Liian kiireinen parisuhteeseen?
Hei.
Olen toista vuotta miehen kanssa ollut etäsuhteessa ja viimeiset 3kk miehellä on ollut jatkuvia kiireitä ja yhteinen aika on kortilla. Kerran viikkoon soitellaan vartin puhelu ja muuten tulee pari viestiä päivän, parin välein. Tapaaminenkin onnistuu ehkä kerran kuussa. Mies väittää että työt, kotityöt ja sairaiden vanhempien hoito vie kaiken hänen aikansa ja ei ole varma, milloin liikenee aikaa panostaa suhteeseen. Miehellä on toki ennenkin ollut muutaman viikon kiirejaksoja, mutta tuntuu, että tälle ei nyt näytä tulevan loppua. Minulla on aika sekavat fiilikset, jäädäkö odottamaan, että asiat paranee vai lähteäkö. Kaipailen jotain vertaistukea tai vinkkejä?
Kommentit (87)
Se myös että jos kuvitellaan että henkilö pyörittää kahta suhdetta, niin on siinä keksimistä ja muistamista tarinoissa joita kertoo molemmille, ettei jäisi kiinni.
Jos oikeasti välittäisi sinusta niin aikaa kyllä löytyisi. Todennäköisesti sillä on toinen juttu vireillä ja pitää sinua varalla antamalla ymmärtää että olisi jotain.
Vierailija kirjoitti:
Se myös että jos kuvitellaan että henkilö pyörittää kahta suhdetta, niin on siinä keksimistä ja muistamista tarinoissa joita kertoo molemmille, ettei jäisi kiinni.
Vieraalle pillulle tarina on sairaat vanhemmat, työ ym.
Kotona vaimolle taas selitys on työt ja raskaat asiakkaat jotka soittelevat ja vaativat tapaamisia virka-ajan ulkopuolella.
Jos jää kiinni ristiin puhumisesta, syytetään stressaavaa elämäntilannetta, "niin hirvee stressi ja paine etten muista edes omaa nimeä tai mikä päivä tänään on?"
Been there, done that.
T. Unelmien ukkomies
Niille asioille jotka on tärkeitä löytyy aina aikaa. Valitettavasti tuntuu ettei mies priorisoi sinua eikä teidän suhdetta riittävästi. Lisäksi selitykset tuntuvat tekaistuilta. Oma ex selitti kerran syyksi kotityöt omassa asunnossaan, mutta lopulta paljastui että pelasi vaan pleikkaria. Exällä oli suhteen alussa 2 vuotta prio 1 meidän suhde ja aina aikaa siihen. Sen jälkeen homma muuttui ja piti päästä omille vanhemmilleen jatkuvasti, pojan kanssa jonnekin ja sitten tehdä niitä "kotitöitä". Olisi pitänyt itse häipyä heti tuon muutoksen myötä koska selväähän se oli ettei enää halunnut panostaa samalla tavalla suhteeseen, muttei ollut miestä kertoa asiaa suoraan. Suotta kulutin 2 lisävuotta roikkuen suhteessa jolla ei ollut jatkoa kun mies oli selkeästi jo luovuttanut. Epäreilua olla puhumatta asioista aidosti.
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti välittäisi sinusta niin aikaa kyllä löytyisi. Todennäköisesti sillä on toinen juttu vireillä ja pitää sinua varalla antamalla ymmärtää että olisi jotain.
Kiinnostus voi hiipua vaikkei mitään muuta juttua olisikaan. Tosi omituista, että täällä palstalla AINA tarjotaan selitykseksi sivusuhdetta - ihan kuin ihmisillä ei voisi olla ikinä mitään muuta syytä sille, että kumppani/seksi/suhde/tapaaminen ei kiinnosta. Oisko pikemminkin syy juuri tuo, mitä tarjosit ekassa lauseessa, eli motivaation puute, mikä useimmiten selittyy sillä, että ei ihan niin paljon kuitenkaan kiinnosta (vaikka jonkin verran saattaakin kiinnostaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti välittäisi sinusta niin aikaa kyllä löytyisi. Todennäköisesti sillä on toinen juttu vireillä ja pitää sinua varalla antamalla ymmärtää että olisi jotain.
