Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita, jotka ei enää halua miestä eikä parisuhdetta?
15.11.2024 |
Kun täytin 40, niin tuli jotenkin mitta täyteen miehiä ja parisuhteita. Takana yksi pitkä avoliitto, muutama seurustelu ja yksi avioliitto, josta lapsi. Enää ei vain kiinnosta, en halua lähelleni ja elämääni ainuttakaan miestä paitsi pelkkänä kaverina. Mikään pelkkä seksisuhde ei varsinkaan voisi vähempää kiinnostaa, yök. Mutta ei mikään parisuhdekaan, edes yksille treffeille en halua. En jaksa, ei kiinnosta, ei nappaa enää, parisuhteiden jaksamisen kiintiö on täynnä. Eikä nappaa enää varmaan koskaan. Vaikka olen aina ollut ns. parisuhdeihminen. Mikähän tämä juttu oikein on? Onko tavallistakin?
Kommentit (390)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miesten pitää tulla tänne ketjuun jankkaamaan? Miksi naiset eivät saa olla tyytyväisiä yksin?
jep ja se että joku päättää jättäytyä leikin ulkopuolelle ei tarkoita sitä että vihaisi miehiä tai syyttäisi kaikkia miehiä omista kokemuksista. Sitä on vain tehnyt haitta-hyötysuhteen arvioinnin itselleen. Korkeasti koulutettu ja riittävän hyvin tienaava nainen on helposti enemmän plussalla yksin ollessa, jos näin haluaa.
Kyllä minä ainakin vihaan miehiä. Viha on sananvapautta. Miehethän itse kuuluttavat sallivansa naisiin kohdistuvan väkivallan, joten kenenköhän vika se on jos ukkoja vihataan? Miesten jokaiseen uskontoon kuuluu naisviha, ja silti olette aivan kauhuissanne jos yksittäinen nainen vihaa miehiä.
Mies on kaksinaamainen ja epävakaa susi. Väkivaltainen, aggressiivinen, pettävä ja itsekäs. Ja kaikki on aina toki uhrin vika! En ikinä jaksaisi tuota draamaa ja jatkuvaa pelkoa siitä että henki voi lähteä. Miehethän ilakoi joukolla tapetuille naisille :) kas kun se ei saa teitä reagoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin itse voinut kirjoittaa tämän! Miehen mielestä en ollut "normaali nainen", kun ei seksi kiinnostanut. Sitten mökötettiin, kun ei saanut tahtoaan läpi. Ällöttävää ja lapsellista. Nyt asun yksin, saan olla rauhassa, mikä ihana tunne! Vielä monen vuoden jälkeenkin nukkumaan mennessä onnittelen itseäni tästä päätöksestä, saa olla rauhassa, eikä kukaan ole ronkkimassa. Saan tavata lapsiani, joita hän aivan selvästi inhosi (ei ollut yhteisiä lapsia), eikä tarvi kuunnella, että joku niitä mulle haukkuu. Ei ikinä enää parisuhdetta!
Jep, oikeasti ihanaa ettei tarvitse harrastaa seksiä. Se on ällöttävää puuhaa ja parisuhteessa nainen on yleensä se joka joutuu joustamaan ja tekemään sellaistakin mitä ei oikeaa haluaisi. Koska mies, miehen tarpeet ja miehen por no. Siltä se ainakin vaikuttaa, mun elämänkokemuksella. Kertaakaan en ole kuullut sanoja "ei meidän tarvitse tehdä yjtään mitään, eikä varsinkaan mitään mitä et halua, rakastan sua silti ja haluan olla sun kanssa". Tiedän, ei sellaista utopiaa ole oikeasti olemassa. Kaikista tärkeintä on mitä pikkuvekkuli haluaa 🤷🏼.
Vierailija kirjoitti:
Jep, oikeasti ihanaa ettei tarvitse harrastaa seksiä. Se on ällöttävää puuhaa ja parisuhteessa nainen on yleensä se joka joutuu joustamaan ja tekemään sellaistakin mitä ei oikeaa haluaisi. Koska mies, miehen tarpeet ja miehen por no. Siltä se ainakin vaikuttaa, mun elämänkokemuksella. Kertaakaan en ole kuullut sanoja "ei meidän tarvitse tehdä yjtään mitään, eikä varsinkaan mitään mitä et halua, rakastan sua silti ja haluan olla sun kanssa". Tiedän, ei sellaista utopiaa ole oikeasti olemassa. Kaikista tärkeintä on mitä pikkuvekkuli haluaa 🤷🏼.
