Onko (elokuva)kulttuurin tuntijoita? Selittäkää ymmärtämättömälle, miksi Kaurismäkeä ihannoidaan.

Jos Aki Kaurismäki tekisi Marvelille palveluksen eli viimeinkin tuotantoon menevän mustavalkoisen Blade-elokuvan, jonka budjetti olisi 300 euroa ja jossa tupakoivat vampyyrit jossain sivukujalla pohtisivat, juodako verta vai viinaa, niin se palkittaisiin Cannesin parhaana elokuvana ja saisi kaikki mahdolliset Oscarit.

;D

-winner-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä rakastan lavastuksellisia yksityiskohtia Aki Kaurismäen elokuvissa. Sitä myös, että ikävät ihmiset vs. hyvät ihmiset on aika selkeitä ja siksi näyttelemistä on hauska seurata, kun ei tarvi pohtia, mitä missäkin piilee vaan keskittyä voi vaikka siihen suoritukseen.

Itse asiassa hyvinkin kiinnostava aihe johonkin tutkielmaan yms.olisi pohtia miten tuo Kaurismäen "mustavalkoistaminen" eroaa esim.tyypillisen amerikkalaiselokuvan mustavalkoisesta tyypittämisestä, joka menee usein asetelmaan "sankari vs.rosmot". Molemmissa se on kyllä nähtävissä, mutta Kaurismäellä se viittaa usein esim.yhteiskuntarakenteisiin, sosiaaliekonomisiin eroihin, byrokratian ja ihmisten toiveiden välisiin kuiluihin, ja ties mihin muuhun, mutta tavallaan sellaisiin tapahtumiin tai ongelmiin, joita hyvin moni joutuu nykyelämässä käsittelemään enemmän tai vähemmän.

Voisi ehkä vetää senkin johtopäätelmän

Eli monet Kaurismäki - elokuvien henkilöt on yhteiskunnassa niin alhaalla, että jos he esiintyisivät amerikkalaisissa elokuvissa, he olisivat siellä vajonneet roistoiksi?

Ei niistä tarvitsekaan tykätä. Voi katsoa sitä mistä itse pitää. Maailmassa on miljoonia elokuvia joista suurin osa löytyy vielä suoratoistopalveluista tai vaikka dvd:ltä. Turha murehtia asioita joihin ei voi itse vaikuttaa.

Minusta Kaurismäen elokuvat ovat kuin 'satuja', pieni rauhallinen hyppäys johonkin toiseen aikaan/paikkaan.

Kerronta on vähäeleistä ja hidastempoista, ja juuri se jotenkin tekee niistä hyviä. Saa olla ja katsoa rauhassa, ilman että tuntuu kuin jäisi jyrän alle (mitä nykyään monet muut leffat on, sellaista haipakkaa ja rymistelyä ja koko ajan tapahtuu, -liikaakin) keskittyy jotenkin enemmän hetkeen.

Hahmot luovat tarinaa, ja on myös klassinen hyvän/pahan asetelma, usein myös 'yhteiskunta' kritiikkiä, kuten esim. Kuolleiden lehtien kohtaus alussa liittyen ruokien hävittämiseen kaupassa.

Mutta ymmärrän ettei kaikki kiinnosta samat asiat, esim. minä en koskaan ole päässyt StarWars elokuviin sisään, olen jo yleissivistyksen takia koittanut katsoa, mutta en vaan pysty pääsemään niihin sisälle.

Kaurismäki tekee yhtä ja samaa tarinaa, jossa köyhät olevat kilttejä ja rehellisiä, vaikka viina viekin. He puhuvat teennäisillä lauseilla kirjakieltä.

En tiedä missä universumissa taitelija elää enkä ymmärrä ketä ihmistä tälläinen satumaailma puhuttelee.

Vierailija kirjoitti:

Almodovar kyllä AK:sta niin kaukana kuin vaan suunnilleen voi. Eihän AK mitenkään ole seksuaalisuutta käsitellyt, mutta Almodovarin elokuvissa se yleensä pääteemoja. Värikkäitä molempien elokuvat kyllä, mutta sävyt hyvin kaukana toisistaan.

Oikeasti esim.Samuel Fuller taisi AK:n vaikuttaa, ja hänhän jätti "Boheemielämää" valmistelut Kaurismäelle, kun katsoi olevansa jo liian vanha sitä ohjaamaan.

