Lue keskustelun säännöt.
Onko parisuhde mielestäsi enemmän kuormittava vai voimaa antava?
18.11.2024 |
Itselleni näin keski-ikäisenä miehenä tuore parisuhde antaa valtavasti energiaa ja jaksamista arkeen. Mutta naisystäväni kipuilee sen kanssa, että miten hän jaksaa suhteessa kun on tottunut pyörittämään arkea ja elämäänsä ilman miestä.
Mitä mieltä itse olet?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Hyvän suhteen ei pitäisi olla lainkaan kuormittava. Siis saattaa viedä aikaa ja resursseja, kuten mikä tahansa elämässä, mutta sitä ei koeta kuormittavaksi.
Näin minäkin ajattelen hyvästä suhteesta, että se vie aikaa ja rahaa tai muita resursseja, mutta lisää hyvää oloa ja parantaa mielenterveyttä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kuormittavaa oli, ja siksi nyt sinkku.
Omalla kohdalla kyllä otti niin paljon enemmän kuin antoi (antoi mitä?) ettei kyllä ollut mitään järkeä jatkaa.
Nyt kun se on kokeiltu tietää senkin eikä samaan ansaan enää astu.
Olen nainen.
Ei kannata yleistää, että "parisuhde ottaa enemmän". Jonkun kumppanin kanssa ilmapiiri on raskas ja suhde vie energiaa enemmän kun antaa. Toisen kumppanin kanssa voi olla iloista ja kevyttä ja suhteesta saa energiaa.
Vain lähtemällä huonosta suhteesta ( siis siinä vaiheessa kun keskustelut on keskusteltu eikä tilannetta voi korjata ) ja kokeilemalla uusia ihmisiä voi tietää paraneeko tilanne.
Jos kokeilee useampaa suhdetta ja aina menee reisille, niin sitten kannattaa myös katsoa peiliin ja miettiä missä asioissa itsessä voisi olla kehitettävää. Toki fiksu ihminen analysoi jo ensimmäisen päättyneen suhteen jälkeen objektiivisesti päättymisen syitä ja pohtii voiko siitä itsekin oppia jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kuormittavaa oli, ja siksi nyt sinkku.
Omalla kohdalla kyllä otti niin paljon enemmän kuin antoi (antoi mitä?) ettei kyllä ollut mitään järkeä jatkaa.
Nyt kun se on kokeiltu tietää senkin eikä samaan ansaan enää astu.
Olen nainen.
Ei kannata yleistää, että "parisuhde ottaa enemmän". Jonkun kumppanin kanssa ilmapiiri on raskas ja suhde vie energiaa enemmän kun antaa. Toisen kumppanin kanssa voi olla iloista ja kevyttä ja suhteesta saa energiaa.
Vain lähtemällä huonosta suhteesta ( siis siinä vaiheessa kun keskustelut on keskusteltu eikä tilannetta voi korjata ) ja kokeilemalla uusia ihmisiä voi tietää paraneeko tilanne.
Jos kokeilee useampaa suhdetta ja aina menee reisille, niin sitten kannattaa myös katsoa peiliin ja miettiä missä asioissa itsessä voisi olla kehitettävää. Toki fiksu ihm
Joo opin, en ole parisuhde ihminen:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kuormittavaa oli, ja siksi nyt sinkku.
Omalla kohdalla kyllä otti niin paljon enemmän kuin antoi (antoi mitä?) ettei kyllä ollut mitään järkeä jatkaa.
Nyt kun se on kokeiltu tietää senkin eikä samaan ansaan enää astu.
Olen nainen.
Ei kannata yleistää, että "parisuhde ottaa enemmän". Jonkun kumppanin kanssa ilmapiiri on raskas ja suhde vie energiaa enemmän kun antaa. Toisen kumppanin kanssa voi olla iloista ja kevyttä ja suhteesta saa energiaa.
Vain lähtemällä huonosta suhteesta ( siis siinä vaiheessa kun keskustelut on keskusteltu eikä tilannetta voi korjata ) ja kokeilemalla uusia ihmisiä voi tietää paraneeko tilanne.
Jos kokeilee useampaa suhdetta ja aina menee reisille, niin sitten kannattaa myös katsoa peiliin ja miettiä missä asioissa
Jos myöntää, ettei ole parisuhdeihminen, niin myöntää samalla varmaan olevansa liian itsekäs tai kyvytön tekemään kompromisseja ja astumaan ulos omalta hedonistiselta mukavuusalueeltaan. Eli siis minä, minä, minä-tyyppinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kuormittavaa oli, ja siksi nyt sinkku.
Omalla kohdalla kyllä otti niin paljon enemmän kuin antoi (antoi mitä?) ettei kyllä ollut mitään järkeä jatkaa.
Nyt kun se on kokeiltu tietää senkin eikä samaan ansaan enää astu.
