Muita, jotka ei enää halua miestä eikä parisuhdetta?

Olen myös vapaaehtoisesti sinkku, mikä usein tuntuu ärsyttävän ihmisiä. Olen tyytyväinen elämääni (perhe, työ, ihmissuhteet ja harrastukset / itseni kehittäminen) enkä kaipaa miestä tai parisuhdetta (=kompromisseja, kuorsausta, sotkua). Olen sanonut ei kiitos useille varatuille, jotka ovat vonganneet seksiä (en voi sietää naisia epäkunnioittavia tyyppejä kuten puolisoaan pettävät). Ei myös ns.tyypilliselle naisen roolille (kodinkone + sairaanhoitaja + sängynlämmittäjä). Vapaus ja mielenrauha. En vaihtaisi pois mistään hinnasta. Onneksi Suomessa voi elää kuten haluaa. Meitä on täällä monta, ap. N47

Itse olen 43 v romantikko ja tykkään elää toisten kautta. En nyt romanttisia komedioita katso, mutta fiktiiviset tai todelliset muiden rakkaustarinat on ihania. Haaveilen toisinaan että löytäisin täydellisen kumppanin ja joskus harvoin ihastun ihmiseen jolle kuvittelen niitä kriteereitäni. Sitten odottelen ja ihastus menee ohi.

Unelmien mies olisi empaattinen luonnonsuojelija joka kierrättäisi jätteensä, hän harrastaisi liikuntaa ja söisi kanssani vegaanista ruokaa. Hän avaisi suunsa ja uskaltaisi sanoa vastaan kun muut miehet harrastaisivat naisia halveeraavia pukukoppipuheitaan. Kävisimme yhdessä retkeilemässä luonnossa, kaupungissa vierailisimme museoissa ja taidenäyttelyissä. Käytännössä hän olisi miespuolinen minä.

Todellisuudessa miehistä 99 % on arvomaailmaltaan ja elämäntavoiltaan aivan erilaisia kuin minä. Se 1 prosentti on jo varattuja eikä luultavasti edes olisi minusta kiinnostuneita.

Minä en voi seurustella mielikuvitusolennon kanssa, enkä ole kiinnostunut reaalimaailman miehistä. En voi olla yhdessä jos ei ole tunteita, enkä varsinkaan halua heikentää elämänlaatuani. Olen ollut yksin monia vuosia. Elämä on ihan antoisaa ja teen mitä huvittaa. 

Kyse ei ole siitä että olisin kyllästynyt miehiin, olen vain huomannut että en ole samalla aaltopituudella. En tiedä johtuuko se kromosomeista, hormoneista, kulttuurista vai kasvatuksesta, mutta miehet sopivat paremmin muille naisille kuin minulle. Miehissä on kyllä kauniita yksilöitä, ja voin ihailla heitä etäältä.

Minulle kelpaisi parisuhde ajatuksen tasolla, mutta sitten kun tapaan miehiä niin muistan välittömästi, miksi olen sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä naiset! Nyt voimaannutaan!

Otetaan mies baarista, pannaan sitä ja aamulla annetaan sille taksirahat ja sanotaan että ei kannata soittaa.

Nih, näytetään niille. Katotaan mitä ne tuosta sikailusta tykkää.

Ei kiitos. Ei seksiä ilman tunteita, joten tarpeet tyydytetään muilla tavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös vapaaehtoisesti sinkku, mikä usein tuntuu ärsyttävän ihmisiä. Olen tyytyväinen elämääni (perhe, työ, ihmissuhteet ja harrastukset / itseni kehittäminen) enkä kaipaa miestä tai parisuhdetta (=kompromisseja, kuorsausta, sotkua). Olen sanonut ei kiitos useille varatuille, jotka ovat vonganneet seksiä (en voi sietää naisia epäkunnioittavia tyyppejä kuten puolisoaan pettävät). Ei myös ns.tyypilliselle naisen roolille (kodinkone + sairaanhoitaja + sängynlämmittäjä). Vapaus ja mielenrauha. En vaihtaisi pois mistään hinnasta. Onneksi Suomessa voi elää kuten haluaa. Meitä on täällä monta, ap. N47

