Mitä mieltä somevaikuttajan agendasta "En jaa someen mitään negatiivista, haluan levittää vaan positiivisuutta"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu minkätyylistä sisältöä tekee. Jos vaikka askartelua ja sisustusta, niin ihan ok. Jos taas vlogaa elämästään, niin sitten on teennäistä, negatiivisempiakin asioita voi käsitellä monella tavalla.

 

Kyllä sulle riittää niitä valittajien vlogeja. Jos yksi tai kaksi ei valita, niin älä seuraa.

Se, että käsittelee elämän vaikeampiakin puolia ei ole automaattisesti valittamista. Kuten laitoin niitäkin puolia elämästä voi käsitellä monella tyylillä. Valittamista ja märehtimistä en jaksaisi katsoa, pelkkä positiivinen elämän kiillotus on yleensä teennäistä, mutta rehellinen el

Vaikka sisustus somettajan välillä postaama kuva jossa näkyy millainen kaaos keittiössä on kun lapset ovat sotkeneet aamupalalla.

Tuottaako se sitten ihmeparantumisen somen positiivisuudesta ahdistuneille ja saa tajuamaan että ahh, mikä helpotus, kaikki ei olekaan täydellistä edes somessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi minun pitäisi yleensä hyvää mieltä tuottavien luontokuvien ja tarinoiden lisäksi alkaa julkaista jotain negatiivista? Mitä?

Joo, kato kun muuten joku seuraaja voi luulla että kuvailet 24/7 luontokuvia hyvällä mielellä.

Some on oikeasti tyhmentänyt ihmisiä. 

Katoppa sellasta fb ryhmää kuin "paskat luontokuvat"

Siellä on hyvää vastapainoa niille täydellisille otoksille

"Vaikka sisustus somettajan välillä postaama kuva jossa näkyy millainen kaaos keittiössä on kun lapset ovat sotkeneet aamupalalla."

Miksi tämmöistä pitäisi ruveta kuvaamaan? Ketä kiinnostaa? Kaikki varmasti osaa kuvitella tai on kokenut tämän sotkun itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu minkätyylistä sisältöä tekee. Jos vaikka askartelua ja sisustusta, niin ihan ok. Jos taas vlogaa elämästään, niin sitten on teennäistä, negatiivisempiakin asioita voi käsitellä monella tavalla.

 

Kyllä sulle riittää niitä valittajien vlogeja. Jos yksi tai kaksi ei valita, niin älä seuraa.

Se, että käsittelee elämän vaikeampiakin puolia ei ole automaattisesti valittamista. Kuten laitoin niitäkin puolia elämästä voi käsitellä monella tyylillä. Valittamista ja märehtimistä en jaksaisi katsoa, pelkkä positiivinen elämän kii

Tuottaako se sitten ihmeparantumisen somen positiivisuudesta ahdistuneille ja saa tajuamaan että ahh, mikä helpotus, kaikki ei olekaan täydellistä edes somessa?

Kyllä!

Sitähän tässä on vuosia monesta suunnasta sanottu ympäri maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi minun pitäisi yleensä hyvää mieltä tuottavien luontokuvien ja tarinoiden lisäksi alkaa julkaista jotain negatiivista? Mitä?

Joo, kato kun muuten joku seuraaja voi luulla että kuvailet 24/7 luontokuvia hyvällä mielellä.

Some on oikeasti tyhmentänyt ihmisiä. 

Katoppa sellasta fb ryhmää kuin "paskat luontokuvat"

Siellä on hyvää vastapainoa niille täydellisille otoksille

Paitsi tämäkin on hyvän mielen ryhmä eikä mitään ruikutusta ja pahoinvointia.

Itse uskon enemmän positiivisuuteen. Olen tosin saanut huomata, että joidenkin mielestä on väärin että somessa esitetään pääasiassa positiivisia asioita. Esimerkiksi kerran jaoin äitienpäiväkuvan, ihan tavallinen vanha kuva minusta ja äidistä sekä tekstinä hyvää äitienpäivää, sain julkaisuun muutaman kommentin siitä miten ei kannattaisi jakaa tällaista, koska kaikilla ei ole äitiä, joidenkin äidit on kuolleet eikä heille äitienpäivä ole mikään mukava vaan surullinen päivä.