Tätä kuulee liian usein naisten suusta. Muiden naisten kokemukset vahvistavat oman näkemykseni miehistä. Aion pysyä sinkkuna loppuelämäni. Paras päätös niin terveydelle kuin mielenterveydellekin.
Minulle kävi näin lähempänä viittäkymppiä. En vihaa miehiä, mutta välttelen mieskontakteja viimeiseen saakka. Aina pystyessäni, varaan naisille kaikki ajat, esim. lääkäri, hieroja, kampaaja, kaupan kassa jne. yleensä aina onnistuen. Miestä jännitän enkä pysty puhua miehille. En halua miehen koskevan minuun.
Rakkauden tarpeen tyydytän haaveilemalla ja seksin tarpeen hoidan itsekseni samalla unelmoiden. Koen olevani tällä tavalla onnellisempi kuin koskaan irl suhteessa mieheen.
Onkohan muilla naisilla samankaltaisia kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Kaksi pettävää miestä takana ja mielenkiinto miehiä kohtaan loppui totaalisesti. On vapauttavampaa vaan seurata muiden parisuhdedraamoja ja muiden naisten puolisoiden pettämisiä. Nykyaika on pelkkää pettämistä.
Mä olen 39 vuotias nainen, eronnut ja tällä hetkellä sinkku.
En koe että minulla olisi pakottava tarve päästä enää uudelleen avio- tai avoliittoon. Mutta ajatus siitä että joutuisin viettämään loppuelämäni ilman miehen kosketusta tai seksiä, on aivan painajaismainen.
Seksi ja kosketus on minulle tärkeitä. Saan molempia tällä hetkellä riittävästi fwb mieheltä, ja hyvään ja onnelliseen elämään tarvitsen läheisyyttä ja kosketusta myös jatkossakin.
Eli ei, minulla ei ole pienintäkään aikomusta luopua miehistä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 43 v romantikko ja tykkään elää toisten kautta. En nyt romanttisia komedioita katso, mutta fiktiiviset tai todelliset muiden rakkaustarinat on ihania. Haaveilen toisinaan että löytäisin täydellisen kumppanin ja joskus harvoin ihastun ihmiseen jolle kuvittelen niitä kriteereitäni. Sitten odottelen ja ihastus menee ohi.
Unelmien mies olisi empaattinen luonnonsuojelija joka kierrättäisi jätteensä, hän harrastaisi liikuntaa ja söisi kanssani vegaanista ruokaa. Hän avaisi suunsa ja uskaltaisi sanoa vastaan kun muut miehet harrastaisivat naisia halveeraavia pukukoppipuheitaan. Kävisimme yhdessä retkeilemässä luonnossa, kaupungissa vierailisimme museoissa ja taidenäyttelyissä. Käytännössä hän olisi miespuolinen minä.
Todellisuudessa miehistä 99 % on arvomaailmaltaan ja elämäntavoiltaan aivan erilaisia kuin minä. Se 1 prosentti on jo varattuja eikä luultavasti edes olisi minusta kiinnostuneita.
Minä en voi seurustell
Olet ehkä ikääsi nuorempi! Tiedän parikin tuollaista miestä, ovat feminismistä tietoisempia kuin minä. Toinen hyvä ystävä ja sinkku, välillä yrittää raahata vähän liiankin taiteellisiin näyttelyihin. Puolustaa tasa-arvoa, on itsetiedostava, empaattinen, ja kaikkea mitä luettelit. Mutta ikää se 30 vuotta. Veikkaan että Helsingin vihreistä hipsteripiireistä löytyy useampiakin tuollaisia miehiä, mutta ovat aika suosittuja ja taitavat enimmäkseen olla lähempänä lukua 30.
Olen 46v mies mutta mulla sama juttu ollut nyt 8 vuotta eli eron jälkeen en ole halunnut naista elämääni. Ei vaan ole kiinnostanut. Viihdyn paremmin ollessani yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi näin lähempänä viittäkymppiä. En vihaa miehiä, mutta välttelen mieskontakteja viimeiseen saakka. Aina pystyessäni, varaan naisille kaikki ajat, esim. lääkäri, hieroja, kampaaja, kaupan kassa jne. yleensä aina onnistuen. Miestä jännitän enkä pysty puhua miehille. En halua miehen koskevan minuun.