Lisäksi bisnesmiehenä Kaurismäkeen on vaikuttanut tosiaan paljon vasemmistolaiset elokuvat, mitä tuo "uusi aalto" ranskalaisittain myös paljolti oli. Sen ehkä voi arvatakin työläiskuvauksista ja muusta siihen liittyvästä.

 

Almodovarin ensimmäisiä elokuvia oli v1980 tehty "Pepi, Lucy, Bom", joka kertoi samassa taloyhtiössä asuvista, erilaisista naisista Espanjassa.

Siitä on vuosikymmenten takaa jäänyt mieleen kohtaus jossa yksi naisista (tumma ja lyhyt, Lucy kai?) pissaa miehen naaman päälle pariskunnan sohvalla.

Sitä en Kaurismäen elokuvissa muista vielä ainakaan nähneeni?

Itse ihmettelen miksi B-luokan megabudjetin supersankarielokuvat vetävät yleisöä, mutta oikeat elokuvat ovat yleensä pienen, älykkäämmän piirin suosiossa.

Kaurismäen elokuvat ihan perhanan hyviä.

Huonoja ohjaajiahan ne on. Elokuvat semmosia kömpelön kökköjä. Tekohumanistista lallatusta.

Hytti nro 6 ei ollu Kaurismäkien elokuva. Mutta yhtä huono.

Vierailija kirjoitti:

Jos Aki Kaurismäki tekisi Marvelille palveluksen eli viimeinkin tuotantoon menevän mustavalkoisen Blade-elokuvan, jonka budjetti olisi 300 euroa ja jossa tupakoivat vampyyrit jossain sivukujalla pohtisivat, juodako verta vai viinaa, niin se palkittaisiin Cannesin parhaana elokuvana ja saisi kaikki mahdolliset Oscarit.

;D

-winner-

Seuraavan X-Men elokuvan voisi ohjata Aki Kaurismäki.

Hänhän muutenkin on Suomen "Professori Xavier", joka uskoo parempaan maailmaan.

Se on kommunisti ja armoton wokettaja.

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen miksi B-luokan megabudjetin supersankarielokuvat vetävät yleisöä, mutta oikeat elokuvat ovat yleensä pienen, älykkäämmän piirin suosiossa.

Kaurismäen elokuvat ihan perhanan hyviä.

Kaupallisuus on sitä, että markkinointiin panostetaan paljon.

Kaurismäki ei ole tätä halunnut, ja siksi ei ohjaa mm.X-Men elokuvia.

Vierailija kirjoitti:

Kaurismäki tekee yhtä ja samaa tarinaa, jossa köyhät olevat kilttejä ja rehellisiä, vaikka viina viekin. He puhuvat teennäisillä lauseilla kirjakieltä.

En tiedä missä universumissa taitelija elää enkä ymmärrä ketä ihmistä tälläinen satumaailma puhuttelee.

Niitä kai jotka koettaa vielä ymmärtää, että maailma ei ole täysin meritokraattinen?

Kenties mielestäsi Kaurismäen olisi pitänyt olla NHL - jääkiekkoilija, että hyväksyisit mitä hän palkallaan sanoo ?

Olisi kiinnostavaa nähdä, mitä Aki saisi aikaan, jos kerrankin olisi lähtökohtana kunnollinen käsikirjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä rakastan lavastuksellisia yksityiskohtia Aki Kaurismäen elokuvissa. Sitä myös, että ikävät ihmiset vs. hyvät ihmiset on aika selkeitä ja siksi näyttelemistä on hauska seurata, kun ei tarvi pohtia, mitä missäkin piilee vaan keskittyä voi vaikka siihen suoritukseen.

Itse asiassa hyvinkin kiinnostava aihe johonkin tutkielmaan yms.olisi pohtia miten tuo Kaurismäen "mustavalkoistaminen" eroaa esim.tyypillisen amerikkalaiselokuvan mustavalkoisesta tyypittämisestä, joka menee usein asetelmaan "sankari vs.rosmot". Molemmissa se on kyllä nähtävissä, mutta Kaurismäellä se viittaa usein esim.yhteiskuntarakenteisiin, sosiaaliekonomisiin eroihin, byrokratian ja ihmisten toiveiden välisiin kuiluihin, ja ties mihin muuhun, mutta tavallaan sellaisiin tapahtumiin tai ongelmiin, joita hyvin moni joutuu nykyelämässä käsittelemään enemmän t

Ei. Ne on vaan päähänpotkittuja. Eivät ole kelarottia, koittavat käydä töissä. Asuvat jossain murjuissa laitakaupungilla. Kaikki kiusaa niitä. 

