Onko parisuhde mielestäsi enemmän kuormittava vai voimaa antava?

Eli ap:n naisystävä kokee, että joutuu passaamaan sinua, siivoamaan jälkiäsi ym.

Et kai ole hänelle sitä roolia antanut?

Kannattaa keskustella mistä kenkä oikeasti puristaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nyt kun se on kokeiltu tietää senkin eikä samaan ansaan enää astu."

 

Johtopäätös mallia "kävin kerran ravintolassa enkä tykännyt ruoasta joten en enää koskaan mene mihinkään ravintolaan".

Ei kai se parisuhde ollut päivän pituinen?

Se oli silti vain yksi parisuhde yhden ihmisen kanssa. Siitä voi myös oppia mitä ei jatkossa parisuhteessa enää halua ja minkälainen ihminen ei itselle sovi.

Ikävää sanoa mutta kuormittavaa.

Mies olettaa, että teen aina ruokaa ja jos en tee on ärsyttävä. Luulisi aikuisen miehen osaavan ruokkia itse itsensä.

Mies ei ymmärrä tehdä mitään oma-aloitteisesti vaan kaikkeen täytyy kehottaa. 

Avioliittoamme on takana 50 vuotta, pääasiassa tasaista arkea, väliin mahtuu kuormittavuutta mutta pääasiassa voimaannuttavaa ja ihanaa yhdessäoloa. Viime  vuosina on ollut kuormittavuutta sairauksien vuoksi, mutta sekin on elämään kuuluvaa. Mitä elämää se olisi, jos olisi aina "ihanaa"? Elämme hetkessä ja olemme onnellisia koska meillä on vielä toisemme.

Riippuu täysin suhteesta. Jos mies on the one niin tietenkin se on mahtavaa mutta joku itsekäs kylmä mieslapsi hyi olkoon, ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että kuormittaa enemmän. Olisin sinänsä kyllä parisuhdeihminen, mutta en jaksa sitä kivirekeä vetää perässä. Enkä jaksa sitä jatkuvaa varuillaan oloa, draamaa, mykkäkouluja enkä mitään muutakaan. 

N42

Nuohan ovat asioita, jotka ovat tulleet nimen omaan naisen suunnalta. Homona olis paljon helpompaa olla miehen kanssa parisuhteessa, mutta koska en ole miehimys, niin olen kiinnostunut naisista ja pillusta.

Jos kuormittaisi, en olisi parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Eli ap:n naisystävä kokee, että joutuu passaamaan sinua, siivoamaan jälkiäsi ym.

Et kai ole hänelle sitä roolia antanut?

Kannattaa keskustella mistä kenkä oikeasti puristaa.

Ap ja naisystävä asuvat tahoillaan omissa kodeissaan, joten omiem jälkien siivous on kummallakin tehtävänä. Viime viikolla esim laitoin ruokaa useamman kerran ja kutsuin naisystävän syömään luokseni.

Ajan puutteen tunne tai tarve olla paljon itsekseen silloin kun ei ole "velvollisuuksia"  ovat tulkintani mukaan niitä kengässä olevia kiviä.

Hyvä parisuhde nostaa elämälaatua ja huono laskee sitä. Enempää ei voi tietää koska kyse liian ainutlaatuisesta tilanteesta. Sinkkuna eläminen on mahdollista, mutta kaikenlaiset irtoseksisuhteet romukoppaan. Seksi kuuluu toimivaan parisuhteeseen johon myös lasten saaminen liittyy.

Parisuhteita solmitaan nyt epämääräisin perustein ja ilman ymmärrystä siitä minkälaiseen parisuhteeseen kokonaistilanteena päädytään eikä siiis tiedetä partnerista ja tämän taustasta juuri mitään. Kun parisuhde solmitaan niin ihminen liitetään partnerinsa taustaan eli koko sukuun... se on siis myös sukujen liitto ja tältä ei voi välttyä vaikka suhteen solmija inhoaisi omaa sukuaan vaikka kuinka paljon.