Olen nainen.
Ei kannata yleistää, että "parisuhde ottaa enemmän". Jonkun kumppanin kanssa ilmapiiri on raskas ja suhde vie energiaa enemmän kun antaa. Toisen kumppanin kanssa voi olla iloista ja kevyttä ja suhteesta saa energiaa.
Vain lähtemällä huonosta suhteesta ( siis siinä vaiheessa kun keskustelut on keskusteltu eikä tilannetta voi korjata ) ja kokeilemalla uusia ihmisiä voi tietää paraneeko tilanne.
Jos kokeilee useampaa suhdetta ja aina menee reisille, niin sitten kannat
Kyllä olen hedonisti ei ole ongelmaa myöntää asiaa. Jokainen elää kuten parhaakseen katsoo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteeni jatkuvasti kuormittaisi minua enemmän kuin antaisi niin en tiedä miksi olisin sellaisessa suhteessa.
Onneksi olen läytänyt suhteen jossa 99% ajasta hyvät puolet voittavat huonot selkeästi. Ja tätä on jatkunut jo kohta 25 vuotta.
Samaa mieltä kanssasi. Olen ollut mieheni kanssa yli 30v ja äärettömän kiitollinen onnellisista vuosistamme.
Olen ollut puolisoni kanssa naimisissa yli 30 vuotta ja tottakai tuohon matkaan mahtuu kaikenlaista, mutta kokonaisuus on selvästi plussalla. Kiva vanhentua yhdessä ja viettää aikaa jossain vaiheessa toivottavasti tulevien lastenlasten kanssa. Olen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteen ideahan on, että 1+1>2.
Se on sitä synergiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän suhteen ei pitäisi olla lainkaan kuormittava. Siis saattaa viedä aikaa ja resursseja, kuten mikä tahansa elämässä, mutta sitä ei koeta kuormittavaksi.
Näin minäkin ajattelen hyvästä suhteesta, että se vie aikaa ja rahaa tai muita resursseja, mutta lisää hyvää oloa ja parantaa mielenterveyttä.
Ap
Ap:n itsekkyys tulee näkyviin hyvin, kun hän kertoo, mitä hän itse parisuhteesta saa. Vaikuttaa siis tyytyväiseltä. Kumppanin kipuilun hän kokee jonain, joka pitäisi saada korjattua eli vastapuolen tulisi järjestää elämänsä, johon hän on nyt tyytyväinen, siten, että parisuhde ap:n kanssa alkaisi sujumaan kitkattomasti. Tässä tapauksessa pitäisi luopua jostakin, joka on itselle tärkeää. Se on se naisen osa, jonka monet huomaavat vasta eron jälkeen kun vapaus koittaa. Parisuhteessa kompromissit eivät jakaudu mitenkään tasaisesti, vaan useimmiten nainen on se, joka antaa myöten ihan jo ennen erimielisyyden syntymistä perherauhan takia. Loppuun vielä esitän epäilyni, että ap ei ole ollenkaan mies. Mistäkö tätä epäilen? No kun sanavalinnat ovat niin tätimäisiä eikä tyyli muutenkaan ole miehen tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostu enää kompromisseihin. Haluan päättää ihan kokonaan itse elämäni ratkaisut, siksipä en enää muita kenenkään kanssa saman katon alle. Olen miellyttäjä ja taivun helposti toisen tahtoon. Oma asunto on luksusta, enkä siitä luovu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suostu enää kompromisseihin. Haluan päättää ihan kokonaan itse elämäni ratkaisut, siksipä en enää muita kenenkään kanssa saman katon alle. Olen miellyttäjä ja taivun helposti toisen tahtoon. Oma asunto on luksusta, enkä siitä luovu.
Mulla sama juttu, olen herkkä miellyttäjäluonne ja siksi hukkaan itseni parisuhteissa. Olen huomannut, että ne suhteet toimii ja kestää, joissa naisella on jämäkkä luonne. Jokainen exänikin vaihtoi minut sellaiseen naiseen, joka osaa vaatia ja määrätä, on tavallaan se suhteen pomo.
Ei mun kaltaista miellyttäjää halua kukaan muu mies kuin määräilevät, huonosti kohtelevat ilkeät miehet ja sellaista taas en halua, siksi yritin seurustella kilttien miesten kanssa. Mutta he eivät osaa mun kanssa toimia, kun odottavat että nainen on se, joka määrää.
Tässä on se syy omalla kohdallani, miksi olen tullut siihen tulokseen etten sovellu parisuhteeseen. En usko olevan sellaista miestä joka haluaisi mun kaltaisen naisen, paitsi jotkut psykopaatit.
Huonot vastausvaihtoehdot. Vastasin Kanada.
Samaa mieltä kanssasi. Olen ollut mieheni kanssa yli 30v ja äärettömän kiitollinen onnellisista vuosistamme.