Kiinnostus voi hiipua vaikkei mitään muuta juttua olisikaan. Tosi omituista, että täällä palstalla AINA tarjotaan selitykseksi sivusuhdetta - ihan kuin ihmisillä ei voisi olla ikinä mitään muuta syytä sille, että kumppani/seksi/suhde/tapaaminen ei kiinnosta. Oisko pikemminkin syy juuri tuo, mitä tarjosit ekassa lauseessa, eli motivaation puute, mikä useimmiten selittyy sillä, että ei ihan niin paljon kuitenkaan kiinnosta (vaikka jonkin verran saattaakin kiinnostaa).
Jos minä en kelpaa, sillä on toinen.
Jätä se sika.
Mies laittaa kyllä kuvia aina näistä projekteista, mitä hänellä on milloinkin työn alla. Olen myös tavannut hänen vanhempansa, joten heidän sairautta ei voi keksiä tekosyyksi. Olen samaa mieltä motivaation puutteesta, kyllä mielestäni kiireinenkin voi jostain aina vähän nipistää aikaa tai priorisoida tekemisiään. En ymmärrä, miksi pahoittelee yhteisen ajan puutetta, mikäli ei kuitenkaan löydä motivaatiota tehdä asialle jotain.
Ei tuo ongelma helpotu koskaan. Oma pitkäaikainen miesystäväni laittaa kaikkien muiden tarpeet itsensä edelle.
Ei ole kyse miehen elämäntilanteesta vaan persoonallisuudesta.
Syyt miksi ei ole aikaa tulevat aina olemaan tosi hyviä, ihanteellisia suorastaan, joten ei niistä voi sanoa.
Eikä kannata, koska mies ei tule valitsemaan itseään ja minua. Kaikki muu tulee ensin. Sinä olet se, joka päätät omasta elämästäsi.
Mieti tarkkaan, mitä haluat. Ketä rakastat - vai rakastatko.
Muun kuin aidon rakkauden vuoksi ei kannata jäädä, koska mitään muuta kuin hänen rakastamisensa tästä ei käteen jää.
Ei yhdessä asumista, ei avioliittoa, ei juuri yhteistä aikaa. Kalenterin kanssa nähdään, joskus ja jouluna.
Eli lopulta on kaksi, jotka kumpikin laittavat ne kaikki muut itsensä edelle. Ei välttämättä onnellista elämää. Mutta rakkautta.
Oletko niitä ihmisiä jotka olettaa että mies töiden, kotitöiden ja vanhempien hoitamisen lisäksi vielä matkustaa 150km päähän "hoitamaan" sinua ja sinä vain odottelet itse panematta tikkua ristiin?
Itsekin joskus tunsin tuollaisen kumppanin ja sinne sai jäädä sohvalleen odottelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua tuollaista suhdetta, niin sinuna päättäisin sen kokonaan. Jos miehelle sitten ilmestyykin sitä aikaa sinulle myöhemmin, voi tilannetta miettiä halutessaan uudelleen. Valitettavasti tuosta tulee myös sellaiset fiilikset että onkohan kuitenkin varattu? Ei välttämättä, mutta näin on lähipiirissä ollut, kun miehellä tuollaiset selitykset.
Miten täällä palstalla aina on oletus, että keski-ikäisillä miehillä olisi niin paljo naisia, että voi pyörittää jopa kahta suhdetta? Enpä usko iäkkäitä vanhempia hoitavan miehen ihan hirveästi ehtivät ja jaksavan, ja ihmistenhän on usein vaikea löytää/saada edes yhtä ainutta suhdetta, saati että niitä olisi jopa kaksi. Nyt vähän realismia kehiin...
