Mitä teit oikein poikasi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mihin toi mielestäsi vaikuttaa, että valitsit isäksi vastuuntuntoisen nörtin? Tai mun mies on samanlainen, joten sinäänsä tunnen ne edut, mutta miten ne ovat vaikuttaneet sinun poikaasi.

Mun poika on vasta 3-vuotias, mutta olen 90 prosenttisen varma, että hänelle pamahtaa isompana ADHD-diagnoosi, koska kaikki hänen leikkinsä ovat juoksua ja remuamista. Meidän kirjan lukeminenkin on suurimmaksi osaksi sitä, että me luetaan ja poika höseltää jotain joko sängyssä tai samassa huoneessa. Välillä hän vaan juoksee huoneesta tekemään jotain muuta. Siltä kannalta tuntuu, että rauhallisen nörtin valitseminen isäksi ei ollut se paras vaihtoehto, kun isä mielellään vain lötköilisi eivätkä heidän temperamenttinsa kohtaa laisinkaan.

ADHD-oireista 60 prosenttia selittyy perintötekijöillä, joten ajattelepa millainen sähikäinen muksusi olisi, jos isäkin olisi vilkas.

Mitä äiti teki oikein pikkuveljen kanssa:

- isä valinta parempi kuin omani (en lähde avautumaan)

- äiti opetti miten naisia kohdellaan. 

Säilytimme ydinperheen ja noudatimme ikäsuosituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetin että mies on naisen yläpuolella.

Hyvin toimii: naiset palvovat häntä. Itsevarmuus, harvinainen nyky suomalaismiehellä. Tein oikein.

Äiti 52

Edelleen sama. Jo kotonani isä oli perheemme aurinko, hoiti kaikki järkityöt. Me tyttåret (3kpl) jumaloimme häntä ja hänen kykyään johtaa. Tottakai tiesimme olevamme alempana kuin hän, mutta se oli turvallinen, suojeltu olotila. Kaikille sisaruksilleni kävi myös hyvin, saivat kunnon miehen, kuten minäkin ja sain myös aivan ihanan, itsevarman ja suositun pojan. Äiti 52

Tänään poika tuo näytille miniäehdokkaan. Olen antanut kertoa itselleni, että nuori nainen on hyvästä perheestä, hyvä koulutus ja työpaikka. Minun täytyy myöhemmin valistaa järkevistä poikien kasvatusmetodeista häntäkin, mutta vaivihkaa. Toivon sydämestäni, että sukumme terve kehitys jatkuu. Nuorissa naisissa on nimittäin jokin ihmeellinen mentaalinen ja sosiaalinen häiriö. Tälläkin palstalla näkee paljon sitä. Minullekin on alatyylisesti joku, ilmeisesti nainen, kommentoinut. Nainen on naiselle susi. Heippa, täytyy kiirehtiä kampaajalle. Äiti 52

Vierailija kirjoitti:

Säilytimme ydinperheen ja noudatimme ikäsuosituksia.

Ikäsuositukset ja ruutuaika! Meillä 11 v pelaisi itsensä täysin tillin tallin väkivaltapelejä, jos saisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin toi mielestäsi vaikuttaa, että valitsit isäksi vastuuntuntoisen nörtin? Tai mun mies on samanlainen, joten sinäänsä tunnen ne edut, mutta miten ne ovat vaikuttaneet sinun poikaasi.

Mun poika on vasta 3-vuotias, mutta olen 90 prosenttisen varma, että hänelle pamahtaa isompana ADHD-diagnoosi, koska kaikki hänen leikkinsä ovat juoksua ja remuamista. Meidän kirjan lukeminenkin on suurimmaksi osaksi sitä, että me luetaan ja poika höseltää jotain joko sängyssä tai samassa huoneessa. Välillä hän vaan juoksee huoneesta tekemään jotain muuta. Siltä kannalta tuntuu, että rauhallisen nörtin valitseminen isäksi ei ollut se paras vaihtoehto, kun isä mielellään vain lötköilisi eivätkä heidän temperamenttinsa kohtaa laisinkaan.

