Millaisia muutoksia tekisit elämääni`? (masennus)
Olen päälle 30v, asun pienellä paikkakunnalla ja aina asunut. Minulla on diagnosoitu estynyt persoonallisuus jonka takia vaikea tutustua ihmisiin. Tykkään kyllä olla ihmisten seurassa mutta samaan aikaan alkaa masentaa koska tiedän etten kuulu joukkoon. Ainoa ihminen ketä tapaan nyt säännöllisesti on oma vanhempi.
Uskon että minulla on masennusta, ainakin lievää koska itken vähän väliä ja olen tylsistynyt ja motivaatiota ei riitä mihinkään. Minulla on diagnosoitu nuorempana masennus ja ahdistus ja uskon etten koskaan täysin parantunut siitä. En halua enää hakea tähän apua, koska ne ei aikaisemminkaan auttaneet. Minusta vain tuntuu että jotain muutoksia pitäisi tehdä elämään mutta en tiedä mitä?
Olin töissä puoli vuotta mutta työsuhde päättyi. En ole saanut muita töitä. Jotenkin tuntuu että olen jumissa tai tukahdettu. Tuntuu että suurimman osan ajasta vain nyhjötän kotona. Herään, syön, nukun päiväunet, katson telkkaa, nukun uudestaan. Varmaan valitan myös turhaan, mutta ehkä halusin purkautua. Olen myös kiitollinen joistakin asioista elämässäni mutta niitä en nyt mainitse. Haluaisin vain kysyä onko vinkkejä mitä voisi tehdä elämässä jos tuntuu tältä?
Kommentit (79)
Onko sulla jokin peruskoulutus, ap? Siitä voisi lähteä liikkeelle. Pyri vaikka ammatinvalintapsykologille jos ei ole ammattia/ koulutusta.
Haluaisitko osata jonkun taidon? Ihan pienen vaikka?
Itse päätin opetella tämän talven aikana leipomaan leipää.
Vierailija kirjoitti:
Mittauta veriarvot, onko joku puutos, pyydä ison verenkuvan ulkopuolisetkin arvot mitattaviksi. Jos on joku puutos, korjaa se.
Luontoa luulisi löytyvän ihan vierestä kun kerta pienellä paikkakunnalla asut, ala liikkumaan luonnossa. Alkuun vaikka vain 5min. Kun olet jossain luonnossa, pysähdy hengittämään syvään.
Opettele avaamaan ääntäsi. Ravistele itseäsi. Venyttele, pyöritä käsiä, hypi, kävele.
Lue kirjoja, sarjakuvia, katso opetusvideoita, ala pelaamaan jotain netissä (ei rahapelejä kuitenkaan).
Äläkä luovuta vaikka välillä oletkin kipeä etkä pysty tekemään muuta kuin tuon mitä nykyäänkin, välillä voi levätä, pitääkin, mutta sitten taas jatkat. Eikä niitä ihmeitä tapahdu hetkessä, jopa ensimmäinen vuosi voi olla tuskaa saada itsensä aloittamaan asioita. Näitä asioita on niin helppo luetella että tee näin ja noin, vaikka itse sanoja vastaavassa tilanteessa saisi tehtyä yhtä hyvin tai huonos
En tiedä mistä etsiä vertairyhmää, minusta vain tuntuu että olen juuri kangistunut samoihin kaavoihin :( Kiitos vinkeistä
Ajattele että olisit myös voinut syntyä pohjois-koreaan
Vierailija kirjoitti:
Jos rahat riittää, ota lemmikki. Koira olisi paras seuran kannalta, mutta tulee kyllä kalliimmaksi kuin moni muu.
Masentuneelle ja vähävaraiselle koira 😱
Ota kissa. Tavallinen maatiaiskissa. Söpöliini.
Voit saada ilmaiseksi. Tai ei.
Itseasiassa ei velvotteita eli ei eläintä lainkaan.
Kuluja ja huolta..
Vierailija kirjoitti:
Mistä asioista tykkäät?
taiteesta, eläimistä, musiikista, joskus katson netflixiä joten elokuvista.....
Ruokavalio kuntoon. Eli kuitua, terveellisiä rasvoja ja kasviksia lisää. Suolisto on toiset aivot, joten suoliston voidessa hyvin pääkin voi paremmin.
Suosittelen myös luonnossa liikkumista. Voi olla yksin, ei tarvitse lähteä ihmisten ilmoille.
Säännöllinen päivärytmi. Ruokailua, ulkoilua, kirjojen lukemista tms rytmittämään päivää. Valvo päivällä, nuku yöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä asioista tykkäät?
taiteesta, eläimistä, musiikista, joskus katson netflixiä joten elokuvista.....
Voisitko ajatella,että menisit johonkin ilmaiseen tapahtumaan näiden saralta ?
