Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
16-vuotias poika kiusaa minua (äitiä) niin paljon, etten enää jaksa
16.11.2024 |
Poika on kodin ulkopuolella fiksu, aloitti lukion ja koulu sujuu hyvin.
Kotona on aina ärsyttänyt meitä vanhempia, etenkin minua, äitiään. Jos hänen tarvitsee mennä epämukavuusalueelle joko pyydettyä, tai omasta tahdostaan (tehdä koulutehtäviä, lukea kokeeseen), alkaa minun ärsyttäminen. Pyörii ympärilläni, tökkii, piilottelee tavaroitani, saattaa piirtää seinään, heittää roskiin hedelmäkulhossa olevia hedelmiä, tai heittää niitä lattialle ja sotkua on joka puolella, vie pakastimesta pakasteita vaatekaappiini niin, että sulavat sinne, rikkoo tavaroita, uhkailee fyysisesti minua tekemällä nyrkkeilyä ympärilläni ja potkimisliikkeitä, jotka eivät kuitenkaan osu.
Tämä käytös on pahinta silloin, kun hänen tulisi tehdä läksyjä, tai lukea kokeisiin. Peruskoulussa jo tilanne meni vuosi vuodelta huonommaksi. 5-6 luokilla oli vielä ok, sen jälkeen koulutuksen tekeminen alkoi vuosi vuodelta aiheuttamaan enemmän tällaista ja nyt tilanne on aivan mahdoton. Poika kiusaa tekee koko hereillä olonsa ajan minulle kiusaa. Isä (mieheni) ei puutu asiaan, vaikka olen pyytänyt. Hänen mielestään minun tulee itse selvittää asiani, jos minulla on ongelmia pojan kanssa. Poika ei uskalla tehdä isälleen tuota, minulle uskaltaa, eikä isä lotkauta korvaansa pojan minuun kohdistuvaan käytökseen.
Pojan käytös vaikuttaa johtuvan siitä, jos hänen pitää mennä epämukavuusalueelle. Hän ei pysty käsittelemään sitä. Olen ehdottanut juttelua ammattilaiselle, ei suostu lähtemään, eikä tuon kokoista isoa miehen kokoista poikaa sinne voi väkisin fyysisesti raahata.
Käytöksestä annan pojalle toki seurauksia. Puhelin on ollut häneltä pois useamman viikon, ei saa katsoa telkkaria ja tietokone on otettu pois. Hän ei käy norkoilemassa ostareilla, on aikaa vievä harrastus. Ainoa ja todella suuri ongelma on tämä minun kiusaaminen.
En halua ilkeitä kommentteja tähän keneltäkään. Tekisi mieli vaan kadota pojan elämästä niin, etten kerro lähteväni, eikä hän tiedä minne menen, tai missä olen.
Kaikesta huolimatta hän on lapseni ja maailmassa minulle tärkeintä ja rakkainta. Puolison, tai ystävän voi jättää pois elämästä, jos tilanne on mahdoton. Oman lapsen kanssa on vaikeampaa, mutta en jaksa tätä tilannetta enää. En tiedä mikä on se viimeinen hetki, kun minulle riittää, milloin lähden tästä, katoan, eikä hän enää pääse kiusaamaan minua.
Kommentit (396)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääliksi käy. Avaajalla hullu poika ja hullu mies. Ehkä hullu itsekin?
Valkeakosken teinimurhaaja oli varmaan samanlainen!
Pelkäätkö, että poika lopettaa koulun, jos puutut tiukemmin? Tekstiäsi lukiessa tuntui siltä. Muista, että terveys, mielenterveys myös on elämässä tärkeintä ja sinulla ja miehelläsi on velvollisuus viedä noin poikkeavasti käyttäytyvä avun pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen näkökulma, että voi myös olla, että olet se ns turvallinen ja luotettava aikuinen. Joku mättää, poika ei voi hyvin, mutta suhun voi sitä purkaa. Voi olla, että hakee väärällä tavalla huomiota. Kuten sanoit, isälleen ei uskalla. Tämä ei tietysti mitään oikeuta, mutta voi auttaa tilanteen ymmärtämisessä.