Rakkauden tarpeen tyydytän haaveilemalla ja seksin tarpeen hoidan itsekseni samalla unelmoiden. Koen olevani tällä tavalla onnellisempi kuin koskaan irl suhteessa mieheen.
Onkohan muilla naisilla samankaltaisia kokemuksia?
"Miestä jännitän enkä pysty puhua miehille. En halua miehen koskevan minuun"
Oletko siis aiemmin elämässäsi kyennyt puhumaan miehille? Oletko ikinä nauttinut kenenkään miehen kosketuksesta? Vai ovatko nuo asiat olleet aina noin, koko elämäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi näin lähempänä viittäkymppiä. En vihaa miehiä, mutta välttelen mieskontakteja viimeiseen saakka. Aina pystyessäni, varaan naisille kaikki ajat, esim. lääkäri, hieroja, kampaaja, kaupan kassa jne. yleensä aina onnistuen. Miestä jännitän enkä pysty puhua miehille. En halua miehen koskevan minuun.
Rakkauden tarpeen tyydytän haaveilemalla ja seksin tarpeen hoidan itsekseni samalla unelmoiden. Koen olevani tällä tavalla onnellisempi kuin koskaan irl suhteessa mieheen.
Onkohan muilla naisilla samankaltaisia kokemuksia?
"Miestä jännitän enkä pysty puhua miehille. En halua miehen koskevan minuun"
Oletko siis aiemmin elämässäsi kyennyt puhumaan miehille? Oletko ikinä nauttinut kenenkään miehen kosketuksesta? Vai ovatko nuo asiat olleet aina noin, koko elämäsi?
Olen pystynyt puhumaan miehille mutten koskaan mitään kovin syvällisiä, koska en ole saanut vastakaikua. Olen ollut ns. liikaa, liian fiksu, liian syvällinen jne miehille. Keskustelut ovat siksi jääneet pinnallisiksi ja koen miehen kanssa keskustelun turhana ajanhaaskauksena. He voivat keskustella mielenkiinnon kohteistaan miesten kesken.
Olen ollut parisuhteessa ja minua on kosketettu. Jollakin tasolla olen siitä nauttinut, mutten koskaan siten kuten omasta kosketuksestani. Koen miehen kosketuksen myös turhana, enkä sellaista kaipaa. Tietysti suhteen jäädessä pinnalliseksi on hyvin vaikea kokea syvällisiä tunteita, jonka vuoksi kosketuskin jää laimeaksi.
Viihdyn yksin. En kärsi tilanteesta. Tulen naisten kanssa paremmin toimeen ja naiset ymmärtävät minua. On onneni, että miesten kanssa ei ole pakko olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi näin lähempänä viittäkymppiä. En vihaa miehiä, mutta välttelen mieskontakteja viimeiseen saakka. Aina pystyessäni, varaan naisille kaikki ajat, esim. lääkäri, hieroja, kampaaja, kaupan kassa jne. yleensä aina onnistuen. Miestä jännitän enkä pysty puhua miehille. En halua miehen koskevan minuun.
Rakkauden tarpeen tyydytän haaveilemalla ja seksin tarpeen hoidan itsekseni samalla unelmoiden. Koen olevani tällä tavalla onnellisempi kuin koskaan irl suhteessa mieheen.
Onkohan muilla naisilla samankaltaisia kokemuksia?
"Miestä jännitän enkä pysty puhua miehille. En halua miehen koskevan minuun"
Oletko siis aiemmin elämässäsi kyennyt puhumaan miehille? Oletko ikinä nauttinut kenenkään miehen kosketuksesta? Vai ovatko nuo asiat olleet aina noin, koko elämäsi?
Olen pystynyt puhumaan miehille mutten koskaan mitään kovin syvällisiä, koska en ole saanut vastakaikua. Olen ollut ns. liikaa, liian fiksu, liian syvällinen jne miehille. Keskustelut ovat siksi jääneet pinnallisiksi ja koen miehen kanssa keskustelun turhana ajanhaaskauksena. He voivat keskustella mielenkiinnon kohteistaan miesten kesken.
