Onko parisuhde mielestäsi enemmän kuormittava vai voimaa antava?

Kuormittava ja harkitsen siksi eroa.

T. Keski-ikäinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Kuormittava ja harkitsen siksi eroa.

T. Keski-ikäinen nainen

Ikävä kuulla. Mikä teillä mättää?

Niin tosin oli itselläkin edellinen pitkä alkoholisnin, mielenterveysongelmien ja sairaalloisen mustasukkaisuuden värittämä parisuhde. 

Parhaimmillaan siitä saa voimaa, mutta kyllä se usein kuormittaakin.

Kuormittava, mutta pidän sitä myös hyvänä puolena mm siinä että suhteen takia pidän itsestä, kodista ja ulkonäöstä ym huolta paljon enemmän kuin sinkkuna. 

Mies taas ei tunnu tällaiseen hirveästi kiinnittävän huomiota? Ehkä jopa vähemmän kuin ennen seurustelua? 

Tota kivirekeä vetäessä tulee mieleen että ajan saisi kulumaan mukavammin ilman draamaa ja vittuilua. 

Kyllä se kuormittavaa oli, ja siksi nyt sinkku.

Omalla kohdalla kyllä otti niin paljon enemmän kuin antoi (antoi mitä?)   ettei kyllä ollut mitään järkeä jatkaa.

Nyt kun se on kokeiltu tietää senkin eikä samaan ansaan enää astu.

Olen nainen.

Jos parisuhteeni jatkuvasti kuormittaisi minua enemmän kuin antaisi niin en tiedä miksi olisin sellaisessa suhteessa.

Onneksi olen läytänyt suhteen jossa 99% ajasta hyvät puolet voittavat huonot selkeästi. Ja tätä on jatkunut jo kohta 25 vuotta. 

"Nyt kun se on kokeiltu tietää senkin eikä samaan ansaan enää astu."

Johtopäätös mallia "kävin kerran ravintolassa enkä tykännyt ruoasta joten en enää koskaan mene mihinkään ravintolaan".

Alussa antoi paljon, mutta vuosien varrella muuttui kuormittavaksi. Eron jälkeen päätin, että pysyn jatkossa sinkkuna. Rakkauden huuma kestää aina vain ne pari ensimmäistä vuotta, sen jälkeen suhde arkipäiväistyy ja muuttuu työleiriksi ja kämppäkaveruudeksi.

Voimaa antava. Yhdessä 20 vuotta, naimisissa ollaan. 

vm-71

Vierailija kirjoitti:

"Nyt kun se on kokeiltu tietää senkin eikä samaan ansaan enää astu."

 

Johtopäätös mallia "kävin kerran ravintolassa enkä tykännyt ruoasta joten en enää koskaan mene mihinkään ravintolaan".

Ei kai se parisuhde ollut päivän pituinen?

Vierailija kirjoitti:

Alussa antoi paljon, mutta vuosien varrella muuttui kuormittavaksi. Eron jälkeen päätin, että pysyn jatkossa sinkkuna. Rakkauden huuma kestää aina vain ne pari ensimmäistä vuotta, sen jälkeen suhde arkipäiväistyy ja muuttuu työleiriksi ja kämppäkaveruudeksi.

Minä pyrin ehkäisemään tätä sillä, että kumpikin meistä asuu omassa kodissaan. Emmekä välttämättä tapaa tai vietä aikaa kuin kerran-pari viikossa.

M51

Vierailija kirjoitti:

Tota kivirekeä vetäessä tulee mieleen että ajan saisi kulumaan mukavammin ilman draamaa ja vittuilua. 

No riippuu millainen mies.

Mun mies tykkää kokata ja meille ei tule riitaa mistään. Rakastetaan vaan.

Ap:n suhteen en löisi vetoa. Jos nainen jo nyt väsähtää.

Huono suhde kuormittaa esim avioliittoni exän kanssa. Olin surullinen, yksinäinen, nukuin paljon päiväunia. 

Nykyisin minulla on hyvä miesystävä ja olen hyväntuulinen ja energinen. En muista milloin olisin nukkunut päiväunet aamuvuoron jälkeen. En varmaan seitsemään vuoteen. 

Riippuu kumppanista..

Vierailija kirjoitti:

Kuormittava, mutta pidän sitä myös hyvänä puolena mm siinä että suhteen takia pidän itsestä, kodista ja ulkonäöstä ym huolta paljon enemmän kuin sinkkuna. 

Mies taas ei tunnu tällaiseen hirveästi kiinnittävän huomiota? Ehkä jopa vähemmän kuin ennen seurustelua? 

Minä taas sinkkuna, kuten nyt olen ollut, pidän ulkonäöstäni paljon parempaa huolta kuin parisuhteessa ollessani.

Vierailija kirjoitti:

Tota kivirekeä vetäessä tulee mieleen että ajan saisi kulumaan mukavammin ilman draamaa ja vittuilua. 

Mies ilman naista, on kuin hevonen ilman kivirekeä.

Sanoisin, että kuormittaa enemmän. Olisin sinänsä kyllä parisuhdeihminen, mutta en jaksa sitä kivirekeä vetää perässä. Enkä jaksa sitä jatkuvaa varuillaan oloa, draamaa, mykkäkouluja enkä mitään muutakaan. 

N42

Jos olet oikean ihmisen kanssa suhteessa, se antaa eikä ota. Jos suhteesi on kuormittava, on syytä miettiä eroa.