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon enemmän positiivisuuteen. Olen tosin saanut huomata, että joidenkin mielestä on väärin että somessa esitetään pääasiassa positiivisia asioita. Esimerkiksi kerran jaoin äitienpäiväkuvan, ihan tavallinen vanha kuva minusta ja äidistä sekä tekstinä hyvää äitienpäivää, sain julkaisuun muutaman kommentin siitä miten ei kannattaisi jakaa tällaista, koska kaikilla ei ole äitiä, joidenkin äidit on kuolleet eikä heille äitienpäivä ole mikään mukava vaan surullinen päivä.

Voi jeesus mitä urpoutta. Ihmiset on ihan sekaisin. Ei toisten ihmisten äitisuhde ole pois keltään.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä. Niin mäkin teen. Jos tarkoitetaan nyt esim instagramia. Jaan vain positiivisia juttuja siksi, että en halua myöhemmin muistutuksia siitä mitä harmia milloinkin on ollut. Ei siis pelkästään muiden takia vaan ennen kaikkea itseni.

Kaikki kyllä tietää, että elämä ei ole vain kivaa. Sitä puolta on turha korostaa. Itse en seuraa ankeuttajien ja marisijoiden juttuja. En saa niistä mitään itselleni.

Sama. Miksi tuntemattomille pitäisi jakaa omista vaikeuksista ? Itse en myöskään halua kuulla toisten ongelmista. Omiakin on. Hyvä rajaus siis. 

Terveet rajat.

Itseäni ainakin ärsyttää esim. jonkun Hintikan muka samaistuttavat postaukset jostain pyykkivuoresta, kun sillä on rahaa palkata vaikka sata siivoojaa sinne kotiin se hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon enemmän positiivisuuteen. Olen tosin saanut huomata, että joidenkin mielestä on väärin että somessa esitetään pääasiassa positiivisia asioita. Esimerkiksi kerran jaoin äitienpäiväkuvan, ihan tavallinen vanha kuva minusta ja äidistä sekä tekstinä hyvää äitienpäivää, sain julkaisuun muutaman kommentin siitä miten ei kannattaisi jakaa tällaista, koska kaikilla ei ole äitiä, joidenkin äidit on kuolleet eikä heille äitienpäivä ole mikään mukava vaan surullinen päivä.

Et siis voi kuvitellakaan kuinka vaikeaa joillekin äitinpäivät on koska haluat uppoutua ihanaan vaaleanpunaiseen elämääsi missä kaikki on täydellistä?

Instascam on mädättäny teidän aivot.

Huomaa ettei ole vielä edes 20v synttäreitä vietetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon enemmän positiivisuuteen. Olen tosin saanut huomata, että joidenkin mielestä on väärin että somessa esitetään pääasiassa positiivisia asioita. Esimerkiksi kerran jaoin äitienpäiväkuvan, ihan tavallinen vanha kuva minusta ja äidistä sekä tekstinä hyvää äitienpäivää, sain julkaisuun muutaman kommentin siitä miten ei kannattaisi jakaa tällaista, koska kaikilla ei ole äitiä, joidenkin äidit on kuolleet eikä heille äitienpäivä ole mikään mukava vaan surullinen päivä.

Et siis voi kuvitellakaan kuinka vaikeaa joillekin äitinpäivät on koska haluat uppoutua ihanaan vaaleanpunaiseen elämääsi missä kaikki on täydellistä?

Miksi minun pitäisi huolehtia muidenkin äitienpäivästä? Äitini kuoli vuonna 2000, kun olin ala-asteella. En kuitenkaan koe, että äitienpäivänkään pitäisi olla negatiivisten tunteiden pyhäpäivä.

Vierailija kirjoitti:

Seurasin aikoinaan yhtä bloggaajaa sen ihanan blogin takia. Sittemmin sille tuli kaikkia vaivoja ja sairauksia ja kun se nykyään bloggaa pääasiassa niistä, niin en enää jaksa seurata.

Ei ainakaan minua ihmisten vaikeudet kiinnosta. Se ei auta eikä piristä mua millään tavalla. Katson vain sellaista sisältöä, joka auttaa ja tukee omaa jaksamista. Kuten esim. luontokuvat, käsityöt, muoti.

