Onko parisuhde mielestäsi enemmän kuormittava vai voimaa antava?

Jos parisuhde on kuormittava, siitä kannattaa lähteä. Parisuhteessa vain, jos se antaa lisää voimaa.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että kuormittaa enemmän. Olisin sinänsä kyllä parisuhdeihminen, mutta en jaksa sitä kivirekeä vetää perässä. Enkä jaksa sitä jatkuvaa varuillaan oloa, draamaa, mykkäkouluja enkä mitään muutakaan. 

N42

Jos sinun parisuhteet ovat olleet tällaisia niin valitset aina vääränlaisia kumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhde on kuormittava, siitä kannattaa lähteä. Parisuhteessa vain, jos se antaa lisää voimaa.

Totta kainparisuhde kuormittaa, rajoittaa ja johtaa tarpeeseen tehdä kompromisseja. Mutta kysymys onkin siitä, antaako parisuhde enemmän kuin ottaa. 

Esim seksiä on aika vaikeaa saada ilman parisuhdetta, ellei ole valmis käyttämään maksullisoa palveluita. Seksin eteen olen itsekin valmis melkoisiin kompromisseihin ja kumppanin miellyttämiseen.

Vastasin kandada, koska tämä on mennyt vaiheittain. Välillä rehellisesti on kuormittanut enemmän. Nyt asumme omissa asunnoissa ja ehdottomasti antaa enemmän. Voin suositella. On oma rauha, ei tarvitse miettiä kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että kuormittaa enemmän. Olisin sinänsä kyllä parisuhdeihminen, mutta en jaksa sitä kivirekeä vetää perässä. Enkä jaksa sitä jatkuvaa varuillaan oloa, draamaa, mykkäkouluja enkä mitään muutakaan. 

N42

Nuohan ovat asioita, jotka ovat tulleet nimen omaan naisen suunnalta. Homona olis paljon helpompaa olla miehen kanssa parisuhteessa, mutta koska en ole miehimys, niin olen kiinnostunut naisista ja pillusta.

Kyllä noita ihan yhtä yleisesti tulee miestenkin suunnalta. Kun en osaa lukea ajatuksia ja automaattisesti toimittaa mitä mies kulloinkin haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Voimaa antava. Yhdessä 20 vuotta, naimisissa ollaan. 

vm-71

Tokkopa

Parisuhteessa ei kannata olla jos se ottaa enemmän kuin antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että kuormittaa enemmän. Olisin sinänsä kyllä parisuhdeihminen, mutta en jaksa sitä kivirekeä vetää perässä. Enkä jaksa sitä jatkuvaa varuillaan oloa, draamaa, mykkäkouluja enkä mitään muutakaan. 

N42

Nuohan ovat asioita, jotka ovat tulleet nimen omaan naisen suunnalta. Homona olis paljon helpompaa olla miehen kanssa parisuhteessa, mutta koska en ole miehimys, niin olen kiinnostunut naisista ja pillusta.

Kyllä noita ihan yhtä yleisesti tulee miestenkin suunnalta. Kun en osaa lukea ajatuksia ja automaattisesti toimittaa mitä mies kulloinkin haluaa. 

Jep, minulla on ollut kolme parisuhdetta, ja kaikissa käytössä miehen puolelta mykkäkoulu ja myrskynmerkkinä hilluminen. Äkäillään, mutta ei voida kuitenkaan sanoa mistä on kyse jolloin toinen joutuu olemaan varpaillaan ja arvailemaan mitä on tehnyt väärin ja mitä pitäisi tehdä tai sanoa jotta asia korjaantuisi. Isäni oli myös tällainen, ehkä olen valinnut samanlaisia miehiä.

En silti kuvittele etteikö naisissakin olisi ihan samanlaisia draamailijoita.

Molempien pitää saada suhteesta sitä mitä itse tarvitsee, täydellisessä suhteessa ne tarpeet menevät yksiin kumppanin kanssa, oikeassa elämässä harvemmin. Silloin pitää osata kuunnella mitä toinen haluaa ja tarvitsee.

Eli jos toinen joutuu jatkuvasti joustamaan ja toinen vain porskuttaa eteenpäin välittämättä muusta kuin itsestään niin silloin suhde on toiselle kuormittava ja toiselle voimaa antava. Yksi parisuhde tyyppi on sellainen jossa toinen tekee jatkuvasti asioita toisen hyväksi, selliaisia itselleen haluaisi ja kuvittelee näin olevansa hyvä kumppani, mutta toinen ei arvosta niitä koska ne eivät ole niitä asioita joita hän haluaa.

Jonkinnäköinen kommunikaatio-ongelma on suhteessa jos toisella on kaikki hyvin ja toinen kuormittuu.

Kannattaapi alkaa panostaa suhteeseen. Kuulostaa huolestuttavalta jos sä saat voimaa suhteesta ja puolisosi ei..........

Kyllä se antaa enemmän kuin ottaa. Olen 49-vuotias mies, ja ollut nyt etäsuhteessa 16 vuotta. Asutaan eri kaupungeissa, ja nähdään ehkä kuukauden-parin välein. Silloin se on yleensä pitkä viikonloppu yhtä naimajuhlaa. 