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin tilanteesi on varsin yleinen vallitsevissa olosuhteissa. Vanhukset ja monet yksinelävät elävät noin. Ne jotka eivät elä, ovat kompulsiivisesti huonoissa suhteissa. Hyviä ihmissuhteita on lähes olemattoman vähän
Toisekseen asenteesi tilanteeseesi voisi olla toisenlainen. Sinusta huolehditaan (tuet), sinulla on koti ja saat olla rauhassa. Jos katsoo vaikkapa naisten historiaa, tuo on äärimmäisen harvinaista luksusta, mistä kirjaimellisesti valtaosa maailman naisista voi vain haaveilla. Työyhteisötkään eivät ole aina mukavia, ja monella on myös työperäisiä sairauksia. Sinulla on vapautta, rauhaa
Kolmas ongelma on pharman negatiivisen narratiivin uskominen ja identiteetikseen omaksuminen. Diagnoosileima lyödään kaikille sen vastaanottaville, jotta saadaan myytyä palveluita. Vähän kuin joku sanoisi sinulle, että olet tyhmä, ja koska olet tyhmä niin tarvitset juuri hänen (tai kollegansa) apua
Eli mieti, ovatko n
Olen jotenkin huono keskittymään asioihin esim kirjoihin tai edes joskus elokuviin. En tiedä sitten johtuuko masentuneesta mielialasta. Nuorenaa kyllä jopa kirjotin pitkiä tarinoita ja luin. ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla jokin peruskoulutus, ap? Siitä voisi lähteä liikkeelle. Pyri vaikka ammatinvalintapsykologille jos ei ole ammattia/ koulutusta.
On, mutta se ei työllistä. :-( Mutta tuo on ainut minkä jaksoin opistella aikoinan ja sekin oli erikoisoppilaitos. ap
Voisitko kuvitella itsellesi etäkaveria verkossa? Siis sellaista, jonka kanssa voisi vain viestitellä, mutta ei tarvitsisi koskaan puhua puhelimessa, tavata tms? Näitä voisi löytyä verkosta sinua kiinnostavien aiheiden parista esim. keskustelupalstoilta, blogien kautta ja Facebookin ryhmistä.
Tsemppiä sinulle, hienoa, kun olet valmis harkitsemaan muutoksia elämääsi.:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä asioista tykkäät?
taiteesta, eläimistä, musiikista, joskus katson netflixiä joten elokuvista.....
Voisitko ajatella,että menisit johonkin ilmaiseen tapahtumaan näiden saralta ?
Mua pelottaa jos sielläkin on vain masentunut olo kun ihmisiä ympärillä pyörii ja ovat nauravaisia ja toistensa seurassa. Koen oloni joskus friikiksi. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rahat riittää, ota lemmikki. Koira olisi paras seuran kannalta, mutta tulee kyllä kalliimmaksi kuin moni muu.
Masentuneelle ja vähävaraiselle koira 😱
Ota kissa. Tavallinen maatiaiskissa. Söpöliini.
Voit saada ilmaiseksi. Tai ei.
Itseasiassa ei velvotteita eli ei eläintä lainkaan.
Kuluja ja huolta..
Mulla ei varmaan joo ole varaa nyt lemmikkiin, vaikka kissoista tykkäänkin :( ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin tilanteesi on varsin yleinen vallitsevissa olosuhteissa. Vanhukset ja monet yksinelävät elävät noin. Ne jotka eivät elä, ovat kompulsiivisesti huonoissa suhteissa. Hyviä ihmissuhteita on lähes olemattoman vähän
Toisekseen asenteesi tilanteeseesi voisi olla toisenlainen. Sinusta huolehditaan (tuet), sinulla on koti ja saat olla rauhassa. Jos katsoo vaikkapa naisten historiaa, tuo on äärimmäisen harvinaista luksusta, mistä kirjaimellisesti valtaosa maailman naisista voi vain haaveilla. Työyhteisötkään eivät ole aina mukavia, ja monella on myös työperäisiä sairauksia. Sinulla on vapautta, rauhaa
Kolmas ongelma on pharman negatiivisen narratiivin uskominen ja identiteetikseen omaksuminen. Diagnoosileima lyödään kaikille sen vastaanottaville, jotta saadaan myytyä palveluita. Vähän kuin joku sanoisi sinulle, että olet tyhmä, ja koska olet tyhmä niin tarvitset juuri hänen
Sinua vaivaa vain sama vaiva kuin muitakin nykyihmisiä älypuhelimen, tietokoneen ja muiden laitteiden kanssa: ne vievät keskittymiskyvyn. Eli tuon osalta ei ole kyse masennuksesta. Vaiva paranee, kun vieroittautuu laitteista edes osittain.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kuvitella itsellesi etäkaveria verkossa? Siis sellaista, jonka kanssa voisi vain viestitellä, mutta ei tarvitsisi koskaan puhua puhelimessa, tavata tms? Näitä voisi löytyä verkosta sinua kiinnostavien aiheiden parista esim. keskustelupalstoilta, blogien kautta ja Facebookin ryhmistä.