Sama. Vaikeuksista voi kertoa ja lukea vertaistukena, mutta muita ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon enemmän positiivisuuteen. Olen tosin saanut huomata, että joidenkin mielestä on väärin että somessa esitetään pääasiassa positiivisia asioita. Esimerkiksi kerran jaoin äitienpäiväkuvan, ihan tavallinen vanha kuva minusta ja äidistä sekä tekstinä hyvää äitienpäivää, sain julkaisuun muutaman kommentin siitä miten ei kannattaisi jakaa tällaista, koska kaikilla ei ole äitiä, joidenkin äidit on kuolleet eikä heille äitienpäivä ole mikään mukava vaan surullinen päivä.

Et siis voi kuvitellakaan kuinka vaikeaa joillekin äitinpäivät on koska haluat uppoutua ihanaan vaaleanpunaiseen elämääsi missä kaikki on täydellistä?

Luin joskus äitienpäivän aikaan erään naisen,  joka oli vastoin tahtoaan jäänyt lapsettomaksi ja menettänyt oman äitinsä nuorena aikuisena, hyvän kirjoituksen siitä, millaista on ollut olla äitihahmona hänen sukulaislapsilleen/kummilapsilleen. Hyvin lämmin ja ihana kirjoitus mikä jäi mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurasin aikoinaan yhtä bloggaajaa sen ihanan blogin takia. Sittemmin sille tuli kaikkia vaivoja ja sairauksia ja kun se nykyään bloggaa pääasiassa niistä, niin en enää jaksa seurata.

Ei ainakaan minua ihmisten vaikeudet kiinnosta. Se ei auta eikä piristä mua millään tavalla. Katson vain sellaista sisältöä, joka auttaa ja tukee omaa jaksamista. Kuten esim. luontokuvat, käsityöt, muoti.

Sama. Vaikeuksista voi kertoa ja lukea vertaistukena, mutta muita ei kiinnosta.

Niinpä. Vertaistukijutut on sitten erikseen. Vaikka nyt keliakia. Niitä tilejä seuraan ihan sen keliakian takia enkä odotakaan niiltä muuta antia.

Kuka kyseessä? 

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama kun ei some kiinnosta. Yksi ainoa elämä, keskityn elämään omaani

Nämä on hauskoja vastauksia, sillä tämäkin sivusto on sosiaalista mediaa. Se ei tarkoita vain Instagramia ja Facebookia, vaan kaikkea tätä internetissä tapahtuvaa kanssakäymistä, ajatustenvaihtoa ja muiden ihmisten kanssa tekemisissä olemista. Täällähän tämäkin on kertomassa miten vain ikioma elämä kiinnostaa, jos niin olisi niin kuinka kummassa silti on täällä. Instagramissa sentään taitaa saada palkkaa ja siitä kiinnostuneille vielä näkyvyyttä nimen ja naaman kanssa. 

En seuraa somessa yhtään ammattisomettajaa tai viihdejulkkista. Omissa tutuissani arvostan heitä, jotka tuo someen koko elämän kirjon, senkin kun voi tehdä tyylikkäästi. Arvostan aitoutta, koska ne ikävätkin asiat kuuluu elämään. Monen some on silti pelkkää kivaa. Joskus sitten kun tällaisen ihmisen tapaa, niin selviääkin, että hänellä on menossa, tai on ollut, joku tosi iso harmi elämässä. Hämmentyneenä kun pahoittelet, ettet tiennyt, niin siinä toki pitää saada näpäyttää, että hänellä ei olekaan tapana laittaa kaikkea someen tai someen laitetaan vaan positiivinen. No aha.

Tekopyhyyttä siis, sanon minä. Itselleni tosi vieras ajatus pitää jotain kulissia yllä, jos todellisuus on muuta. Kun itselläni oli iso kriisi elämässä, vetäydyin pois koko somesta. Olisi tuntunut todella kummalliselta käydä julkaisemassa jotain kivoja juttuja kertomatta, että oikeasti on tosi vaikeaa. Asia oli kuitenkin sellainen josta en halunnut kertoa. Arkisemmista arjen haasteista voi kertoa huumorin keinoin tai ihan vain suoraan avautua, että voi *piip, piip*! Se on elämää. Seuraavan kerran voi sitten taas laittaa sen maisemakuvan ja "tuntea kiitollisuutta". 

Myrkyllistä.