Ylen dokkarisarja Asunnottomat

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaisen taviksen on vaikea samastua tai edes käsittää, millaista sarjassa kuvattujen ihmisten elämä on ja millaisten asioiden kanssa he painivat. Ei oikein pysty ymmärtämään, että peilin tai hyllyn seinälle saaminen on jotenkin kummallisen ihmeellinen asia tai että likainen kattila tiskipöydällä on lähes liian suuri ongelma voitettavaksi. Jos huumeet poistetaan tuollaisesta elämästä, niin jääkö yhtään mitään jäljelle?

Tuo puuhailu on saman tasoista jos jättäisi alle 10-vuotiaat viikoksi keskenään. Tai nekin varmaan osaisi tehdä enemmän.  

Toki eihän sitä itsekään humalassa oikein pysty mihinkään ja noilla on kuitenkin paljon vahvemmat aineet. 

onneksi varaa asua hesassa

asutaan me työssäkäyvät kehyskunnissa

V i t t u a k o  noita hyysäämään..kuolkoot pois jos eivät saa elämäänsä järjestykseen..tolkuttomasti kuluja vaan yhteiskunnalle muiden ongelmien lisäksi..

Vierailija kirjoitti:

Laitokset pahimpia paikkoja tutustua päihteisiin. Jos et ole aiemmin käyttänyt niin siellä viimeistään sekaannut huumeisiin.

Vanhemmilla kasvatusvastuu tottakai mutta ihmettelen miten avuttomia ihmisalkuja laitoksista laitetaan maailmalle. 

Kyllä siellä laitoksissa yritetään myös auttaa, samoin jälkihuollon tukitoimia on tarjolla. Apua ei voi kuitenkaan pakottaa ottamaan vastaan, useimmat laitoksesta pääsevät täysi-ikäistyneet ottavat kyllä rahallisen tuen, ei muuta, ja sitten kohta ihmetellään kun on vuokrat maksamatta ja luottotiedot sössitty ja opiskelupaikkakaan ei kiinnosta. Valitettavasti kenellekään ei ole tarjolla kotiin tukea 24/7 vaikka sitä ehdottomasti useimmat tarvitsisivatkin.

Kysymys niille, joiden mielestä huumeiden kiskominen on vapaa valinta: Miksette itse ole hoikanjänteviä miljonäärejä? Olisitte voineet senkin elämän ihan vapaasti valita, mutta nyt ette ole edes unelma-ammatissanne, olette ylipainoisia, tuhlaatte aikaanne tällä vahingollisella keskustelupalstalla ja kaikella todennäköisyydellä elimistönne on kofeiinin kyllästämä 24/7 ja tällä hetkellä olette krapulassa, jos edes vielä nousitte sängystä.

Vierailija kirjoitti:

Asunnon sijaan päihdeongelmaiset pitäisi ensin roudata vuodeksi maatilalle eläinten pariin töitä tekemään. Huumeita ei olisi saatavilla ja näkisivät konkreettisesti kättensä jäljet. Samalla voisi opettaa muita taitoja kuten käsityöt ja kalastus. Tällaista kuitenkin pidettäisiin vapaudenriistona ja ihmisoikeuksien loukkauksena, vaikka tosiasiassa se olisi parasta mahdollista apua.

Mun äiti teki työuransa päihdehuollossa ja ennen eläkkeellepääsyään hän oli sellaisen tukikodin johtaja, jossa asui entisiä alkoholisteja. Se oli sellaisessa paikassa, joka oli alun perin ollut maatila ja äiti otti sinne kaneja ja lampaita. Niitä hoidettiin ja kasvatettiin siellä ihan syötäväksi ja lampaista sai taljojakin. Ne  asukkaat hoiti siellä niitä eläimiä ja äiti kertoi yhdestäkin miehestä, miten tärkeää sille oli se lampaiden hoito, kun näki miten hyvin pärjää niiden eläimien kanssa.