Miten on mahdollista, että vastuuntuntoiseksi kuvailemasi mies vain lötköilee oman poikansa kasvatuksen suhteen?

Lötköillähän voi monella tavalla. On hyvä isä siinä mielessä, että hän kuuntelee ja ohjaa poikaamme, ja oletettavasti auttaa koulussa, kun sen aika on. Mutta laiska siinä mielessä, että ei hirveästi halua osallistua mihinkään harrastusjuttuihin. Esimerkiksi joku leivosten tekeminen harrastustoiminnan varainhankintaan on poissuljettu, ja mieluummin vain maksaa siitä, ettei tarvitse tehdä mitään.

Herranen aika, 47. Lapsenne on vasta 3-vuotias. Kaikilla sen ikäisillä on ADHD, jos diagnosoimaan aletaan. Siksi noin pieniä ei diagnosoida.

Kaikkein turhinta on tässä vaiheessa huolehtia siitä, ettei mies jaksa tehdä leivoksia harrastustoimintaan. Ei varojenkeruu ole vielä vuosiin ajankohtaista, eikä välttämättä koskaan, lapsenne valitsemasta harrastuksesta riippuen. Voi olla niinkin, että lapsenne tulee isäänsä eikä edes halua harrastaa mitään ohjattua sitten isompana. Lapsenne tarvitsee nyt ennen kaikkea säännöllisen päivärytmin, riittävästi liikuntaa ja unta.

Vierailija kirjoitti:

Herranen aika, 47. Lapsenne on vasta 3-vuotias. Kaikilla sen ikäisillä on ADHD, jos diagnosoimaan aletaan. Siksi noin pieniä ei diagnosoida.

Kaikkein turhinta on tässä vaiheessa huolehtia siitä, ettei mies jaksa tehdä leivoksia harrastustoimintaan. Ei varojenkeruu ole vielä vuosiin ajankohtaista, eikä välttämättä koskaan, lapsenne valitsemasta harrastuksesta riippuen. Voi olla niinkin, että lapsenne tulee isäänsä eikä edes halua harrastaa mitään ohjattua sitten isompana. Lapsenne tarvitsee nyt ennen kaikkea säännöllisen päivärytmin, riittävästi liikuntaa ja unta.

Voihan se olla, ettei ADHDtä ole, mutta kuten toinen kommentoija sanoi, on se aika periytyvää ja minulla se on. Se varainkeruu nyt oli esimerkki siitä lötköilyn tyypistä, jota mieheni harrastaa eikä välttämättä varsinainen huoli. Minä olen tähänkin mennessä ollut se, joka on ollut vastuussa pojan harrastuksista enkä usko asian varsinaisesti muuttuvan tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herranen aika, 47. Lapsenne on vasta 3-vuotias. Kaikilla sen ikäisillä on ADHD, jos diagnosoimaan aletaan. Siksi noin pieniä ei diagnosoida.

Kaikkein turhinta on tässä vaiheessa huolehtia siitä, ettei mies jaksa tehdä leivoksia harrastustoimintaan. Ei varojenkeruu ole vielä vuosiin ajankohtaista, eikä välttämättä koskaan, lapsenne valitsemasta harrastuksesta riippuen. Voi olla niinkin, että lapsenne tulee isäänsä eikä edes halua harrastaa mitään ohjattua sitten isompana. Lapsenne tarvitsee nyt ennen kaikkea säännöllisen päivärytmin, riittävästi liikuntaa ja unta.