Sama täällä. Pari kertaa nuorempana erehdyin kihloihin ja avoliittoon saakka, eli näin, millaista elämä miesten kanssa on, eikä ollut minun juttuni. Nykyisin olen elänyt jo vuosia sinkkuna. Olen viimein aidosti onnellinen. Olen torjunut ja tulen torjumaan kaikki lähestymisyritykset, niin varattujen kuin vapaiden. 

Suhteen tulisi parantaa elämänlaatua, ei heikentää elämänlaatua. Niin kauan kun heteroparisuhde ei tuo lisäarvoa elämään, diiliin ei tule tarttua. 

Vierailija kirjoitti:

Seksuaaliset halut ovat yksilökohtaisia.  Henkilökohtaisia.  Niin miehillä kuin naisilla.

Sikäli mikäli ihmisellä on ollut aina aktiivinen seksielämä, niin ei se missään iässä, noin vasn pysähdy kuin seinään.  Never.

Jos seksielämä on aina ollut jotenkun epätyydyttävää, satunnaista, ei kiihkoista ja tyydyttävää.

Niin mikäs ihme se on, jos vaihdevuosissa ja niiden jälkeen, ei enää tunne minkäänlaisia seksihaluja.

Jotekin säälittää tuollaiset naiset,  suunä mielessä etteivät ehkä koskaan ole saaneet kokea, kiihkeää voimakasta himoa, rakastelun huippua, ja sen jälkeistä hyvää, rentoutunutta olos.

Heteroseksin orgasmikuilu on niin valtava, ettei heteroseksi ole vaivan väärti. Väitänkin, että hyvin pieni prosentti miehistä on hyviä rakastajia tai ylipäätään piittaa nautinnon tuottamisesta partnerille.

Syynä naisvihamielinen, mieskeskeinen kulttuuri ja heteroseksin por noistuminen. Por nossahan naisen kipu, kärsimys ja tuska on seksualisoitu samoin kuten miehen nautinto. Tätä kuvastoa miehet tuovat makuuhuoneisiin ja ihmettelevät kun naisen ei halua seksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hep, täällä! Olen tosin vasta 37 eli en mikään vanha. Mutta juuri tuo olo, että en enää halua ketään miestä sekoittamaan ja sotkemaan hyvää elämääni. 

Sama täällä ja ikää saman verran. Ihanaa olla yksin kun lapset lähtee isälleen pitkälle viikonlopulle. 

Eli inhoat lapsiasi kun heidän poissaolonsa on ihanaa.

Tuollaisella logiikalla lähes kaikki vanhemmat vihaa lapsiaan ja lapset vanhempiaan. 

🙋 ei ikinä enää. Ovi ja haarat pysyvät kiinni.

Ja elämä maistuu 💃🎊

Kukaan fiksu nainen ei enää haarojaan miehille levittele. Ehkä jotkut luntut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tehnyt huonoja valintoja koko elämäsi ajan ja nyt inhoat kaikkia miehiä.

Ei se ihan sitä välttämättä ole. Ihan on ollut mukavia ja fiksuja tyyppejä kaikki exäni. Ap

Et vain kykene vastavuoroisen parisuhteeseen?

Ei tietenkään kykene kun nainen on

Ei me naiset miksikään vakipilluiksi vätyksille ruveta

Minulla on myös ehkä vähän se, etten usko enää löytäväni itselleni hyvää miestä. Tai että hyvä ei enää näillä kilsoilla riitä, vaan pitäisi olla täydellinen juuri minulle. Kun sellaista ei ole, en halua ketään, ja se on aivan ok. Olen hyvin onnellinen näin.