Jos elämä täällä ja koko maailmassa on tulossa naisille vaaralliseksi niin parisuhde voi toimia myös turvajärjestelynä, mutta siis nainen liittyy ensisijaisesti miehen sukuun ja tämä on kaikkina aikoina tainnut olla ensisijainen järjestely. Miehen on enemmän pysyttävä siinä paikassa mihin on syntynyt, mutta nainen joutuu sopeutumaan uusiin ympyröihin. Todella ikävää jos miehen suvun naiset eivät sitten hyväksyisikään uutta tulokasta sukuunsa vaan tämä päätyy 'heikkoon' asemaan. Suvuissa on myös hierarkia sekä miehille että naisille. TÄMÄ KAIKKI ON MUUTTUNUT LYHYESSÄ AJASSA JA IHMISISTÄ TULLUT IRRALLISIA JA YPÖYKSINÄISIÄ ja hirveä määrä yksinhuoltajia.

Onkohan nykytilanne siis täystuho ihmiskunnan historiassa? Taitaa liittyä teollistuneeseen yhteiskuntaankin jolloin maatilat jätetty ja muuttoliikenne saanut ihmiset lähtemään kotikonnuiltaan!!!??? Yhteiskuntamme entiset arvot - koti, uskonto ja isänmaa - on pitänyt heittää romukoppaan jotta tämä on tullut mahdolliseksi. Ensin on vaelletty kaupunkeihin ja nyt kaupungit tyhjenevät kun ihmiset haluavat globalisoitua yhä suurempaan maailmaan ja lähdetään kaupungeista ihan minne sattuu... koko pieni kansa tässä maassa hajoaa ja häviää tällä systeemillä maapallon ympyröihin... Tämän teki mahdolliseksi globalisaatiokehitys ja myös EU, mutta EU on nyt jo liian pieni ja lähdetään yhä kaukaisempiin paikkoihin muuallekin jos on mahdollista... Köyhä ihminen ei kuitenkaan voi lähteä yhtään minnekään... Tämä alkaa jo olemaan ihan turvallisuuskysymys - tuskin voi jollain NATO-järjestelyilläkään ratkaista mitenkään... Lumipallo on jo lähtenyt pyörimään ja pyörinyt ainakin 100 vuotta...

On erittäin tärkeä tietää KUKA ON MINUN ISÄNI - äiti on helpompi tietää - ja mihin sukulaisten ketjuun liityn. Se on ainoa turva nykyihmiselle tässä tämän maailmamme hajoamisen tilassa... MIEHET! Kuulukaa niihin, jotka sanovat että minulla ei ole aviottomia lapsia! NÄIN TEKIVÄT KUNNON MIEHET ENNEN! Miehen täytyy siis tuntea ja hyväksyä kaikki omat lapsensa ja myös huolehtia näistä vaimonsa kanssa.

Jatkoa edelliseen...

Tällä menetelmällä nykypäivänä että lähdetään vieraisiin paikkoihin ei tulla miksikään maailmankansalaisiksi, kosmopoliiteiksi... vaikka naisi itsensä ulkomaalaisiin piireihin... kosmopoliitti on ihminen jolla on monikansallisuus ihan DNA:ssa monelta sukupolvelta ja yleensä ehkä enemmänkin peräisin jostain 'kuninkaallisimmista' piireissä... Tavalliset ihmiset ovat olleet enemmän sidottuna siihen paikkaan minne olivat syntyneet ja ne jotka liikkuivat olivat hieman korkeampaa porukkaa... tietysti orjakauppa ja siirtolaisuus ovat olleet ihmisen DNA:ta sekoittavia asioita, mutta harvinaista on ollut että yhteiskunnan korkeimmat piirit ovat päätyneet elintasosiirtolaisiksi ja orjiksi jonnekin... orjuus Amerikoissa lopetettu vuoden 1860 tienoilla ja Venäjällä maaorjuus samoihin aikoihin... 