Itsellä meni melkein viisikymppiseksi, ennen kuin pystyin ymmärtämään miksi äiti ylipäätään halusi tehdä tuollaista työtä. Joiltain ihmisiltä se vaatii pitkän tien, ennen kuin pystyy näkemään näissä päihdeongelmaisissa sen ihmisen. Äitini itse kärsi koko elämänsä riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteesta. Työnsä kautta hän koki tekevänsä jotain tärkeää, mutta eläkeläisenä hän koki olevansa turha, ettei häntä tarvita enää mihinkään. Surullista, että hän pystyi näkemään päihdeongelmaiset avunannon arvoisina, mutta ei pystynyt itseään arvostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaisen taviksen on vaikea samastua tai edes käsittää, millaista sarjassa kuvattujen ihmisten elämä on ja millaisten asioiden kanssa he painivat. Ei oikein pysty ymmärtämään, että peilin tai hyllyn seinälle saaminen on jotenkin kummallisen ihmeellinen asia tai että likainen kattila tiskipöydällä on lähes liian suuri ongelma voitettavaksi. Jos huumeet poistetaan tuollaisesta elämästä, niin jääkö yhtään mitään jäljelle?

Minä elän taloudellisessa yltäkylläisyydessä, mutta pystyin silti samaistumaan, koska itsellänikin on toiminnanohjauksen vaikeuksia. Tiedän lisäksi ihmisiä, jotka eivät pysty koskemaan likaisiin astioihin edes tuoreeltaan. Se on joku aistiherkkyysjuttu, että niin kauan kun siltä lautaselta syödään, niin se on ok, mutta välittömästi syömisen jälkeen se muuttuu jotenkin ällöttäväksi niin ettei sitä pysty tiskaamaan. Tuollainen pitkään seisonut kattila alkaa todellakin haista, jos sitä on vielä yritetty liottaa. Parempi antaa kuivua, jos ei liotuksen jälkeen saa heti tiskattua.

Mutta tuota poraamisjuttua mietin, että onko se edes sallittua vuokra-asunnossa (yleensä ei) ja siinä seinässä oli vielä tapetit. Jos olisi ollut maalattu seinä, niin olisi ollut pienempi homma poismuuton yhteydessä paklata ne reiät ja maalata seinä. Mutta kuinka paikkaat reiän tapetista? Et mitenkään.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä näytetty, miten he rahoittivat päivittäisen huumeiden ostelun? Miten esimerkiksi Alisa teki sen, kun Jere oli vankilassa? Hän ei vaikuttanut kykenevältä tekemään rikoksia (tai mitään muutakaan).

Veikkaan että myi peppua. Hänhän vihjaisi vähän siihen suuntaan siinä ekassa jaksossa. Että hänen elämä on ollut aineita, seksiä, graffiteja ja alkoholia. Karua että tuollaista joku haluaa panna mutta aina joku pervo setämies löytyy. 

Hyvä persehän sillä oli (kuten oli muillakin naisilla, jotenkin yllätti) ja kampaamon jälkeen oli ihan vetävän näköinen muutenkin.

M43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitokset pahimpia paikkoja tutustua päihteisiin. Jos et ole aiemmin käyttänyt niin siellä viimeistään sekaannut huumeisiin.

Vanhemmilla kasvatusvastuu tottakai mutta ihmettelen miten avuttomia ihmisalkuja laitoksista laitetaan maailmalle. 

Kyllä siellä laitoksissa yritetään myös auttaa, samoin jälkihuollon tukitoimia on tarjolla. Apua ei voi kuitenkaan pakottaa ottamaan vastaan, useimmat laitoksesta pääsevät täysi-ikäistyneet ottavat kyllä rahallisen tuen, ei muuta, ja sitten kohta ihmetellään kun on vuokrat maksamatta ja luottotiedot sössitty ja opiskelupaikkakaan ei kiinnosta. Valitettavasti kenellekään ei ole tarjolla kotiin tukea 24/7 vaikka sitä ehdottomasti useimmat tarvitsisivatkin.

Jälkihuolto on ihan haista p hommaa. Ainakin minun kummipoikani on jätetty täysin heitteille,kun täytti 18 ja potkittiin ulos perhekodista. Ketään ei kiinnosta. Lapsi oli täysin tuuliajolla,oli jo perhekoti aikana. Sai pelata yöt läpeensä, koulun sai jättää käymättä, ei valmisteltu tulevaan mitenkään jne. Nyt menossa luottotiedot ja asunto alta. Ei päihteiden käyttöä,mutta elämä menee tietokoneella istuessa.Jälkihuoltoon oltu yhteydessä useaan kertaan, mitään ei tapahdu. Lapsi itse pyytänyt apua. Lastensuojelun raaka todellisuus on kyllä avautunut tämän 10v aikana,mitä lapsi on ollut lastensuojelun huomassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaisen taviksen on vaikea samastua tai edes käsittää, millaista sarjassa kuvattujen ihmisten elämä on ja millaisten asioiden kanssa he painivat. Ei oikein pysty ymmärtämään, että peilin tai hyllyn seinälle saaminen on jotenkin kummallisen ihmeellinen asia tai että likainen kattila tiskipöydällä on lähes liian suuri ongelma voitettavaksi. Jos huumeet poistetaan tuollaisesta elämästä, niin jääkö yhtään mitään jäljelle?

