Lue keskustelun säännöt.
Onko paskempaa tunnetta kuin oman arkailun takia toteutumatta jäänyt rakkaussuhde.
22.11.2024 |
Keho ja mieli on kuin hautautuneena elävältä hiekkaan.
Kommentit (147)
Jos toinen ois ollu tarpeeksi kiinnostunut niin ei sinulle jää tuota tunnetta. Niin turhaa jossittelua ja ajatusharhaa, elä tässä hetkessä ja mene eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain positiivista, näistä aina oppii jotain. Seuraavan kerran kun joku yhtä ihana osuu kohdalle, siis jos niin vielä joskus käy, osaa toimia toisin.
15 vuotta mennyt, eipä ole osunut ketään lähellekään samanlaista. Meidän tapauksessamme molemmat arkailimme ja mokailimme vuorollamme suhteen alun. Se oli kuin kissa-hiiri -leikkiä. Mönkään meni, ihan pannukakuksi koko juttu. Ketään toista ei ole tullut.
Mulla myös kokemusta tällaisesta. Vaikeaa on, kun molemmat arkailee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vielä ole liian myöhäistä. Mikä estää ottamasta vielä 20v päästäkin yhteyttä?
Omalla kohdalla aikailin suhdetta parikymppisenä, kun tuntui että kaikki tapahtui niin nopeasti. Noh mies meni naimisiin melko pian ystäväni kanssa ja nyt heillä on 3 lasta ja ilmeisen onnellisesti ovat edelleen aviossa. Eli eipä tulisi mieleen nyt nelikymppisenä lähteä yrittämään uudestaan.
Mies iski sinua vain saadaksesi ystäväsi huomion. Ei koskaan edes ollut kiinnostunut sinusta. Olit vain väline, että sai ystäväsi kiinnostumaan itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen ois ollu tarpeeksi kiinnostunut niin ei sinulle jää tuota tunnetta. Niin turhaa jossittelua ja ajatusharhaa, elä tässä hetkessä ja mene eteenpäin.
Mene sinä nyt pois tästä ketjusta, kun ei tää selvästikään ole sun luonteisille.
Kyllä mä keksin aina montakin kamalampaa tunnetta. Tuo on oikeastaan yksi lievimmistä ja turhimmista murheista. "Ehkä jotain olisi ollut jos..." 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuu on kummallakin. Ehkä ei ollut edes tarkoitus toteutua tai aika oli väärä. Kukapa tietää?
Uutta matoa koukkuun ja eteenpäin. Surkeinta on jos joku jää oikeasti nyyhkimään jotain 30-vuoden takaista hoitoa, jota ei edes tuntenut kunnolla. Todennäköisesti ja keskimäärin olisitte riidelleet, tapelleet ja jo eronneet, kuten useimmat muutkin toivottomasti rakastuneet höppänät kautta aikojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain positiivista, näistä aina oppii jotain. Seuraavan kerran kun joku yhtä ihana osuu kohdalle, siis jos niin vielä joskus käy, osaa toimia toisin.
Minä opin että ei yksinkertaisesti kannata edes yrittää. Saa nähdä kauanko tässä jaksaa maailman menoa vielä katsella. Pelkkää paskaa saa niskaan koko ajan. Aivan sama mitä tekee
Kannattaa jaksaa koska varmasti parempia asioita on vielä tulossa sinullekin. Ja ne tuntuvat erityisen hyvältä ja niitä osaa arvostaa sen jälkeen kun on ollut paljon huonoja hetkiä.
Näitä on jokaisella. Näin vanhana voi sanoa että ne ovat niitä parhaita ja kauneimpia rakkaussuhteita. Vielä nyt voi haaveilla minkälaista se täydellinen rakkaus olisi voinut olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata surra mahdollisuuksia jotka menivät.
Minä uskon että kohtalo on ennalta määrätty.
Mottoni on ollut jo nuorena tämä: Kohtaloaan ei voi välttää.
Mutta sitten eräs nuori mies sanoi isänsä sanoneen, että luonne määrää kohtalon.
Niinpäs muuten onkin
Minulla on ollut niin uskomattoman huono tuuri että sitä ovat kaikki ihmetelleet.
Kun ryhdyin miettimään, huomasin, että en olisi voinut tehdä toisin, vastoin luonnettani.
Valintani olivat moraalisesti niin sanotusti oikeita ja hyviä, mutta ne johtivat todelliseen epäonneen.
Ap, mitä sinulle olisi tapahtunut, jos olisit tehnyt vastoin luonnettasi?
Ihmisellä on luonne ja kohtalo on ennalta määrätty. Kohtalo on vääjäämätön ihmisen oman luonteen takia.
Olen kallistunut myös sille kannalle, että karman laki voi hyvinkin olla olemassa.
En pidä perhosista vatsanpohjassa, epävarmuuden tunteesta, huomion keskipisteenä olemisesta, pakenen tilanteesta vaistomaisesti lähes heti. Ei pitäisi, mutta niin vain tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen ois ollu tarpeeksi kiinnostunut niin ei sinulle jää tuota tunnetta. Niin turhaa jossittelua ja ajatusharhaa, elä tässä hetkessä ja mene eteenp
///
Pikemmin niin, että loppupeleissä se henkilö ei ollut tarpeeksi kiinnostava ap: lle.
Jos hän miettii tarkasti, hän kyllä huomaa sen itsekin.
Se on jännä että tekemättä jättämiset usein kaduttaa. Tämä pitäisi muistaa silloin kun kuitenkin tekee jotain eikä se menekään putkeen, pitäisi muistaa että jos ei olisi yrittänyt niin sekin olisi harmittanut, ehkä jopa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uutta matoa koukkuun ja eteenpäin. Surkeinta on jos joku jää oikeasti nyyhkimään jotain 30-vuoden takaista hoitoa, jota ei edes tuntenut kunnolla. Todennäköisesti ja keskimäärin olisitte riidelleet, tapelleet ja jo eronneet, kuten useimmat muutkin toivottomasti rakastuneet höppänät kautta aiko
///
Tämä.
Ankeuttajat pois tästä ketjusta kun tämä ei selvästikään ole teille suunnattu!
Ap jos vastapuoli ei ole kuollut, niin toivo ei ole menetetty.
Vierailija kirjoitti:
Ankeuttajat pois tästä ketjusta kun tämä ei selvästikään ole teille suunnatt
////
Mikä on ankeutusta?
Tässähän yritetään auttaa ap: tä.
Ihan höpö höpö haaveilua! Todennäköisesti kaikki olisi mennyt pieleen kuitenkin.
Ei kannata elää menneisyydessä, vaan miettiä miten jatkossa toimii.
Juuri noin.
Minä ihastuin/rakastuin oppikoulussa 13-vuotiaana saman luokan tyttöön. Selvästi sekin tykkäsi minusta, mutta minä arkailin enkä uskaltanut lähestyä. Siinä olisi ollut ihan nuoruuden rakkaussuhde....Tästä nyt on mennyt muutama kymmenen vuotta. Missä olet nykyisin, Leena!!
Juuri näin👍