Aki Kaurismäki on ns. vasemmistolainen, eli sitten sitä pitääkin palvoa ja hyysätä ja surkeita elokuvia kehua. Akin vasemmistolaisuus on taattua shamppanjasosialismia, Akillahan on Portugalissa oma viinitila ja mittava omaisuus, kelpaa siinä asettua "köyhän puolelle" ja muka kapitalismia vastaan.

Mika Kaurismäki on paljon parempi ohjaaja, vaan hän ei elämöi ja riehu eikä tunge politiikkaa kaikkeen, joten häntä ei palvota.

Kaurismäen elokuvissa on siirretty 1950-luvun työläisen elämää nykypäivään. Mikään ei ole muuttunut. Saako hahmot edes palkkaa? 

Kaurismäki itse sanoi nuoruuden haastattelussa, että on huono käymään töissä. Ehkä nuo hahmot on Kaurismäen sankareita. Yrittävät kuitenkin tehdä normaalia työtä. Luulen, että Kaurismäki on kiinnostunut tavallisen työläisen arjesta, koska ei itse pysty siihen. 

Minä tykkään Kaurismäen elokuvien rytmistä. Pidän siitä, että taustamusiikki soi ainoastaan siinä tapauksessa, että kohtauksen tapahtumapaikassa soi musiikki. Minun korvaani repliikit eivät ole teennäisiä, vaan oivaltavia, ja kaunista, äärimmäisen nautittavaa kieltä. Kaurismäen elokuvat tuntuvat tosielämältä. Ne esittävät karua, mutta herkkää ihmisyyttä. Ne tavoittavat jotakin todella aitoa.

Tuo aikakauden epämääräisyys tuo minulle sitten paikan paeta todellisuutta: kauniita entisajan esineitä ja vaatteita, ympäristöjä jollaisia ei enää näe kuin museoissa. 

Kaurismäen tuotannosta olen nähnyt vain Kuolleet lehdet. Tykkäsin, pitäisi niitä muitakin katsoa.

Tuollaisten taide-elokuvien juju on, että katsojan pitää itse olla hereillä ja oivaltaa asioita. Vaatii enemmän empatiaa, älyä ja/tai yleistietoutta jotta ymmärtää mihin viitataan tai mitä halutaan viestiä.

Kaupalliset elokuvat on tehty helposti pureskeltaviksi ja ymmärrettäviksi suurille massoille ja ne noudattavat "kaupallisia kaavoja", jotka on todettu myyviksi. Ajatukset ja aikomukset sanoitetaan selvästi, hahmoista löytyy usein vähintään yksi iloinen tai energinen tyyppi joka vie virtaviivaista juonta eteenpäin.

Jos vertaa ruokaan, kaupalliset leffat ovat niitä hamppariravintoloita ja pizzerioita, taide-elokuvat hienompaa ruokakulttuuria. Jos et ymmärrä etkä halua ymmärtää lautasella olevien komponenttien makua ja muita ominaisuuksia ja  miettiä miten ne on tehty, näyttäytyvät annokset pieninä kekoina joista ei lähde nälkä.

Vierailija kirjoitti:

 

Tuo on kiinnostavaa. Hahmoilla oli kännykät, mutta radio oli ennen toista maailmansotaa. Moni muukin asia ja esine oli ennen toista maailmansotaa. Krimin sodasta uutisia. Tuli jotenkin paha kaiku. 

Olikohan Ansan asunnon seinällä vuoden 2024 (tai -23) kalenteri?  Näin elokuvan aikanaan teatterissa ja voisin tarkistaa sen Areenasta,mutta ei....

"Vuorosanat ovat keinotekoisia."

Tämä on minustakin niin häiritsevää, etten pystynyt katsomaan tuota elokuvaa kuin pari minuuttia. Ei kukaan oikeassa elämässä puhu tyyliin "mentäisiinkö me syömään tohon ravintolaan?"