Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko (elokuva)kulttuurin tuntijoita? Selittäkää ymmärtämättömälle, miksi Kaurismäkeä ihannoidaan.
13.11.2024 |
Katsoin Kaurismäen Kuolleet lehdet. Siis ihan kauhea. Miten naisnäyttelijää kehuttiin, kun eihän hän tehnyt edes mitään? Vuorosanat ovat keinotekoisia. Juoni oli ohut eikä herättänyt mitään ajatuksia tai ymmärryksiä.
Katsoin taannoin myös hytti nro 6. Järkyttävää katsottavaa.
Vai onko tämä se tarkoitus? Tehdään jotain niin karseaa, että se erottuu joukosta.
Kommentit (91)
Minä pidin elokuvassa siitä aikatasojen ristiriidasta, ettei oikein tiennyt mitä aikaa eletään. Radiosta tuli Ukrainan sodan uutisia ja Maustetyöt soitti baarissa, mutta visuaalinen ilme oli ihan toista maailmaa. Siinä on samaan aikaan ajattomuutta, nostalgiaa ja nykypäivä, ja korostui tiettyjen asioiden, kuten sodan, universaali järjettömyys ajasta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastan lavastuksellisia yksityiskohtia Aki Kaurismäen elokuvissa. Sitä myös, että ikävät ihmiset vs. hyvät ihmiset on aika selkeitä ja siksi näyttelemistä on hauska seurata, kun ei tarvi pohtia, mitä missäkin piilee vaan keskittyä voi vaikka siihen suoritukseen.
Itse asiassa hyvinkin kiinnostava aihe johonkin tutkielmaan yms.olisi pohtia miten tuo Kaurismäen "mustavalkoistaminen" eroaa esim.tyypillisen amerikkalaiselokuvan mustavalkoisesta tyypittämisestä, joka menee usein asetelmaan "sankari vs.rosmot". Molemmissa se on kyllä nähtävissä, mutta Kaurismäellä se viittaa usein esim.yhteiskuntarakenteisiin, sosiaaliekonomisiin eroihin, byrokratian ja ihmisten toiveiden välisiin kuiluihin, ja ties mihin muuhun, mutta tavallaan sellaisiin tapahtumiin tai ongelmiin, joita hyvin moni joutuu nykyelämässä käsittelemään enemmän tai vähemmän.
Voisi ehkä vetää senkin johtopäätelmän, että se "amerikkalainen asetelma", jossa jotkut on hylkiöitä ja siksi tulleet roistoiksi, kun lähtökohdat ja sosiaaliekonomia on olleet huonot, eikä kukaan ole tullut auttamaan? Siis syyt sille miksi yhteiskunnassa ongelmia, joita paremmassa asemassa olevat (=mukamas?) eivät halua kuitenkaan alkaa ratkaisemaan, ihan poliittisenkin keskustelun (=mustavalkoistavaa!) arkipäivää tämä on... Kaurismäen elokuvat on siinä mielessä toiveikkaita, että joskus on auttajiakin vielä, vaikka ei olla yhteiskunnan huipullakaan. Tämä kuvaa osittain kai sitä eroa mikä täältä on Amerikkaan vielä ollut?!
Niin, mutta selkeä jako on tässä siihen, että sillä mitä ja miten halutaan kertoa, niin sillä todella on merkitystä. Ehkä hyvinkin paljon myös yhteiskunnallista sellaista. Ja että selkeä ja hyvinrakenneltu elokuva pohtii elämää suoraan paljon enemmän kuin mitä suurieleiset toimintarähinät, missä "vahvin" ratkaisee "ongelmat", ja syyt kaikkeen on silti jäävä pimentoon?
Vierailija kirjoitti:
Minä pidin elokuvassa siitä aikatasojen ristiriidasta, ettei oikein tiennyt mitä aikaa eletään. Radiosta tuli Ukrainan sodan uutisia ja Maustetyöt soitti baarissa, mutta visuaalinen ilme oli ihan toista maailmaa. Siinä on samaan aikaan ajattomuutta, nostalgiaa ja nykypäivä, ja korostui tiettyjen asioiden, kuten sodan, universaali järjettömyys ajasta riippumatta.
Ajattomuus on kyllä erinomainen teema. Se sopii kaikkeen, sillä jos pakosti halutaan "erikoisia" olla, eli kaiken on muututtava. Niin hallitaanko sitä oikeasti edes? Jos ei ole enää väliä mitä muutetaan, paitsi että saadaan huomiota eli käytännössä kaupallisuutta?