Itse ainakin ymmärrän että jos jokin asia miehessä on herättänyt minun kiinnostukseni, on erittäin todennäköistä, että kiinnostus on herännyt monessa muussakin naisessa. Se on pelkkää realismia. On myös kokemusta siitä että miehet keksivät mitä ihmeellisempiä selityksiä miksi tapaaminen ei onnistu, mutta samaan aikaan on päivänselvää, että syy on siinä että tarjolla on minua kiinnostavampaa seuraa. Ehkä koomisin toistaiseksi oli työtön mies, joka oli jopa kiireisempi kuin aiemmin tapailemani yrittäjämies.
Älä jää odottelemaan. Minun kokemukseni mukaan tosissaan oleva ihminen löytää aikaa osoittaa, että toinen on tärkeä. Silloin sitä aikaa löytyy ihan älyttömistäkin raoista ja aikuisetkin ihmiset tekevät ihan naurettavia järjestelyjä, että yhteistä aikaa jossakin muodossa löytyy. Vaikka sitten puhelun muodossa, jos näkeminen on oikeasti aivan mahdotonta.
Jos miehellä kiirettä oikeasti onkin, niin kertomasi perusteella voit odottaa että kun kiire hellittää, niin hän käyttää sen ajan johonkuhun aivan muuhun. Sinä olet nyt vain joku, joka suostuu tuollaiseen neljäsosavillaiseen roikutukseen. Ja voi hyvin olla, että hänellä on joku toinen johon hän käyttää aikaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei voi pyytää sinua kotiinsa siksi aikaa kun hän tekee kotitöitä? Tai voisitteko tehdä niitä yhdessä. Olette kuitenkin seurustelleet jo pitkään.
Asutaan 150km päässä toisistamme, joten tämä ei oikein extempore onnistu.
Ei kai sen ex-tempore tarvikaan olla! Sopikaa vaikka, että menet miehen luo ensi viikonlopuksi.
Ja sitten kanssa autat häntä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko niitä ihmisiä jotka olettaa että mies töiden, kotitöiden ja vanhempien hoitamisen lisäksi vielä matkustaa 150km päähän "hoitamaan" sinua ja sinä vain odottelet itse panematta tikkua ristiin?
Itsekin joskus tunsin tuollaisen kumppanin ja sinne sai jäädä sohvalleen odottelemaan.
Minä kuule tässä olen yrittänyt panna tikkua ristiin ja kysynyt, milloin voisin ajella hänen luokseen vaikka viikonlopuksi. Ei tunnu järjestyvän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Niille asioille jotka on tärkeitä löytyy aina aikaa. Valitettavasti tuntuu ettei mies priorisoi sinua eikä teidän suhdetta riittävästi. Lisäksi selitykset tuntuvat tekaistuilta. Oma ex selitti kerran syyksi kotityöt omassa asunnossaan, mutta lopulta paljastui että pelasi vaan pleikkaria. Exällä oli suhteen alussa 2 vuotta prio 1 meidän suhde ja aina aikaa siihen. Sen jälkeen homma muuttui ja piti päästä omille vanhemmilleen jatkuvasti, pojan kanssa jonnekin ja sitten tehdä niitä "kotitöitä". Olisi pitänyt itse häipyä heti tuon muutoksen myötä koska selväähän se oli ettei enää halunnut panostaa samalla tavalla suhteeseen, muttei ollut miestä kertoa asiaa suoraan. Suotta kulutin 2 lisävuotta roikkuen suhteessa jolla ei ollut jatkoa kun mies oli selkeästi jo luovuttanut. Epäreilua olla puhumatta asioista aidosti.
Voi ap olla miehelle tärkeä, mutta onko tärkeämpi kuin sairaiden vanhempien hoitaminen?