Voihan se olla, ettei ADHDtä ole, mutta kuten toinen kommentoija sanoi, on se aika periytyvää ja minulla se on. Se varainkeruu nyt oli esimerkki siitä lötköilyn tyypistä, jota mieheni harrastaa eikä välttämättä varsinainen huoli. Minä olen tähänkin mennessä ollut se, joka on ollut vastuussa pojan

Ehkä ongelma on just siinä, että touhotat 3-vuotiaan harrastuksista ja leivonnaisista ja sen sellaisista, sen sijaan että pudottaisit omia kierroksiasi ja itse keskittyisit siihen pieneen ihmiseen itseensä. Ei 3-vuotias tarvitse mitään ohjattuja harrastuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herranen aika, 47. Lapsenne on vasta 3-vuotias. Kaikilla sen ikäisillä on ADHD, jos diagnosoimaan aletaan. Siksi noin pieniä ei diagnosoida.

Kaikkein turhinta on tässä vaiheessa huolehtia siitä, ettei mies jaksa tehdä leivoksia harrastustoimintaan. Ei varojenkeruu ole vielä vuosiin ajankohtaista, eikä välttämättä koskaan, lapsenne valitsemasta harrastuksesta riippuen. Voi olla niinkin, että lapsenne tulee isäänsä eikä edes halua harrastaa mitään ohjattua sitten isompana. Lapsenne tarvitsee nyt ennen kaikkea säännöllisen päivärytmin, riittävästi liikuntaa ja unta.

Voihan se olla, ettei ADHDtä ole, mutta kuten toinen kommentoija sanoi, on se aika periytyvää ja minulla se on. Se varainkeruu nyt oli esimerkki siitä lötköilyn tyypistä, jota mieheni harrastaa eikä välttämättä varsinainen huoli. Minä olen tähänk

Ei varmaan tarvitse ohjattua liikuntaa, mutta jos siellä on kiva käydä, niin mitä vikaa siinä on? Ja mistä tiedät, miten paljon keskityn lapseeni?

Jotain kai olen tehnyt oikeinkin, kun 12-vuotias poikani nousi yksin luokkaa vastaan, kun yrittivät alkaa kiusata yhtä luokkakaveriaan. Moni pyysi anteeksi ja homma kuivui siihen.

Tukenut terveissä mielenkiinnon kohteissa. Opettanut arvostamaan itse tehtyä ruokaa ja luonnossa liikkumista.

Vierailija kirjoitti:

Tukenut terveissä mielenkiinnon kohteissa. Opettanut arvostamaan itse tehtyä ruokaa ja luonnossa liikkumista.

Ja puhunut ongelmista. Hakenut apua koulun käyntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoin pojilleni vapauden kasvaa juuri sellaisiksi ihmisiksi kuin he itse halusivat. Kuljetin koulumatkat, maksoin harrastukset ja kun lähtivät opiskelemaan, ostettiin asunto järkevältä paikalta. Nyt he ovat molemmat kunnollisia veronmaksajia, joilla on ystäviä, harrastuksia ja kaiketi siedettävä elämä.

 

Kaikki tullut valmiina pojillesi. Kuvittelisin että oikeasti ovat vittumaisia idioottteja. 

Kuten sinä?

50: siinä on lähinnä se vika, kuinka kirjoitat miehestäsi. Kahden ADHD-ihmisen perheessä se kolmas, maadoittava elementti on todella tärkeä. Se, joka tosiaan jaksaa kuunnella ja auttaa, ehkä pitää rutiineja yllä. Se on vähintään yhtä tärkeää kuin leipominen ja harrastaminen. Sanon tämän ADHD-piirteisenä itsekin.

 

Ylipäätään yksi tärkeä asia on myöskin se, että kunnioittaa pojan isää. Täällä tosi moni on maininnut äidin ja naisten kunnioittamisen mallin tärkeyden, mutta yhtä tärkeää on saada malli myös isän kunnioittamiseen. Ja sitä kautta itsensä.

Ilmeisesti meni aika putkeen, kun hänestä tuli niin hieno mies! Vaikka itse sanonkin niin on mukava, fiksu ja vastuuntuntoinen. Opiskelee yliopistossa ja opinnot menee hyvin. Olin sellainen täällä haukuttu kotiäiti, pois työelämästä 6v lasten kanssa, poika ei ollut ikinä päiväkodissa.Tehtiin paljon yhdessä, pelattiin ja leivottiin, pikku sisarus mukana tietysti myös, käytiin uimassa ja talvella pulkkamäessä. Elämäni parasta aikaa oli tuo pikkulapsivaihe.

