Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset väittää resilienssinsä olevan hyvä vaikka heille ei ole koskaan edes tapahtunut mitään?
Nämä ihmiset ei ole joutuneet kokemaan elämässä oikeasti mitään merkittäviä vastoinkäymisiä. Eihän sitä sitten voi tietää.
Kommentit (443)
Tosiaan on paljon asioita, joita ei voi tietää. Esimerkiksi raiskaukset ja abortit ovat kokemuksia, joista moni ei kerro kuin ehkä muutamalle harvalle ihmiselle. Ja koko muu tuttavapiiri tietysti olettaa, ettei sellaisia ole tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se, että on kokenut kovia, tarkoita, että olisihyvät valmiudet selviytyä edellisistä ja tulevista vastoinkäymisistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se, että on kokenut kovia, tarkoita, että olisihyvät valmiudet selviytyä edellisistä ja tulevista vastoinkäymisistä.
Esim minä en koe kokeneeni kovia, vaikka olen kokenut aivan samanlaisia asioita kuin jotkut, jotka jaksavat jauhaa vastoinkäymisistään.
Miksi briljeerataan sanalla resilienssi, kun on hyvä suomenkielinen sana sietokyky?
Koko termiä käytetään ihan väärin. Kuka tästäkin hyötyy, että on nostettu muotisanaksi, sitä voi vain arvailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vasen puoli päästä sellainen että resilienssi on kova, mutta sitten lääkäri totesi että vasen puoli on halvaantunut.
Ilmeisesti halvaus käynyt joskus kolmekymppisenä. Oli tapana aina ryypätä illalla raskaasti ja aamulla käydä juoksulenkillä.
Totesi että verenpaineet olleet tod. näk niin korkeat että aivoista napsahtanut verisuoni useammankin kerran, koska myös vasen jalka ja etenkin varpaat ei enää liiku.
Totesin että nekin lakkasi toimimasta eräänä päivänä, kun vedin raskaasti töiden jälkeen perunaviinaa työtovereiden kanssa ja aamulla neljältä ennen raksahommia lenkille krapulassa, että haihtuu pois.
En voi suositella heikommille krapulalenkkejä, mutta itselle ne sopi hyvin. Muistakaa ottaa verenpainelääkkeenne, niin ei tule halvausta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi briljeerataan sanalla resilienssi, kun on hyvä suomenkielinen sana sietokyky?
Sivistyssana
Vierasperäinen sana, kuten erityislainasana ja sitaattilainasana, jota käytetään kun asiaa ei voida tai haluta ilmaista oman kielen jo olemassaolevaa sanavarastoa tai sananmuodostusta hyödyntäen. Vierassanat, kuten lainasanat yleensäkin, kulkeutuvat yleensä valtakielistä pienempiin kieliin ja näin yhtenäistävät kieliä ja vähentävät kielten moninaisuutta ja omaleimaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se, että on kokenut kovia, tarkoita, että olisihyvät valmiudet selviytyä edellisistä ja tulevista vastoinkäymisistä.
Esim minä en koe kokeneeni kovia, vaikka olen kokenut aivan samanlaisia asioita kuin jotkut, jotka jaksavat jauhaa vastoinkäymisistään.
Toi kuulostaa enemmän empatian puutteelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Resilienssi on yksilön kykyä selviytyä stressistä ja vastoinkäymisistä ja tulla vahvemmiksi, vastustaa ja järjestää positiivisesti uudelleen elämänsä ja tapansa kriittisen negatiivisen tapahtuman jälkeen.
Löysin tälläisen määritelmän siitä.
Miksi ylipäätään pitäisi esimerkiksi väkivallan uhriksi joutumisen jälkeen kehittyä jotenkin vahvemmaksi?
Miksi pitäisi antaa yksittäisen, tai vaikka useamman, tapahtuman määritellä koko loppuelämänsä? Järkevämpää on käsitellä asia, vahvistua ja jatkaa elämäänsä. Käsittelyyn kuuluu hyvin tehty surutyö.
Miksi VAHVISTUA? Siis vahvemmaksi?
Mitä haittaa siitä on, että haluaa (henkisesti) vahvemmaksi?
Ainakin luulisin, että vahvempana on helpompi kestää seuraava vastoinkäyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Resilienssi on yksilön kykyä selviytyä stressistä ja vastoinkäymisistä ja tulla vahvemmiksi, vastustaa ja järjestää positiivisesti uudelleen elämänsä ja tapansa kriittisen negatiivisen tapahtuman jälkeen.
Löysin tälläisen määritelmän siitä.
Miksi ylipäätään pitäisi esimerkiksi väkivallan uhriksi joutumisen jälkeen kehittyä jotenkin vahvemmaksi?
Miksi pitäisi antaa yksittäisen, tai vaikka useamman, tapahtuman määritellä koko loppuelämänsä? Järkevämpää on käsitellä asia, vahvistua ja jatkaa elämäänsä. Käsittelyyn kuuluu hyvin tehty surutyö.
Miksi VAHVISTUA? Siis vahvemmaksi?
Mitä haittaa siitä on, että hal
Vahvuuden ja voimakkuuden korkein aste on se ettei tunne mitään. Lähtee tunto pois alueilta jossa se on ennen ollut. Tarpeeksi kun kovettaa, niin hermosoluja tuhoutuu ympäriltä.
