Onko paskempaa tunnetta kuin oman arkailun takia toteutumatta jäänyt rakkaussuhde.

Tuskin siitä muutenkaan olisi mitään pitemmän päälle tullut.

Mut ens kerralla sitten ryhdistäydyt.

Kyllämä viel rohkenen pytämään kahville.

Aina se "ei oos pidemmän päälle tullut" ei lohduta. Jäi kohtaamatta ihminen kun sen aika olisi ollut.

Ap

No joo. Oman arkailun takia toteutumatta jäänyt MNN-kolmenkimppa. Eräs ex aikoinaan tunnusti fantasiansa että eräs ystävättärensä tulisi kolmanneksi, ja se ystävätärkin sattui olemaan sillä hetkellä vapaana.

M

Vierailija kirjoitti:

No joo. Oman arkailun takia toteutumatta jäänyt MNN-kolmenkimppa. Eräs ex aikoinaan tunnusti fantasiansa että eräs ystävättärensä tulisi kolmanneksi, ja se ystävätärkin sattui olemaan sillä hetkellä vapaana.

 

M

Mietpä sitä. Toista tilaisuutta et saa

Tiedän tunteen ja ei paranisi ajatella asiaa ollenkaan. Ei vaikka osasyyllinen olikin arkailun lisäksi todella huono ajoitus eli tyhmänä menin ajattelemaan muita ensin ja että annan pölyn laskeutua ja yhdelle osapuolelle aikaa sopeutua ja hyväksyä se, ettei me enää olla me..

No ei sitten ikinä oltu "me" hänenkään kanssaan jolle aloitteen tekemisessä aikailin. Kun vaan olisin silloin aikanaan tiennyt, ettei aikaa olekaan rajattomasti ja nurkan takana ei odotakaan uusi tilaisuus.

Se on mielikuvitusta, harhaa.

Millainen tilanne? Oletko varma ettei mitään ole enää tehtävissä?

Tiedän tunteen. Mutta nykyään ajattelen toisin! Nimittäin se mikä on tarkoitettu EI VOI mennä ohi. jos se menee ohi niin sitä ei oltu tarkoitettu onnistumaan. Eli jotain parempaa on tulossa. Ei ollut oikea aika tai jouduit nyt kokemaan tuon sydänsurun jostain syystä.

mokasin itse erään suhteen, jota surin kaksi vuotta. Nykyään ajattelen etten edes tiedä mitä näin siinä miehessä :D enkä olisi ollut valmis suhteeseen. Aika oli huonoin mahdollinen. Suhde olisi todennäköisesti loppunut kun muutuin itse noina kahtena vuotena sen verran paljon. 

 

elä äläpä hättäile! Parempaa on tulossa. Sure nyt surusi ja tutki mitä se haluaa kertoa sinulle :)

Ei vielä ole liian myöhäistä. Mikä estää ottamasta vielä 20v päästäkin yhteyttä?

Ei elämässä ole kohtaloa tai mikään ole sen kummemmin tarkoitettu. Ihminen on mitä on, ja tekee sillä ymmärryksellä ja taidolla minkä osaa jokaisessa eri hetkessä. Joskus se tarkoittaa menettämistä, joskus iloa. 

Tiedän tunteen. Ja kun hänen jälkeensä kukaan muu ei vetänyt vertoja lähellekään. Jäin sitten kokonaan yksin. Ja ei, mitään ei ole enää tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei elämässä ole kohtaloa tai mikään ole sen kummemmin tarkoitettu. Ihminen on mitä on, ja tekee sillä ymmärryksellä ja taidolla minkä osaa jokaisessa eri hetkessä. Joskus se tarkoittaa menettämistä, joskus iloa. 

Olet myös kivenkova ateisti ja materialisti, eikö niin?

Elämä on täynnä niitä, jotkä pääsivät karkuun. Se onkin se, mikä pitää ne niin kiehtovina. Sen kiinni saaneen kanssa elää sitten arkea, joka on välillä vähemmän kiehtovaa.

Jos sivusuhteilla ei olisi niin negatiivista mainetta, niin moni näistä yksistä, joita en saa tulisi normalisoitua ja se kaipuu katoaisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei vielä ole liian myöhäistä. Mikä estää ottamasta vielä 20v päästäkin yhteyttä?

Jos toinen on esim. juuri mennyt naimisiin, on perheellistynyt ja saanut juuri lapsen, jos toinen on kuollut...Tai jos muuten jäi tunne, että se pallo on syystä tai toisesta sillä toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei elämässä ole kohtaloa tai mikään ole sen kummemmin tarkoitettu. Ihminen on mitä on, ja tekee sillä ymmärryksellä ja taidolla minkä osaa jokaisessa eri hetkessä. Joskus se tarkoittaa menettämistä, joskus iloa. 

 

Olet myös kivenkova ateisti ja materialisti, eikö niin?

Itseasiassa en ole kumpaakaan.

Tiedän tunteen, itse missasin elämäni rakkauden ihan ylpeyttäni, voimakkaan omanarvontuntoni ja lapsellisen periaatteen takia. En uskaltanut heittäytyä, antaa menneiden olla menneitä ja antaa tunteen viedä, vaikka hän tarjosi minulle toista tilaisuutta tunnustaen kaipuutaan, rakkauttaan ja sitä että on aina halunnut minut, vain minut. Ihan kuten minäkin hänet. Toisin kävi.

Kadun tuota edelleen, vuosikymmentenkin jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vielä ole liian myöhäistä. Mikä estää ottamasta vielä 20v päästäkin yhteyttä?

Jos toinen on esim. juuri mennyt naimisiin, on perheellistynyt ja saanut juuri lapsen, jos toinen on kuollut...Tai jos muuten jäi tunne, että se pallo on syystä tai toisesta sillä toisella.

Sitten vaan odottelemaan, että eroaa ja sen jälkeen rohkeasti yhteydenottoa. 

Jos jotain positiivista, näistä aina oppii jotain. Seuraavan kerran kun joku yhtä ihana osuu kohdalle, siis jos niin vielä joskus käy, osaa toimia toisin.

Tiedän tunteen, olen itkenyt sitä nyt lähes 3 vuotta... mutta.

Kommentoija 9: "Nimittäin se mikä on tarkoitettu EI VOI mennä ohi. "

Mies palasikin elämääni ja nyt pitäisi muuttaa hänen luokseen ihan uuteen elämään. Pelkään aivan valtavasti, muutos tulisi olemaan aivan älyttömän iso (uusi kaupunki, maaseutu yms). Istun täällä yksinäisessä kämpässäni muuttolootien keskellä ja koitan uskaltaa heittäytyä. Kai se on lopulta parempi katsoa kuin katua, nämä kuluneet vuodet ovat olleet niin täynnä katumusta, yksinäisyyttä ja surua etten enää sellaista jaksaisi.