Oletko yrittänyt ns positiivista huomionantamista pienellä huumorilla? Eli aina kun käyttäytyy ns huonosti mutta tietää kyllä että näin ei saisi tehdä, hymyile, katso silmiin, sano lempeästi että äiti on huomannut sinut. Sen jälkeen tilanteesta riippuen voit halata häntä tiukasti, antaa suukkoja tai hokea että ai että kun on niin äidinkipeä, ei tarvitse enää jatkaa äitisi huomasi sinut, jos haluat halin niin voit vain pyytää ei tarvitse tehdä x jne. Älä tee tätä pilkallisesti, vaikka pientä huumoria voi ottaa mukaan.
Jos lapsi tietää että joku on huonosti käyttäytymistä, mutta tekee sitä silti, on se yleensä jotain huutoa. Yksi asia voi myös olla että puhtaasti ignooraa huonon käytöksen (jos tietää jo että kiellettyä), siis aivan täysin, mutta kommunikoi asiallisesti muuten. Tämä voi myös viedä vallan huonolta käytökseltä, kun reaktiota ei saa.
En ole kasvatusekspertti, mutta olin hankala nuori. Äitini ei oikein omasta väsymyksestään johtuen reagoida asioihini, jos esim. selitin innoissani jostain, ei kuunnellut tai vastasi hyvin lyhyesti. Jos käyttäydyin huonosti, hän reagoi ja todella voimakkaasti. Vähitellen aloin siis haastamaan riitaa yhä enemmän ja enemmän, koska tämä oli ainoa keino jolla sain hänet reagoimaan. Kannattaa siis miettiä, mistä lähtien tätä on päässyt tapahtumaan ja milloin se on pahempaa ja milloin helpompaa.
Lisäksi isäni kohteli äitiä todella huonosti, josta myös sain mallin että on ihan ok äidilleni näin käyttäytyä. Se että miehesi ei puutu pojan käytökseen tai tue sinua edes viimeisenä keinona, kertoo lapselle että hänen käytöksensä on ok. Tämä asetelma pitää muuttaa, eli miehen kanssa yhdessä terapiaan, ei pojan tarvitse sinne tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan omia lapsiani enää 16-vuotiaana painostanut lukemaan kokeisiin. Siinä vaiheessa vastaa jo itse tekemisistään eikä ole enää valmis ottamaan vastaan äidillistä holhousta.
Tulee mieleen, onko joku, esim. isä, käyttänyt lasta seksuaalisesti hyväksi lapsena, ja poika purkaa vihansa sinuun, kun et suojellut.
En oikein usko aloitusta, ei kukaan ihminen suostuisi kestämään tuollaista ja vaikealta tuntuu uskoa, että joku 16-vuotias kiinnittäisi noin paljon huomiota äitiinsä sen sijaan, että menisi kavereittensa kanssa dokaamaan!
Tämä. Jotain vakavaa on tapahtunut ja poika yrittää saada äitiä reagoimaan (tai arvaamaan oikein, mitä on tapahtunut), mutta äiti ei halua tajuta, vaan menee vessaan itkemään.
Todennäköisesti. Vuorovaikutus ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksaa siihen kunnes penska 18v ja sitten ovesta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
.
0/10000000
Ihan sama. Tärkeä aihe kommenteista päätellen kuitenkin.
.
Kaffebulla kirjoitti:
Mä varmaan ottaisin eron ja muuttaisin pois. Jättäisin pojan isälle.
Niin, ehkäpä tämä pistäisi tossukka-isäänkin vähän vipinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaksaa siihen kunnes penska 18v ja sitten ovesta ulos.
