Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset väittää resilienssinsä olevan hyvä vaikka heille ei ole koskaan edes tapahtunut mitään?
Nämä ihmiset ei ole joutuneet kokemaan elämässä oikeasti mitään merkittäviä vastoinkäymisiä. Eihän sitä sitten voi tietää.
Kommentit (443)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset jotka huutelee että resilienssi näkyy ihan perusarjessa, tai että "ette tiedä mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan" ovat niitä, jotka eivät oikeasti ole joutuneet kokemaan mitään kovin rankkaa.
Itselläni on ollut melko peruselämä perushaasteineen, mutta tunnen sekä kultalusikka suussa syntyneitä että niitä joille elämä tuntuu olevan pelkkää vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään. Kommenttini perustuu ihan siihen mitä olen ympärilläni nähnyt.
Mitä ne mystiset "oikeasti rankat kokemukset" sitten on?
Rankat kokemuksethan on aina toki suhteellinen ja subjektiivinen käsite, mutta millä ihmeen meriiteillä sinä voi sanoa, mitä joku on kokenut tai ei?
No, jos jonkun vanhempi kuoli lapsena syöpään, toinen oli juoppo, henkilöllä itsellään on syöpä diagnoosi ja vaimo kuolee auto-onnettomuudessa niin voin sanoa että aika paska tsäkä on ollut. Haluaisin todella kuulla kenellä teistä on ollut subjektiivisesti rankempaa? Usein mietin tätä tuttavaani ja ihmettelen miten hän jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset jotka huutelee että resilienssi näkyy ihan perusarjessa, tai että "ette tiedä mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan" ovat niitä, jotka eivät oikeasti ole joutuneet kokemaan mitään kovin rankkaa.
Itselläni on ollut melko peruselämä perushaasteineen, mutta tunnen sekä kultalusikka suussa syntyneitä että niitä joille elämä tuntuu olevan pelkkää vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään. Kommenttini perustuu ihan siihen mitä olen ympärilläni nähnyt.
Mitä ne mystiset "oikeasti rankat kokemukset" sitten on?
Rankat kokemuksethan on aina toki suhteellinen ja subjektiivinen käsite, mutta millä ihmeen meriiteillä sinä voi sanoa, mitä joku on kokenut tai ei?
Oman lapsen kuolema.
Ihmettelen, miksi aina jonkun läheisen kuolema olisi pahinta, mitä voi tapahtua.
Minusta hylätyksi tuleminen ja kaiken tärkeän riisto on pahempaa kuin kuolema!
Esim. puolison kuolemaa pahempi on tulla jätetyksi, arvottomana. Siinähän menettää sen puolison JA toisen rakkauden, arvostuksen - kaiken sen hyvän, mitä lluuli "omistavansa".
Entäpä lapsen kuolema sitten: minulle on käynyt peräti kaksi eri kertaa niin, että petturi puoliso on kaapannut pienen lapseni (lapsemme) mukaansa! Eli olen menettänyt lapsen, joka kuitenkin elää ja luulee, että Minä olen hylännyt hänet! Tuommoisen asian kanssa on paljon vaikeampi elää kuin sen, että lapsi olisi "vain" kuollut (sairaus, onnettomuus tms.)
Olen sitten kymmeniä vuosia myöhemmin tavannut lapseni. Ja tullut vain surulliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset jotka huutelee että resilienssi näkyy ihan perusarjessa, tai että "ette tiedä mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan" ovat niitä, jotka eivät oikeasti ole joutuneet kokemaan mitään kovin rankkaa.
Itselläni on ollut melko peruselämä perushaasteineen, mutta tunnen sekä kultalusikka suussa syntyneitä että niitä joille elämä tuntuu olevan pelkkää vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään. Kommenttini perustuu ihan siihen mitä olen ympärilläni nähnyt.
Mitä ne mystiset "oikeasti rankat kokemukset" sitten on?
Rankat kokemuksethan on aina toki suhteellinen ja subjektiivinen käsite, mutta millä ihmeen meriiteillä sinä voi sanoa, mitä joku on kokenut tai ei?
Oman lapsen kuolema.
Ja muita oikeasti rankkoja kokemuksia ei ole? Just.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset jotka huutelee että resilienssi näkyy ihan perusarjessa, tai että "ette tiedä mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan" ovat niitä, jotka eivät oikeasti ole joutuneet kokemaan mitään kovin rankkaa.