Minä elän taloudellisessa yltäkylläisyydessä, mutta pystyin silti samaistumaan, koska itsellänikin on toiminnanohjauksen vaikeuksia. Tiedän lisäksi ihmisiä, jotka eivät pysty koskemaan likaisiin astioihin edes tuoreeltaan. Se on joku aistiherkkyysjuttu, että niin kauan kun siltä lautaselta syödään, niin se on ok, mutta välittömästi syömisen jälkeen se muuttuu jotenkin ällöttäväksi niin ettei sitä pysty tiskaamaan. Tuollainen pitkään

Reikien poraaminen vuokra-asunnon seinään on sallittua jos sitä ei ole erikseen kielletty.

Kyllä köyhäkin saa ripustaa taulun seinälleen.

Poraamista hassumpi juttu oli se peilin liimaaminen seinään jollain hurjalla myrkkyliimalla. Siinähän lähtee seinä mukaan, kun taloyhtiö yrittää peilin irrottaa ja lasku tulee tietysti perässä.

Jere pääsi vankilasta, ja ensimmäinen asia oli kaljanjuonti ja palaaminen sellaiseen kotiin, missä tyttökaveri piikittää subutexia. Mahtoiko Jere kaljalinjalla pysyä siinä kodissa? 

Tonyn eli Tatin tyttökaveri lähti katkolta kesken kaiken. Tyttö näytti viimeisissä kuvissa siltä kuin olisi piristänyt itseään huumeilla. Veikkaan amfetamiinia. Tony kai pääsi korvaushoitoon itse. Miten mahtaa näillä kahdella mennä? 

Se kolmas tyyppi, Midu, joka oli mukana parilla ekalla jaksolla, jäi kyydistä. Hänestä ei kerrottu sen enempää.

Varmasti ihan fiksuja ja toimeliaita nuoria olisivat ilman huumeita. Nythän heidän kaikki toiminta, ajatukset, puhe oli kuin hidastetusta filmistä.

En tiedä mitä se korvaushoito sitten oikein on? Huumaako se annettava lääke vai mitä? Käytetäänkö sitä loppuelämän vai pitääkö siitäkin jossain vaiheessa vierottautua? Miten se estää huumeiden käytön?

Vanhempani ovat alkoholisteja ja näillä nuorilla oli hieman samanlaiset puheet tulevasta. Sellaisia tyhjiä lupauksia, suunnitelmia raitistumisesta ja "ryhdistäytymisestä" jotka toteutetaan sitten joskus, muiden ihmisten ja järjestelmän syyttelyä.. Valitetaan kun hoitoon pääsy kestää mutta siellä hoidossa ei pysytä viikkoa kauempaa tai siellä rampataan uudestaan ja uudestaan.

Tietyllä tavalla ymmärrän ja tunnen myötätuntoa mutta samalla myös tulee ärsytyksen tunteita. Kun taas kerran joku huumeidenkäyttäjä vie sun uuden polkupyörän joka on sulle ainoa kulkuväline töihin niin kyllä se suoraan sanottuna vituttaa. Näistäkin nuorista annettiin sellainen "herttainen" kuva mutta rikoksillahan suurin osa rahoittaa käytön. Olen myös asunut tälläisten naapurissa ja elämä ei ole läheskään aina yhtä hellittelyä ja pusuttelua. 

Vierailija kirjoitti:

Varmasti ihan fiksuja ja toimeliaita nuoria olisivat ilman huumeita. Nythän heidän kaikki toiminta, ajatukset, puhe oli kuin hidastetusta filmistä.

En tiedä mitä se korvaushoito sitten oikein on? Huumaako se annettava lääke vai mitä? Käytetäänkö sitä loppuelämän vai pitääkö siitäkin jossain vaiheessa vierottautua? Miten se estää huumeiden käytön?

Vanhempani ovat alkoholisteja ja näillä nuorilla oli hieman samanlaiset puheet tulevasta. Sellaisia tyhjiä lupauksia, suunnitelmia raitistumisesta ja "ryhdistäytymisestä" jotka toteutetaan sitten joskus, muiden ihmisten ja järjestelmän syyttelyä.. Valitetaan kun hoitoon pääsy kestää mutta siellä hoidossa ei pysytä viikkoa kauempaa tai siellä rampataan uudestaan ja uudestaan.

