Ylen dokkarisarja Asunnottomat

Vierailija kirjoitti:

Surullisia tarinoita. Toivottavasti he ovat päässeet kamasta ja jamasta irti.

Tuskin yksin.

Entisiä laitosnuoria kaikki. Meidän lastensuojelu ei toimi, jos tällaista jälkeä tulee huostaanotetuista nuorista.

Vierailija kirjoitti:

Entisiä laitosnuoria kaikki. Meidän lastensuojelu ei toimi, jos tällaista jälkeä tulee huostaanotetuista nuorista.

Niinpä. Yksi ei edes kyennyt puhumaan lapsuudestaan, joten en yhtään ihmettele, ettei kykene näiden traumojensa kanssa olemaan selvinpäin.

Vituttaa kattoa nuoria miehiä, jotka on löysiä kuin ripulipaska. Nuo on koko ikänsä veronmaksajien elätettäviä. Vaihtaisin koska tahansa tuollaiset kantasuomalaiset ulkomaan eläviin, ne sentään jaksaa yrittää ja tehdä töitä.

Laitokset pahimpia paikkoja tutustua päihteisiin. Jos et ole aiemmin käyttänyt niin siellä viimeistään sekaannut huumeisiin.

Vanhemmilla kasvatusvastuu tottakai mutta ihmettelen miten avuttomia ihmisalkuja laitoksista laitetaan maailmalle. 

Lastensuojelulaitosten jälkihuollossa on parantamisen varaa. Nuori täyttää 18 , hommataan huonekalut ja asunto, muttei ole opetettu kuinka itsenäisesti pärjätään elämässä.

Onko kyse laitostumisesta? Miksi nuoret "hatkaavat" eli karkailevat noista laitoksista?

Miksi kamalista kodeista huostaanotettuja lapsia palautetaan takaisin rääkättäviksi ja rikottaviksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa kattoa nuoria miehiä, jotka on löysiä kuin ripulipaska. Nuo on koko ikänsä veronmaksajien elätettäviä. Vaihtaisin koska tahansa tuollaiset kantasuomalaiset ulkomaan eläviin, ne sentään jaksaa yrittää ja tehdä töitä.

Tarkoitatko Petteri Orpon ja Jyrki Kataisen kaltaisia siipeilijöitä ja työn vieroksujia?

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa kattoa nuoria miehiä, jotka on löysiä kuin ripulipaska. Nuo on koko ikänsä veronmaksajien elätettäviä. Vaihtaisin koska tahansa tuollaiset kantasuomalaiset ulkomaan eläviin, ne sentään jaksaa yrittää ja tehdä töitä.

Aina jaksaa yllättää maailman etuoikeutetumpien valkoisten terveiden ihmisten ulina ja kateus, myös narkomaaneja kohtaan. 

Jeren olemuksessa ja puheen selkeydessä huomasi ison eron kun oli ollut ilman päihteitä vankilassa. Toivottavasti saisivat vielä elämästä kiinni. Alisa myös sattui jotenkin sydämeen katsoa, niin nuoret nätit kasvot, ihan lapsi vielä :(

En tuntenut pisaraakaan empatiaa. Asunnottomilla oli paljon tavaraa ja he polttivat tupakkaa. Varmaan varastelevat ja myyvät nuoremmille huumeita. 

Tässä keskustelussa on useasti vilissyt sanat hyysäminen ja ymmärtäminen On totta kai selvää, että ihmisellä on itsellä myös vastuuta ja loppupeleissä päätös lopettaa on ihmisellä itsellään. Silti voi ymmärtää, että taustalla on usein kaikenlaista kaltoinkohtelua, traumoja, hyvin vaikeita kokemuksia ja/tai mahdollisesti omien vanhempien säännöllistä päihteidenkäyttöä. Monella se on ylisukupolvista ja sitä ketjua ei ole helppo katkaista. Kuuntelen paljon true crimea ja eräässä kirjassa oli tapaus, että 9-vuotias poika kauppasi yhdessä isänsä kanssa huumeita kaduilla. Ja tämä siis Suomessa. Eli kyllä jotkut vanhemmat oikeasti vetävät lapsensa mukaan huumekauppaan ja aineiden käyttöön. Siitä maailmasta ei ole helppo päästä eroon edes aikuisena. Se maailma on hyvin kalsea, itsekeskeinen ja julma. Siellä suurin osa kuolee melko nuorena yliannostukseen, sairauskohtauksen tai henkirikoksen uhrina. En tuntisi kateutta tuossa maailmassa elävää narkkaria kohtaan, vaikka saisikin sossusta muutaman satasen.