Vierailija kirjoitti:

Jotain kai olen tehnyt oikeinkin, kun 12-vuotias poikani nousi yksin luokkaa vastaan, kun yrittivät alkaa kiusata yhtä luokkakaveriaan. Moni pyysi anteeksi ja homma kuivui siihen.

Isot onnittelut sinulle. Totisesti olet tehnyt jotain oikein.

- puhelin vasta kouluun mennessä

- älypuhelin vasta yläkouluun mennessä

- rajoitettu ruutuaika, ainakin tietokone yms. 

- urheiluharrastuksia, joihin osallistuttiin ja joissa tuettiin

- pienenä luettiin kirjoja

- Aku Ankka -tilaus (lukee edes jotain ja Akussa on varsin rikas kieli)

- kaikenlaisiin kotitöihin osallistuminen

- pienestä asti säännöistä ja sanomisista pidettiin kiinni

- monenlaista yhteistä tekemistä, piirtämistä, askartelua, leikkimistä, rakentelua, pelaamista, liikuntaa, ulkona oloa, lukemista, musiikkia, elokuvia

- lapsen omat kiinnostuksenkohteet ja persoona huomioitiin, oltiin kiinnostuneita

- keskustelua kaikesta, jälkiviisaana puhuisin vielä enemmän tunneasioista ja parisuhdeasioista

- vähintään iltahalaukset ja -pusut niin pitkään kuin lapsi sallii

- jälkiviisaana yrittäisin vielä murrosikäiselle osoittaa enemmän pehmeää puolta ja ennen kaikkea puhua isälle, että tämä näyttäisi myös pehmeää puolta

- useimmille nuorille, varsinkin pojille, on parempi asua kotona vielä lukion/ammattikoulun ajan, mutta silloin pitää vaatia enemmän vastuun ottamista myös kotiasioista. Joillekin itsenäistyminen voi tehdä hyvääkin, mutta useimmille ei ihan vielä. 

- auttaminen alkuun itsenäisen elämisen kanssa, rahallisesti ja käytännössä, asioiden hoidossa, laskujen maksut ym. käytännöt pitää selittää ja opettaa, sopimusasiat, järkevä rahan käyttö ja muut, ettei sotke asioitaan

- jos on suhteita, niin hankkikaa kesätöitä, että saa sinne cv:hen jotain täytettä ja oppii tienaamaan itselleen rahaa

Luen päivittäin paljon kirjoja tuolle 2,5-vuotiaalle pojalleni. Uskon että tulee korkojen kera takaisin kaikki ne tunnit kun on luettu ja tutkittu kirjoja. Sanavarasto, empatiakyky ja mielikuvitus kehittyvät.

Anna anteeksi, mutta et kyllä edelleenkään ole mitenkään samalla viivalla miehesi kanssa. Luulisi aikuisen ihmisen itse huolehtivan itselleen talvivaatteet, ilman sen suurempa draamaa. Jo ihan siksikin, että lapset saisivat mallin, jossa aikuinen on aikuinen.

***

Selkeästi et ole koskaan ollut köyhä.

Et ole ikinä joutunut priorisoimaan asioita tai hankintoja toisten vuoksi ja luopumaan mistään jotta toiselle saisi jotain. Äitinä sitä asettaa lapsensa edelle ja 1. mies asetti itsensä. Lapset tottuivat tähän järjestykseen eivätkä uudessakaan elämässä heti ymmärtäneet muutosta. 

Kyse ei siis ole taidoistani tai kyvyistäni ostaa itselleni vaatteita tai ruokaa tai edes älykkyydestä (mikä on ihan kiitettävää luokkaa testien mukaan) vaan siitä että olin tottunut luopumaan omista tarpeistani muiden vuoksi. Nimenomaan ollut vastuussa muista hyvin pitkään