Tietyllä tavalla ymmärrän ja tunnen myötätuntoa mutta samalla myös tulee ärsytyksen tunteita. Kun taas kerran joku huumeidenkäyttäjä vie sun uuden polkupyörän joka on sulle ainoa kulkuvälin

Korvaushoidon idea on muuttaa rikollinen kamankäyttö lailliseksi lääkitsemiseksi. Oletus on, että potilas on niin addiktoitunut aineeseen, ettei voi olla saamatta ainetta. Sitten yhteiskunta nostaa kädet pystyyn ja sanoo, että vedä sitten aineita mutta hae aineet lääkäriltä, niin käytät lääkettä etkä laitonta huumetta. Näin vieroitusoireet pysyvät pois ja potilas lain oikealla puolella.

Lääkäri kai sanoisi, ettei korvaushoidossa annettava kama päihdytä vaan pitää vieroitusoireet poissa. Tiedä sitten. Jos asia niin yksinkertaista olisi, niin luulisi, ettei Suomessa olisi yhtään narkkia vaan pelkästään korvaushoitopotilaita.

Usein on niin, että moni ihminen ei itsekään vakavissaan halua elämänmuutosta eikä tehdä työtä sen eteen ennen kuin on ihan pakko.

Ja tämä koskee kaikkia ihmisiä, ei vain alkoholisteja ja huumeriippuvaisia.

Esim. ylipainoinen tietää, että ei pitäisi syödä niin paljon herkkuja mutta syö silti, ja pitäisi liikkua mutta silti ei liiku. Katsokaa TLC:ltä sitä sairaalloisten lihavien ihmisten TV-sarjaa. Siinäkin on riippuvuus, ja vaikka kuinka saa apua niin toipuminen on erittäin vaikeaa ja valtaosa retkahtaa. Usein taustalla juurisyynä historiasta tulevat henkiset ongelmat, mihin pitäisi saada apua - mutta pitäisi myös olla jaksamista käsitellä ne. Mistä sen jaksamisen saa ihminen revittyä?

Kivuista kärsivä haluaa vaivattoman helpotuksen, pillerin, mieluummin kuin vaikkapa joogata ja venytellä tunti päivässä.

Ja täysin päihteetön ja mieleltään terve kasikymppinen äitini, kun soitan ja kysyn oletko tänään käynyt kävelyllä, niin "en mä tänään kun on ollut kaikenlaista muuta, olen pessyt pyykkiä, mutta kyllä mä huomenna menen." 

Kun eläkeläinen, kenellä ei ole mitään muuta kuin aikaa, ei "ehdi" (eli viitsi) käydä puolen tunnin kävelyllä, niin on aika paljon vaadittu, että vaikean lapsuuden omaava ja erilaisia mielenterveydellisiä ja neuropsykiatrisia hoitamattomia haasteita omaava huumeriippuvainen saisi ihan tuosta noin vaan "otettua itseään niskasta kiinni" ja lopetettua päihteiden käytön ilman mitään tukea yhteiskunnalta ja ilman asuntoa. 

Oma tahto tietysti on kaikista tärkein. Miten sen tahdon saisi käännettyä siten, että ihminen lopettaa ja saa pelastettua itsensä, sen kun tietäisi niin aika monta ihmiselämää saisi pelastettua.

Sehän monien huumeriippuvaisten lasten ja nuorten läheisiä tuskastuttaa, kun vaikka sitä apua tarjoaisi ja apua olisi, niin silti voi olla että ihminen ei sitä apua vakavissaan ota vastaan eikä vakavissaan halua muutosta, ja se on raastavaa katsoa kun ihminen joka on hölmöillyt ja ollut kusipääkin, mutta ketä silti rakastat suunnattomasti, tuhoaa itseään etkä voi mitään muuta kuin voimattomana seurata vierestä.

Kuinka monen huumenuoren vanhempi on yrittänyt tehdä ihan kaikkensa auttaakseen, ilman tulosta.

Sarjan ihmisille toivon kaikkea hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti ihan fiksuja ja toimeliaita nuoria olisivat ilman huumeita. Nythän heidän kaikki toiminta, ajatukset, puhe oli kuin hidastetusta filmistä.

