Onko (elokuva)kulttuurin tuntijoita? Selittäkää ymmärtämättömälle, miksi Kaurismäkeä ihannoidaan.

Sellaista elämä on. Minä löydän elämääni yhtäläisyyksiä kaurismäkeläisyyteen. En ole mikään Bond-tyttö tai Sinkkuelämää-tähti. 

Kaurismäen elokuvissa on hienot värit ja hyvät sommitelmat. 

Vierailija kirjoitti:

Sellaista elämä on. Minä löydän elämääni yhtäläisyyksiä kaurismäkeläisyyteen. En ole mikään Bond-tyttö tai Sinkkuelämää-tähti. 

Kaurismäen elokuvissa on hienot värit ja hyvät sommitelmat. 

No, katson kyllä uusimman bondin aina, mutta muuten en välitä pintaliidosta. Juu, ymmärrän karun visuaalisuuden. Mutta en löydä itselleni mitään yhtläisyyksiä. 

Ei kaikki voi tykätä kaikesta.

Joten ihan rauhassa saat olla tykkämättä Kaurismäestä.

Makuasioista ei voi kiistellä

Hytti nro 6 nyt oli kaameaa tekotaiteellista kuraa, mutta amatöörinä osaisin arvioida muutaman seikan, joka tekee Kaurismäen elokuvista huomattavia. Ihan pintapuolisella tasolla ne ovat sympaattisia ja täynnä sellaista lakonista ilmaisua ja kuivaa huumoria, joka vetoaa moneen. Lisäksi monessa kohtauksessa ja kuvassa viitataan yleisesti elokuvien ilmaisukieleen ja konventoihin, jolloin ne ovat eräänlaisia metaelokuvia, mikä vetoaa elokuvaharrastajiin. Myös yksinkertaiset tarinat, hidas kerronta ja kaikesta nykyajan digiefektiroskasta pidättäytyminen korostavat elokuvallisuutta eli että elokuvia tehdään myös taiteen itsensä vuoksi, ei vain suuria yleisömassoja tavoitellen. 

Ihannoidaan vähäeleisen minimalismin ja selkeän ja usein varsin realistisen juonen vuoksi.

Yleensä mukana myös "työläiskuvausta", ja sellaista ilmaisua joka periytynyt varsin paljon nk."ranskalaisen elokuvan uudesta aallosta", joka alkoi jo 1960luvun alusta. Tietysti myös oma kulttuurillinen otteensa mukana.

En sitä tiedä miten "taiteellinen" ote on, mutta persoonallinen. Tosin taiteesta puhuttaessa tulee usein mieleen AK:n legendaarinen haastattelu 30 000 oluttuopista (jonka jälkeen päätti että voisi tehdä muutakin kuin juoda olutta), jonka jälkeen aloitti sitten mukamaas elokuvanteot.

Mikä siinä on vaikea ymmärtää?

Joku tykkää suklaasta, joku lakritsista. Löytyy myös niitä, jotka pitävät molemmista. 

Joku tykkää romanttisista novelleista ja nukahtaa jo Finlandia-palkitun kirjan toisella sivulla ellei peräti toisella lauseella, joko tylsyydestä tai siitä, ettei ymmärrä mitään tai molemmista. Dostojevskia intohimoisesti palvova ei taas saa välttämättä romattisista novelleista mitään kosketuspintaa. Lisäksi löytyy ihmisiä, jotka pitävät kaikenlaisesta kirjallisuudesta.

Joku tykkää Suvi Teräsniskan tai Arttu Wiskarin biiseistä ja vihaa jazzia kauheimpana musiikinlajina ja pitää klasaria tylsänä. Jazz-fani pitää puolestaan Wiskaria ja muuta iskelmää pahimpana roskana mitä on. Ja sitten on niitä musiikin kaikkiruokaisia, jotka ymmärtävät, että eri musiikkigenret painottavat eri asioita, eikä niitä genrejä ole kovin hedelmällistä verrata toisiinsa.

Viihde-elokuvissa päämäärä on saada mahdollisimman paljon lipputuloja. Elokuvat tehdään siten sellaisiksi, että ne kiinnostavat mahdollisimman suurta joukkoa ja useampaa kohdeyleisöä. Sujuvaa, näyttävää, isolla rahalla usein tehtyä. Taide-elokuvissa fokus on usein muualla kuin rahan keräämisessä, kiva jos kaupaksi menee, mutta se ei ole pääasia. Mikä on pääasia, se kai vaihtelee auteurista toiseen. 

