Onko paskempaa tunnetta kuin oman arkailun takia toteutumatta jäänyt rakkaussuhde.

Vierailija kirjoitti:

Jos jotain positiivista, näistä aina oppii jotain. Seuraavan kerran kun joku yhtä ihana osuu kohdalle, siis jos niin vielä joskus käy, osaa toimia toisin.

Minä opin että ei yksinkertaisesti kannata edes yrittää. Saa nähdä kauanko tässä jaksaa maailman menoa vielä katsella. Pelkkää paskaa saa niskaan koko ajan. Aivan sama mitä tekee

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Mutta nykyään ajattelen toisin! Nimittäin se mikä on tarkoitettu EI VOI mennä ohi. jos se menee ohi niin sitä ei oltu tarkoitettu onnistumaan. Eli jotain parempaa on tulossa. Ei ollut oikea aika tai jouduit nyt kokemaan tuon sydänsurun jostain syystä.

mokasin itse erään suhteen, jota surin kaksi vuotta. Nykyään ajattelen etten edes tiedä mitä näin siinä miehessä :D enkä olisi ollut valmis suhteeseen. Aika oli huonoin mahdollinen. Suhde olisi todennäköisesti loppunut kun muutuin itse noina kahtena vuotena sen verran paljon. 

 

elä äläpä hättäile! Parempaa on tulossa. Sure nyt surusi ja tutki mitä se haluaa kertoa sinulle :)

Höpö höpö.

Vierailija kirjoitti:

Aina se "ei oos pidemmän päälle tullut" ei lohduta. Jäi kohtaamatta ihminen kun sen aika olisi ollut.

Ap

Onko hän jo löytänyt jonkun toisen vai miksi ajattelet, että kaikki olisi ohi? Yrititkö selittää hänelle miksi toimit kuten toimit? Ihmiset ovat yleensä aika ymmärtäväisiä tällaisten juttujen suhteen.

Sisäinen vähättelevä, estävä puppugeneraattori vähemälle ja enemmän ajattelun ajattelua peliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vielä ole liian myöhäistä. Mikä estää ottamasta vielä 20v päästäkin yhteyttä?

Jos toinen on esim. juuri mennyt naimisiin, on perheellistynyt ja saanut juuri lapsen, jos toinen on kuollut...Tai jos muuten jäi tunne, että se pallo on syystä tai toisesta sillä toisella.

Sitten vaan odottelemaan, että eroaa ja sen jälkeen rohkeasti yhteydenottoa. 

Meinaat, että pitäisi jäädä kyttäilemään toisen elämää ja odottelemaan eroa kieli pitkällä? Ei todellakaan, ei ole tervettä. 

Paskempi tunne on, kun tietää ettei toista kiinnosta, vaikka kuinka uskaltaisin lähestyä yhä uudestaan ja uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos jotain positiivista, näistä aina oppii jotain. Seuraavan kerran kun joku yhtä ihana osuu kohdalle, siis jos niin vielä joskus käy, osaa toimia toisin.

15 vuotta mennyt, eipä ole osunut ketään lähellekään samanlaista. Meidän tapauksessamme molemmat arkailimme ja mokailimme vuorollamme suhteen alun. Se oli kuin kissa-hiiri -leikkiä. Mönkään meni, ihan pannukakuksi koko juttu. Ketään toista ei ole tullut.

Vierailija kirjoitti:

No joo. Oman arkailun takia toteutumatta jäänyt MNN-kolmenkimppa. Eräs ex aikoinaan tunnusti fantasiansa että eräs ystävättärensä tulisi kolmanneksi, ja se ystävätärkin sattui olemaan sillä hetkellä vapaana.

 

M

Siitä teidän videosta puhutaan Tiktokissa. Sutenööri-Sussu..

On. Se on 25 vuoden kylmä avioliitto apinan kanssa, säästit juuri itsesi vielä suuremmalta ongelmalta. 