Seksuaalisesti olen aktiivinen, mutta en tarvitse siihen toista ihmistä. Lähinnä tuntuisi, että toinen olisi vain tiellä. Ja toki siinä olisi sitten huomioitavana kahden ihmisen tarpeet, eli ylimääräistä säätöä, kun homman voi hoitaa tasan oman mielensä mukaan. 

Näin paperilla kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta ehkä sitä tosiaan alkaa näin keski-ikää kolkutellessa ajatella itseään. Siksi onkin vain reilua kaikille, ettei ala suhteeseen, jossa sitten olisi joko itsekäs tai kadottaisi itsensä jälleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä netin mystisiä itsenäisiä ja voimakkaita naisia jotka ovat vuosia olleet yksin. Miksi minun ympärilläni kaikki naiset kuitenkin hakee epätoivoisesti miestä ja parisuhdetta. Toki jotkut yrittää väittää ettei mitään tarvitse tai etsi mutta kas kun treffeille päätyvät kuitenkin lopulta ihan vahingossa ja parisuhteeseen.

Sinun ympäristösi ei ole ainut objektiivinen todellisuus. 

Mutta onhan se aika jännää, miten erilaiset todellisuudet voivat pysyä samoina läpi elämän. Olen miettinyt monesti tuota aiemminkin. Jos kaikilla olisi minun ympäristöni, niin kukaan ei koskisi mieheen pitkällä tikullakaan.

-eri

Vierailija kirjoitti:

En oikein tiedä mihin tarvitsisin miestä. Ja mieshän haluaa usein olla tarpeellinen naiselle. Viihdyn myös sinkkuna vallan mainiosti. 

Hyviä pointteja. Minäkään en todellakaan tarvitse miestä yhtään mihinkään ja miehillä onkin varmaan jonkinlainen tarve tuolle tarpeellisuudelle. Olen itsenäinen ja aikaansaava, jolta sujuu miestenkin hommat. Olen ollut aina suhteessa henkisesti paljon vahvempi ja vastuun sekä muun taakan kantaja. En tarvitse elämääni lisäätaakkaa.Naisen itsenäisyys, aikaansaavuus ja vahvuus usein pelottaa miestä ja saa miehet tuntemaan itsensä hyödyttömiksi. Mutta miksi feikata heikkoa heikomman miehen vuoksi. Parempi siis yksin. Helpompaakin. Rahaakin säästyy. Eikä tarvitse välittää venyvistä työpäivistä, kotona pystyy aina rentoutua ja latautua seuraavaan työpäivään. 

Vierailija kirjoitti:

Seksuaaliset halut ovat yksilökohtaisia.  Henkilökohtaisia.  Niin miehillä kuin naisilla.

Sikäli mikäli ihmisellä on ollut aina aktiivinen seksielämä, niin ei se missään iässä, noin vasn pysähdy kuin seinään.  Never.

Jos seksielämä on aina ollut jotenkun epätyydyttävää, satunnaista, ei kiihkoista ja tyydyttävää.

Niin mikäs ihme se on, jos vaihdevuosissa ja niiden jälkeen, ei enää tunne minkäänlaisia seksihaluja.

Jotekin säälittää tuollaiset naiset,  suunä mielessä etteivät ehkä koskaan ole saaneet kokea, kiihkeää voimakasta himoa, rakastelun huippua, ja sen jälkeistä hyvää, rentoutunutta olos.

Viestisi on ylimielinen, mutta unohdat myös että aseksuaaleja on olemassa. Se on ihan oikea suuntautuminen ja meille kuvailemasi "kiihkeä voimakas himo" ei yksinkertaisesti merkitse mitään. Täysin turhaa ajanhukkaa, senkin ajan voisi tehdä jotain järkevää ja hyödyllistä. Tajuan kuitenkin että tämä on vain oma kokemukseni enkä siis tuputa sitä muille. Muista sinä siis myös että se, mikä sinun mielestäsi on kiihkon huippua, ei välttämättä ole jollekulle toiselle mitään tärkeää. Älä siis nosta itseäsi ylemmälle jalustalle äläkä sääli toisin kokevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaaliset halut ovat yksilökohtaisia.  Henkilökohtaisia.  Niin miehillä kuin naisilla.

