Munasolujen luovutusta harkitsevat

Sijaiskohtuna toimiminen ei tuo äitiyttä.

En usko, että kokisin itseni äidiksi, vaikka jollain lapsella minun geenini olisikin. Äitiys tulee nimenomaan lapsesta huolehtimisesta, ja vastuun ottamisesta.

t: luovutusta harkitseva, jolla tosin ei vielä ole lapsia

ei muuta tosiasiaa ettet ole sen lapsen äiti. Sijaiskohtuna toimiminen ei tuo äitiyttä.

Mietin tätä asiaa sen tulevan lapsen kannalta joka on riistetty äidin puolen suvultaan vaikka miehesi siittiöitä käytettäisiin hedelmöitykseen.

Jos miehesi kuolee jää lapsi täysin orvoksi ja ilman sukunsa huolenpitoa ja rakkautta.

Onko ap nyt riistämässä itsellee toisen naisen munasoluja...:-)

Apua, tää on kyllä maailman hilpein ketju.

Kyllä se nyt niin tasan tarkkaan menee, että jokainen valitsee nykyajan teknologiasta ne keinot ja ne asiat, jotka käyvät yksiin oman eettisen tajun ja ymmärryksen kanssa. Eihän se nyt kai niin ole, että kun kerran portti tämän kaltaiselle luonnottomuudelle on aukaistu, on aivan kaikki pakko hyväksyä? Aika pelottava ajatus - toivottavasti et ole tosissasi.

Miltä kantilta katsottuna edustamani mielipide on tarkoitushakuinen? Mitä mahdollista omaa etua minä tässä olen ajamassa / hakemassa? Kumma kyllä, minä ajattelisin ennemmin niin, että se tarkoitushakuisuus on siellä toisella (sinun edustamallasi) puolella - lapsi minulle tänne heti, maksoi mitä maksoi ja eettiset periaatteet narikkaan. Kuulostaako tutulta? Minulla ei ole tässä asiassa, ja näin sanoessani, mitään "voitettavaa". Ainoa asia, mitä toivon, on se, että ihmiset oppisivat ajattelemaan tekojensa kauaskantoisia seurauksia ja sitä mikä on (oikeasti) oikein - nykyajan ihmiset tuntuvat olevan kovin vieraantuneita ylipäätään tästä asiasta. Mikä on eettisesti oikein. Munasolun lahjoittaminen toiselle aikuiselle ei ole eettisesti oikein. Eikä se tosiasia siitä muuksi muutu. Kapeakatseista? Minusta ei - minusta tämä on erittäin laajakatseinen kanta. Ajatteles, jos kaikille lasta haluaville aikuisille taattaisiin yhteiskunnan taholta subjektiivinen oikeus lapseen; homopareille ja iäkkäille ihmisille vuokrakohdun mahdollisuus? Mihin tämä kaikki sukusoluilla kikkailu oikein loppuu? Mikä ei enää olisi hyväksyttävää? Minusta sinä näet tämän asian nyt kovin kapea-alaisesti - näet vain yhden ihmisen halun tulla äidiksi, et näe sitä mihin tämä kaikki voi johtaa.

Minusta sinä elät varsin kylmässä todellisuudessa.

Toimintasi on niin tarkoitushakuista, että ihan hävettää puolestasi. Päätät, että jokin toiminta on luonnonvastaista, mutta hyväksyt kaikki muut periaatteessa yhtä luonnonvastaiset toiminnat täysin rinnoin. Ei se elämä kuule niin mene.

Kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta lapseen, mutta jokaisella lapsettomalla, joka täyttää yhteiskunnan kriteerit on oikeus saada hoitoja. Aina ei hoidoillakaan voida taata pariskunnalle lapsia, joten se siitä subjektiivisesta oikeudesta lapseen. Meidän demokraattinen yhteiskuntamme lähtee siitä ajatuksesta liikkeelle, että sairauksia, myös hedelmättömyyttä, hoidetaan ja annetaan ihmisille mahdollisuus lapseen. Joskus raskaus voi olla jopa hoitomuoto, esim. endometrioosissa. Eli samalla, kun autamme pariskuntaa tulemaan raskaaksi, myös parannamme naisen endoa.