Tsemppiä sinulle, hienoa, kun olet valmis harkitsemaan muutoksia elämääsi.:)
Voisi olla kiva tuollainen. Mun on vaan aina ollut vaikeaa tehdä kavereita. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin tilanteesi on varsin yleinen vallitsevissa olosuhteissa. Vanhukset ja monet yksinelävät elävät noin. Ne jotka eivät elä, ovat kompulsiivisesti huonoissa suhteissa. Hyviä ihmissuhteita on lähes olemattoman vähän
Toisekseen asenteesi tilanteeseesi voisi olla toisenlainen. Sinusta huolehditaan (tuet), sinulla on koti ja saat olla rauhassa. Jos katsoo vaikkapa naisten historiaa, tuo on äärimmäisen harvinaista luksusta, mistä kirjaimellisesti valtaosa maailman naisista voi vain haaveilla. Työyhteisötkään eivät ole aina mukavia, ja monella on myös työperäisiä sairauksia. Sinulla on vapautta, rauhaa
Kolmas ongelma on pharman negatiivisen narratiivin uskominen ja identiteetikseen omaksuminen. Diagnoosileima lyödään kaikille sen vastaanottaville, jotta saadaan myytyä palveluita. Vähän kuin joku sanoisi sinulle, että olet tyhm
Haluaisin kyllä vieroittua laitteista mutta aina jotenkin jämähdän tänne palstallekin
Vierailija kirjoitti:
Säännöllinen päivärytmi. Ruokailua, ulkoilua, kirjojen lukemista tms rytmittämään päivää. Valvo päivällä, nuku yöllä.
Sitä en myöskään ymmärrä, että nukun yöllä 8 tuntia jopa ylikin mutta silti tunnen tarvitsevani päivin pitkät päiväunet. Joten onkohan joku puutostila? Ehkä käyn siellä verikokeissa sitten vaikka ei tästä kyllä kauan ole kun ne otettiin? Mutta voiko masennus aiheutaa tuollaista että tulee uniseksi vai olenko vain tylsistynyt. ap
Ulos kävelemään, helpottaa ainakin vähäksi aikaa.
No ensinnäkin tilanteesi on varsin yleinen vallitsevissa olosuhteissa. Vanhukset ja monet yksinelävät elävät noin. Ne jotka eivät elä, ovat kompulsiivisesti huonoissa suhteissa. Hyviä ihmissuhteita on lähes olemattoman vähän
Toisekseen asenteesi tilanteeseesi voisi olla toisenlainen. Sinusta huolehditaan (tuet), sinulla on koti ja saat olla rauhassa. Jos katsoo vaikkapa naisten historiaa, tuo on äärimmäisen harvinaista luksusta, mistä kirjaimellisesti valtaosa maailman naisista voi vain haaveilla. Työyhteisötkään eivät ole aina mukavia, ja monella on myös työperäisiä sairauksia. Sinulla on vapautta, rauhaa
Kolmas ongelma on pharman negatiivisen narratiivin uskominen ja identiteetikseen omaksuminen. Diagnoosileima lyödään kaikille sen vastaanottaville, jotta saadaan myytyä palveluita. Vähän kuin joku sanoisi sinulle, että olet tyhmä, ja koska olet tyhmä niin tarvitset juuri hänen (tai kollegansa) apua
Eli mieti, ovatko nuo tarinat edes totta. Koti on turvallinen paikka, ellei ole sadistinen peto. Ihmisiin tutustuminen on työlästä ja siinä saa aina osakseen vinon pinon draamaa toisen elämästä. En pitäisi sen välttelyä välttämättä estyneisyytenä vaan jopa viisautena. Varmasti myös tunnet toisin, jos joskus törmäät ihmiseen, keneen oikeasti haluat tutustua
Ajattele eläimiä: heidän päivänsä eivät ole tylsiä. Sinulle on kaikki järjestetty. Koetko mitään kohtaan uteliaisuutta? Kirjoja, kulttuuria - netissä on paljon tietoa kaikesta. Luonnossa liikkuminen on kesäaikaan erittäin antoisaa ja palkitsevaa, sekä terveellistä
Syötkö riittävästi, onko sinulla energiaa käydä kävely- tai juoksulenkillä? Hoidatko ja hellitkö itseäsi jollakin tavalla? Itse nautin joka päivä laittautumisesta, vaikka en olisi menossakaan mihinkään. Venyttelen ja hieron jalkoja. Tunnen oloni valmiimmaksi ja pirteämmäksi, kun olen pukeutunut siististi, kynnys lähteä ulos on pienempi, ja saan enemmän aikaan
Tällaisia ajatuksia tulee itselle mieleen