Ei siitä ole haittaa. Enemmänkin hyötyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se, että on kokenut kovia, tarkoita, että olisihyvät valmiudet selviytyä edellisistä ja tulevista vastoinkäymisistä.
Esim minä en koe kokeneeni kovia, vaikka olen kokenut aivan samanlaisia asioita kuin jotkut, jotka jaksavat jauhaa vastoinkäymisistään.
Toi kuulostaa enemmän empatian puutteelta.
Kerro tarkemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vasen puoli päästä sellainen että resilienssi on kova, mutta sitten lääkäri totesi että vasen puoli on halvaantunut.
Ilmeisesti halvaus käynyt joskus kolmekymppisenä. Oli tapana aina ryypätä illalla raskaasti ja aamulla käydä juoksulenkillä.
Totesi että verenpaineet olleet tod. näk niin korkeat että aivoista napsahtanut verisuoni useammankin kerran, koska myös vasen jalka ja etenkin varpaat ei enää liiku.
Totesin että nekin lakkasi toimimasta eräänä päivänä, kun vedin raskaasti töiden jälkeen perunaviinaa työtovereiden kanssa ja aamulla neljältä ennen raksahommia lenkille krapulassa, että haihtuu pois.
En voi suositella heikommille krapulalenkkejä, mutta itselle ne sopi hyvin. Muistakaa ottaa verenpainelääkkeenne, niin ei tule halvausta.
Tarkoitatko mestari, että kova työnteko, viinan juonti ja Kekkosmainen fanaattinen asenne rehtiin työväenluokan urheiluun on korkean resilienssin resepti?
Mistä ap tietää, että toisille ei ole tapahtunut mitään?
Jos mennään vertailemaan vastoinkäymisiä niin jotkut ovat olleet sodassa ja ap tuskin on. Ei tuo vertaileminen ole järkevää. Pitää muistaa myös subjektiiviset kokemukset. Eri ihmisillä on eriävät stressin aiheet. Ei me kaikki ihmiset koeta samoja asioita samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä samatkaan tapahtumat ole samanlaisia kaikille. Jonkun etäisen isän kuolema saattaa olla pikkujuttu toiselle, kun taas toisella on ollut erittäin läheinen suhde ja suru sen vuoksi valtava. Joku pitää lemmikkiä tyyliin viihteenä eikä pahemmin sure kun se kuolee, toiselle se on ollut koko elämä. Myös luonteet vaihtelee, jotkut ovat herkempiä kuin toiset, joten kokevat myös surun tunteet voimakkaammin.
Omalla kohdalla "resilienssiä" on ollut kyky jättää asiat taakseen, aloittaa alusta, sisu olla luovuttamatta, usko parempaan huomiseen ja rakastavat läheiset ja ystävät ympärillä.
On sitten ollut kyse ns. "peruselämän jutuista" kuten 4 keskenmenoa, vanhempien ennenaikaiset kuolemat, omat sairaudet ja niihin sopeutumiset, avioero yms tai parista taloudellisesta kompuroinnista (asuntokaupan/taloraksan kohdalla 6v oikeudenkäynti ja kymmenien tuhansien eurojen rahanmenetykset, kaupanpurku tappiollisena) selviytyminen. Ja paljon muutakin
Selviytymistä on ollut se että seuraavana päivänä on taas noustu sängystä, hoidettu lapset, lähdetty töihin ja alettu suunnittelemaan elämää jäämättä vellomaan ja märehtimään asioita. Tämä on mun selviytymistapani ja toiminut minulla
Mitä väliä, kuitenkin kuolee vaikka olisi olevinaan kuinka kestävä.
Minulla ei ainakaan ole hyvä resilienssi. Stressaannun helposti enkä kestä kovin hyvin vastoinkäymisiä esimerkiksi ihmissuhteissa. Jos jollekin lähimmäiselle sattuu jotain vakavampaa niin menen ihan lamaannuksiin. Työelämässä resilienssi taas on ihan hyvä, en anna asioiden mennä helposti ns tunteisiin. Ihmiset eivät ehkä osaa arvioida omaa resilienssin tasoaan ennen kuin todellinen vastoinkäyminen tulee.
Minäkin luulin nuorena että minulla on korkea kipukynnys kun en ollut siihen mennessä kokenut kovaa kipua. Mieli muuttui synnytyksessä :D
Vierailija kirjoitti:
Mikä on resilienssi?
Selviytymiskyky
Tämä juuri. Ihmiset eivät ymmärrä, että he eivät tunne täysin/kunnolla edes omia perheenjäseniään, joten mikä saa heidät luulemaan, että heillä on oikeus ja kyky arvioida puolituttuja tai tuntemattomia? Eri asia on toki esim. psykiatrisessa hoidossa tehtävät diagnoosit, yms, mutta siinäkin tehdään perusteellinen selvitus yhdessä potilaan kanssa. En ole itsekään kertonut edes omille perheenjäsenilleni kaikkein kauheimpia asioita. Yksi syy on se, etten ole halunnut aiheuttaa turhaa huolta.