Ajatuksesi ovat erittäin kapeakatseisia ja suvaitsemattomia. Mutta eiköhän elämä vielä sinuakin opeta.

tuo hormoonihoito voi aiheuttaa veritulppia minulle, eikä se taas ole oman terveyden kannalta järkevää.



Jos voisin ap, auttaisin teitä heti, ilman mitään korvausta.



Ja jätä nuo muutamat kirjoittaja idiootit noteeraamatta.

Toivon sydämestäni, että saatte luovuttajan.

Neljä omaa lasta on (joista 2 lapsettomuushoidoilla saatua). Toivottavasti löydät sopivan luovuttajan. Tie äitiyteen on joskus mutkainen ja kuoppainen, mutta kyllä se maali siellä vielä häämöttää teillekin. Onnea siis matkaan!

En näe tätä juurikaan erilaisena asiana kuin luovuttaa verta tai jonkin elimen.



Olen alle 30- vuotias ja minulla on kolmas lapsi tulossa. Neljäs on haaveissa aika nopeasti tämän pullahdettua, joten en ole menossa luovuttamaan vielä jokuseen vuoteen, mutta vahvasti on tunne että haluaisin auttaa lapsettomia tässä asiassa, ollut jo vuosia.



Omat raskaudet ja synnytykset on ollu aika "normalit" ja sattuuhan moni asia, mutta en jättäisi lapsia hankkimatta sen takia. Ehkä päinvastoin on yksi upea asia olla nainen ja kantaa lapsi ja synnyttää se -koska se sattuu-



Minulle on ihan uusi asia että luovuttajia haetaan itse. Luulin että kumpikin osapuoli tekee osansa tietämättä toisistaan. Tosin lapsella on 18- vuotiaana oikeus etsiä munasolun luovuttaja.

Ihmettelenkin että miksi haet luovuttajaa?

joten se on kielletty.

Minä en haluaisi että tietoni luovuttettaisiin munasolusta syntyneelle lapselleni, itse en kokisi olevani mitään hänelle, enkä jäisi miettimään hedelmöittyisikö munasolu tai syntyisikö siitä lapsi.

Sano nyt että olet provo :DDDD. Tuollaisia pipipäitä ei ole oikeasti olemassa, eihän?

Minulla on oikeus tähän mielipiteeseen vapaassa maassa ja meitä samoin ajattelevia on muitakin. En pidä että ihmisten soluilla leikitään näin julmasti.



Jokaisessa munasolussa on kantajansa geeniperimä ja jokainen meistä joilla on biologisia lapsia näkee omia ja lapsiensa isän piirteitä samoin lähisuvun piirteitä niin ulkonäössä kuin eleissä ja liikkeissä ja jopa luonteessa.



Mielestäni jokaisen naisen tulee itse synnyttää ja kasvattaa omista munasoluistaan lapsia eikä jakaa niitä muille täysin vieraille. Pidän tuollaista toimintaa oman lapsen hylkäämisenä.



Mieluummin reilusti adoptoimaan jo hylättyjä lapsia kuin luonnonlakien vastaisesti raskautumaan toisten soluilla.



Periaate on tasan sama kuin sijaiskohdulla kasvatettaessa.

kuin minä



terkuin 2

Haastateltavana oli nuori nainen ja hänen adoptioäiti ja biologinen äiti.



Lapsi oli annettu adoptioon ja hän kiinnostui juuristaan aikuisiän kynnyksellä ja aloitti etsimään juuriaan. Äiti löytyi ja lapsella ja biologisella äidillä oli heti luontainen yhteys toisiinsa, sellainen selittämätön mitä ei muutoin synny kuin biologisen lapsen ja vanhemman välille.



Tämä nuori nainen oli onnellinen siitä että löysi juurensa ja pitää yhteyttä biologiseen äitiinsä.



Ap:n tapauksessa ja muissa vastaavissa tapauksissa kyse on adoptiosta joka tehdään jo ennen syntymää. Mitä tapahtuu kun lapsi tai nuori kaipaa omaa äitiään josta on lähtöisin ja omaa sukuaan. Se on kriisin paikka ja jos asiaa ei osata oikein hoitaa se tuhoaa mielen.



Nuori tulee aikanaan kysymään miksi oma äitini hylkäsi minut miksi en kelvannut hänelle jne. loputtomiin. Itsetunto voi tuhoutua yms.