 

Onpahan taas tuuheaa settiä #29&30.

Jos naisystäväsi tätä kipuilee, niin hyvä olisi keskustella mistä tämä johtuu. Itselläni oli edellisessä suhteessa juuri se tilanne, että suhde otti enemmän kuin antoi, jonka vuoksi ero oli lopulta iso helpotus.

Kerroin kyllä, millä tavalla voisin paremmin (huomiointeja, tasapuolisuutta yms, eli en vaatinut ns. kuuta taivaalta), mutta toinen totesi ettei näe asiaa samoin ja se siitä keskustelusta. Nykyään kävisin tuon keskustelun vain kerran, ja jos muutosta asiaan ei tulisi, niin en kitkuttelisi suhteessa enempää.

Kuormittaa. Kaipaisin yksinoloa ja rauhaa enemmän. - nainen 50 v

Oikean ihmisen kanssa voimaa-antava, väärän ihmisen kanssa kuormittava.

Vierailija kirjoitti:

Oikean ihmisen kanssa voimaa-antava, väärän ihmisen kanssa kuormittava.

Kyllä, mutta sillä lisäyksellä, että ihmiset muuttuvat ja voimaa-antavakin voi muuttua kuormittavaksi. Ja jos muutos tapahtuu riittävän hitaasti, niin voi käydä kuin sammakolle hitaasti kuumennettavassa vesikattilassa. Eli muutosta ei havaitse, huomaa vaan pahan olon lisääntyvän.

Vierailija kirjoitti:

Kuormittaa. Kaipaisin yksinoloa ja rauhaa enemmän. - nainen 50 v

Mitä tarkoittaa enemmän? Mikä on se nykyinen määrä, joka on liian vähän? Jos kaipaat miestä vaan kun joku asia pitää korjata tai autoon vaihtaa renkaat, niin ei se ole oikea syy olla "parisuhteessa".

Kuormittava, koska miehet haluavat seksiä joka päivä ja edellisessä suhteessa kärsin univajeesta kun miehellä oli tapana herättää aamuyöllä koska "muna kovana" ja iltaisin töiden jälkeen ei vaan jaksa kun haluaa nukkua. Päiväuniakaan ei saanut ottaa kun tuli viereen kiehnäämään tökkimään. Kun asiasta mainitsi niin alkoi mykkäkoulu ja pihtariksi haukkuminen.

Onni on olla sinkku ja saada kunnon yöunet.

Vierailija kirjoitti:

Kuormittava, koska miehet haluavat seksiä joka päivä ja edellisessä suhteessa kärsin univajeesta kun miehellä oli tapana herättää aamuyöllä koska "muna kovana" ja iltaisin töiden jälkeen ei vaan jaksa kun haluaa nukkua. Päiväuniakaan ei saanut ottaa kun tuli viereen kiehnäämään tökkimään. Kun asiasta mainitsi niin alkoi mykkäkoulu ja pihtariksi haukkuminen.

Onni on olla sinkku ja saada kunnon yöunet.

On sulla ollut varsinainen sonni miehenä. Meillä 5min riittää arki-iltaisin seksiin.

N44

Vierailija kirjoitti:

Parhaimmillaan siitä saa voimaa, mutta kyllä se usein kuormittaakin.

Työ kuormittaa, mutta vastineeksi saa rahaa. Parisuhde kuormittaa, mutta vastineeksi saa hellyyttä ja läheisyyttä. Japarhaimmillaan paljon, paljon muutakin.

Kolikolla on aina kaksi puolta. 

Usein kuulee valitusta, että mies ei sitä tai mies ei tätä. Mutta minulle on sanottu joskus myös, että minun pitää olla itsekkäämpi ja ajatella enemmän omaa parastani. Ja käyttää enemmän aikaa lepäämiseen, enkä kumppanin ja muiden ihmisten auttamiseen.