Kaurismäen vastineet maailmalta löytyvät nekin enemmän sieltä independet-puolelta kuin jostain marvelin megatuotannoista tai bond-filmatisoinneista. Esim. David Lynch, Pedro Almodovar, Emir Kusturica ovat Kaurismäen hengenheimolaisia: tunnistettava tyyli, keskittyminen tietynlaisiin tarinoihin/ympäristöön/aikakauteen/aiheeseen. Mites se meni se vanha sanonta? Auteur (taide-elokuvan ohjaaja) tekee vuodesta toiseen samaa elokuvaa. No, Kaurismäkeen ja Almodovariin tuo pätee täydellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki voi tykätä kaikesta.

Joten ihan rauhassa saat olla tykkämättä Kaurismäestä.

Makuasioista ei voi kiistellä

En olekaan kysymässä makuasioita, vaan haluan oikeasti ymmärtää, miksi Kaurismäkeä hekutetaan. Jotainhan siinä on oltava - mutta mitä?

Vierailija kirjoitti:

Ihannoidaan vähäeleisen minimalismin ja selkeän ja usein varsin realistisen juonen vuoksi.

Yleensä mukana myös "työläiskuvausta", ja sellaista ilmaisua joka periytynyt varsin paljon nk."ranskalaisen elokuvan uudesta aallosta", joka alkoi jo 1960luvun alusta. Tietysti myös oma kulttuurillinen otteensa mukana.

En sitä tiedä miten "taiteellinen" ote on, mutta persoonallinen. Tosin taiteesta puhuttaessa tulee usein mieleen AK:n legendaarinen haastattelu 30 000 oluttuopista (jonka jälkeen päätti että voisi tehdä muutakin kuin juoda olutta), jonka jälkeen aloitti sitten mukamaas elokuvanteot.

Ranskalaisen elokuvan uusi aaltokin on katselukevotonta suttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihannoidaan vähäeleisen minimalismin ja selkeän ja usein varsin realistisen juonen vuoksi.

Yleensä mukana myös "työläiskuvausta", ja sellaista ilmaisua joka periytynyt varsin paljon nk."ranskalaisen elokuvan uudesta aallosta", joka alkoi jo 1960luvun alusta. Tietysti myös oma kulttuurillinen otteensa mukana.

En sitä tiedä miten "taiteellinen" ote on, mutta persoonallinen. Tosin taiteesta puhuttaessa tulee usein mieleen AK:n legendaarinen haastattelu 30 000 oluttuopista (jonka jälkeen päätti että voisi tehdä muutakin kuin juoda olutta), jonka jälkeen aloitti sitten mukamaas elokuvanteot.

Ranskalaisen elokuvan uusi aaltokin on katselukevotonta suttua.

 

Montako nimeä siitä tiedät edes lunttaamatta ?!!

Vierailija kirjoitti:

Hytti nro 6 nyt oli kaameaa tekotaiteellista kuraa, mutta amatöörinä osaisin arvioida muutaman seikan, joka tekee Kaurismäen elokuvista huomattavia. Ihan pintapuolisella tasolla ne ovat sympaattisia ja täynnä sellaista lakonista ilmaisua ja kuivaa huumoria, joka vetoaa moneen. Lisäksi monessa kohtauksessa ja kuvassa viitataan yleisesti elokuvien ilmaisukieleen ja konventoihin, jolloin ne ovat eräänlaisia metaelokuvia, mikä vetoaa elokuvaharrastajiin. Myös yksinkertaiset tarinat, hidas kerronta ja kaikesta nykyajan digiefektiroskasta pidättäytyminen korostavat elokuvallisuutta eli että elokuvia tehdään myös taiteen itsensä vuoksi, ei vain suuria yleisömassoja tavoitellen. 

Elokuvallisuuden näen minäkin ja ymmärrän, ettei hollywood-elokuvat kolahda kaikkiin. (Harvoin minuunkaan). Kirjoitat, että elokuva tehdään taiteen itsensä vuoksi. Mutta mikä tuossa on taidetta?  No, En kyllä ymmärrä nykytaiteestakaan mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on vaikea ymmärtää?