Itselläni on ollut melko peruselämä perushaasteineen, mutta tunnen sekä kultalusikka suussa syntyneitä että niitä joille elämä tuntuu olevan pelkkää vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään. Kommenttini perustuu ihan siihen mitä olen ympärilläni nähnyt.
Mitä ne mystiset "oikeasti rankat kokemukset" sitten on?
Rankat kokemuksethan on aina toki suhteellinen ja subjektiivinen käsite, mutta millä ihmeen meriiteillä sinä voi sanoa, mitä joku on kokenut tai ei?
Nyt kyllä alkoi kiinnostaa ja niin päin, että kertoisitko sinä, mitkä hankaluudet sinusta EIVÄT ole oikeasti rankkoja kokemuksia. Itselle kun tulee mieleen loputon määrä oikeasti rankkoja kokemuksia, joita voi kokea Suomessakin eikä vain jossain sotatantereella.
Oletko itse niin traumatisoitunut, että todellisuus on hämärtynyt vai elätkö silmät kiinni?
Eikä se ole mikään meriitti, että on kokenut jotain kuormittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset jotka huutelee että resilienssi näkyy ihan perusarjessa, tai että "ette tiedä mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan" ovat niitä, jotka eivät oikeasti ole joutuneet kokemaan mitään kovin rankkaa.
Itselläni on ollut melko peruselämä perushaasteineen, mutta tunnen sekä kultalusikka suussa syntyneitä että niitä joille elämä tuntuu olevan pelkkää vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään. Kommenttini perustuu ihan siihen mitä olen ympärilläni nähnyt.
Mitä ne mystiset "oikeasti rankat kokemukset" sitten on?
Rankat kokemuksethan on aina toki suhteellinen ja subjektiivinen käsite, mutta millä ihmeen meriiteillä sinä voi sanoa, mitä joku on kokenut tai ei?
No, jos jonkun vanhempi kuoli lapsena syöpään, toinen oli juoppo, henkilöllä i
Miten sinun tuttavasi liittyy tähän keskusteluun? Hänenkö kokemusten mukaan määritetään se, mitkä ovat rankkoja kokemuksia tässä maailmassa?
Kysyit että kenellä on ollut rankempaa. Kos nyt vertailemaan aletaan, niin varmaan ihan päivittäin maailmalla tapahtuu rankeampiakin asioita, esimerkiksi sodan keskellä orvoksi jääneet, kotinsa ja kaikki läheisensä menettäneet katulapset kokevat mm. väkivaltaa, eikä heillä ole edes minkäänlaista normaalia elämää tai toivoa tulevaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset jotka huutelee että resilienssi näkyy ihan perusarjessa, tai että "ette tiedä mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan" ovat niitä, jotka eivät oikeasti ole joutuneet kokemaan mitään kovin rankkaa.
Itselläni on ollut melko peruselämä perushaasteineen, mutta tunnen sekä kultalusikka suussa syntyneitä että niitä joille elämä tuntuu olevan pelkkää vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään. Kommenttini perustuu ihan siihen mitä olen ympärilläni nähnyt.
Mitä ne mystiset "oikeasti rankat kokemukset" sitten on?
Rankat kokemuksethan on aina toki suhteellinen ja subjektiivinen käsite, mutta millä ihmeen meriiteillä sinä voi sanoa, mitä joku on kokenut tai ei?
No, jos jonkun vanhempi kuoli lapsena syöpään, toinen oli juoppo, henkilöllä i
Tiedän lennosta muutaman mielestäni "pahemman", mutta en voi tunnistamissyistä kirjoittaa. Ja sitten on sekin, että jollakin sitä kauheutta on joka päivä vuosia tai vuosikymmeniä, jollain pistemäisesti x kertaa elämässä ja jollain nuo molemmat. Lapsuuden traumatisoituminen altistaa uusille traumoille myös aikuisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset jotka huutelee että resilienssi näkyy ihan perusarjessa, tai että "ette tiedä mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan" ovat niitä, jotka eivät oikeasti ole joutuneet kokemaan mitään kovin rankkaa.
Itselläni on ollut melko peruselämä perushaasteineen, mutta tunnen sekä kultalusikka suussa syntyneitä että niitä joille elämä tuntuu olevan pelkkää vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään. Kommenttini perustuu ihan siihen mitä olen ympärilläni nähnyt.
Mitä ne mystiset "oikeasti rankat kokemukset" sitten on?
Rankat kokemuksethan on aina toki suhteellinen ja subjektiivinen käsite, mutta millä ihmeen meriiteillä sinä voi sanoa, mitä joku on kokenut tai ei?