En kyllä ymmärrä, miten parisuhde voi kuormittaa. Joo silloin kun riidellään, niin vihastuttaa ja ärsyttää, mutta se nyt on vaan joskus ja kestää hetken.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaapi alkaa panostaa suhteeseen. Kuulostaa huolestuttavalta jos sä saat voimaa suhteesta ja puolisosi ei..........

Ei voida puhua puolisoista jos ollaan tapailusuhteessa, jossa omat kodit, omat lapset entisestä liitosta, omat harrastukset, kaverit ja menot.

Meillä nainen "löysi" minut seuranhakupalvelusta ja yhdessä päätettiin kokeilla, että toimiiko homma. Minusta toimii oikein hyvin, vaikka välillä on viikkokin väliä tapaamisten ja yhdessäolon välillä. 

Minä olen ilmoittanut, että arkisin 8-17 olen pääsääntöisesti töissä ja muulloin olen yleensä vapaa. Naisella on yhteishuoltajuus ja aikuisuutta lähestyvät lapset luonaan joka toinen viikko. Kipuilu tulee lähinnä siitä, että kaikkeen ei koe aikansa riittävän ja sitten on kurjaa kun pitää valita, että kaverin kanssa jumppaan vai miesystävän kanssa yhdessäoloa. Homma siis toimi ennen kuin minä tulin kuvioihin ja nyt pitäisi osata jostain vanhasta luopua, että minullekin riittäisi aikaa.

Mua stressaa parisuhteessa se, että olen niin miellyttämishaluinen ja epävarma. Ilman miestä ei tarvitse pohtia omia vikojaan ja puutteitaan, vaan saa olla sellainen kuin on. 

En tiedä miksi vaadin itseltäni täydellisyyttä heti kun mies on siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vastasin kandada, koska tämä on mennyt vaiheittain. Välillä rehellisesti on kuormittanut enemmän. Nyt asumme omissa asunnoissa ja ehdottomasti antaa enemmän. Voin suositella. On oma rauha, ei tarvitse miettiä kotitöitä.

Minkä ikäisiä olette, jos saa kysyä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä, miten parisuhde voi kuormittaa. Joo silloin kun riidellään, niin vihastuttaa ja ärsyttää, mutta se nyt on vaan joskus ja kestää hetken.

Minun tulkintani on, että muut asiat ja velvollisuudentunto kuormittavat usein enemmän kuin se parisuhde.

Parisuhde antaa miehelle enemmän kuin ottaa, naisella parisuhde ottaa enemmän kuin antaa.

Kun miehellä oli vaikea jakso elämässään, tuin, ymmärsin, rakastin ja tein kaikki kotityöt ja huolehdin asiat niin, että miehen ei tarvitse murehtia mistään.

Nyt kun minulla on vaikea jakso elämässä, saan ainoastaan tueksi vähän nättejä lauseita, haleja ja pusuja. Mutta edelleen mies odottaa minun olevan piika ja hoitavan kaiken yksin. Mies on vain lisätaakka tällä hetkellä. Olisin jo eronnut, jos voimavarani olisivat riittäneet

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde antaa miehelle enemmän kuin ottaa, naisella parisuhde ottaa enemmän kuin antaa.

Kun miehellä oli vaikea jakso elämässään, tuin, ymmärsin, rakastin ja tein kaikki kotityöt ja huolehdin asiat niin, että miehen ei tarvitse murehtia mistään.

Nyt kun minulla on vaikea jakso elämässä, saan ainoastaan tueksi vähän nättejä lauseita, haleja ja pusuja. Mutta edelleen mies odottaa minun olevan piika ja hoitavan kaiken yksin. Mies on vain lisätaakka tällä hetkellä. Olisin jo eronnut, jos voimavarani olisivat riittäneet

Mihin se puoliso tarvitsee hyvässä suhteessa tukea?

Vierailija kirjoitti:

Mua stressaa parisuhteessa se, että olen niin miellyttämishaluinen ja epävarma. Ilman miestä ei tarvitse pohtia omia vikojaan ja puutteitaan, vaan saa olla sellainen kuin on. 

En tiedä miksi vaadin itseltäni täydellisyyttä heti kun mies on siinä.

En osaa neuvoa, mutta mulla sama. Parisuhde kuormittaa, koska alan vaatia itseltäni täydellisyyttä. Sinkkuna olen paljon rennompi esim ulkonäön suhteen. Parisuhteessa ollessani koen ulkonäöstä hirveää ahdistusta ja käytän tosi paljon aikaa liikuntaan ja laittautumiseen.

En syytä tästä miestä ja onhan tämä toisaalta hyväkin. Nyt olen ollut 4 vuotta suhteessa ja olen 20 kiloa kevyempi ja voin fyysisesti paremmin kuin sinkkuna. Mutta henkinen hyvinvointi onkin sitten eri asia... :(

Jos puoliso ok ihan huipputyyppi, niin kyllä se antaa enemmän energiaa kuin ottaa.