Mullakin on ollut monia vaikeita asioita menneisyydessä, mutta osaan nimetä myös useita suojaavia tekijöitä, jotka ovat ehkäisseet sen ettei minusta tullut huumeiden käyttäjää. Ei tulisi mieleenkään leijua sillä, että minä olen parempi ihminen, kun en vaikeista kokemuksestani huolimatta tarttunut ruiskuun. Mielialalääkkeitä syön ja mulla jo muutaman päivän tauko aiheuttaa sellaiset vieroitusoireet, että etsin hädissään ja epätoivoisesti joka nurkasta edes yhtä unohtunutta pillerin jämää. Voin siten vain kuvitella, miten vaikeaa irrottautuminen huumeista on.

Suosittelen kauno- ja tietokirjallisuuden lukemista, se avartaa maailmankuvaa ja kehittää empatiakykyä. Itsekin luen nyt kirjaa, jonka päähenkilö on entinen huumeidenkäyttäjä ja viettänyt aikaa paljon kadulla. Hänen tarinansa on todella mielenkiintoinen ja sydäntä koskettava. Samaan aikaan voi tunnistaa päihteiden käyttäjän oman vastuun että ymmärtää syitä taustalla, mikä siihen on ajanut. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita 

Vierailija kirjoitti:

Surullisia tarinoita. Toivottavasti he ovat päässeet kamasta ja jamasta irti.

Juu, varmasti ovat joka ainoa päässeet...

Vierailija kirjoitti:

Laitokset pahimpia paikkoja tutustua päihteisiin. Jos et ole aiemmin käyttänyt niin siellä viimeistään sekaannut huumeisiin.

Vanhemmilla kasvatusvastuu tottakai mutta ihmettelen miten avuttomia ihmisalkuja laitoksista laitetaan maailmalle. 

Laitoksessa katos laitostuu, v*tun narkki!

Jos kaikilta päihteiden käyttäjiltä vedetään tuet pois, niin meillä olisi paljon turvattomammat kadut ja pitäisi asentaa useampiin koteihin turvajärjestelmiä. Vahvasti riippuvainen hankkii aineensa keinolla millä hyvänsä. Toki nämä tarvitsisivat paljon muutakin apua, että pääsisivät irti päihteistä.

Jos on lapsesta asti joutunut pakenemaan arkea, niin mitä muuta tekee aikuisenakaan?

Lähettäisin leirille joka ainoan noista. Ei mulla muuta ja Topi sinne kans!

Miksi yhteiskunnan vastuulle sysätään kamoista irti pääsy? Eikö mitään tarvitse itse yrittää?

Tuossakin ohjelmassa vilahti yksi oikein ammattivaras. 

Nuorisokoti antaa hyvät lähtökohdat nuorelle.Asunto, Kalusteet, tv, vaatteet ym. Lisäksi etsitään opiskelumahdollisuuksia, työkokeilua ym. Tukea saa. Mutta ikävä kyllä harva haluaa sitä tukea. Mitä vielä pitää tehdä, miksi nuoria ei vastuulliseta sitoutumaan johonkin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mistähän noille nisteille tulee rahaa huumeisiin ja tupakkaan joita vetävät jatkuvasti? Voi saatana! Käydään jossain "hoidossa", sekin yhteiskunnan varoilla ja homma jatkuu sitten samanlaisena. Kämpät hirveessä kunnossa mutta mistään ei näytä olevan puutetta! Nurkat täynnä tavaraa. Näille syydetään rahaa kun normi-ihmiset käy töissä ja kustantaa näiden luuserien elämän.

Kyllä sieltä taustalta yleensä löytyy selittäviä/altistavia tekijöitä, harva vaan niistä haluaa puhua televisiossa, jos on edes vielä itse tunnistanut niitä päihdeongelmiensa syyksi. 

Lapsuudenkodin olosuhteet: mahdollisesti päihteiden käyttöä, vanhempien mt ongelmia, psyykkistä tai fyysistä hyväksikäyttöä tai väkivaltaa. Ei auteta läksyissä, ei kannusteta ja tueta, ei olla kiinnostuneita, ei kysellä perään, ei ohjata ha

Missään nimessä en tarkoita, etteikö keskiluokka tekisi useinkin töitä hyvinvointinsa eteen, kyllähän se yleensä tekee. Erot muodostuvatkin usein vain jo siten, että lapsuudessa ja nuoruudessa sosiaalisesti syrjäytynyt, kiusattu, köyhä, huostaanotettu tai muuten traumatisoitu nuori kehittää heikon itsetunnon ja/tai mielenterveyden, jolloin ajatus edetä eteenpäin elämässä peruskoulun jälkeen esimerkiksi kouluttautuen ei välttämättä näyttäydy realistisena. Monelle tällaiselle nuorelle akuutein ajatus onkin saada päänsä sekaisin ja unohtaa elämänsä. Juuri tätä monen sellaisen, jolle lapsuus- ja nuoruus on tuottanut runsaasti ilon ja onnistumisen tunteita, jolle useimmat arkiaamut ovat olleet askeleita uusiin mielekkäisiin kokemuksiin ja viikonloput rentoutumista ja hauskanpitoa ystävien ja perheen kesken, voi olla äärimmäisen vaikea sisäistää. On ihmisiä, joille herääminen uuteen päivään oli ja on enemmänkin päättymättömältä tuntuva painajainen, olipa kyse arjesta tai lomasta.