No, jos jonkun vanhempi kuoli lapsena syöpään, toinen oli juoppo, henkilöllä i
Sori, kevennys: vanhempi kuoli lapsena syöpään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset jotka huutelee että resilienssi näkyy ihan perusarjessa, tai että "ette tiedä mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan" ovat niitä, jotka eivät oikeasti ole joutuneet kokemaan mitään kovin rankkaa.
Itselläni on ollut melko peruselämä perushaasteineen, mutta tunnen sekä kultalusikka suussa syntyneitä että niitä joille elämä tuntuu olevan pelkkää vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään. Kommenttini perustuu ihan siihen mitä olen ympärilläni nähnyt.
Mitä ne mystiset "oikeasti rankat kokemukset" sitten on?
Rankat kokemuksethan on aina toki suhteellinen ja subjektiivinen käsite, mutta millä ihmeen meriiteillä sinä voi sanoa, mitä joku on kokenut tai ei?
Oman lapsen kuolema.
Ihmettelen, miksi aina jonkun läheisen kuolema olisi pahinta, mitä voi tapahtua.
Minusta hylätyksi tuleminen ja kaiken tärkeän riisto on pahempaa kuin kuolema!
Esim. puolison kuolemaa pahempi on tulla jätetyksi, arvottomana. Siinähän menettää sen puolison JA toisen rakkauden, arvostuksen - kaiken sen hyvän, mitä lluuli "omistavansa".
Entäpä lapsen kuolema sitten: minulle on käynyt peräti kaksi eri kertaa niin, että petturi puoliso on kaapannut pienen lapseni (lapsemme) mukaansa! Eli olen menettänyt lapsen, joka kuitenkin elää ja luulee, että Minä olen hylännyt hänet! Tuommoisen asian kanssa on paljon vaikeampi elää kuin sen, että lapsi olisi "vain" kuollut (sairaus, onnettomuus tms.)
Olen sitten kymmeniä vuosia myöhemmin tavannut lapseni. Ja tullut vain surulliseksi.
Olen sinänsä samaa mieltä, että vaikeampaa itsellenikin oli vanhemman hylkäämänä oleminen kuin toisen vanhemman kuolema.
Jossain traumahoidoissa olen törmännyt lauseeseen, että suoraa väkivaltaakin pahempi on jäädä laiminlyödyksi tyhjiöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset jotka huutelee että resilienssi näkyy ihan perusarjessa, tai että "ette tiedä mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan" ovat niitä, jotka eivät oikeasti ole joutuneet kokemaan mitään kovin rankkaa.
Itselläni on ollut melko peruselämä perushaasteineen, mutta tunnen sekä kultalusikka suussa syntyneitä että niitä joille elämä tuntuu olevan pelkkää vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään. Kommenttini perustuu ihan siihen mitä olen ympärilläni nähnyt.
Mitä ne mystiset "oikeasti rankat kokemukset" sitten on?
Rankat kokemuksethan on aina toki suhteellinen ja subjektiivinen käsite, mutta millä ihmeen meriiteillä sinä voi sanoa, mitä joku on kokenut tai ei?
Oman lapsen kuolema.
Ja muita oikeasti rankkoja kokemuksia ei ole? Just.
Tuo oli esimerkki? Ei kai kukaan voi tehdä tyhjentävää listaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset jotka huutelee että resilienssi näkyy ihan perusarjessa, tai että "ette tiedä mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan" ovat niitä, jotka eivät oikeasti ole joutuneet kokemaan mitään kovin rankkaa.
Itselläni on ollut melko peruselämä perushaasteineen, mutta tunnen sekä kultalusikka suussa syntyneitä että niitä joille elämä tuntuu olevan pelkkää vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään. Kommenttini perustuu ihan siihen mitä olen ympärilläni nähnyt.
Mitä ne mystiset "oikeasti rankat kokemukset" sitten on?
Rankat kokemuksethan on aina toki suhteellinen ja subjektiivinen käsite, mutta millä ihmeen meriiteillä sinä voi sanoa, mitä joku on kokenut tai ei?
No, jos jonkun vanhempi kuoli l
Kysyit että kenellä on ollut rankempaa. Kos nyt vertailemaan aletaan, niin varmaan ihan päivittäin maailmalla tapahtuu rankeampiakin asioita, esimerkiksi sodan keskellä orvoksi jääneet, kotinsa ja kaikki läheisensä menettäneet katulapset kokevat mm. väkivaltaa, eikä heillä ole edes minkäänlaista normaalia elämää tai toivoa tulevaisuudesta.