Se on ehkä nykyisen maailmantilanteen pahimpia ongelmia, että mitä siinä kadotetaan, kun on suunnilleen pakko muuttua jokaisen "jästipäisten virtausten" mukana, vaikka se ei mikään pakko olisi ? Mitä sillä sitten edes on saavutettu koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Sellaista elämä on. Minä löydän elämääni yhtäläisyyksiä kaurismäkeläisyyteen. En ole mikään Bond-tyttö tai Sinkkuelämää-tähti.
Kaurismäen elokuvissa on hienot värit ja hyvät sommitelmat.
Mä olen ollut aina jollakin tapaa yhteiskunnan ulkosyrjällä. Tehnyt siivoustyötä, ollut työttömänä ja sairaana. Ei ole ollut parisuhdettakaan. Olen välillä asunut solussa vielä kolmekymppiseksi. Koko elämäni olen ollut masentunut. Samaistun helposti kaurismäkeläisyyteen. Elämä on ankeaa, ei ole oikeudenmukaisuutta. En edes vaadi mitään. Siivoustyössä olet pohjasakkaa.
On elämässä kuitenkin valoakin. Ja kauneutta. Vapaus on kaikkein tärkeintä.
Tulisin varmaan hyvin Aki Kaurismäen kanssa hyvin juttuun. Me ollaan saman tyylisiä. Outoja. Ei puhuttais mitään.
Suomi on mt-ongelmaisten luvattu maa. Alkoholia kuluu.
Kaurismäen elokuvissa lavastus on hieno, jotenkin ajaton. Vaatimaton, mutta tyylikäs.
Hahmot ovat päähänpotkittuja, mutta kuitenkin ylpeitä. Rahasta ei todellakaan tehdä mitä tahansa. Tuokin on hyvin suomalaista. Ja yksin pitää pärjätä. Ei kukaan auta.
Koitetaan kukin pärjätä miten pärjätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista elämä on. Minä löydän elämääni yhtäläisyyksiä kaurismäkeläisyyteen. En ole mikään Bond-tyttö tai Sinkkuelämää-tähti.
Kaurismäen elokuvissa on hienot värit ja hyvät sommitelmat.
Mä olen ollut aina jollakin tapaa yhteiskunnan ulkosyrjällä. Tehnyt siivoustyötä, ollut työttömänä ja sairaana. Ei ole ollut parisuhdettakaan. Olen välillä asunut solussa vielä kolmekymppiseksi. Koko elämäni olen ollut masentunut. Samaistun helposti kaurismäkeläisyyteen. Elämä on ankeaa, ei ole oikeudenmukaisuutta. En edes vaadi mitään. Siivoustyössä olet pohjasakkaa.
On elämässä kuitenkin valoakin. Ja kauneutta. Vapaus on kaikkein tärkeintä.
Ihminen voi olla vaikka mielisairaalassa, mutta silti kokea elämän mielekkäänä. Voi olla kokemus, että ei ole menettänyt vapautta. Kauneutta voi olla kärpäsen lento ikkunalaudalla tai valon ja varjon vaihtelu seinällä.
Läsnäolon taito on myös hienoa. Kaikilla on aina kiire tehdä jotain tai kuluttaa. Tehdä töitä ja harrastaa. Harvemmalla on aikaa istua puistonpenkillä nykyään. Kärsivällisyyttä.
Kaurismäen elokuvat.
Elokuvat ovat kuin ilta, talvinen ilta.
Koskaan.
Ei koskaan veljiä.
Veljiä toisilleen, Kaurismäen elokuvat.
Koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kovin syvällisesti perehtynyt Kaurismäkeen, avainteokset olen toki katsonut. Mikä niissä on erityistä ja ihannoitavaa on se, että toisin kuin useimmilla varsinkaan suomalaisilla elokuvantekijöillä, Kaurismäellä on visio ja vahva ilmaisu. Teokset ovat originelleja, ja niissä on useita tasoja. Niiden maailma on tunnistettava ja koherentti.
Koska niissä maailma on kuitenkn kaunis, vaikka pahoja asioita tapahtuu ympärillä. Hahmot löytävät rakkautta vaikeuksien kautta. Kylmässä maailmassa heillä on toisensa.