En tiedä mitä se korvaushoito sitten oikein on? Huumaako se annettava lääke vai mitä? Käytetäänkö sitä loppuelämän vai pitääkö siitäkin jossain vaiheessa vierottautua? Miten se estää huumeiden käytön?

Vanhempani ovat alkoholisteja ja näillä nuorilla oli hieman samanlaiset puheet tulevasta. Sellaisia tyhjiä lupauksia, suunnitelmia raitistumisesta ja "ryhdistäytymisestä" jotka toteutetaan sitten joskus, muiden ihmisten ja järjestelmän syyttelyä.. Valitetaan kun hoitoon pääsy kestää mutta siellä hoidossa ei pysytä viikkoa kauempaa tai siellä rampataan uudestaan ja uudestaan.

Tietyllä tavalla ymmärrän ja tunnen myötätuntoa mutta samalla myös tulee ärsytyksen tunteita. Kun taas kerran joku huumeidenkäyttäjä vie sun

Ei se korvaushoito kyllä silminnähden ainakaan päihdytä. Hyvin monia auttaa pysymään erossa katuhuumeista, rikoksista ja tyyliin jokaviikkoisesta elvyttämisestä. Jos korvaushoitolainen vaikuttaa päihtyneeltä,  niin silloin hänellä on  aineiden ohikäyttöä. 

Siinähän sitä on elämään sisältöä, kun vetää päihteitä aamusta iltaan ja käy välillä vankilassa ja katkolla. Laitoksessa kun kärsii krapulansa ja lepää jokusen viikon tai kuukauden, niin taas jaksaa kiskoa kamaa vapauduttuaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuvaat miten olet tehnyt asioita elämässäsi ja saavuttanutkin asioita. Tekstistäsi kuvastuu yksin selviytyjän maailmankuva, jossa empatiaa ei muille heru. Lapsuutesi liene vahingoittanut sinua enemmän kuin arvaatkaan. 

Niin eli ihan sama mitä vastaa, niin väärin meni. Osa meistä siis kouluttautuu ja hankkii sen keskiluokkaisen elämän haasteellisesta lapsuudesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys niille, joiden mielestä huumeiden kiskominen on vapaa valinta: Miksette itse ole hoikanjänteviä miljonäärejä? Olisitte voineet senkin elämän ihan vapaasti valita, mutta nyt ette ole edes unelma-ammatissanne, olette ylipainoisia, tuhlaatte aikaanne tällä vahingollisella keskustelupalstalla ja kaikella todennäköisyydellä elimistönne on kofeiinin kyllästämä 24/7 ja tällä hetkellä olette krapulassa, jos edes vielä nousitte sängystä.

Olen hoikanjäntevä ja lopetin tupakoinnin kuin seinään. Alkoholin kanssa tarvitsin tukea, mutta nyt raittiina jo joitakin vuosia eli en herää krapulassa. Kyllä se oli oma valinta vetää niitä päihteitä. Kaikki oli yhteiskunnan jne syytä. Siinä vaiheessa, kun on valmis ottamaan vastuuta omasta tekemisestään, on raitistuminen mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti ihan fiksuja ja toimeliaita nuoria olisivat ilman huumeita. Nythän heidän kaikki toiminta, ajatukset, puhe oli kuin hidastetusta filmistä.

En tiedä mitä se korvaushoito sitten oikein on? Huumaako se annettava lääke vai mitä? Käytetäänkö sitä loppuelämän vai pitääkö siitäkin jossain vaiheessa vierottautua? Miten se estää huumeiden käytön?

Vanhempani ovat alkoholisteja ja näillä nuorilla oli hieman samanlaiset puheet tulevasta. Sellaisia tyhjiä lupauksia, suunnitelmia raitistumisesta ja "ryhdistäytymisestä" jotka toteutetaan sitten joskus, muiden ihmisten ja järjestelmän syyttelyä.. Valitetaan kun hoitoon pääsy kestää mutta siellä hoidossa ei pysytä viikkoa kauempaa tai siellä rampataan uudestaan ja uudestaan.

Tietyllä tavalla ymmärrän ja tunnen myötätuntoa mutta samalla myös tulee ärsytyksen tunteita. Kun taas kerran joku huumeidenkäyttäjä vie sun

Onhan tuo silti parempi vaihtoehto kuin hankkia kaduilta epämääräinen määrä jotain ja pölliä sinun pyörä. Korvaushoito on kuitenkin säännöllistä ja hallittua käyttöä. Toki jos sen lisäksi vetää kaikkea mitä käsiinsä saa, pitää se lopettaa heti.