😂
Ap, ainoa järkevä vaihtoehto on muuttaa kotoa, jos yksin alat tekemään jotain lasua, pojan raivo siitä kohdistuu vain sinuun. Lapsen isä nähtävästi pessyt täysin kätensä, ja toimii koko tilanteen mahdollistajana. Katso mitä tapahtuu kun muutat pois. Ja jos mitään ei tapahdu, jäät sille tiellesi. Ei ole sinun tehtäväsi toimia perheen miesten kynnysmattona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen näkökulma, että voi myös olla, että olet se ns turvallinen ja luotettava aikuinen. Joku mättää, poika ei voi hyvin, mutta suhun voi sitä purkaa. Voi olla, että hakee väärällä tavalla huomiota. Kuten sanoit, isälleen ei uskalla. Tämä ei tietysti mitään oikeuta, mutta voi auttaa tilanteen ymmärtämisessä.
Oletko yrittänyt ns positiivista huomionantamista pienellä huumorilla? Eli aina kun käyttäytyy ns huonosti mutta tietää kyllä että näin ei saisi tehdä, hymyile, katso silmiin, sano lempeästi että äiti on huomannut sinut. Sen jälkeen tilanteesta riippuen voit halata häntä tiukasti, antaa suukkoja tai hokea että ai että kun on niin äidinkipeä, ei tarvitse enää jatkaa äitisi huomasi sinut, jos haluat halin niin voit vain pyytää ei tarvitse tehdä x jne. Älä tee tätä pilkallisesti, vaikka pientä huumoria voi ottaa mukaan.
Jos lapsi tietää että joku on huonosti käyttäytymistä, mutta tekee sitä silti, on se yleensä jotain huutoa. Yksi asia voi myös olla että puhtaasti ignooraa huonon käytöksen (jos tietää jo että kiellettyä), siis aivan täysin, mutta kommunikoi asiallisesti muuten. Tämä voi myös viedä vallan huonolta käytökseltä, kun reaktiota ei saa.
En ole kasvatusekspertti, mutta olin hankala nuori. Äitini ei oikein omasta väsymyksestään johtuen reagoida asioihini, jos esim. selitin innoissani jostain, ei kuunnellut tai vastasi hyvin lyhyesti. Jos käyttäydyin huonosti, hän reagoi ja todella voimakkaasti. Vähitellen aloin siis haastamaan riitaa yhä enemmän ja enemmän, koska tämä oli ainoa keino jolla sain hänet reagoimaan. Kannattaa siis miettiä, mistä lähtien tätä on päässyt tapahtumaan ja milloin se on pahempaa ja milloin helpompaa.
Lisäksi isäni kohteli äitiä todella huonosti, josta myös sain mallin että on ihan ok äidilleni näin käyttäytyä. Se että miehesi ei puutu pojan käytökseen tai tue sinua edes viimeisenä keinona, kertoo lapselle että hänen käytöksensä on ok. Tämä asetelma pitää muuttaa, eli miehen kanssa yhdessä terapiaan, ei pojan tarvitse sinne tulla.
Olisit luopunut lapsesta pienenä.
Vierailija kirjoitti:
Hakkaa se.
💩
Vierailija kirjoitti:
Jaksaa siihen kunnes penska 18v ja sitten ovesta ulos.
Kasvatuksen perusohje Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Poika on sairas. Hae apua.
Jos ei suostu niin tee lasu kun vielä ehdit. 18-vuotiaan kanssa et voi enää mitään.
Kyllä olet melkoinen tossu, lapsesi ei ole terve. Tee jotain ratkaisevaa, sano ukollesi että jos hän ei asiaan puutu, lähdet pois, hanki oma asunto.
Voit myös ottaa yhteyttä sosiaaliviranomaiseen tilanteesta.
Alue: Aihe vapaa
Pitkäaikaisen stressin takia aivot ei toimi normaalisti. Syy on siltikin vain kiusaajassa