Itse priorioisin vanhemmat tuossa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Se myös että jos kuvitellaan että henkilö pyörittää kahta suhdetta, niin on siinä keksimistä ja muistamista tarinoissa joita kertoo molemmille, ettei jäisi kiinni.
Eipä siinä paljoa ehdi niitä risteäviä tarinoita edes kertoilla, jos kerran viikossa puhutaan puhelimessa ja lähetetään pari viestiä.
Vierailija kirjoitti:
Mies laittaa kyllä kuvia aina näistä projekteista, mitä hänellä on milloinkin työn alla. Olen myös tavannut hänen vanhempansa, joten heidän sairautta ei voi keksiä tekosyyksi. Olen samaa mieltä motivaation puutteesta, kyllä mielestäni kiireinenkin voi jostain aina vähän nipistää aikaa tai priorisoida tekemisiään. En ymmärrä, miksi pahoittelee yhteisen ajan puutetta, mikäli ei kuitenkaan löydä motivaatiota tehdä asialle jotain.
Mä ymmärrän hyvin, ettei tuossa tilanteessa löydy aikaa tavata toista, joka asuu noin kaukana.
Mutta vain vartin puhelu ja joitain viestejä per viikko? Tuossa on jotain mätää. Miten noin edes tutustuu toiseen?
Vierailija kirjoitti:
Oletko niitä ihmisiä jotka olettaa että mies töiden, kotitöiden ja vanhempien hoitamisen lisäksi vielä matkustaa 150km päähän "hoitamaan" sinua ja sinä vain odottelet itse panematta tikkua ristiin?
Itsekin joskus tunsin tuollaisen kumppanin ja sinne sai jäädä sohvalleen odottelemaan.
Miksei ap matkusta itse miehen luo? Jos haluaa olla toisen kanssa, ei sen ajan tarvi olla 100% toiseen keskittymistä ja silmiin tuijottelua. Voisi siinä yhdessä niitä kotitöitä tehdä ja vaikka jutella niiden vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies laittaa kyllä kuvia aina näistä projekteista, mitä hänellä on milloinkin työn alla. Olen myös tavannut hänen vanhempansa, joten heidän sairautta ei voi keksiä tekosyyksi. Olen samaa mieltä motivaation puutteesta, kyllä mielestäni kiireinenkin voi jostain aina vähän nipistää aikaa tai priorisoida tekemisiään. En ymmärrä, miksi pahoittelee yhteisen ajan puutetta, mikäli ei kuitenkaan löydä motivaatiota tehdä asialle jotain.
Mä ymmärrän hyvin, ettei tuossa tilanteessa löydy aikaa tavata toista, joka asuu noin kaukana.
Mutta vain vartin puhelu ja joitain viestejä per viikko? Tuossa on jotain mätää. Miten noin edes tutustuu toiseen?
Me olemme olleet yhdessä 2v ja juteltu ja nähty alussa todella usein. Mies tuntuu uskovan, että tämä suhde pysyy loputtomiin pystyssä, kun on kerran vahva pohja jo rakennettu ja nyt voi vaan loputtomasti "kattella mikäli tää tästä vielä paranee."
Vierailija kirjoitti:
Mies laittaa kyllä kuvia aina näistä projekteista, mitä hänellä on milloinkin työn alla. Olen myös tavannut hänen vanhempansa, joten heidän sairautta ei voi keksiä tekosyyksi.
No silloinhan voisitte hyvinkin viettää vuorokauden tai viikonlopun yhdessä niin, että menisit miehen mukaan vanhemmilleen silloin kun hän siellä käy auttamassa. Olla näennäisesti apuna itsekin. Ja sieltä jakamaan miehen tavallinen arkinen päivä kotona. Jos halua olisi, niin ei olisi ongelma eikä mikään.
Noinhan se käytännössä on, koska mies ei ilmeisesti aio luopua työstään tai vanhempiensa auttamisesta.