Kyllä itseltä on varisseet tehokkaasti kaikki vaaleanpunaiset haaveilut tässä viime vuosien aikana. Muutamat kerrat tullut itsensä nolattua ja paljastettua kiinnostus, kylmää kintasta vain tullut ja viimeksi jutussa jossa kummankin piti olla kiinnostunut toisistaan kaikki meni päin seiniä. Jotkut masokistit kai tällaisesta huolimatta vaan viitsii jatkaa.

Kieltämättä, mutta toisaalta joskus se on inhimillistä. 

Suomalaismiesten yleinen toimintamalli on arkailu tosipaikan tullen. Kun nainen ilmaisee kiinnostusta ja tekee aloitteen niin paskat menee housuun ja alkaa kylmä/kuumaleikki ja mies alkaa esittää vaikeastitavoitettavaa. Tai väittää ettei edes ollut alunperinkään kiinnostunut. Ja silti jatkaa perässä kyöräystä ja häiritsevää väärien signaalien lähettämistä. 

Se on pelkkää harhaa ja kuvitelmaa vaan, jos mitään ei ole alkanutkaan. Jos toista ei kiinnosta, niin ei kiinnosta ja jokainen ymmärtää mennä elämässä eteenpäin ja panostaa 100% tähän hetkeen, eikä roikkua jossain heppoisissa dirlandaa höpönlöpö harhoissa. Mut siis manipulaattorin trollihan tämäkin sepustus on 🤣😜 nää on helppo tunnistaa😆

Tiedän tunteen. Kyllä kirpaisee vielä näin vuosikymmenten jälkeenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Ja kun hänen jälkeensä kukaan muu ei vetänyt vertoja lähellekään. Jäin sitten kokonaan yksin. Ja ei, mitään ei ole enää tehtävissä.

:(((

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei vielä ole liian myöhäistä. Mikä estää ottamasta vielä 20v päästäkin yhteyttä?

Omalla kohdalla aikailin suhdetta parikymppisenä, kun tuntui että kaikki tapahtui niin nopeasti. Noh mies meni naimisiin melko pian ystäväni kanssa ja nyt heillä on 3 lasta ja ilmeisen onnellisesti ovat edelleen aviossa. Eli eipä tulisi mieleen nyt nelikymppisenä lähteä yrittämään uudestaan.

Voihan olla että siitä mitään rakkaussuhdetta ei olisi edes tullut? Saatoit väistää luodin? Ehkä hän oikeasti olisi ollut narsisti tai muuten sekopää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vielä ole liian myöhäistä. Mikä estää ottamasta vielä 20v päästäkin yhteyttä?

Omalla kohdalla aikailin suhdetta parikymppisenä, kun tuntui että kaikki tapahtui niin nopeasti. Noh mies meni naimisiin melko pian ystäväni kanssa ja nyt heillä on 3 lasta ja ilmeisen onnellisesti ovat edelleen aviossa. Eli eipä tulisi mieleen nyt nelikymppisenä lähteä yrittämään uudestaan.

Teitä ei oltu tarkoitettu yhteen. Vaan tuo ystäväsi ja hän. Turha vatvoa enään. 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaismiesten yleinen toimintamalli on arkailu tosipaikan tullen. Kun nainen ilmaisee kiinnostusta ja tekee aloitteen niin paskat menee housuun ja alkaa kylmä/kuumaleikki ja mies alkaa esittää vaikeastitavoitettavaa. Tai väittää ettei edes ollut alunperinkään kiinnostunut. Ja silti jatkaa perässä kyöräystä ja häiritsevää väärien signaalien lähettämistä. 

Kyllä naisetkin osaa arkailla tosipaikan tullen, kun mies tekee aloitteen. Mutta eihän kukaan jaksa odottaa kovin kauaa, kun toinen hakee jonkinlaista 100% varmuutta, jota ei oo olemassakaan...

t. arkaileva nainen

Mistä tiedät, että se olisi toteutunut?