Tiede tunnistaa varsin hyvin, että suuressa otannassa kokonaisvaltaisella huono-osaisuudella, kuten myös hyväosaisuudella, on taipumus periytyä. Syrjäytyneen lapsesta tulee syrjäytynyt, köyhän lapsesta köyhä, matalasti kouluttautuneen lapsesta matalasti koulutettu, pienituloisen lapsesta pienituloinen. Terveyserot eri sosiaaliluokkien välillä ovat myös tutkitusti huomattavia. Luokkaerot siis tuotavat yhtäällä hyvinvointia, toisaalla pahoinvointia. Kyse on yhteiskunnan rakenteiden epätasapainosta, joka ei suosi kaikkia tasapuolisesti ja tämä eriarvoistava asetelma astuu voimaan heti kun uusi ihminen syntyy maailmaan. Suomessa on tehty melko paljon eriarvoisuuden vähentämiseksi, kuten järjestetty ilmainen koulutus ja melkein ilmainen terveydenhuolto, mutta toisaalta varallisuuserot ja hyvinvointierot ovat siitä huolimatta kasvaneet, eikä juuri kukaan puhu perintöjen tai pääomatulojen korkeammasta verottamisesta. Varallisuus- ja tuloerot erottavat ihmisiä omiin todellisuuksiinsa, jolloin ymmärrys toisenlaisista todellisuuksista hämärtyy. Hyväosainen ei välttämättä ymmärrä, miksi "joku vetää elämänsä vessanpytystä alas", toisaalta syrjäytynyt taas ei välttämättä edes oikein hahmota, mitä keskiluokkaisuus on tai osaa arvostaa sitä, jos ei ole sellaisten arvojen parissa kasvanut. 

Onnekas lapsi ja nuori saa pienestä pitäen kannustusta, ohjausta ja mallia liikunnalliseen elämäntapaan, vastuullisuuteen, terveelliseen ruokavalioon, sosiaalisten suhteiden ylläpitoon, uuden opiskeluun, uteliaisuuteen, itsevarmuuteen, työntekoon, ristiriitatilanteiden järkevään ratkaisuun ja hallittuun emotionaaliseen ilmaisuun. Onko suurikaan ihme, jos tällaisista oloista kasvaa aikuisia, joille keskiluokkainen arvomaailma on itsestäänselvyys?

Eihän tuossa oke normaaleja lähtökohtia, jos vauvana huostaanotetaan ja kaikki vanhempien tuki puuttuu läpi elämän. Näillä pitäisi olla joku välivaihe sen nuorisokodin eli täyden laitosasumisen ja itsekseen muuttamisen välissä. Vaikka tuettu asunto, jossa henkilökunta käy joka toinen päivä katsomassa että kaikki ok ja patistamassa laittamaan ruokaa yms. Sitten kun sillä tavalla pärjää, niin voi muuttaa kokonaan omilleen.

Katso sarja. Äläkä osoita omaa paremmuuttasi lyömällä toisia. Päihdeaddiktio sairaus. Sen syntyyn ja kehittymiseen voivat vaikuttaa hyvin monet asiat, ja jokaisella sarjan ihmisistä on oma tarinansa. Sarjassa tuodaan esiin hyvin erilaisista taustoista lähtevien polkua asunnottomuudesta omaan  himaan. Toiveet näillä ihmisellä on hyvin samanlaisia kuin kenellä muulla tahansa, paluu ns. normaaliin elämään, osaksi yhteiskuntaa, duuniin, perhe-elämään. Ja se että, nämä ihmiset jotenkin syyttäisivät yhteiskuntaa, on täyttä paskapuhetta. Hyvin monet ovat tajunneet väärien valintojensa ketjun, tuntevat syyllisyyttä, taistelevat romahtaneen omanarvontunnon kanssa, ja taistelevat päivästä toiseen kuvioissa, joita tietysti normikansalaisten on vaikea ymmärtää. Sarjassa on myös toivoa, yritetään etsiä suuntaa, nähdä se seesteisempi tulevaisuus kuitenkin mahdollisena. Ja perin inhimillistä on huomata että myös rakkaudella on ihan todellista voimaa, ihmisestä riippumatta.

Se lienee jokaisen oikeus. Ja jonkinlaiset seinät ja katto ympärillä.