Onko paskempaa tunnetta kuin oman arkailun takia toteutumatta jäänyt rakkaussuhde.

Vierailija kirjoitti:

Joo, näin miehen kauempaa ja piilouduin. En kestä mahdollista totuutta

Hyvä minä. Pitäisi sattua johonkin Prismaan samaan hyllyväliin etsimäämn jauhoja tms. luontevaa tekemistä. 

Miten arkailevat ihmiset ylipäätään lisääntyy?

 Ap

Seuraavan kerran kun näet hänet, menet vain reilusti nykäisemään hihasta ja alat juttelemaan. Mikä on oikeasti pahinta mitä voi tapahtua?

Varmaan huonompi tunne se, että ei ole ollut edes mahdollisuutta arkailla.

Sitä kun vaan on vähän kuin haamuna kulkenut tähän asti, pakkeja pakkien perään heti alussa tai kuukausia ja kuukausia ilman matchejä. Ei mitään vastavuoroisuutta pienintäkään määrää.

Vielä paskempi tunne on kun alkaa seurustella täysin väärän henkilön kanssa karmeaksi ja tuhoon päättyväksi osoittautuvassa suhteessa sen jälkeen kun on ensin kieltäytynyt suhteesta sen suuren rakkautensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vielä paskempi tunne on kun alkaa seurustella täysin väärän henkilön kanssa karmeaksi ja tuhoon päättyväksi osoittautuvassa suhteessa sen jälkeen kun on ensin kieltäytynyt suhteesta sen suuren rakkautensa kanssa.

Toisin sanoen luulit suureksi rakkaudeksi sitä jonka kanssa aloit seurustelemaan ja kun siitä ei tullutkaan mitään, aloit ajattelemaan että tää jonka torjuit olisi sittenkin ollut se suuri rakkautesi. Kannattaa vaan ajatella että hänenkin kanssaan suhde olisi todennäköisesti ollut yhtä paska, ellei paskempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä paskempi tunne on kun alkaa seurustella täysin väärän henkilön kanssa karmeaksi ja tuhoon päättyväksi osoittautuvassa suhteessa sen jälkeen kun on ensin kieltäytynyt suhteesta sen suuren rakkautensa kanssa.

Toisin sanoen luulit suureksi rakkaudeksi sitä jonka kanssa aloit seurustelemaan ja kun siitä ei tullutkaan mitään, aloit ajattelemaan että tää jonka torjuit olisi sittenkin ollut se suuri rakkautesi. Kannattaa vaan ajatella että hänenkin kanssaan suhde olisi todennäköisesti ollut yhtä paska, ellei paskempi.

En luullut. Kokemus ja kohtaaminen sen ensimmäisen kanssa oli molemmille hieno ja ikimuistoinen. En kuitenkaan uskonut, että meillä olisi voinut olla yhteistä tulevaisuutta. Siinä kohtaa olisi pitänyt keskittyä ihan muihin asioihin elämässä eikä alkaa korvaavaan suhteeseen ihmisen kanssa, josta aistin heti varoitusmerkkejä. Vastoin parempaa elämänkokemusta sivuutin ne ja halusin katsoa sen jutun, että olisiko se ihminen minulle sopiva. Ei ollut. Kumpikaan ei ollut.

Varmasti harmittaa! Mutta en ymmärrä tuollaista arkailua. Kertokaa ihmeessä ihmiset tunteistanne, jos molemmat olette sinkkuja. Ettei vanhana kaduta. Mikä on pahinta mitä kertominen toisi? Ne pakit? Nolostuminen? Ehkä, mutta eiköhän se lopun elämän jahkaaminen ole ikävämpää kuitenkin? Voi teitä ihmiset! Alkakaa elämään.

Minä olen kahdesti löytänyt mukamas elämäni rakkauden. Tein aloitteetkin kummassakin tapauksessa. Eipä ne kuitenkaan sen kummempia miehiä olleet kuin muutkaan. Ihan mukavia, mutta tarkemman tutustumisen jälkeen oli molemmilla elämänhallinnan kanssa vaikeiksia. Sitä ei ulospäin nähnyt eikä heti alkuunsa.

Jollain tasolla minulla on edelleen tunteita molempia kohtaan. Ei ne silti mitään muuta enkä haluaisi uudelleen kokeilla, vaikkei mitään dramaattista tapahtunutkaan. Rakastuminen on vain aivokemiaa ja saa luulemaan ihan hulluja.