Sikäli mikäli ihmisellä on ollut aina aktiivinen seksielämä, niin ei se missään iässä, noin vasn pysähdy kuin seinään.  Never.

Jos seksielämä on aina ollut jotenkun epätyydyttävää, satunnaista, ei kiihkoista ja tyydyttävää.

Niin mikäs ihme se on, jos vaihdevuosissa ja niiden jälkeen, ei enää tunne minkäänlaisia seksihaluja.

Jotekin säälittää tuollaiset naiset,  suunä mielessä etteivät ehkä koskaan ole saaneet kokea, kiihkeää voimakasta himoa, rakastelun huippua, ja sen jälkeistä hyvää, rentoutunutta olos.

Heteroseksin orgasmikuilu on niin valtava, ettei heteroseksi ole vaivan väärti. Väitänkin, että hyvin pieni prosentti miehistä on hyviä rakastajia tai ylipäätään piittaa nautinnon tuottamisesta partnerill

Tämä. YTHS:n tutkimuksen mukaan nuoret naiset traumatoisuvat nyt joukolla miehistä, jotka alkavat kuristaa ym. yhtäkkiä kesken seksin kysymättä, mahtaisiko nainen haluta sellaista väkivaltaa.

On ihan sairasta, että miehet masturboivat ko.materiaalille, eli saavat orgasmeja siitä, kun näyttelijää pahoinpidellään. Naisen pahoinpitely aiheuttaa miehelle orgasmin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös ehkä vähän se, etten usko enää löytäväni itselleni hyvää miestä. Tai että hyvä ei enää näillä kilsoilla riitä, vaan pitäisi olla täydellinen juuri minulle. Kun sellaista ei ole, en halua ketään, ja se on aivan ok. Olen hyvin onnellinen näin.

Seksuaalisesti olen aktiivinen, mutta en tarvitse siihen toista ihmistä. Lähinnä tuntuisi, että toinen olisi vain tiellä. Ja toki siinä olisi sitten huomioitavana kahden ihmisen tarpeet, eli ylimääräistä säätöä, kun homman voi hoitaa tasan oman mielensä mukaan. 

Näin paperilla kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta ehkä sitä tosiaan alkaa näin keski-ikää kolkutellessa ajatella itseään. Siksi onkin vain reilua kaikille, ettei ala suhteeseen, jossa sitten olisi joko itsekäs tai kadottaisi itsensä jälleen.

Samaa mieltä, että nuorena kelpaa niin paljon vähemmän, kun itsekin opettelee vielä elämää, eikä edes tunne itseään. Kun kilometrejä kertyy, tietää juuri mitä haluaa, ja ymmärtää, ettei vähempään kannata tyytyä. Jossakin vaiheessa havahtuu siihen todellisuuteen, ettei omanlaista vaan löydy/ ole olemassa ja alkaa elämään itselleen ja rakentaa itsellensä onnellisen elämän. Ei parisuhde ole muutenkaan mikään onnellisuuden tae, se on periaatteessa työ/ velvollisuus muiden joukossa. Yksin pääsee usein paljon vähemmällä vaivalla. 

Näihin ketjuihin tulee AINA samat vastaukset: "ei kukaan sua haluaisikaan, ei kukaan sun kanssa seksiä harrastaisikaan". No sitähän me tässä toivotaan!!! 😁 

Tiedoksenne: ette voi loukata meitä toistelemalla sellaisia asioita jotka ovat meille mieluisia. Loukkaukset eivät toimi niin - otamme ne siis toivotun todellisuuden manifestoimisena 😉.