Joku tykkää suklaasta, joku lakritsista. Löytyy myös niitä, jotka pitävät molemmista. 

Joku tykkää romanttisista novelleista ja nukahtaa jo Finlandia-palkitun kirjan toisella sivulla ellei peräti toisella lauseella, joko tylsyydestä tai siitä, ettei ymmärrä mitään tai molemmista. Dostojevskia intohimoisesti palvova ei taas saa välttämättä romattisista novelleista mitään kosketuspintaa. Lisäksi löytyy ihmisiä, jotka pitävät kaikenlaisesta kirjallisuudesta.

Joku tykkää Suvi Teräsniskan tai Arttu Wiskarin biiseistä ja vihaa jazzia kauheimpana musiikinlajina ja pitää klasaria tylsänä. Jazz-fani pitää puolestaan Wiskaria ja muuta iskelmää pahimpana roskana mitä on. Ja sitten on niitä musiikin kaikkiruokaisia, jotka ymmärtävät, että eri musiikkigenret painottavat eri asioita, eikä niitä genrejä ole kovin hedelmällistä verrata toisiinsa.

Viihde-elokuvissa pää

Noista Almodovar on tuttu. Ja ne ovat sentäs katsottavia. Ymmärrän, miksi niitä arvostetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihannoidaan vähäeleisen minimalismin ja selkeän ja usein varsin realistisen juonen vuoksi.

Yleensä mukana myös "työläiskuvausta", ja sellaista ilmaisua joka periytynyt varsin paljon nk."ranskalaisen elokuvan uudesta aallosta", joka alkoi jo 1960luvun alusta. Tietysti myös oma kulttuurillinen otteensa mukana.

En sitä tiedä miten "taiteellinen" ote on, mutta persoonallinen. Tosin taiteesta puhuttaessa tulee usein mieleen AK:n legendaarinen haastattelu 30 000 oluttuopista (jonka jälkeen päätti että voisi tehdä muutakin kuin juoda olutta), jonka jälkeen aloitti sitten mukamaas elokuvanteot.

Ranskalaisen elokuvan uusi aaltokin on katselukevotonta suttua.

 

Montako nimeä siitä tiedät edes lunttaamatta ?!!

En muista yhtään. Katsoin joidenkin alkuja silloin 1960-luvulla, muttei niissä mitään loppuun katsomisen arvoista ollut.

Almodovar kyllä AK:sta niin kaukana kuin vaan suunnilleen voi. Eihän AK mitenkään ole seksuaalisuutta käsitellyt, mutta Almodovarin elokuvissa se yleensä pääteemoja. Värikkäitä molempien elokuvat kyllä, mutta sävyt hyvin kaukana toisistaan.

Oikeasti esim.Samuel Fuller taisi AK:n vaikuttaa, ja hänhän jätti "Boheemielämää" valmistelut Kaurismäelle, kun katsoi olevansa jo liian vanha sitä ohjaamaan.

Lisäksi bisnesmiehenä Kaurismäkeen on vaikuttanut tosiaan paljon vasemmistolaiset elokuvat, mitä tuo "uusi aalto" ranskalaisittain myös paljolti oli. Sen ehkä voi arvatakin työläiskuvauksista ja muusta siihen liittyvästä.

Vierailija 

En sitä tiedä miten "taiteellinen" ote on, mutta persoonallinen. Tosin taiteesta puhuttaessa tulee usein mieleen AK:n legendaarinen haastattelu 30 000 oluttuopista (jonka jälkeen päätti että voisi tehdä muutakin kuin juoda olutta), jonka jälkeen aloitti sitten mukamaas elokuvanteot.

 

Missä elokuvaohjaajan opinnot?

Missä maassa vai ei-missään-maassa

Muuta opiskelua on tietääkseni ja googlattuani harrastanut juopottelunsa ohessa.

Nyt tietoja viisaat kirjoittajat urakehityksestään.

Kysymys: Millainen koulutusmenneisyys kaikkiaan hänellä on?

Itse olen nähnyt elokuvat. Olen vain hitusen nuorempi. Pidän niistä.