Olen ollut parisuhteessa ja minua on kosketettu. Jollakin tasolla olen siitä nauttinut, mutten koskaan siten kuten omasta kosketuksestani. Koen miehen kosketuksen myös turhana, enkä sellaista kaipaa. Tietysti suhteen jäädessä pinnalliseksi on hyvin vaikea kokea syvällisiä tunteita, jonka vuoksi kosketuskin jää laimeaksi.
Viihdyn yksin. En kärsi tilanteesta. Tulen naisten kanssa paremmin toimeen ja naiset ymmärtävät minua. On onneni, että miesten kanssa ei ole pakko olla.
Ok. No tuon perusteella sanoisin että on sekä sinulle itsellesi, että kaikille miehille parasta, että pysyt romanttisessa mielessä kaukana miehistä. Kuten siis ilmeisesti teetkin.
Kerrot että et viihdy miesten seurassa, ja koet masturboinnin miellyttävämpänä kuin miehen kosketuksen. Tuo kuulostaa siltä että olisi aivan hirveä kohtalo kenelle tahansa miehelle päätyä sinun kanssasi suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi näin lähempänä viittäkymppiä. En vihaa miehiä, mutta välttelen mieskontakteja viimeiseen saakka. Aina pystyessäni, varaan naisille kaikki ajat, esim. lääkäri, hieroja, kampaaja, kaupan kassa jne. yleensä aina onnistuen. Miestä jännitän enkä pysty puhua miehille. En halua miehen koskevan minuun.
Rakkauden tarpeen tyydytän haaveilemalla ja seksin tarpeen hoidan itsekseni samalla unelmoiden. Koen olevani tällä tavalla onnellisempi kuin koskaan irl suhteessa mieheen.
Onkohan muilla naisilla samankaltaisia kokemuksia?
"Miestä jännitän enkä pysty puhua miehille. En halua miehen koskevan minuun"
Oletko siis aiemmin elämässäsi kyennyt puhumaan miehille? Oletko ikinä nauttinut kenenkään miehen kosketuksesta? Vai ovatko nuo asiat
Miksi pahoitit mielesi siitä, että olen löytänyt mieleiseni tavan elää? Kommenttisi ja kritiikkisi minua kohtaan kertonee enemmän sinusta kuin minusta. Toivottavasti sinäkin löydät joskus paikkasi maailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus 195:lle:
En pahoittanut mieltäni. Huomautin vain että olisi kenelle tahansa ihmiselle karmea kohtalo joutua suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei nauti tämän ihmisen seurasta eikä kosketuksesta.
Joo, täällä yksi. Olen jo aika vanha, enkä enää jaksa niitä pettymyksiä, en varsinkaan niitä joita itse tuotan toiselle.
Olen totaalisen pettynyt miehiin.Takana 2 avioliittoa ja kaksi avoliittoa. Ei toimi. Olen ollut 10 vuotta yksin ja olen loppuelämäni. En kaipaa hiukkaakaan omistushaluisen, itsekkään, aggressiivisen, mustasukkaisen miehen seuraa. Vieläkin näen painajaisia.
Jos Ralph Fiennes rakastuisi minuun silmittömästi niin elettäisiin onnellisina elämämme loppuun asti. Joku tavallinen ukko ei ole arjessa kun tiellä!
Vierailija kirjoitti:
Kyse on yhdestä ja samasta trollista, joka siinä vinkuu. Ei yhtään sen enempää.
Entä jos yksi nainen tekee nämä aloitukset myös?
Naisena tällä kommenttipalstalla esiintyvä femisnistiä larppaava sarjapettäjämies se on.
Vierailija kirjoitti:
Jos Ralph Fiennes rakastuisi minuun silmittömästi niin elettäisiin onnellisina elämämme loppuun asti. Joku tavallinen ukko ei ole arjessa kun tiellä!
Silmittömästi :D
Alue: Aihe vapaa
Jep. Ja se on kyllä miesten puolesta todettava, että kyllä sen saisi normalisoida myös heille. Ainakin käsittääkseni se on vähän sellainen nolo juttu, että luuseri onanoi ja sen jälkeinen post-nut clarity on pahinta. Runkkarl on haukkumasana jne. Koko touhu kuvaa yleisesti sellaista epäonnistumista, kun on jäänyt ilman "oikeaa" seksiä. Katin kontit, kun arsenaalia vaan tilaamaan yöpöydän laatikkoon ja ylpeänä purkamaan paineita! Ehkei tarvitse sitten suhtautua niin vihamielisesti naisiinkaan, jotka eivät "anna".