksinäisyyteen, mutta siihen törmää aina ihmisten kanssa asioidessa ja koska ei ole mitään järkevää tekemistä. Elämä valuu hukkaan ja ympäristö vihaa eikä asialle itse voi tehdä yhtään mitään. Ne jotka kehuu nauttivansa elämästä työttömänä haluaisin kuulla lisää miten
Nuorempana minulle riitti kun kirjasto oli auki. Kirjat ovat ilmaisia ja niiden mukana pääsee vaikka minne.
Voi myös opetella uusia taitoja. Tai aloittaa vaikka tavoittellisen lenkkeilyn ja kuntoremontin.
Vierailija kirjoitti:
Työn takia ei kannata itseään tappaa.
Moni tappaa itsensä tekemällä liikaa työtä, yleisin kuolleisuuden syy on verisuonitaudit. Työttömän kannattaa alkaa heti suunnitella muuttoa suomesta järkevämpään maahan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko elämäni työtön, täytän tänä vuonna 40. Ei ole kertaakaan ollut im mielessä. Elämä on ihanaa juuri näin. Satunnaisia työkokeiluja tai lyhyitä töitä ollut mutta ne vasta saakin aikaan im ajatuksia. Onneksi kouluttamattomana en töitä saa, haluan elää loppuelämäni näin. Tuolla joku mainitsi vanhemmat. Itsekin pidän huolta iäkkäistä vanhemmista, jos kävisin töissä en siihen pystyisi. Arvostavat apuani.
Ei työttömyys ole sama kuin arvottomuus ihmisenä, vaikka sitä meille yritetään toitottaa.
Eikö sinulla ole omaa elämää tai halua siihen. Ei aikuisen ihmisen tarkoitus ole pitää vanhemmille seuraa kokopäiväisesti. 40v pitäisi olla perhe-elämä jo täydessä vauhdissa ja tienaaminen ammattiarvostus huipussa.
En ole sama, mutta tuolla aiemmalla kirjoittajalla oli tuossa kyllä se pointti että muiden auttamisesta saa iloa ja merkitystä elämäänsä.
Minä olin tyytyväinen kun määräaikainen työsopimus loppui. Nyt on kaksi siitä ja myös kaksi vuotta eläkeikään, eikä työvoimatoimistoa kiinnosta pätkääkään enää minun sijoittamiseni työelämään. Ovat ottaneet yhteyttä viimeksi kaksi vuotta sitten. Työhakemuksia olen tehnyt tänä aikana pyöreät 0. Enpä perään huutele. Eläkettä odotellessa.