Tämä oli jo aiemmin rajattu Suomeen. Mutta silti juuri noin, ei voi vertailla mitenkään. Ja jos molemmilta on jalka katki niin mitä väliä sillä sinänsä on, miten se katkeaminen tapahtui? Kärsimyksellä on rajansa. Ihmiskeho on luotu niin ja jos nuo mekanismit eivät toimi, se on todella harvinaista. Että sinänsä sen maksimipisteen voi saavuttaa hyvinkin erilaisilla tavoilla, myös Suomessa.
Sori, kevennys: vanhempi kuoli lapsena syöpään...
Mikähän sua tässä huvitti? Eikö suomen kieli suju?
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/vanhempi
En halunnut käydä tässä absoluuttisesti arvottamaan kaikkia kokemuksia, halusin vaan todeta että aivan varmasti vaikeuksia voi täysin subjektiivisesti laittaa järjestykseen, esim:
En saanut ponia < koko perhe kuolee onnettomuudessa ja jäät ainoana henkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset jotka huutelee että resilienssi näkyy ihan perusarjessa, tai että "ette tiedä mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan" ovat niitä, jotka eivät oikeasti ole joutuneet kokemaan mitään kovin rankkaa.
Itselläni on ollut melko peruselämä perushaasteineen, mutta tunnen sekä kultalusikka suussa syntyneitä että niitä joille elämä tuntuu olevan pelkkää vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään. Kommenttini perustuu ihan siihen mitä olen ympärilläni nähnyt.
Mitä ne mystiset "oikeasti rankat kokemukset" sitten on?
Rankat kokemuksethan on aina toki suhteellinen ja subjektiivinen käsite, mutta millä ihmeen meriiteillä sinä voi sanoa, mitä joku on kokenut tai ei?
No, jos jonkun vanhempi kuoli l
Miten sinun tuttavasi liittyy tähän keskusteluun? Hänenkö kokemusten mukaan määritetään se, mitkä ovat rankkoja kokemuksia tässä maailmassa?
Kysyit että kenellä on ollut rankempaa. Kos nyt vertailemaan aletaan, niin varmaan ihan päivittäin maailmalla tapahtuu rankeampiakin asioita, esimerkiksi sodan keskellä orvoksi jääneet, kotinsa ja kaikki läheisensä menettäneet katulapset kokevat mm. väkivaltaa, eikä heillä ole edes minkäänlaista normaalia elämää tai toivoa tulevaisuudesta.
Itse asiassa oli tutkimus, jonka mukaan maanjäristyksessä slummissa asuneet traumatisoituvat vähemmän kuin keskiluokkaisessa yhteisössä asuneet, koska slummissa oli parempi sosiaalinen keskinäinen tuki ja keskiluokkaiset perheet olivat jääneet yksin eristyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Sori, kevennys: vanhempi kuoli lapsena syöpään...
Mikähän sua tässä huvitti? Eikö suomen kieli suju?
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/vanhempi
En halunnut käydä tässä absoluuttisesti arvottamaan kaikkia kokemuksia, halusin vaan todeta että aivan varmasti vaikeuksia voi täysin subjektiivisesti laittaa järjestykseen, esim:
En saanut ponia < koko perhe kuolee onnettomuudessa ja jäät ainoana henkiin.
Miten siitä vanhemmasta tuli vanhempi, jos hän kuoli lapsena syöpään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mitä resilenssi tarkoittaa?
KVG
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mitä resilenssi tarkoittaa?
KVG
Resilienssi (kriisinkestävyys[1]) tarkoittaa psykologiassa hyvinvointia ylläpitävää kapasiteettia, jonka avulla pystyy murtumatta selviytymään ja palautumaan vastoinkäymisistä ja kuormittavista tilanteista.[2]
Resilienssiin vaikuttavat:
kasvatus
yksilön biologiset ominaisuudet
yksilön omat kokemukset
lähipiiristä ja ympäristöstä kumpuavat myönteiset ja haitalliset tekijät.[3]
Resilienssi-käsite on vastaavassa, vastustuskyvyn, toimintakyvyn säilyttämisen ja oppivan mukautumisen merkityksessä käytössä myös monilla muilla tieteenaloilla. Siitä on tullut tärkeä turvallisuuspoliittinen käsite.[4]
Vierailija kirjoitti:
Sori, kevennys: vanhempi kuoli lapsena syöpään...
