Liian kiireinen parisuhteeseen?
Hei.
Olen toista vuotta miehen kanssa ollut etäsuhteessa ja viimeiset 3kk miehellä on ollut jatkuvia kiireitä ja yhteinen aika on kortilla. Kerran viikkoon soitellaan vartin puhelu ja muuten tulee pari viestiä päivän, parin välein. Tapaaminenkin onnistuu ehkä kerran kuussa. Mies väittää että työt, kotityöt ja sairaiden vanhempien hoito vie kaiken hänen aikansa ja ei ole varma, milloin liikenee aikaa panostaa suhteeseen. Miehellä on toki ennenkin ollut muutaman viikon kiirejaksoja, mutta tuntuu, että tälle ei nyt näytä tulevan loppua. Minulla on aika sekavat fiilikset, jäädäkö odottamaan, että asiat paranee vai lähteäkö. Kaipailen jotain vertaistukea tai vinkkejä?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
"Kerran viikkoon soitellaan vartin puhelu ja muuten tulee pari viestiä päivän, parin välein. Tapaaminenkin onnistuu ehkä kerran kuussa."
Tapaamisen vaikeuden voin vielä jotenkin ymmärtää noilla miehen kiireillä mutta jos ei ehdi soittaa kuin vartin puhelun kerran viikossa niin se on vain ja ainoastaan kiinni siitä että ei kiinnosta tarpeeksi.
Tämä nyt on vain kylmä totuus että miehellä ei ole halua panostaa yhtään enempää kuin aivan täydellinen minimi. Jos se sinulle riittää niin sitten mutta ei tuo mies kyllä kauhean kiinnostunut sinusta ole. Valitan.
Täysin samaa mieltä, AP on miehelle itsestäänselvyys ja miestä ei kiinnosta syvällisempi suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kerran viikkoon soitellaan vartin puhelu ja muuten tulee pari viestiä päivän, parin välein. Tapaaminenkin onnistuu ehkä kerran kuussa."
Tapaamisen vaikeuden voin vielä jotenkin ymmärtää noilla miehen kiireillä mutta jos ei ehdi soittaa kuin vartin puhelun kerran viikossa niin se on vain ja ainoastaan kiinni siitä että ei kiinnosta tarpeeksi.
Tämä nyt on vain kylmä totuus että miehellä ei ole halua panostaa yhtään enempää kuin aivan täydellinen minimi. Jos se sinulle riittää niin sitten mutta ei tuo mies kyllä kauhean kiinnostunut sinusta ole. Valitan.
Täysin samaa mieltä, AP on miehelle itsestäänselvyys ja miestä ei kiinnosta syvällisempi suhde.
Mahdollisesti tuo FWB- suhdekin jatkuu edelleen Ap:n selän takana ja mies ottaa siitä mitä tarvii seksuaaliseen kanssakäymiseen, niin ei ole kiire näkemään Ap:ta
15 min puhelinsoitto ja pari viestiä parisuhde? Ei kyllä minun mielestä täytä suhteen kriteerejä vaan enemmänkin jonkun puhelintutun.
Sivusta seuranneena yhdellä miespuolisella tutulla oli tuollainen suhde, missä naiselle ei annettu aikaa vaan suhde oli lähinnä puhelimen välityksellä tapahtuvaa kommunikointia.
Kysyin sitten, että miksi oli halunnut alkaa treffailemaan tätä naista niin sanoi, ettei tuntenut kipinää, mutta se nainen oli niin mukava hänelle ( tutustuivat siis työpaikalla, jossa ehkä protokollaankin kuuluu olla mukava).
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo kuulostaa että on vakavan keskustelun paikka. Itse kiinnittäisin erityisesti huomiota millaisen roolin mies ottaa keskustelussa. Jos hän on ympäripyöreä, välttelevä tms niin ne ovat merkkejä ettei kiire ole todellista eikä se ole hellittämässä.
On kuitenkin totta että kiireisiä aikoja on. Silloin mies yrittää aidosti keksiä ratkaisuja asiaan jos haluaa kanssasi olla.
Ap:llahan on ollut tuo tilanne nyt 3kk vasta, suhteen alku oli vissiin ihan normaali. Tämä voi hyvin olla väliaikaista. Ulkopuolisen on vaikea neuvoa, kun ei koko tilannetta tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo kuulostaa että on vakavan keskustelun paikka. Itse kiinnittäisin erityisesti huomiota millaisen roolin mies ottaa keskustelussa. Jos hän on ympäripyöreä, välttelevä tms niin ne ovat merkkejä ettei kiire ole todellista eikä se ole hellittämässä.
On kuitenkin totta että kiireisiä aikoja on. Silloin mies yrittää aidosti keksiä ratkaisuja asiaan jos haluaa kanssasi olla.
Ap:llahan on ollut tuo tilanne nyt 3kk vasta, suhteen alku oli vissiin ihan normaali. Tämä voi hyvin olla väliaikaista. Ulkopuolisen on vaikea neuvoa, kun ei koko tilannetta tiedä.
Äsken juteltiin, mies nyt lupasi taas soitella joka ilta tai edes joka toinen. Väitti, että kiireetkin olisi nyt hellittämässä pikkuhiljaa, saanut jotain rästihommia tehtyä pois. Katellaan nyt mitä tästä tulee.
Mä olen tuossa tilanteessa, ja kun vuosi sitten aloin seurustella, olin mielestäni ihan aiheellisesti huolissani ajan riittävyydestä. Kyllä sitä aikaa sitten löytyikin ja varsin luontevasti, kun molemmat halusivat toista nähdä. Kunnes miestä sitten yhtäkkiä ei enää kiinnostanutkaan, eikä hänellä yhtäkkiä ollut aikaa nähdä, ei millään ilveellä. Eikä kyse ollut siitä että hän olisi vääntäytynyt tapaamaan minua itsensä kannalta epäinhimillisiin aikoihin, vaan se olin pian alun jälkeen vain minä, joka jousti aikataulunsa kanssa.