On niissä toivoa. Elämä on työtä (mitäpä muutakaan protestanttisen työmoraalin maassa), epäreiluutta on. Ihmiset ovat itsekkäitä ja kylmiä. Jonkun sattuman oikusta saattavat auttaa toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pidin elokuvassa siitä aikatasojen ristiriidasta, ettei oikein tiennyt mitä aikaa eletään. Radiosta tuli Ukrainan sodan uutisia ja Maustetyöt soitti baarissa, mutta visuaalinen ilme oli ihan toista maailmaa. Siinä on samaan aikaan ajattomuutta, nostalgiaa ja nykypäivä, ja korostui tiettyjen asioiden, kuten sodan, universaali järjettömyys ajasta riippumatta.
Tuo on kiinnostavaa. Hahmoilla oli kännykät, mutta radio oli ennen toista maailmansotaa. Moni muukin asia ja esine oli ennen toista maailmansotaa. Krimin sodasta uutisia. Tuli jotenkin paha kaiku.
Vierailija kirjoitti:
Hytti nro 6 nyt oli kaameaa tekotaiteellista kuraa, mutta amatöörinä osaisin arvioida muutaman seikan, joka tekee Kaurismäen elokuvista huomattavia. Ihan pintapuolisella tasolla ne ovat sympaattisia ja täynnä sellaista lakonista ilmaisua ja kuivaa huumoria, joka vetoaa moneen. Lisäksi monessa kohtauksessa ja kuvassa viitataan yleisesti elokuvien ilmaisukieleen ja konventoihin, jolloin ne ovat eräänlaisia metaelokuvia, mikä vetoaa elokuvaharrastajiin. Myös yksinkertaiset tarinat, hidas kerronta ja kaikesta nykyajan digiefektiroskasta pidättäytyminen korostavat elokuvallisuutta eli että elokuvia tehdään myös taiteen itsensä vuoksi, ei vain suuria yleisömassoja tavoitellen.
Mä tykkäsin. Olisin voinut elää noin, tehdä tuollaisia ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuollet lehdet on minusta aivan todella hyvä elokuva. Huikea tragikomedia ja kertakaikkisen upeat värit. Se ei ole varsinaisesti juonielokuva, vaan juonta on vain mukana sen verran, että haikea tunnelma ja älykkäästi sanailtu kuiva huumori pääsevät esille. Toki suuri rakkaus on aiheena aina ajankohtainen ja universaali.
Hytti numero 6 ei ole Kaurismäen elokuva. Se on minusta kirjana parempi. Elokuvassakin parasta on se tarina, no, on siinä myös hienoa visuaalisuutta ja hyvät näyttelijät. Ei se lainkaan huono ole, vaikka kirja on parempi.
Vierailija kirjoitti:
Kuollet lehdet on minusta aivan todella hyvä elokuva. Huikea tragikomedia ja kertakaikkisen upeat värit. Se ei ole varsinaisesti juonielokuva, vaan juonta on vain mukana sen verran, että haikea tunnelma ja älykkäästi sanailtu kuiva huumori pääsevät esille. Toki suuri rakkaus on aiheena aina ajankohtainen ja universaali.
Hytti numero 6 ei ole Kaurismäen elokuva. Se on minusta kirjana parempi. Elokuvassakin parasta on se tarina, no, on siinä myös hienoa visuaalisuutta ja hyvät näyttelijät. Ei se lainkaan huono ole, vaikka kirja on parempi.
Ei parasta Kaurismäkeä, juonessa kömpelöitä kohtia. Nauroin paljon kuitenkin. Halvalla tehty ilmeisesti. Aki Kaurismäki on valmistunut valokuvaajaksi Taikista? Ja alkanut tekemään elokuvia. Minusta se näkyy. Kuva on pysähtynyttä, sommitelmat mietittyjä. Värit on hienot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä just se, että Kaurismäen elokuvat ovat valokuvamaisia. Poikkeavat perinteisestä elokuvakerronnan tavasta, kiehtoo. Kuolleet lehdet elokuvasta saisi 500 valokuvateosta. Onko kamera usein paikallaan vai kuvittelenko vain?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä just se, että Kaurismäen elokuvat ovat valokuvamaisia. Poikkeavat perinteisestä elokuvakerronnan tavasta, kiehtoo. Kuolleet lehdet elokuvasta saisi 500 valokuvateosta. Onko kamera usein paikallaan vai kuvittelenko vain?
Kamera on paikallaan, lavastus on teatterimainen. Hahmot liikkuvat lavasteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki voi tykätä kaikesta.
Joten ihan rauhassa saat olla tykkämättä Kaurismäestä.