Ars Gratia Artis

-Metro-Goldwyn-Mayer

Vierailija kirjoitti:

Ars Gratia Artis

-Metro-Goldwyn-Mayer

Edelleen: mikä niissä on sitä ns taidetta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija 

En sitä tiedä miten "taiteellinen" ote on, mutta persoonallinen. Tosin taiteesta puhuttaessa tulee usein mieleen AK:n legendaarinen haastattelu 30 000 oluttuopista (jonka jälkeen päätti että voisi tehdä muutakin kuin juoda olutta), jonka jälkeen aloitti sitten mukamaas elokuvanteot.

 

Missä elokuvaohjaajan opinnot?

Missä maassa vai ei-missään-maassa

Muuta opiskelua on tietääkseni ja googlattuani harrastanut juopottelunsa ohessa.

Nyt tietoja viisaat kirjoittajat urakehityksestään.

Kysymys: Millainen koulutusmenneisyys kaikkiaan hänellä on?

Itse olen nähnyt elokuvat. Olen vain hitusen nuorempi. Pidän niistä.

 

Opiskeli tiedotusoppia Tayo:ssa, ei valmistunut. Isoveljensä Mika valmistui Berliinin Elokuvakoulusta, mutta Aki ei aikoinaan tullut mihinkään elokuvakouluun valituksi. On mainiosti pärjännyt ilman alan tutkintoakin, ja ehkä jopa tehnyt paljon persoonallisempia elokuvia, kuin jos olisi jostakin sellaisesta lisää vielä vaikutteita saanut?

Taisi olla toimittajana mm.iltapäivälehdissä ennen kuin alkoi tehdä elokuvia, siis 70-80 - lukujen vaihteessa.

Kyllä minunkin mielestä AK:n elokuvia katsoo paljon mieluummin kuin jotain "toimintarähinää" tai "efektielokuvia". Se kun ne tavallaan kuitenkin paljon oikeasta elämästä kertovat, niin sanoisin että sellaisia, rauhallisia elokuvia näkisin mielellään vieläkin tehtävän paljon.

 

Opiskeli tiedotusoppia Tayo:ssa, ei valmistunut. Isoveljensä Mika valmistui Berliinin Elokuvakoulusta, mutta Aki ei aikoinaan tullut mihinkään elokuvakouluun valituksi. On mainiosti pärjännyt ilman alan tutkintoakin, ja ehkä jopa tehnyt paljon persoonallisempia elokuvia, kuin jos olisi jostakin sellaisesta lisää vielä vaikutteita saanut?

Taisi olla toimittajana mm.iltapäivälehdissä ennen kuin alkoi tehdä elokuvia, siis 70-80 - lukujen vaihteessa.

Kyllä minunkin mielestä AK:n elokuvia katsoo paljon mieluummin kuin jotain "toimintarähinää" tai "efektielokuvia". Se kun ne tavallaan kuitenkin paljon oikeasta elämästä kertovat, niin sanoisin että sellaisia, rauhallisia elokuvia näkisin mielellään vieläkin tehtävän paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ars Gratia Artis

-Metro-Goldwyn-Mayer

Edelleen: mikä niissä on sitä ns taidetta? 

Jos ohjaaja on nk.taideohjaaja, niin hänestä käytetään usein nimitystä "auteur", ja AK on mieletty ihan ensimmäisistä elokuvistaan auteur - ohjaajaksi.

Kaikki elokuvat ei ole taidetta, vaan suurin osa kaupallisista elokuvista on "tilaustyötä", joilla tavoitellaan mahdollisimman laajaa ja suurta kaupallisuutta. Taide-elokuvissa on siis ohjaaja, jolla on oma näkemyksensä ja hän toistaa yleensä samoja tai samanlaisia teemoja elokuvista toiseen.

Jos perinteisistä taidesuuntauksista katsotaan niin ainakin minimalismi ja realismi voidaan helposti liittää hänen elokuviinsa. Tosin varsinkin dialogissa ja joskus tapahtumissakin on myöskin mm.modernismin piirteitä aika ajoin läsnä. Tosin käsitteenä "taide" ei ole yksiselitteinen, ja monet ovat pitäneet sen täsmällistä määrittelyä täysin mahdottomanakin.

Minä rakastan lavastuksellisia yksityiskohtia Aki Kaurismäen elokuvissa. Sitä myös, että ikävät ihmiset vs. hyvät ihmiset on aika selkeitä ja siksi näyttelemistä on hauska seurata, kun ei tarvi pohtia, mitä missäkin piilee vaan keskittyä voi vaikka siihen suoritukseen.