Ap on itsekäs minulle lapsi vaikka toisen munasarjoista kun ei itse saa.

Niin kuin olen jo aiemmissa viesteissäni kirjoittanut: lahjamunasoluhoitojonot ovat pitkiä (jopa kaksi vuotta!), etenkin uudistetun hedelmöityslain tulon myötä. Tottakai haluan päästä hoitoon heti, kun luovuttajan löydän tai ristiinluovuttajan, joka luovuttaa munasolut jollekin muulle ja me pääsemme jonon etupäähän. Olen myös kertonut, että tuntemattomalle luovuttaminen onnistuu; meidän ei tarvitse nähdä toisiamme tai vaihtaa henkilötietojamme. Olen sopinut asiasta hoitopaikkani kanssa tästä käytännössä.

olen sitä joskus harkinnutkin, mutta minulla on perinnöllinen geenipoikkeama, joka voi olla hengenvaarallinen. Klinalta sanottiin, ettei se ole este luovuttamiselle, mun mielestä kuitenkin olisi kurjaa, jos syntyisi sairas lapsi 50% todennäköisyydellä. Aika rulettia tuo on, lajoitetuilla soluilla lasten saanti.

Mutta kai olet jo listoilla? Näin ollen aika ei ole kai enää pari vuotta?



Itse odotin esikoisen saamista vuoden, pitkän tuntunen aika. Mutta kun saatiin positiivinen tulos niin se vuosi oli ihan mitätön asia.



Miksi asiat tarttee edes saada nyt heti?



Kävin selailemassa nettisivuja ja omalla alueella jonotus on puolisen vuotta, vajaa vuosi reippaasti. Kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta sitten taas vuosi siihen ei voi olla liian iso aika?



Kyllä maltti olis valttia, miksi sun tarttis päästä nopeammin jonoja ohitteleen kuin toiset?

Ei millään pahalla, mutta eikö jokanen ole yhtälaisessa tilanteessa, kaikki siinä jokka odottaa vuoroaan.



Samaa kai joutuu adoptiotakin odottaan. Mutta kun aika on odotettu, se menettää jotenkin merkityksensä?



64

Miksi ajattelet, että kyseessä on hylkääminen? Edelleen, munasoluja luovutetaan omasta vapaasta tahdosta, se on LAHJA. Toisen sukusolulla/sukusoluilla saatu lapsi on erittäin toivottu vrt. esim. adoptoinnissa äiti HYLKÄÄ lapsensa.

Lapsi oli annettu adoptioon ja hän kiinnostui juuristaan aikuisiän kynnyksellä ja aloitti etsimään juuriaan. Äiti löytyi ja lapsella ja biologisella äidillä oli heti luontainen yhteys toisiinsa, sellainen selittämätön mitä ei muutoin synny kuin biologisen lapsen ja vanhemman välille.



- No juu. Mietis tilanneetta että tiedät tapaavasi biologisen äitisi. Eiköhän se selittämätön yhteys synny ihan siitä tiedosta että tämä nainen tässä on geneettisesti äitini. Olisi kiva nähdä koe, jossa lapsi laitetaan ihmisjoukkoon ja kehotetaan löytämään sieltä biologinen äiti.



Nuori tulee aikanaan kysymään miksi oma äitini hylkäsi minut miksi en kelvannut hänelle jne. loputtomiin. Itsetunto voi tuhoutua yms.



- No voi härreGUD. Adoptiossa ymmärrän tämän näkökannan. Mutta munasolujen luovutuksessa äiti ei todellakaan hylännyt, vaan lahjoitti elämän, jota ei olisi muuten syntynytkään.

Jos olisit itse kärsinyt lapsettomuudesta jo vuosia, odottaisitko kotona sohvalla kaksi vuotta, jos voit itse tehdä asialle jotain? Kaikki jonossa olijat voivat etsiä ihan vapaasti itselleen luovuttajaa.

Niinpä sitä minäkin olen ihmetellyt. On kyllä todella ihanaa, että teitä hyväsydämisiä luovuttajia löytyy! Kiitos sinulle! :)



AP

saatte pienokaisen :)

Todellakin toivomme, että lahjamunasoluhoidon myötä onnistuisimme saamaan sen kauan kaivatun oman lapsen.