Makuasioista ei voi kiistellä
Oman kokemuksen mukaan makuasioista on hyvinkin helppo kiistellä. Parempi on sanoa että "Makuasioista voi vain kiistellä", se on lähempänä totuutta.
Elokuva muodostuu sadasta näyttämökohtauksesta. Tarkoitus ei ole olla oikea.
Elokuvan sisällä on valokuvia, valokuvien sisällä on näyttämöitä.
Nerokasta. Kun ollaan enemmän teatterin puolella, ei voi syyttää epäaitoudesta.
Ihmiset mieltävät liikkuvan kuvan jollakin tavalla dokumentiksi.
Kuivan huumorin teatterikohtauksia. Katkelmia. Sitä Kuolleet lehdet todellakin on.
Vierailija kirjoitti:
Almodovar kyllä AK:sta niin kaukana kuin vaan suunnilleen voi. Eihän AK mitenkään ole seksuaalisuutta käsitellyt, mutta Almodovarin elokuvissa se yleensä pääteemoja. Värikkäitä molempien elokuvat kyllä, mutta sävyt hyvin kaukana toisistaan.
Oikeasti esim.Samuel Fuller taisi AK:n vaikuttaa, ja hänhän jätti "Boheemielämää" valmistelut Kaurismäelle, kun katsoi olevansa jo liian vanha sitä ohjaamaan.
Lisäksi bisnesmiehenä Kaurismäkeen on vaikuttanut tosiaan paljon vasemmistolaiset elokuvat, mitä tuo "uusi aalto" ranskalaisittain myös paljolti oli. Sen ehkä voi arvatakin työläiskuvauksista ja muusta siihen liittyvästä.
Moraalittomuus, julmuus, ihmisten välinpitämättömyys toisiaan kohtaan muun muassa. Ne vaikutteet Sam Fullerilta voi hyvinkin nähdä.
Yleensä Fuller vaikuttanut kai hyvinkin erilaisiin elokuvantekijöihin, joilla ei näennäesesti muuten näkisi samankaltaisuutta.
Ja samalla aina jokin toiveikkuus, inhimillisyyden pilkahdus, ikään kuin jostakin paremmasta mahdollisuudesta. Se myös heillä on läsnä !
Alue: Aihe vapaa
Kaikki kaupallisuus ei ole suoraan ainakaan "pintaliitoa". Tosin pinnalliset ilmiöt kyllä muhii myöskin kaupallisuudessa ja viihteellisyydessä paljonkin, ja saa sieltä vaikutteet.
Ei minunkaan nuoruudessa paljon videovuokraamoista saanut kuin amerikkalaisia elokuvia, mutta vähitellen ymmärsin että ei kaiken tarvi mitään "Suuruudentavoittelua" olla ja vähemmän toimintarähinää on yleensä enemmän sanottavaa tekijöiltä(elokuvissakin). Sama kai nykyisin, että ei Finnkinon palatseissa paljon "vaihtoehtoista" elokuvaa näe, suurimmissa kaupungeissa on niihin joitakin erikoistuneita teattereita joita alan harrastajat pyörittää, ja sitten joissakin alan tapahtumissa. Kyllä kaupallinen suuruudenhulluus se vaan jyllää, ja sitä ihmiset seuraa, niin se jyllää vielä entistäkin kovemmin.
Tietyssä mielessä kyllä sitä etsii tosiaan (tai ainakin itse etsin) jotain yhtäläisyyttä taikka sitten sanomaa elokuvistakin joita haluaa katsoa. Kyllä sitä kautta miettii että mikä yhtäläisyys esim.toimintaviihteen ja maailman nykymenon kanssa sitten on? Tätähän on pohdittu jo vuosikymmeniä, mutta tavallaan kaikella on vaikutusta, samoin joskus "viisasteltu", että ihmisen oppii tuntemaan silloin kuin näkee hänen kirjahyllynsä. Ehkä muukin mitä ympärillä on vaikuttaa siihen, mitä pääkopassa liikuukaan ?
No ehkä viimeisin todella erinomainen elokuva (mielestäni) minkä näin oli bhutanilainen "Koulu maailman laidalla" - elokuva. Tietyssä mielessä vähäeleinen ja hyvin tunnelmallinen, vielä oikeasssa Bhutanin vuoristokylässä kuvattu. Mitään noita kaupallisia en ole enää jaksanut ollenkaan vuosikausiin millään tasolla. Mutta jokainen tietenkin tavallaan !