Mikähän sua tässä huvitti? Eikö suomen kieli suju?
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/vanhempi
En halunnut käydä tässä absoluuttisesti arvottamaan kaikkia kokemuksia, halusin vaan todeta että aivan varmasti vaikeuksia voi täysin subjektiivisesti laittaa järjestykseen, esim:
En saanut ponia < koko perhe kuolee onnettomuudessa ja jäät ainoana henkiin.
Parempihan se on henkiin jäädä kuitenkin kuin kuolla onnettomuudessa. Siinä mielessähän tämä yksi on oikein onnekas. Koko perheen menettänyt ei varmaan myöskään jää taloudellisesti ihan puillepaljaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, kevennys: vanhempi kuoli lapsena syöpään...
Mikähän sua tässä huvitti? Eikö suomen kieli suju?
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/vanhempi
En halunnut käydä tässä absoluuttisesti arvottamaan kaikkia kokemuksia, halusin vaan todeta että aivan varmasti vaikeuksia voi täysin subjektiivisesti laittaa järjestykseen, esim:
En saanut ponia < koko perhe kuolee onnettomuudessa ja jäät ainoana henkiin.
Parempihan se on henkiin jäädä kuitenkin kuin kuolla onnettomuudessa. Siinä mielessähän tämä yksi on oikein onnekas. Koko perheen menettänyt ei varmaan myöskään jää taloudellisesti ihan puillepaljaille.
Aika brutaalia kutsua tuollaista henkilöä onnekkaaksi. Mutta ei kai orvoneläkkeillä hirveästi juhlita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, kevennys: vanhempi kuoli lapsena syöpään...
Mikähän sua tässä huvitti? Eikö suomen kieli suju?
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/vanhempi
En halunnut käydä tässä absoluuttisesti arvottamaan kaikkia kokemuksia, halusin vaan todeta että aivan varmasti vaikeuksia voi täysin subjektiivisesti laittaa järjestykseen, esim:
En saanut ponia < koko perhe kuolee onnettomuudessa ja jäät ainoana henkiin.
Parempihan se on henkiin jäädä kuitenkin kuin kuolla onnettomuudessa. Siinä mielessähän tämä yksi on oikein onnekas. Koko perheen menettänyt ei varmaan myöskään jää taloudellisesti ihan puillepaljaille.
Aika brutaalia kutsua tuollaista henkilöä onnekkaaksi. Mutta ei kai orvoneläkkeil
Mielestäni on onnekkaampaa jäädä henkiin kuin kuolla. Mutta kai nämä on niitä katsomusasioita, joidenkin lasi on puoliksi tyhjä ja joidenkin puoliksi täynnä. Kukaan orvoksi jäänyt lapsi ei Suomessa joudu millään pelkällä orvoneläkkeellä elämään, vaan hänelle etsitään uudet huoltajat tai sijoituspaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, kevennys: vanhempi kuoli lapsena syöpään...
Mikähän sua tässä huvitti? Eikö suomen kieli suju?
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/vanhempi
En halunnut käydä tässä absoluuttisesti arvottamaan kaikkia kokemuksia, halusin vaan todeta että aivan varmasti vaikeuksia voi täysin subjektiivisesti laittaa järjestykseen, esim:
En saanut ponia < koko perhe kuolee onnettomuudessa ja jäät ainoana henkiin.
Parempihan se on henkiin jäädä kuitenkin kuin kuolla onnettomuudessa. Siinä mielessähän tämä yksi on oikein onnekas. Koko perheen menettänyt ei varmaan myöskään jää taloudellisesti ihan puillepaljaille.
Aika brutaalia kutsua tuollaista
Mielestäni on onnekkaampaa jäädä henkiin kuin kuolla. Mutta kai nämä on niitä katsomusasioita, joidenkin lasi on puoliksi tyhjä ja joidenkin puoliksi täynnä. Kukaan orvoksi jäänyt lapsi ei Suomessa joudu millään pelkällä orvoneläkkeellä elämään, vaan hänelle etsitään uudet huoltajat tai sijoituspaikka.
Laitosnuoren elämä on laitosnuoren elämää eikä se lapsi mitään siitä itselleen saa.
Jos miettii kieliopillisesti, voisin yhtyä siihen, että hän oli onnettomuudessa onnekas jäädessään henkiin, mutta ei mitenkään onnekas ihminen ja voi olla ollut kausi(a), jolloin hän on halunnut vain kuolla.
Kertokaa mitä resilenssi tarkoittaa?