Olen nyt päälle nelikymppinen ja aro/ace -ihmisenä en ole koskaan deittaillut, seurustellut enkä harrastanut seksiä. Olen kuitenkin hyvin selkeistä sanoistani huolimatta joutunut useita kertoja tilanteeseen, jossa joku mies ei jätä minua rauhaan, vaikka olen jo ystävällisen jämäkästi kertonut etten ole kiinnostunut miehistä. Ehkä sitten siksi että tyylini on erittäin naisellinen ja siksi oletetaan että pakkohan minun on olla hetero, ja joidenkin on vaikea tajuta tai hyväksyä että joku ei halua mitään.

Mutta niin, pointtinani on se että rukoilen ja odotan sitä päivää kun kukaan ei halua mitään kanssani! Haluan vain ystäviä ja hauskanpitoa ja mielenkiintoisia keskusteluja heidän kanssaan. Kiitos siis näille loukkauksen yrittäjille kohteliaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Seksuaaliset halut ovat yksilökohtaisia.  Henkilökohtaisia.  Niin miehillä kuin naisilla.

Sikäli mikäli ihmisellä on ollut aina aktiivinen seksielämä, niin ei se missään iässä, noin vasn pysähdy kuin seinään.  Never.

Jos seksielämä on aina ollut jotenkun epätyydyttävää, satunnaista, ei kiihkoista ja tyydyttävää.

Niin mikäs ihme se on, jos vaihdevuosissa ja niiden jälkeen, ei enää tunne minkäänlaisia seksihaluja.

Jotekin säälittää tuollaiset naiset,  suunä mielessä etteivät ehkä koskaan ole saaneet kokea, kiihkeää voimakasta himoa, rakastelun huippua, ja sen jälkeistä hyvää, rentoutunutta olos.

Mitäs puppuloota tämä on? Yksin voi saada aivan käsittämättömiä orgasmeja, joiden jälkeen on hyvä ja rentoutunut olo. Ei orgasmeihin miestä tai tekomunaa tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 43 v romantikko ja tykkään elää toisten kautta. En nyt romanttisia komedioita katso, mutta fiktiiviset tai todelliset muiden rakkaustarinat on ihania. Haaveilen toisinaan että löytäisin täydellisen kumppanin ja joskus harvoin ihastun ihmiseen jolle kuvittelen niitä kriteereitäni. Sitten odottelen ja ihastus menee ohi.

Unelmien mies olisi empaattinen luonnonsuojelija joka kierrättäisi jätteensä, hän harrastaisi liikuntaa ja söisi kanssani vegaanista ruokaa. Hän avaisi suunsa ja uskaltaisi sanoa vastaan kun muut miehet harrastaisivat naisia halveeraavia pukukoppipuheitaan. Kävisimme yhdessä retkeilemässä luonnossa, kaupungissa vierailisimme museoissa ja taidenäyttelyissä. Käytännössä hän olisi miespuolinen minä.

Todellisuudessa miehistä 99 % on arvomaailmaltaan ja elämäntavoiltaan aivan erilaisia kuin minä. Se 1 prosentti on jo varattuja eikä luultavasti edes olisi minusta kiinnostuneita.

Minä en voi seurustell

Olipa hyvä kirjoitus. Kuvaamasi mies olisi ihana mies. Todennäköisemmin törmäät elämäsi aikana yksisarviseen ja on hyvä että itsekin tiedostat tuon.

Haaveilu on välillä ihan mukavaa. Itsekin olen saanut parhaat parisuhde- ja seksikokemukset haaveilemalla. Karu totuus, mutta olen sinut asian kanssa. 

Mitäs puppuloota tämä on? Yksin voi saada aivan käsittämättömiä orgasmeja, joiden jälkeen on hyvä ja rentoutunut olo. Ei orgasmeihin miestä tai tekomunaa tarvita

Tämä! Itse olen parhaimmat orgasmini hommannut eikä nainen orgasmeihin miestä tarvitse. Mies on usein orgasmin tiellä kun pelottaa sattuuko tai mitä tapahtuu. Aivan turhaa touhua miehen kanssa mielestäni. Yksin voi vapaasti ja luottamuksella heittäytyä nautintoon.